Helmikuun tapaamisesta the perheen kanssa ei sitten loppujen lopuksi tullut mitään ja ehkä hyvä niin. Skypekeskustelun perusteella perhe vaikutti ihan hyvältä, mutta kaikki palaset eivät kuitenkaan loksahtaneet kohdalleen. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin nimittäin siihen tulokseen, että en ihan mielelläni haluaisi edes puoliksi suomalaiseen perheeseen. Ajatus siitä, että lähtisin vuodeksi ulkomaille puhumaan suomea lasten kanssa tuntuu...noh, totta puhuakseni hieman ankealta. Yksi motiivini kun kuitenkin on oppia puhumaan englantia sujuvasti ja itsevarmasti. Olen kuitenkin valmis joustamaan oikean perheen kohdalla!
Toinen muutos koskee lähdön ajankohtaa. Tuleva kesä on luultavasti viimeinen, joka voidaan viettää "tutusti ja turvallisesti" yhdessä ystävien kanssa kotipaikkakunnallamme, enkä tiedä olenko valmis luopumaan siitä. Elokuu tuntuu siis huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta lähteä, vaikka en tietenkään voi olla varma satunko saamaan perhettä juuri kyseisenä kuuna. Pitää vaan toivoa parasta.
Viime aikoina olen myös huomannut kyseenalaistavani itseäni ja päätöstäni lähteä au pairiksi. Onko minusta todella siihen? Entä jos kukaan ei halua ottaa minua perheeseensä? Varmaan ihan normaalia kohdata tällaisia ajatuksia, mutta ynhg toivottavasti menisivät pian ohi. Lähtöön kun toivottavasti on enää viisi kuukautta!!
