Illalla iloinen, aamulla itkettää, mut ei sillä väliä oikeestaan ollenkaan oo, mä viheltelen vaan

Kävin hakemassa pikkusiskoni Heathrowlta perjantaina ensimmäinen maaliskuuta ja huhhahei taas että mikä reissu! Tube (ainaki Northern Line) toimii yleensä viikonloppuisin tosi huonosti, kun siellä tehdään korjaustöitä ja yritetään parantaa sitä ikivanhaa verkostoa. Näin ollen jouduin hyppäämään bussiin - tarkemmin sanottuna kolmeen - ja kulutin siinä ihanan lämpimän ja aurinkoisen päivän istuen bussissa, mikäpäs siinä. :D Liikenne on ihan hullua Heathrown lähellä ja oon aina sinne mennessä joutunu istumaan liikenneruuhkassa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, nappasin siskon messiin ja lähdettiin takasin meille päin eikä oikein tehty enää sinä iltana mitään. Viikon aikana käytiin keskustassa kahdesti tekemässä perus sightseeingit ja ehkä vähän myös kiertelemässä kauppoja. Käytiin myös Ikealla, kävelemässä tässä lähistöllä, Wood Greenissa, Barnetin keskustassa ja syötiin ihan oksettavan paljon kaikkee herkkua... Mutta minkäs teet kun iso purnukka Ben&Jerry'sia maksaa kolme vaivaista puntaa!







Mutta oli tosi kivaa ja sattu ihan mahtava sää koko viikolle. Täällä on nimittäin jo ihan kevät eikä auringon paistaessa tarttee enää takkia ollenkaan! Oon vaan aina niin iloinen kun aurinko paistaa, en enää ees muistanu miltä tuntuu kun ei sada 24/7. Puihin on tulossa lehdet jo kovaa vauhtia ja jotkut puut kukkii jo ja nyt kuitenkin eletään vasta maaliskuun alkua, ihan uskomatonta. Oon hamstrannu Primarkista kesähepeneitä ja mielessä pyörii vaan ihanat kepeät ja kesäiset mekot ja nilkkakorut ja ja ja... Tulispa oikee kesä nopeesti, haluun mennä istumaan puistoihin ja nauttimaan auringosta. Kaikki tuntuu olevan helpompaa kun on hyvä ilma, energiatasot on ihan katossa ja tekis mieli vaan olla ulkona.






Kauniin sään johdosta päätettiin Roxanen kanssa lähteä käymään aika extemporesti Cambridgessa. Varattiin bussiliput noin 10h ennen lähtöä ja ne makso 14 puntaa/henkilö. Bussimatka kesti aika tarkalleen kaksi tuntia, mutta niistä toinen meni siihen että päästiin edes pois Lontoosta. :D Oltiin Cambridgessa klo 11:30 ja siinä ihmeteltiin vähän aikaan että mihinkäs suuntaan sitä pitäis lähteä. Ei oikeestaan tiedetty koko kaupungista mitään (paitsi tietty että se on opiskelukaupunki), mutta löydettiin kyllä aika helposti sit keskustaan.










Cambridge on suhteellisen pieni paikka, mutta kuitenkin tosi viehättävä! Koko kaupunki on täynnä tosi vaikuttavia vanhoja rakennuksia, kapeita kujia, mukulakivikatuja ja pyöriä lukittuina metallisiin aitoihin. Tunnelma oli ihan täysin erilainen mitä Lontoossa, mutta hyvällä tavalla vaan. Käytiin yhdessä pienessä kirjakaupassa ja en voinu uskoa silmiäni kun näin, että siellä oli kokolattiamatot. Britit... Kierreltiin kuitenkin siinä kaupunkia ympäriinsä, karisteltiin ärsyttäviä kanaalivenematkakaupustelijoita kannoiltamme, käytiin mäkistä vähän pirtelöä kuuman päivän kunniaksi ja kuunneltiin ihanaa katusoittajaa, joka soitti Ben Howardia. Käytiin myös ehkä Primarkissa ostamassa halpaa aurinkorasvaa, koska sellaset perus Nivean aurinkorasvat maksaa siellä neljä tai viis puntaa ja "normaalissa" kaupassa sama purkki maksaa 12 puntaa.













Meille kävi muuten tosi outo juttu tuolla. Huomattiin kolme tyyppiä ja niiden kädessä sellanen "FREE TOUR BY STUDENTS"-kyltti ja mentiin sit tietysti siihen juttelemaan että mitä häh, ilmaista opastusta kyllä kiitos! Ne opiskelijat selitti, että niiden pitää tehdä tällainen opastettu kierros halukkaille historian kurssia varten ja kuvata se videokameralla ja blaablaa. Lopulta meitä oli sit joku kymmenen ihmistä siinä ja lähdettiin kävelemään. Yks niistä opiskelijoista selosti aina että joo tässä on tällainen muistomerkki tällaisen henkilön kunniaksi, ihan perus kierros siis. Sit mentiin fudgekaupan eteen ja siinä kaupan ikkunassa oli A4 jossa oli kuva siitä meidän "oppaasta" ja teksti "DO NOT TRUST THIS MAN" sen kuvan alla. En ois ees huomannu sitä lappua, ellei joku ois kysyny siitä. Noh, matka kuitenki jatku Queen's Collegen sisälle johonki opiskelijahuoneeseen (jossa joku poika makas alastomana pöydällä kruunu päässä ja joku huivi jalkojensa välissä), ja siellä se opaspoika sano vaan että joo hehe koko tää kierros oli vaan pilaa, eikä ne oo oikeesti tekemässä mitään historian kurssiin liittyvää ja että ne on vaan tehny pienä piloja pitkin kaupunkia. Ja se poika vaan nauro ja toisti vaan että "I'm so sorry!". Ok? Se oli tosi awkwardia, koska sillä kierroksella ei tapahtunu oikeesti mitään hauskaa. Oisin ymmärtäny tuon paljon paremmin, jos joku niistä dudeista ois saanu vaikka jonkun "sairaskohtauksen" tai jotain, mutta siis ilmeisesti ainut hauska juttu oli se paperi kaupan ikkunassa ja tuo alaston poika opiskelijahuoneessa. Mitä hemmettiä ihan oikeesti. :D Tuhlattiin tuohon kierrokseen se aika, mikä oltais voitu käyttää tutustumalla vaikka johonkin collegeen... Ei nimittäin keretty enää minnekään sisälle, kun kaikki koulut oli jo sulkenu ovensa. Elikkäs jees.













Lopulta kaupat alko sulkemaan oviaan ja ihmiset hävis katukuvasta, eikä kyllä ollu enää mikään erityisen lämmin ja aurinkokin oli jo laskenu. Meillä oli kuitenkin vielä pari tuntia bussin lähtöön ja oltiin jo sellasella rätti-poikki-pinoon -väsymyksen tasolla ja maha oli tyhjää täynnä. Mentiin Sainsbury'siin voileipien toivossa, mutta kappas vain! Siellä hyllyssä ei ollu yhden ainoaa sämpylää/voileipää/wrappia, joten jouduttiin jatkamaan matkaa ruoan toivossa. Mietittiin Pizza Hutia vaihtoehtona, mutta jösses että siellä on kallista. Normaalikokoinen pitsa oli muistaakseni euroissa päälle 10e!!??11 Käveltiin siitä sitten odottamaan sitä bussia, mutta oli niin kova nälkä että googletin hädissäni lähimpää Tescoa. Se löytykin onneks melkein kulman takaa ja saatiin voileivät. <3 Siinä sitten odoteltiin melkein tunti sitä bussia ja istuttiin pimeässä puistossa mutustellen leipiämme. Bussissa päästiin istumaan parhaimmille paikoille (eli eteen vasemmalle, jee!) ja pääsin myös valitettavasti käymään bussin vessassa, jonka pönttö oli 3/4 täynnä kusta. En oo varmaan eläessäni pissannu niin nopeesti, koska pelkäsin että bussin heilahtaessa ne kaikki ryöpsähtää miun päälle...

Mut et sellanen viikko! Aika toiminnallista on ollu ja hyvä niin. Sain tänään H&M:n tilaukseni, mutta taas kerran jouduin pettymään niin pahasti, että pakko laittaa paketti takasin. En vaan oikein tiedä miten toimia, koska miun pitäis ilmeisesti soittaa kuriirille (onko tuo ees oikee sana?), että se vois tulla hakemaan tuon paketin takaisin. Argh! :D

PS. AINIIN! Miun host perhe alko ettimään eilen illalla uutta au pairia. Nyyh, tietysti tiesin tämän päivän koittavan, mutta että jo nyt! Viime vuonna tähän aikaan minäkin olin yksi niistä, jotka etsi epätoivoisesti sitä tulevaa host perhettään. Ja nyt joku niistä epätoivoisista etsijöistä on miun host perheen seuraava au pair. Tuntuu samaan aikaan tosi haikeelta ja helpottuneelta, koska odotan tosi paljon muuttoa poikaystävän kanssa yhteiseen kotiin, töiden etsimistä ja avoimen yliopiston opintojen aloittamista. Mutta silti! Tää perhe on niin huippu ja oon niin läheinen Jackin kanssa, että itkuhan tässä tulee silmään kun edes ajattelee lähtöä. Joudun kuulemma auttamaan uuden au pairin valitsemisessa ja itse asiassa luinkin yhden suomalaisen tytön kivan hakemuksen. ;) Kyrakin kattoo nyt suomalaisia ihan eri silmällä nyt miun jälkeen, haha! Mutta näissä fiiliksissä mennään, 134 päivää jäljellä tänään.