"I don't know what it is about me that makes people think I want to hear their problems. Maybe I smile too much. Maybe I wear too much pink. But please remember I can rip your throat out if I need to"

Tervetuloa meille! En ottanu kuvia kaikista huoneista, koska a) yksi huone on täynnä pyöriä eikä siellä muutenkaan oo mitään mielenkiintoista ja toisessa huoneessa on vaan silitysrauta ja b) en halunnu ottaa host vanhempien makuuhuonesta kuvaa, koska se nyt ei varsinaisesti oo aluetta missä muutenkaan pyörisin. Mutta täällä mie asun:



Asun tosiaan siis Pohjois-Lontoossa, New Barnetissa. Tää asuinalue on tosi rauhallinen ja hyvää seutua, eikä täällä tarvii pelätä vaikka lähtis ulos keskellä yötä. Pienen kävelymatkan päässä on metsä ja mainioita lenkkipolkuja, joten täällä on muutenkin erittäin viihtyisää. Meidän talo sijaitsee pienen mäen päällä ja on tällainen aika tyypillinen brittiläinen kolmikerroksinen paritalo. Alakerrassa on olohuone, dining room, keittiö ja sit huone, jossa on tietokone + askartelutarvikkeita + lautapelejä + muuta sälää. Kokolattiamattoa meillä ei oo alakerrassa ollenkaan (lukuunottamatta sitä yhtä huonetta), joka helpottaa huomattavasti miun viikkosiivousta.



Olohuone on paras. Meillä on kaasutakka, jonka eteen meidän koira aina käpertyy takan ollessa päällä. Ihana vanha hauva. <3 Vietän varmaan tässä olohuoneessa enemmän aikaa kun omassa huoneessa, koska on kiva vaan istua samassa huoneessa muiden kanssa. Yleensä datistelen tässä sohvalla (kuten tälläkin hetkellä) samalla kun jutellaan Kyran ja Steven kanssa jostain. Alakerran televisiosta näkyy myös parhaimmat kanavat, joten viihdyn täällä kyllä ihan kiitettävän paljon myös sillon kun muu porukka on poissa kotoa... Lempiohjelmiin lukeutuu mm. Doctor Who, Air Crash Investigation, I didn't know I was pregnant, Nothing To Declare, How I Met Your Mother... Ollaan Kyran kanssa katottu jo kaikki Catfishit, uutta tuotantokautta odotellessa haha.



Tässä on meidän dining room. Ja sitten seuraavaan huoneseen... No ei vaan. Kuvasta voi saada ehkä jotain vinkkiä siitä, että ei käytetä tätä huonetta kovinkaan usein sen alkuperäisessä tarkoituksessa. Tänne ripustetaan lähinnä pyykit kuivumaan ja eipä oikeestaan muuta. En ees tiedä miks otin tästä kuvan, koska ei miulla oo tästä mitään sanottavaa!



Meidän keittiö on puinen. Ja tykkään siitä! Tykkään myös meidän keittiön seinistä, koska ne on tuollaset turkoosit. Kaikki pannut ja kattilat roikkuu katosta ja pastat/linssit/couscousit/puurohiutaleet/jne löytyy ikkunan edestä purnukoista. Meillä on kaasulla toimiva hella, jonka käyttö oli kyllä aikamoista säätämistä sillon kun tulin tänne. Onneks nyt hoituu jo ihan kunnialla. Keittiössä pestään myös pyykkiä, koska pyykinpesukone sijaitsee ihan tiskikoneen vieressä. En oo koskaan aatellu että se ois mitenkään outoa, vaikka herranen aika onhan se! Keittiön ikkunasta näkee meidän takapihan, jonne ei pääse ulkopuolelta mitenkään. Tuo takapiha on lähinnä Harryn käytössä, vaikka siellä ois ihan kunnolla tilaa vaikka mille.



Sitten seuraavana vuorossa minun ja Jackin kerros. Paras kerros koko talossa, no kidding. Meidät yläkertaan vie ihanat kokolattiamatolla varustetut portaat, joissa oon meinannu kaatua/kaatunu lukemattomia kertoja. Tais tuo miun pikkusiskokin tulla nuo yhdesti rytinällä alas. :D



Jackin huone on täynnä fossiileja, kiviä ja kirjoja. Jack käy tuolla oikeestaan vaan nukkumassa, eli ei kyllä mitenkään aktiivisesti hengailla tuolla. Huomaatteko kuvasta jotain Suomeen viittaavaa? ;)



Meidän orkideoilla kukitettu kylpyhuone, ei oo kyllä valittamista tässäkään. On suorastaan ihanaa aina siivota tätä joka viikko, kun tää näyttää niin kivalta puhtaana. Löytyy amme sekä suihkukaappi, tosin en kyllä ikinä oo käyttäny tuota ammetta. Steve lukittautuu tänne ainakin kerran kuukaudessa, ottaa pitkän kylvyn ja kuuntelee musiikkia volyymit täysillä. Ainut asia mistä voisin valittaa, on nuo hanat... Kuumasta hanasta tuleva vesi on niin kuumaa, että se höyryää eikä sitä voi mitenkään käyttää mihinkään. Kylmästä hanasta tuleva vesi on taas ihan hyytävää, mutta yleensä joudun tyytymään siihen.



Miun huone, joka ei kyllä melkein ikinä näytä tältä (= siistiltä). Heh. Mutta siis miun huone on oikein viihtyisä, näyttää kuvissa pienemmältä kun oikeestaan edes on ja sisältää kaiken tarvitsemani. Miulla on täällä vaatekaappi, yöpöytä x2, vetolaatikko, televisio, jättimäinen sänky, hulppeat näkymät takapihalle ja lemmikkikaktus (jonka pahoinpitelin joskus pari kuukautta sitten)... Löytyy säilytystilaa siis riittämiin, sängynkin alla on muovilaatikoita tavaroita varten. Ikkunat vetää ihan kiitettävästi ja patteri oli sen takia täysillä koko talven, mutta nyt on onneks jo alkanu helpottamaan. Mutta kaiken kaikkiaan tykkään tästä omastakin huoneesta tosi paljon, ainut asia mikä mättää on tuo kokolattiamatto. Lika tarttuu vaaleaan mattoon ihan mukavasti, eikä sitä likaa saa liikutettua oikein mihinkään suuntaan pelkästään imurilla hinkuttamalla.

Tällaista meillä, miltäs näyttää?

Jea, mä diggaan auringon paisteest ja dippaan varpaita aamukastees/Shubidubiduu kuutamonloistees, pieni merellinen tuuli on kans jees/Ukonilmalla ihailemaan salamoit, kadulla nakun kaatosatees vaan sanon moi

Oujee, video täynnä materiaalia, vilahtavia rintsikoita, sanasekoiluja ja olematonta leukaa. Olkaa hyvät. <3





Ps. Kyllä, päälläni on One Directionia.

"I'm going to miss you, you know that?"

"We are not going to find someone like her"

Lähdin tänne odotukset tosi korkealla - myönnän sen - mutta enpä olis ikinä arvannu löytäväni täältä "toista perhettä". Kyran sanat lämmitti ja alko itkettämään samaan aikaan. Kyra kävi myös tänään kaupassa yksin (yleensä tehdään se yhdessä) ja se osti miulle jogurttia, katkarapuja ja alpro soyan suklaajuomaa. Miun lemppareita. Tulee olemaan niin kova paikka lähteä täältä sitten aikanaan kotiin, onneksi sinne on vielä pitkä aika.

Huomenna suunnitelmissa ehkä museoita ja lähitulevaisuudessa se ostospostaus (tänään tuli viimeisetkin odotetut paketit perille, je!) + meidän kodin esittely. Tää oli nyt tällainen tynkä, mutta on pakko kirjoittaa nää fiilikset tänne nyt ja heti. Miulla on maailman paras host perhe.

Ps. Jos teillä on ikinä mahdollisuus lähteä au pairiksi, lähtekää.

Vinkkejä tuleville au paireille

Tässä kun oon nyt lueskellu noita hakemuksia Kyran kanssa päätin, että voisin antaa vähän vinkkejä. Nää pätee siis nyt erityisesti niille, jotka etsii host familya Aupair Worldista!

Aloitetaan vaikkapa profiilin luomisesta. Niihin profiiliteksteihin kannattaa nähdä paljon vaivaa, vaikka se tuntuis uuvuttavalta ja loputtomalta urakalta. Kerro kaikista mahdollisista harrastuksista ja kiinnostuksenkohteista, koska niiden perusteella perheet osaa vähän hahmottaa sitä, että minkälainen henkilö siellä profiilin takana on. Miulle oli tosi vaikeeta "kehua" itseäni profiilissani, mutta se on pakko tehdä jos haluaa antaa hyvän kuvan itsestään. Itseään kannattaa kehua ihan rohkeasti ja nostaa omia hyviä piirteitään esille. En tietenkään suosittele valehtelemaan luonteenpiirteistään, mutta näin suoraan sanottuna ei oo hyvä ajatus tyytyä vaan sellaseen "oon ihan kiva tyttö"-selostukseen. Yhdellä perheellä saattaa nimittäin helposti olla se satakin aupparikandidaattia ja niistä joudutaan karsimaan ihan suoralla kädellä suurin osa pois ihan vaan profiilitekstien perusteella.

Toinen aika iso asia profiilissa on kuvat. Kuvattomat profiilit skipataan yleensä automaattisesti, joten sinne kannattaa latailla useitakin otoksia. Kuvat omasta pärstästä kannattaa valita harkiten, parhaiten toimii sellainen suhteellisen neutraali hymykuva. Kyra on sanonu, että se ei ikinä valitse sellasia tyttöjä jotka näyttää siltä, että ne vois varastaa aviomiehen. :D Eilenkin tuli sellanen profiilikuva vastaan, jossa tyttö posetti täydessä tällingissä aika niukassa tuubitopissa. Jos on hakemassa au pairin paikkaa = töitä lasten parissa, ei tuollanen profiilikuva oo ihan sovelias. Perheet vetää ne ensimmäiset mielikuvat profiilikuvien perusteella, eli niitäkin kannattaa miettiä vähän etukäteen. On hyvä idea laittaa kuvia omasta perheestään, lemmikeistään ja ehkä siitä harrastuksestaan. Lisäksi on ERITTÄIN hyvä idea laittaa kuvia itsestään hymy korvissa ja syli täynnä lapsia/pörröisiä koiranpentuja/yms. Kannattaa vetää kaikki peliin erottuakseen muista!

Lastenhoitokokemusta ei välttämättä aina vaadita, mutta tietysti sitä kannattaa korostaa jos sellaista löytyy vähääkään. Toinen tärkeä asia on pyytää lastenhoidosta suosituksia, ja mainita niistä sitten ihan erikseen profiilissaan. Miullehan itse asiassa kävi niin, että yhden ehdokasperheen äiti neuvo mainostamaan niitä suosituksiani enemmän koska ne oli ilmeisesti erittäin hyvät! Suositukset on AINA plussaa, vaikka kaikki perheet ei niitä vaadikkaan.

Nyt sit edetään profiilin luomisesta siihen vaiheeseen, kun ollaan kiinnostuneita perheestä ja ollaan juuri lähettämässä ensimmäistä viestiä kyseiselle perheelle. Aupair Worldissa tuo homma toimii silleen, että viestiä lähettäessä siihen tulee aina automaattisesti sellanen teksti, jossa lukee tyyliin jotain "Hi Family X! I read your profile and I really liked it! Please take a look at my profile.....". Tuon automaattisen tekstikentän lisäksi sieltä alhaalta löytyy toinen tyhjä kenttä, johon voi kirjottaa henkilökohtaisen tekstin. Pahin virhe mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on jättää se henkilökohtainen kenttä tyhjäks ja lähettää pelkästään se automaattinen viesti. Perheille se on merkki siitä, että et oo tosissas kiinnostunu niistä eikä suurin osa perheistä vastaa sellasiin viesteihin mitään. Kannattaakin siis kirjottaa se henkilökohtainen viesti huolellisesti ja osoittaa siinä, että on lukenu just sen perheen profiilin hyvin. Osa au paireista copy+pastettaa kaikille perheille saman viestin, mutta sen yleensä kyllä huomaa kilometrien päähän. Esimerkiksi yks tyttö kirjotti Kyralle, että auttaa kyllä ihan ehdottomasti kotiläkysissä, vaikkei Kyran profiilissa lukenu mitään kotiläksyistä. :D Mutta niin, vaikka ei jaksais kirjottaa jokaiselle perheelle täysin erilaista tekstiä, niin kantsii ainakin muokata se viesti jokaiselle perheelle sopivaks!
Henkilökohtaisessa viestissä voi kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi itsestään (eli ne asiat mitkä on profiilissa pitkästi kirjoitettuna) ja vaikuttaa oikeesti kiinnostuneelta. Erittäin tärkeää on myös kysyä kysymyksiä perheestä/perheen lapsista! Kaikille perheille tärkeintä on kuitenkin juuri se miten au pair handlaa lapset, eli omasta mielestäni on kyllä aika paha moka olla kiinnittämättä mitään huomiota niihin perheen lapsiin. Kyralle se oli ainakin pitkä miinus ja tosi helppo tilaisuus karsia noita ehdokkaita pois.

Jos selviää ensimmäisistä viesteistä, kannattaa näyttää se oma kiinnostus ihan avoimesti, sillä mitä laiskemmin vastaat, sitä helpommin perhe menettää kiinnostuksensa. Mutta tässäpä varmaan nää kriittisimpien alkuvaiheiden vinkit on, toivottavasti edes joku hyötyy näistä tulevassa etsinnässään. Lisää saa tietysti kysyä aina, vastaan kyllä ihan mielelläni!

Ps. Näin maanantaina meidän koulumatkalla kuolleen ja päättömän rotan. Se on samassa paikassa vielä tänäkin päivänä, tosin vähän heikommassa hapessa (linnut on käyny vähän aterioimassa) ja miun tekis mieli aina yökkäillä siitä ohi kävellessä. Viime yönä en saanu nukuttua hyvin, koska näin painajaisia kuolleista rotista meidän talossa. D: Hyi helvata.

Illalla iloinen, aamulla itkettää, mut ei sillä väliä oikeestaan ollenkaan oo, mä viheltelen vaan

Kävin hakemassa pikkusiskoni Heathrowlta perjantaina ensimmäinen maaliskuuta ja huhhahei taas että mikä reissu! Tube (ainaki Northern Line) toimii yleensä viikonloppuisin tosi huonosti, kun siellä tehdään korjaustöitä ja yritetään parantaa sitä ikivanhaa verkostoa. Näin ollen jouduin hyppäämään bussiin - tarkemmin sanottuna kolmeen - ja kulutin siinä ihanan lämpimän ja aurinkoisen päivän istuen bussissa, mikäpäs siinä. :D Liikenne on ihan hullua Heathrown lähellä ja oon aina sinne mennessä joutunu istumaan liikenneruuhkassa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, nappasin siskon messiin ja lähdettiin takasin meille päin eikä oikein tehty enää sinä iltana mitään. Viikon aikana käytiin keskustassa kahdesti tekemässä perus sightseeingit ja ehkä vähän myös kiertelemässä kauppoja. Käytiin myös Ikealla, kävelemässä tässä lähistöllä, Wood Greenissa, Barnetin keskustassa ja syötiin ihan oksettavan paljon kaikkee herkkua... Mutta minkäs teet kun iso purnukka Ben&Jerry'sia maksaa kolme vaivaista puntaa!







Mutta oli tosi kivaa ja sattu ihan mahtava sää koko viikolle. Täällä on nimittäin jo ihan kevät eikä auringon paistaessa tarttee enää takkia ollenkaan! Oon vaan aina niin iloinen kun aurinko paistaa, en enää ees muistanu miltä tuntuu kun ei sada 24/7. Puihin on tulossa lehdet jo kovaa vauhtia ja jotkut puut kukkii jo ja nyt kuitenkin eletään vasta maaliskuun alkua, ihan uskomatonta. Oon hamstrannu Primarkista kesähepeneitä ja mielessä pyörii vaan ihanat kepeät ja kesäiset mekot ja nilkkakorut ja ja ja... Tulispa oikee kesä nopeesti, haluun mennä istumaan puistoihin ja nauttimaan auringosta. Kaikki tuntuu olevan helpompaa kun on hyvä ilma, energiatasot on ihan katossa ja tekis mieli vaan olla ulkona.






Kauniin sään johdosta päätettiin Roxanen kanssa lähteä käymään aika extemporesti Cambridgessa. Varattiin bussiliput noin 10h ennen lähtöä ja ne makso 14 puntaa/henkilö. Bussimatka kesti aika tarkalleen kaksi tuntia, mutta niistä toinen meni siihen että päästiin edes pois Lontoosta. :D Oltiin Cambridgessa klo 11:30 ja siinä ihmeteltiin vähän aikaan että mihinkäs suuntaan sitä pitäis lähteä. Ei oikeestaan tiedetty koko kaupungista mitään (paitsi tietty että se on opiskelukaupunki), mutta löydettiin kyllä aika helposti sit keskustaan.










Cambridge on suhteellisen pieni paikka, mutta kuitenkin tosi viehättävä! Koko kaupunki on täynnä tosi vaikuttavia vanhoja rakennuksia, kapeita kujia, mukulakivikatuja ja pyöriä lukittuina metallisiin aitoihin. Tunnelma oli ihan täysin erilainen mitä Lontoossa, mutta hyvällä tavalla vaan. Käytiin yhdessä pienessä kirjakaupassa ja en voinu uskoa silmiäni kun näin, että siellä oli kokolattiamatot. Britit... Kierreltiin kuitenkin siinä kaupunkia ympäriinsä, karisteltiin ärsyttäviä kanaalivenematkakaupustelijoita kannoiltamme, käytiin mäkistä vähän pirtelöä kuuman päivän kunniaksi ja kuunneltiin ihanaa katusoittajaa, joka soitti Ben Howardia. Käytiin myös ehkä Primarkissa ostamassa halpaa aurinkorasvaa, koska sellaset perus Nivean aurinkorasvat maksaa siellä neljä tai viis puntaa ja "normaalissa" kaupassa sama purkki maksaa 12 puntaa.













Meille kävi muuten tosi outo juttu tuolla. Huomattiin kolme tyyppiä ja niiden kädessä sellanen "FREE TOUR BY STUDENTS"-kyltti ja mentiin sit tietysti siihen juttelemaan että mitä häh, ilmaista opastusta kyllä kiitos! Ne opiskelijat selitti, että niiden pitää tehdä tällainen opastettu kierros halukkaille historian kurssia varten ja kuvata se videokameralla ja blaablaa. Lopulta meitä oli sit joku kymmenen ihmistä siinä ja lähdettiin kävelemään. Yks niistä opiskelijoista selosti aina että joo tässä on tällainen muistomerkki tällaisen henkilön kunniaksi, ihan perus kierros siis. Sit mentiin fudgekaupan eteen ja siinä kaupan ikkunassa oli A4 jossa oli kuva siitä meidän "oppaasta" ja teksti "DO NOT TRUST THIS MAN" sen kuvan alla. En ois ees huomannu sitä lappua, ellei joku ois kysyny siitä. Noh, matka kuitenki jatku Queen's Collegen sisälle johonki opiskelijahuoneeseen (jossa joku poika makas alastomana pöydällä kruunu päässä ja joku huivi jalkojensa välissä), ja siellä se opaspoika sano vaan että joo hehe koko tää kierros oli vaan pilaa, eikä ne oo oikeesti tekemässä mitään historian kurssiin liittyvää ja että ne on vaan tehny pienä piloja pitkin kaupunkia. Ja se poika vaan nauro ja toisti vaan että "I'm so sorry!". Ok? Se oli tosi awkwardia, koska sillä kierroksella ei tapahtunu oikeesti mitään hauskaa. Oisin ymmärtäny tuon paljon paremmin, jos joku niistä dudeista ois saanu vaikka jonkun "sairaskohtauksen" tai jotain, mutta siis ilmeisesti ainut hauska juttu oli se paperi kaupan ikkunassa ja tuo alaston poika opiskelijahuoneessa. Mitä hemmettiä ihan oikeesti. :D Tuhlattiin tuohon kierrokseen se aika, mikä oltais voitu käyttää tutustumalla vaikka johonkin collegeen... Ei nimittäin keretty enää minnekään sisälle, kun kaikki koulut oli jo sulkenu ovensa. Elikkäs jees.













Lopulta kaupat alko sulkemaan oviaan ja ihmiset hävis katukuvasta, eikä kyllä ollu enää mikään erityisen lämmin ja aurinkokin oli jo laskenu. Meillä oli kuitenkin vielä pari tuntia bussin lähtöön ja oltiin jo sellasella rätti-poikki-pinoon -väsymyksen tasolla ja maha oli tyhjää täynnä. Mentiin Sainsbury'siin voileipien toivossa, mutta kappas vain! Siellä hyllyssä ei ollu yhden ainoaa sämpylää/voileipää/wrappia, joten jouduttiin jatkamaan matkaa ruoan toivossa. Mietittiin Pizza Hutia vaihtoehtona, mutta jösses että siellä on kallista. Normaalikokoinen pitsa oli muistaakseni euroissa päälle 10e!!??11 Käveltiin siitä sitten odottamaan sitä bussia, mutta oli niin kova nälkä että googletin hädissäni lähimpää Tescoa. Se löytykin onneks melkein kulman takaa ja saatiin voileivät. <3 Siinä sitten odoteltiin melkein tunti sitä bussia ja istuttiin pimeässä puistossa mutustellen leipiämme. Bussissa päästiin istumaan parhaimmille paikoille (eli eteen vasemmalle, jee!) ja pääsin myös valitettavasti käymään bussin vessassa, jonka pönttö oli 3/4 täynnä kusta. En oo varmaan eläessäni pissannu niin nopeesti, koska pelkäsin että bussin heilahtaessa ne kaikki ryöpsähtää miun päälle...

Mut et sellanen viikko! Aika toiminnallista on ollu ja hyvä niin. Sain tänään H&M:n tilaukseni, mutta taas kerran jouduin pettymään niin pahasti, että pakko laittaa paketti takasin. En vaan oikein tiedä miten toimia, koska miun pitäis ilmeisesti soittaa kuriirille (onko tuo ees oikee sana?), että se vois tulla hakemaan tuon paketin takaisin. Argh! :D

PS. AINIIN! Miun host perhe alko ettimään eilen illalla uutta au pairia. Nyyh, tietysti tiesin tämän päivän koittavan, mutta että jo nyt! Viime vuonna tähän aikaan minäkin olin yksi niistä, jotka etsi epätoivoisesti sitä tulevaa host perhettään. Ja nyt joku niistä epätoivoisista etsijöistä on miun host perheen seuraava au pair. Tuntuu samaan aikaan tosi haikeelta ja helpottuneelta, koska odotan tosi paljon muuttoa poikaystävän kanssa yhteiseen kotiin, töiden etsimistä ja avoimen yliopiston opintojen aloittamista. Mutta silti! Tää perhe on niin huippu ja oon niin läheinen Jackin kanssa, että itkuhan tässä tulee silmään kun edes ajattelee lähtöä. Joudun kuulemma auttamaan uuden au pairin valitsemisessa ja itse asiassa luinkin yhden suomalaisen tytön kivan hakemuksen. ;) Kyrakin kattoo nyt suomalaisia ihan eri silmällä nyt miun jälkeen, haha! Mutta näissä fiiliksissä mennään, 134 päivää jäljellä tänään.

Aldeburgh

Käytiin host perheen ja Roxanen kanssa viikonloppureissulla Aldeburghissa tammikuun lopussa, mutta oon vasta nyt kykenevä kirjottamaan siitä kuvien kera. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, right?

En ollu koskaan aikasemmin edes kuullu Aldeburghista, mutta kun Kyra kysy että haluttaisko lähteä Roxanen kanssa niiden mukaan sinne, en voinu mitenkään kieltäytyä. Aldeburgh on sellanen pieni, reilun 2000 asukkaan rantakaupunki Suffolkissa Itä-Englannissa. En ollu vielä nähny täällä merta, eli olin kyllä suhteellisen innoissani tuosta reissusta. Lähdettiin matkaan perjantaina noin viiden aikoihin ja oltiin perillä muistaakseni joskus kahdeksalta. Kyra ja Steve oli vuokrannu meille "vaatimattoman" kaksikerroksisen talon (se oli yhtä iso kun tää meidän kämppä), joka oli tosi viihtyisä. Iso keittiö, isot makuuhuoneet, moderni kylpyhuone jne. Se talo sijaitsi Aldeburghin pääkadulla - joka tosin oli siis ainut iso katu siellä - joten siitä oli helppo lähteä tutkailemaan vähän ympäristöä, vaikka ei sellasessa pikkuisessa paikassa ihan hirveesti ollu nähtävää. Kun päästiin perille, oli jo tosi pimeetä mutta haluttiin silti lähteä etsimään merta. Meillä ei ollu mitään hajua mihin suuntaan pitäis lähteä, joten yritettiin seurata vaan meren ääntä. Noh, ei onnistunu ja onnistuin astumaan valkosilla converseillani kunnon mutakuoppaan. :D Ei paljoa naurattanu, mutta onneks sain pestyä ne kengät sitten pesukoneessa ja onnistuin mitätöimään vahingot.



Mutta kuten kuvista näkyy, Aldeburgh on tollanen erittäin söpö paikka pastellinvärisine taloineen. Tosin melkein kaikki noista "cottageista" on vuokrattavina, eikä siellä oikeesti asua ihmisiä ympäri vuoden. Kyra kerto, että lontoolaiset menee tuonne karkuun varsinkin kesäisin, tuo paikka kun ei loppujen lopuks ihan hirveen kaukana Lontoosta oo vaikka onkin täysin eri planeetalta.

Vaikka tuolla oli tosi ihania rakennuksia jne, niin miulle tuli jotenkin vähän ahdistunu olo tuolla varsinkin iltaisin. Missään ei ollu mitään elämää, kadut oli ihan tyhjinä ja koko kaupungin ainut kauppa meni kiinni tyyliin klo 18:00 arkenakin. Eikä niillä ollu siellä ees Tescoa, miten se on mahdollista!! Oon kyllä totta puhuakseni varsin tyytyväinen tähän elämääni Lontoossa, täällä ei oo ikinä hiljaista ja aina löytyy joku putiikki, joka on auki 24/7.



Aldeburghista saa huhujen mukaan Englannin parhaimmat fish&chipsit, joten kuola valuen suunnattiin Roxanen kanssa kivoimpaan putiikkiin. Se ei kuitenkaan ollu tuo kuvassa oleva, mutta joka tapauksessa! Jouduttiin odottamaan pari minuuttia ulkona, koska ne vissiin hakee kesken päivän lisää tuoretta kalaa konkreettisesti takapihalta ja pitää ovensa kiinni sen ajan. Eikä muuten oltu ainoita roikkumassa ovenkahvassa, jouduttiin ihan tosissaan jonottamaan. :D Mutta kyllä kannatti sekä hinnan että maun puolesta! Otettiin molemmat isoimmat mahdolliset annokset ja jouduttiin maksamaan niistä VAIN ~5 puntaa/naama. Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että tuo oli ehdottomasti parhainta roskaruokaa jota oon syöny ikinä. Kalan tuoreuden pysty maistamaan ja chipsit ei ollu täynnä rasvaa, nam.<3 En kuitenkaan jaksanu syödä koko annosta loppuun vaikka kaikkeni annoin, tuo kala oli vaan niin jättimäinen että en vaan pystyny ahtamaan sitä kokonaan naamaani.



Rakastin tuolla kuitenkin yhtä asiaa yli kaiken, ja se oli meri. Olin kaivannu veden pauhuamista ja raikasta tuulta. Käveltiin viikonlopun aikana tuolla rannalla ainakin se 6h, keräiltiin söpöjä/mielenkiintoisia/punaisia/erikoisia kiviä ja simpukoita. Tuolla oli myös tosi paljon hain munia, tai siis lähinnä niitä tyhjiä kuoria! Luonto_lover_forever -tyttönä hyppelehdin siellä hymy korvissa ja kerrankin nautin vaan juuri siitä hetkestä. Kumpparit hörppäs mukavasti merivettä kun valtava aalto pääs vähän yllättämään, mutta sekään ei haitannu menoa yhtään ja naurettiin vaan.

Jack muuten oksens heti ekana yönä tuon talon kokolattiamatolle, ja ne nesteet imeyty välittömästi sinne maton alle. Elettiin sit loppuaika suhteellisen tujakoissa tuoksuissa. :D Mutta kaiken kaikkiaan oli tosi kiva pieni reissu ja pääsin VIHDOIN tsekkaamaan seasiden, josta oon haaveillu niin pitkään kun oon The Kooksia kuunnellu, hehe... Nyt voisin vihdoin nousta sängystä ja vaikka syödä aamupalaa, kohta pitää lähteä istumaan reippaat 6h bussissa kun haen siskon Heathrowlta ja tube ei tietenkään toimi normaalisti. Onneks on kindle ja ipod, niillä pärjää aina.