Aldeburgh

Käytiin host perheen ja Roxanen kanssa viikonloppureissulla Aldeburghissa tammikuun lopussa, mutta oon vasta nyt kykenevä kirjottamaan siitä kuvien kera. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, right?

En ollu koskaan aikasemmin edes kuullu Aldeburghista, mutta kun Kyra kysy että haluttaisko lähteä Roxanen kanssa niiden mukaan sinne, en voinu mitenkään kieltäytyä. Aldeburgh on sellanen pieni, reilun 2000 asukkaan rantakaupunki Suffolkissa Itä-Englannissa. En ollu vielä nähny täällä merta, eli olin kyllä suhteellisen innoissani tuosta reissusta. Lähdettiin matkaan perjantaina noin viiden aikoihin ja oltiin perillä muistaakseni joskus kahdeksalta. Kyra ja Steve oli vuokrannu meille "vaatimattoman" kaksikerroksisen talon (se oli yhtä iso kun tää meidän kämppä), joka oli tosi viihtyisä. Iso keittiö, isot makuuhuoneet, moderni kylpyhuone jne. Se talo sijaitsi Aldeburghin pääkadulla - joka tosin oli siis ainut iso katu siellä - joten siitä oli helppo lähteä tutkailemaan vähän ympäristöä, vaikka ei sellasessa pikkuisessa paikassa ihan hirveesti ollu nähtävää. Kun päästiin perille, oli jo tosi pimeetä mutta haluttiin silti lähteä etsimään merta. Meillä ei ollu mitään hajua mihin suuntaan pitäis lähteä, joten yritettiin seurata vaan meren ääntä. Noh, ei onnistunu ja onnistuin astumaan valkosilla converseillani kunnon mutakuoppaan. :D Ei paljoa naurattanu, mutta onneks sain pestyä ne kengät sitten pesukoneessa ja onnistuin mitätöimään vahingot.



Mutta kuten kuvista näkyy, Aldeburgh on tollanen erittäin söpö paikka pastellinvärisine taloineen. Tosin melkein kaikki noista "cottageista" on vuokrattavina, eikä siellä oikeesti asua ihmisiä ympäri vuoden. Kyra kerto, että lontoolaiset menee tuonne karkuun varsinkin kesäisin, tuo paikka kun ei loppujen lopuks ihan hirveen kaukana Lontoosta oo vaikka onkin täysin eri planeetalta.

Vaikka tuolla oli tosi ihania rakennuksia jne, niin miulle tuli jotenkin vähän ahdistunu olo tuolla varsinkin iltaisin. Missään ei ollu mitään elämää, kadut oli ihan tyhjinä ja koko kaupungin ainut kauppa meni kiinni tyyliin klo 18:00 arkenakin. Eikä niillä ollu siellä ees Tescoa, miten se on mahdollista!! Oon kyllä totta puhuakseni varsin tyytyväinen tähän elämääni Lontoossa, täällä ei oo ikinä hiljaista ja aina löytyy joku putiikki, joka on auki 24/7.



Aldeburghista saa huhujen mukaan Englannin parhaimmat fish&chipsit, joten kuola valuen suunnattiin Roxanen kanssa kivoimpaan putiikkiin. Se ei kuitenkaan ollu tuo kuvassa oleva, mutta joka tapauksessa! Jouduttiin odottamaan pari minuuttia ulkona, koska ne vissiin hakee kesken päivän lisää tuoretta kalaa konkreettisesti takapihalta ja pitää ovensa kiinni sen ajan. Eikä muuten oltu ainoita roikkumassa ovenkahvassa, jouduttiin ihan tosissaan jonottamaan. :D Mutta kyllä kannatti sekä hinnan että maun puolesta! Otettiin molemmat isoimmat mahdolliset annokset ja jouduttiin maksamaan niistä VAIN ~5 puntaa/naama. Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että tuo oli ehdottomasti parhainta roskaruokaa jota oon syöny ikinä. Kalan tuoreuden pysty maistamaan ja chipsit ei ollu täynnä rasvaa, nam.<3 En kuitenkaan jaksanu syödä koko annosta loppuun vaikka kaikkeni annoin, tuo kala oli vaan niin jättimäinen että en vaan pystyny ahtamaan sitä kokonaan naamaani.



Rakastin tuolla kuitenkin yhtä asiaa yli kaiken, ja se oli meri. Olin kaivannu veden pauhuamista ja raikasta tuulta. Käveltiin viikonlopun aikana tuolla rannalla ainakin se 6h, keräiltiin söpöjä/mielenkiintoisia/punaisia/erikoisia kiviä ja simpukoita. Tuolla oli myös tosi paljon hain munia, tai siis lähinnä niitä tyhjiä kuoria! Luonto_lover_forever -tyttönä hyppelehdin siellä hymy korvissa ja kerrankin nautin vaan juuri siitä hetkestä. Kumpparit hörppäs mukavasti merivettä kun valtava aalto pääs vähän yllättämään, mutta sekään ei haitannu menoa yhtään ja naurettiin vaan.

Jack muuten oksens heti ekana yönä tuon talon kokolattiamatolle, ja ne nesteet imeyty välittömästi sinne maton alle. Elettiin sit loppuaika suhteellisen tujakoissa tuoksuissa. :D Mutta kaiken kaikkiaan oli tosi kiva pieni reissu ja pääsin VIHDOIN tsekkaamaan seasiden, josta oon haaveillu niin pitkään kun oon The Kooksia kuunnellu, hehe... Nyt voisin vihdoin nousta sängystä ja vaikka syödä aamupalaa, kohta pitää lähteä istumaan reippaat 6h bussissa kun haen siskon Heathrowlta ja tube ei tietenkään toimi normaalisti. Onneks on kindle ja ipod, niillä pärjää aina.