Piti vielä tulla kertomaan sen verran, että minuu voi nykyisin seurata instagrammissa nimimerkillä avaruuskojootti! Päivittelen sinne kuvia paljon ahkerammin mitä tänne blogiin, joten kannattaa tsekata jos yhtään kiinnostaa. :)
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Ps.
Piti vielä tulla kertomaan sen verran, että minuu voi nykyisin seurata instagrammissa nimimerkillä avaruuskojootti! Päivittelen sinne kuvia paljon ahkerammin mitä tänne blogiin, joten kannattaa tsekata jos yhtään kiinnostaa. :)
"When a man is tired of London, he is tired of life; for there is in London all that life can afford."
London is home to some 300 theatres, 500 cinema screens and 12,000 restaurants.
There are almost 21,000 licensed taxis in London.
According to many eyewitness writers, eels were once so plentiful in the Thames that they turned the water black. In fact, they were so common that they served as a staple food source for regular Londoners (jellied eel is still linked with Cockney culture), as well as the high and mighty (King Henry I is said to have died from consuming too many eels). According to the BBC, eel populations in the Thames have declined by 98% as of 2010. Jellied eel, eel pie, and smoked eel are still available in London's shops and high-end restaurants, but they are mostly imported from the continent.
London is home to 43 universities - the largest concentration of higher education in Europe.
3.5 million passenger journeys are made every day on London's Tube.
The London Underground is the longest metro in the world with 400 km of track serving over 270 stations. It's also the world's first underground railway.
During World War 2, the Underground helped over 200,000 children to escape London to the countryside, and sheltered 177,500 people.
There is a ghost station between Tottenham Court Road and Holborn. It's called British Museum, and hasn't been used since 1932.
Arguably more impressive still, our capital boasts 4,500 pubs and bars - making it pretty much inexcusable to not go out for a beer tonight.
The Tube travels 43 million miles every 12 months. That's almost half-way to the sun
Covent Garden is a spelling mistake, the area used to be the market garden for a convent.
There were 14,350 film “shooting days” in London in 2007, making it the third most filmed city in the world.
There’s a lot of staying and leaving London too: 1.3 million people are estimated to move into and out of London each year.
Olin viikko sitten pienimuotoisella eväsretkellä Trafalgar Squarella. Istuin portailla, tuijotin ihmisvilinää ja mutustin Tescosta ostamaani ciabattaa. Oli kaunis ilma ja ulkona pärjäs hyvin ohuella takilla. Lähtiessäni heitin pari kolikkoa Suomen lipulle, jonka joku mies oli piirtäny liiduilla maahan satojen muiden lippujen lisäksi. Täällä tapahtuu aina jotain, ei olis pakko viettää ikinä tylsää koti-iltaa tahtomattaan. On helppo sulautua miljoonien muiden ihmisten joukkoon, kulkea ihmisvirran mukana Oxford Streetiltä Piccadilly Circukselle ja hymyillä kuin ääliö. Lontoo on täynnä historiaa: täältä löytyy synkkiä tarinoita menneisyydestä ja upeita vanhoja rakennuksia. Lontoo on kuitenkin myös moderni: täällä voit suunnistaa pilvenpiirtäjien avulla ja poiketa katsomassa modernia taidetta. Kaikille löytyy kaikkea, kunhan vaan jaksaa etsiä.
Ensimmäiset pari viikkoa täällä vietettyäni en ollut vakuuttunut. Vietin paljon aikaa keskustassa ja yritin etsiä juuri sitä minun omaa Lontootani, siinä kuitenkaan onnistumatta. Elämä kulki ihan samalla kaavalla mitä Suomessakin. Turhautti ja ärsytti. Olin unelmieni kaupungissa saamatta siitä mitään irti. Nyt neljän kuukauden jälkeen oon ymmärtäny kuitenkin sen, että tälle kaupungille täytyy antaa aikaa. Täytyy viettää hiljaisia hetkiä itsekseen keskellä vilkasta kaupunkia ja istua busseissa katselemassa maisemia tuntikausia. Eksyä tuntemattomaan kaupunginosaan ja pelätä sydän sykkyrällä odottaessaan bussia huonomaineisella alueella. Tuntea se riemu, kun ei tarvitse enää paniikinomaisesti vahdata bussissa seuraavia pysäkkejä, koska tietää täsmälleen missä täytyy jäädä vilkaisemalla ulos ikkunasta. Tätä kaupunkia täytyy elää ja hengittää. Ajan kuluessa tämä kaupunki hiipii hiljaa sydämeen, niin hitaasti ja hiljaa, että sitä on mahdotonta tajuta heti. Lopulta huomaa löytäneensä sen Lontoon, jota alun perin tuli etsimään. Sen Lontoon, jota tulee kaipaamaan niin kipeästi sen jälkeen, kun on aika vaihtaa maisemaa. Lontoon rytmi jää kuitenkin sykkimään jonnekin niin syvälle sieluun, että sitä on mahdotonta unohtaa. Jos Lontoon on löytänyt kerran, on sitä mahdoton jättää enää taakseen rauhallisin mielin.
lauantai 21. joulukuuta 2013
"Allow me to congratulate you, sir. You have the most totally closed mind that I've ever encountered."
Pakko kiivetä nyt vähän näiden au pair-juttujen yli ja kertoa teille yhdestä tuotteesta, jonka ostin parisen viikkoa takaperin. Oon jo pitkään kuumotellu shampoopullojen tuoteselosteista löytyviä kemikaaliyhdisteitä ja yrittäny epätoivoisesti etsiä jonkinlaista vaihtoehtoista puhdistusmenetelmää hiuksille. Useasti oon eksyny lukemaan No Poo -kokemuksia (No Poo = Ei käytetä shampoota ollenkaan, vaan yritetään korvata se vedellä/etikalla/muilla luonnollisilla aineksilla), mutta jotenkin tuo koko ruljanssi tuntu liian vaikeelta alottaa ja koko homma sitten vaan jäi. Vähän aika sitten törmäsin kuitenkin Oliva-nimiseen saippuaan, jota on kehuttu blogeissa ja keskustelufoorumeilla. Ihmiset on kertonu, että hiuksista tulee tuon saippuan ansiosta jämäkämmät, paksumman tuntuiset, kiiltävämmät ja että pesuväliä voi pidentää, koska hiukset ei rasvoitu yhtä nopeasti kuin ennen. Wow mikä myyntipuhe! Mitä enemmän otin asiasta selvää, sitä enemmän löysin positiivisia käyttökokemuksia. Nää kaikki kokemukset oli kuitenkin suomalaisten suusta, joten epäilytti vähän että mahdanko löytää tuota samaa saippuaa täältä Briteistä. Lopulta huomasin miettiväni kyseistä saippuaa 24/7, joten eihän siinä sit muu auttanu kun lähteä etsimään neulaa heinäsuovasta. Suomesta sitä saa ostettua ainakin Ruohonjuuresta, mutta en yhtään tienny että mistähän sitä pitäisi lähteä täältä metsästämään. Kävin The Body Shopissa useampaankin otteeseen - ei löytynyt. Kävin Holland & Barretissa (ekokauppa) - ei löytynyt. Ravasin keskustassa ties missä putiikeissa, mutta en löytäny just tuota saippuaa yhtään mistään. Meinasin jo luovuttaa, kunnes kävin tässä Barnetin keskustassa sellasessa vähän oudohkossa luontaistuotekaupassa. Ja siellähän sitä oli, eikä 125g saippuapala maksanu kun £1,1!
Tuon palasaippuan käyttö shampoona on ehkä hieman haastavaa alkuun, koska yleensähän shampoo on vähän nestemäisessä muodossa ja siksi aika simppeli levittää päähän. Palasaippuan kanssa paras tapa menetellä on ottaa koko palanen käteen ja hieroa sitä hiuksiin. Kuulostaa ehkä vähän vaivalloiselta, mutta parin kerran jälkeen se hoituu jo aika rutiinilla. Hankaan siis ensin sitä saippuaa päähäni, jonka jälkeen levitän sen vielä tasaisesti kaikkialle käsin. Oon kuullu, että mitä paremmin vaahdottaa saippuan, sitä helpommin se lähtee hiuksista huuhtelun aikana. Eikä kannata muuten säikähtää sitten sitä huuhteluosuutta, hiukset tuntuu nimittäin tosi nahkeilta ja sellasilta karheilta. Mutta se kuuluu asiaan, koska tuo Oliva-saippua sisältää pelkästään jalostamatonta oliiviöljyä, vettä ja mineraalisuolaa eikä se poista hiusten luonnollista rasvaa. Tämä taas johtaa siihen, että hiukset katkeilee ja vahingoittuu vähemmän!
Mutta mikä on viimeinen tuomio noin kahden viikon käytön jälkeen? Oon ollu erittäin, erittäin, erittäin tyytyväinen tähän saippuaan. Miulla on suhteellisen vaativat hiukset, koska nää on luonnostaan kiharat, menee helposti takkuun ja yleensä latvat on niin kuivat, että tekee pahaa kattoa. Nyt oliiviöljysaippuan jälkeen tilanne on kuitenkin tosi erilainen! Hiukset kihartuu jokaisen pesun jälkeen hillitysti ja nätisti (ennen tilanne vaihteli tosi pahan ja tosi hyvän välillä), latvat ei oo enää yhtä kuivat, en joudu tappelemaan karseiden takkujen kanssa ja näitä on muutenkin n. 100x helpompi käsitellä. Hiukset tuntuu paksummilta ja näyttää kivoilta enkä enää edes haaveile suoristusraudasta. Ja tietysti vielä se fakta, että hiukset likaantuu hitaammin ja eri tavalla. Ennen miun hiukset piti pestä joka toinen päivä, että en ois näyttäny hirveeltä liimaletiltä ja hiukset oli juuresta tosi rasvaiset -> meni päätä pitkin. Nykyisin hiukset tuntuu kahden päivän ajan vastapestyiltä, joten tätä menoa pesen hiukseni noin joka 3. tai jopa 4. päivä! Ei oo vaan yksinkertaisesti mitään tarvetta pestä aikasemmin.
Onnellinen tyttö kiittää ja kuittaa, kipittäkäähän tekin ostamaan tätä ihmesaippuaa!
Tuon palasaippuan käyttö shampoona on ehkä hieman haastavaa alkuun, koska yleensähän shampoo on vähän nestemäisessä muodossa ja siksi aika simppeli levittää päähän. Palasaippuan kanssa paras tapa menetellä on ottaa koko palanen käteen ja hieroa sitä hiuksiin. Kuulostaa ehkä vähän vaivalloiselta, mutta parin kerran jälkeen se hoituu jo aika rutiinilla. Hankaan siis ensin sitä saippuaa päähäni, jonka jälkeen levitän sen vielä tasaisesti kaikkialle käsin. Oon kuullu, että mitä paremmin vaahdottaa saippuan, sitä helpommin se lähtee hiuksista huuhtelun aikana. Eikä kannata muuten säikähtää sitten sitä huuhteluosuutta, hiukset tuntuu nimittäin tosi nahkeilta ja sellasilta karheilta. Mutta se kuuluu asiaan, koska tuo Oliva-saippua sisältää pelkästään jalostamatonta oliiviöljyä, vettä ja mineraalisuolaa eikä se poista hiusten luonnollista rasvaa. Tämä taas johtaa siihen, että hiukset katkeilee ja vahingoittuu vähemmän!
Mutta mikä on viimeinen tuomio noin kahden viikon käytön jälkeen? Oon ollu erittäin, erittäin, erittäin tyytyväinen tähän saippuaan. Miulla on suhteellisen vaativat hiukset, koska nää on luonnostaan kiharat, menee helposti takkuun ja yleensä latvat on niin kuivat, että tekee pahaa kattoa. Nyt oliiviöljysaippuan jälkeen tilanne on kuitenkin tosi erilainen! Hiukset kihartuu jokaisen pesun jälkeen hillitysti ja nätisti (ennen tilanne vaihteli tosi pahan ja tosi hyvän välillä), latvat ei oo enää yhtä kuivat, en joudu tappelemaan karseiden takkujen kanssa ja näitä on muutenkin n. 100x helpompi käsitellä. Hiukset tuntuu paksummilta ja näyttää kivoilta enkä enää edes haaveile suoristusraudasta. Ja tietysti vielä se fakta, että hiukset likaantuu hitaammin ja eri tavalla. Ennen miun hiukset piti pestä joka toinen päivä, että en ois näyttäny hirveeltä liimaletiltä ja hiukset oli juuresta tosi rasvaiset -> meni päätä pitkin. Nykyisin hiukset tuntuu kahden päivän ajan vastapestyiltä, joten tätä menoa pesen hiukseni noin joka 3. tai jopa 4. päivä! Ei oo vaan yksinkertaisesti mitään tarvetta pestä aikasemmin.
Onnellinen tyttö kiittää ja kuittaa, kipittäkäähän tekin ostamaan tätä ihmesaippuaa!
torstai 19. joulukuuta 2013
"The Days and Nights of London Now - As Told by Those Who Love It, Hate It, Live It, Left It and Long for It"
Suuntasin viime lauantaina sukulaistädin luokse Kentiin, joka sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Lontoon keskustasta. Olin jotenkin vähän hermona siitä junamatkasta, koska en oo ostanu täällä junalippuja enkä oikein ymmärtäny, että minkälainen lippu pitää ostaa. Siinä lippuvaihtoehdoissa oli siis kolme erilaista vaihtoehtoa, joissa oli kaikissa ihan käsittämättömiä lyhenteitä ja numeroita... Siinä sitten vähän aikaa tuskailtuani ostin jonkun lipun (ilmeisesti oli oikea lippu? ei sitä kyllä ees tarkastettu missään vaiheessa) ja seuraavaksi jäinkin sitten odottamaan tietoa siitä, miltä laiturilta se miun juna lähtee. Odotin 20 minuuttia tuijottaen tiiviisti isoa infotaulua, mutta laituritietoa ei ollu tullu vielä kolme minuuttia ennen junan oletettua lähtöaikaa. Panikoin ja menin sitten sinne itse laiturialueelle tsekkaamaan, josko sen junan tiedot ois tullu jonnekin sinne. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että oon ihan väärässä paikassa ja siinä juoksujalkaa sitten päädyin lopulta oikeaan paikkaan ja oikeaan junaan. Valitsin kuitenkin junavaunun väärin, sillä se oli ihan täynnä sellasia +40v humalaisia jalkapallofaneja ja jouduin kuuntelemaan matkan ensimmäiset puoli tuntia erittäin kovaäänisiä kannustuslauluja ja muuta mukavaa. Piti ihan äänittää sitä meteliä, oli sen verran railakasta menoa! Loput matkasta menikin sitten yllättävän rauhallisesti ja pystyin jopa kuuntelemaan musiikkia, haha.
Jäin pois Stroodissa ja pian aseman pihaan kurvaskin miun ihana täti miehineen. Lähdettiin siitä suoraan kattelemaan vähän Rochesteria ja päädyttiin myös paninille/kahville sellaseen vähän eriskummalliseen kahvilaan. Tonnikalapanini juustolla oli ihan älyttömän hyvää ja uppos ihan hyvin, vaikka väitinkin ettei miulla oo nälkä ennen sinne kahvilaan menoa. Siitä lähdettiin kuljeskelemaan pitkin Rochesterin pääkatua, jota koristi värikkäät jouluvalot. Ei kuitenkaan menty minnekään liikkeisiin sisälle, lähinnä vaan katseltiin ja ihasteltiin mm. vanhaa linnaa ja puhuttiin tatuoinneista. Piipahdettiin myös aika pikaisesti sellaisilla pienimuotoisilla joulumarkkinoilla, mutta siellä oli myynnissä lähinnä vaan jotain turhaa krääsää joten se paikka oli nähty parissa minuutissa. Kuka ihan oikeesti haluu ostaa jotain glitterhöyhenkyniä joulumarkkinoilta?
Ei viihdytty Rochesterissa loppujen lopuks hirveen pitkään, koska oli jo aika pimeetä ja hirveen tuulista. Eikä se nyt ihan hirvittävän iso paikka ees oo. Kun päästiin "kotiin", niin minua odotti vierashuoneessa ihan huima suklaalähetys (Fazerin suomikonvehteja, jotain muita konvehteja + Fazerin suklaalevy) ja pienimuotoinen kirje vanhan valokuvan taakse rustattuna. En yhtään tiedä miten vanha oon siinä kuvassa, mutta pitelen sormellani sudenkorentoa. Kiitos ukki & mummi. <3
Noin klo 19:00 lähdettiin taas ilmeisesti sinne Rochesteriin, koska meillä oli pöytävaraus kiinalaiseen ravintolaan. Koko paikka oli aika täynnä kun mentiin sinne, mutta saatiin kuitenkin ruoka nenän eteen ihan ajoissa. Syötiin ihan pidemmän kaavan kautta ja meillä oli ihan hillittömästi alkupaloja! Oli merilevää, jättikatkarapuja, kevätrullia, katkarapuleipää (aaaah voisin syödä tätä ainakin kymmenen lautasellista)... Olin jo noiden alkupalojen jälkeen ihan täynnä, mutta nehän oli vasta alkusoittoa. Pääruoaks tilasin mustekalaa black bean saucessa + riisiä. Mustekala maistu ihan hyvältä, mutta se koostumus oli jotenkin vähän inhottava. Sellasta hirveen sitkeetä pureskeltavaa, hyih. Pääruoan jälkeen olin niin täynnä että hetken ajan pelkäsin ihan tosissani kuolevani. Saatiin sieltä ravintolasta vielä mukaan sellaset rumahkot kalenterit, mutta ihan kiva idea silti antaa pieni läksiäislahja asiakkaille. Kotona vielä iskettiin naamaan vähän suklaata ja katottiin jotain Doctor Who-fysiikka-tieteisohjelmaa, joka oli mielenkiintonen! Ja ymmärsin jopa melkein kaiken, vaikka tuollanen sanasto ei ihan hallussa olekaan.
Nukuin yöllä varmaan paremmin kun koskaan, vaikka nukahdankin siis aina alle minuutissa. Nykyisin vaan heräilen tosi usein keskellä yötä ja nukun jotenkin tosi rauhattomasti, joten oli ihan kiva taas vaihteen vuoks nukkua taju kankaalla. Oisko ollu rauhallisella ympäristöllä jotain tekemistä asian kanssa? Heräilin kuitenkin siinä aamulla sitten ihan rauhassa ja söin ihanan aamupalan. Weetabixejä mustikoilla + mansikoilla = voittamaton kombo! Aamupalan jälkeen lähdettiin pienelle kävelylle ja kierrettiin sellanen pienehkö saari, oisko ollu nimeltään St. Mary's Island. Merinäköala oli ihan hullun kaunis ja oli rentouttavaa kävellä raikkaassa ilmassa ja kauniissa maisemissa. Siellä oli myös ihania taloja, joista tuli mieleen Peppi Pitkätossu. Haluaisin joskus asua tuollasessa söpössä ja värikkäässä talossa, nuo värit oli niin kirkkaita ja oisin voinu katella niitä monta tuntia.
Kun palattiin lopulta takaisin kotiin, syötiin MAHTAVA lounas. Ja kyllä, koen tarpeelliseksi selostaa taas yksityiskohtaisesti mitä söin! :D Oli kananmunaa+leipää, salaattia, tomaatteja, kurkkua, paprikaa, juustoja (aurajuusto sai kilpailijan) ja vaikka mitä herkkuja. Syöminkien jälkeen katottiin vähän aikaa telkkaria, kunnes lähdettiin valumaan autolle päin. Täti halus heittää miut tänne Barnetiin asti ja olin kyllä kovin otettu tästä kauniista eleestä. Ajettiin siinä pitkin M25:tä, joka menee ihan tästä Barnetin vierestä. Seurattiin kylttejä, joissa luki Barnet ja vähän jännitin sitä, että minnehän Barnetiin päädytään. On siis olemassa Barnet, High Barnet, Friern Barnet, Chipping Barnet, East Barnet, New Barnet, joten valinnanvaraa todellakin löytyy. Päädyttiin kuitenkin tähän meidän Barnetiin ja olin takaisin kotona vähän yli neljä. Oli ihanaa päästä vähäks ajaks pois kotoa ja käydä tsekkaamassa vähän muita maisemia (ja tietysti moikkaamassa tätiä), mutta oli kuitenkin kiva tulla takasin kotiin. Oli hassua huomata ikävöivänsä noinkin lyhyellä reissulla ambulanssin sireenien ulvomista, betoniviidakkoa, jatkuvaa vilinää, liikenteen ääniä ja kymmenen minuutin välein ylilentäviä lentokoneita.
Am I falling in love with London?
Jäin pois Stroodissa ja pian aseman pihaan kurvaskin miun ihana täti miehineen. Lähdettiin siitä suoraan kattelemaan vähän Rochesteria ja päädyttiin myös paninille/kahville sellaseen vähän eriskummalliseen kahvilaan. Tonnikalapanini juustolla oli ihan älyttömän hyvää ja uppos ihan hyvin, vaikka väitinkin ettei miulla oo nälkä ennen sinne kahvilaan menoa. Siitä lähdettiin kuljeskelemaan pitkin Rochesterin pääkatua, jota koristi värikkäät jouluvalot. Ei kuitenkaan menty minnekään liikkeisiin sisälle, lähinnä vaan katseltiin ja ihasteltiin mm. vanhaa linnaa ja puhuttiin tatuoinneista. Piipahdettiin myös aika pikaisesti sellaisilla pienimuotoisilla joulumarkkinoilla, mutta siellä oli myynnissä lähinnä vaan jotain turhaa krääsää joten se paikka oli nähty parissa minuutissa. Kuka ihan oikeesti haluu ostaa jotain glitterhöyhenkyniä joulumarkkinoilta?
Ei viihdytty Rochesterissa loppujen lopuks hirveen pitkään, koska oli jo aika pimeetä ja hirveen tuulista. Eikä se nyt ihan hirvittävän iso paikka ees oo. Kun päästiin "kotiin", niin minua odotti vierashuoneessa ihan huima suklaalähetys (Fazerin suomikonvehteja, jotain muita konvehteja + Fazerin suklaalevy) ja pienimuotoinen kirje vanhan valokuvan taakse rustattuna. En yhtään tiedä miten vanha oon siinä kuvassa, mutta pitelen sormellani sudenkorentoa. Kiitos ukki & mummi. <3
Noin klo 19:00 lähdettiin taas ilmeisesti sinne Rochesteriin, koska meillä oli pöytävaraus kiinalaiseen ravintolaan. Koko paikka oli aika täynnä kun mentiin sinne, mutta saatiin kuitenkin ruoka nenän eteen ihan ajoissa. Syötiin ihan pidemmän kaavan kautta ja meillä oli ihan hillittömästi alkupaloja! Oli merilevää, jättikatkarapuja, kevätrullia, katkarapuleipää (aaaah voisin syödä tätä ainakin kymmenen lautasellista)... Olin jo noiden alkupalojen jälkeen ihan täynnä, mutta nehän oli vasta alkusoittoa. Pääruoaks tilasin mustekalaa black bean saucessa + riisiä. Mustekala maistu ihan hyvältä, mutta se koostumus oli jotenkin vähän inhottava. Sellasta hirveen sitkeetä pureskeltavaa, hyih. Pääruoan jälkeen olin niin täynnä että hetken ajan pelkäsin ihan tosissani kuolevani. Saatiin sieltä ravintolasta vielä mukaan sellaset rumahkot kalenterit, mutta ihan kiva idea silti antaa pieni läksiäislahja asiakkaille. Kotona vielä iskettiin naamaan vähän suklaata ja katottiin jotain Doctor Who-fysiikka-tieteisohjelmaa, joka oli mielenkiintonen! Ja ymmärsin jopa melkein kaiken, vaikka tuollanen sanasto ei ihan hallussa olekaan.
Nukuin yöllä varmaan paremmin kun koskaan, vaikka nukahdankin siis aina alle minuutissa. Nykyisin vaan heräilen tosi usein keskellä yötä ja nukun jotenkin tosi rauhattomasti, joten oli ihan kiva taas vaihteen vuoks nukkua taju kankaalla. Oisko ollu rauhallisella ympäristöllä jotain tekemistä asian kanssa? Heräilin kuitenkin siinä aamulla sitten ihan rauhassa ja söin ihanan aamupalan. Weetabixejä mustikoilla + mansikoilla = voittamaton kombo! Aamupalan jälkeen lähdettiin pienelle kävelylle ja kierrettiin sellanen pienehkö saari, oisko ollu nimeltään St. Mary's Island. Merinäköala oli ihan hullun kaunis ja oli rentouttavaa kävellä raikkaassa ilmassa ja kauniissa maisemissa. Siellä oli myös ihania taloja, joista tuli mieleen Peppi Pitkätossu. Haluaisin joskus asua tuollasessa söpössä ja värikkäässä talossa, nuo värit oli niin kirkkaita ja oisin voinu katella niitä monta tuntia.
Kun palattiin lopulta takaisin kotiin, syötiin MAHTAVA lounas. Ja kyllä, koen tarpeelliseksi selostaa taas yksityiskohtaisesti mitä söin! :D Oli kananmunaa+leipää, salaattia, tomaatteja, kurkkua, paprikaa, juustoja (aurajuusto sai kilpailijan) ja vaikka mitä herkkuja. Syöminkien jälkeen katottiin vähän aikaa telkkaria, kunnes lähdettiin valumaan autolle päin. Täti halus heittää miut tänne Barnetiin asti ja olin kyllä kovin otettu tästä kauniista eleestä. Ajettiin siinä pitkin M25:tä, joka menee ihan tästä Barnetin vierestä. Seurattiin kylttejä, joissa luki Barnet ja vähän jännitin sitä, että minnehän Barnetiin päädytään. On siis olemassa Barnet, High Barnet, Friern Barnet, Chipping Barnet, East Barnet, New Barnet, joten valinnanvaraa todellakin löytyy. Päädyttiin kuitenkin tähän meidän Barnetiin ja olin takaisin kotona vähän yli neljä. Oli ihanaa päästä vähäks ajaks pois kotoa ja käydä tsekkaamassa vähän muita maisemia (ja tietysti moikkaamassa tätiä), mutta oli kuitenkin kiva tulla takasin kotiin. Oli hassua huomata ikävöivänsä noinkin lyhyellä reissulla ambulanssin sireenien ulvomista, betoniviidakkoa, jatkuvaa vilinää, liikenteen ääniä ja kymmenen minuutin välein ylilentäviä lentokoneita.
Am I falling in love with London?
torstai 12. joulukuuta 2013
"Every single soul on this green earth is looking for someone to show them what they're worth"
Nippelitiedon nappulatriviaa:
1. Meillä oli täällä eilen aika sumuista, kuten kuvista ehkä huomaa
2. Oon kuullu, että au pairit yleensä lihoo vuoden aikana. Kävin eilen vaa'alla ja huomasin, että oon laihtunu 4kg siitä kun tulin tänne hahahhahaha voitto kotiin
3. Näin tiistaina tarkastajan bussissa ja kuumotti, vaikka matkasin tietysti ihan laillisin keinoin
4. Kirjoitin tänään yksitoista joulukorttia hirveessä kiireessä, koska haluun niiden ehtivän ajoissa Suomeen
5. Käytiin eilen Kyran ja Jackin kanssa Ikealla eikä siellä ollu tarjolla normaalia glögiä!! Ostin sitten vaaleeta, on tääkin ihan ok
6. Ulkoilutin tänään niitä kaksoispoikia (joita babysittaan) ja sain niin tuomitsevia katseita, että ihan pelotti pelkkä ajatus teiniäitinä olemisesta
7. Sain ihanan paketin kotoa<3 Kelpaa nukkua uudella muumityynyliinalla!
8. Yritin kuvata Jackia, koska haluun antaa kivan kuvan host porukoille joululahjaksi. Meni ihan putkeen juu...
9. Ostin kirjastosta kirjan, joka kertoo kaiken mahdollisen saksanpaimenkoirista. Haaveilemaan --->
10. Jynssäsin tänään takistani likatahroja kynsilakanpoistoaineella. Toimi, mutta nyt täällä miun huoneessa haisee myrkyllisyys
11. Meen tulevana lauantaina Kentiin moikkaamaan sukulaistätiä ja siellä on kuulema suklaalähetys (mummilta ja ukilta<3) odottamassa minua
12. Meillä oli tänään Jackin kanssa keittiöbileet = huutolaulettiin One Directionia
13. Käytiin viime sunnuntaina Roxanen kanssa ihan jäätävän huonossa joulumuseossa. Se museo oli keskustassa, mutta jostain syystä luulin että pysytään Barnetissa eli panostus ulkonäkööni oli täysi 0. Siellä sitä rönttävaatteissa paineltiin menemään Oxford Streetillä jne...
14. Näin tänään Wood Greenissä naisen, joka oli ihan hermoromahduksen partaalla. Se huuti maksimissaan 3-vuotiaalle pojalleen ihan hysteerisenä ja lopulta alko vaan itkemään siinä kadulla
1. Meillä oli täällä eilen aika sumuista, kuten kuvista ehkä huomaa
2. Oon kuullu, että au pairit yleensä lihoo vuoden aikana. Kävin eilen vaa'alla ja huomasin, että oon laihtunu 4kg siitä kun tulin tänne hahahhahaha voitto kotiin
3. Näin tiistaina tarkastajan bussissa ja kuumotti, vaikka matkasin tietysti ihan laillisin keinoin
4. Kirjoitin tänään yksitoista joulukorttia hirveessä kiireessä, koska haluun niiden ehtivän ajoissa Suomeen
5. Käytiin eilen Kyran ja Jackin kanssa Ikealla eikä siellä ollu tarjolla normaalia glögiä!! Ostin sitten vaaleeta, on tääkin ihan ok
6. Ulkoilutin tänään niitä kaksoispoikia (joita babysittaan) ja sain niin tuomitsevia katseita, että ihan pelotti pelkkä ajatus teiniäitinä olemisesta
7. Sain ihanan paketin kotoa<3 Kelpaa nukkua uudella muumityynyliinalla!
8. Yritin kuvata Jackia, koska haluun antaa kivan kuvan host porukoille joululahjaksi. Meni ihan putkeen juu...
9. Ostin kirjastosta kirjan, joka kertoo kaiken mahdollisen saksanpaimenkoirista. Haaveilemaan --->
10. Jynssäsin tänään takistani likatahroja kynsilakanpoistoaineella. Toimi, mutta nyt täällä miun huoneessa haisee myrkyllisyys
11. Meen tulevana lauantaina Kentiin moikkaamaan sukulaistätiä ja siellä on kuulema suklaalähetys (mummilta ja ukilta<3) odottamassa minua
12. Meillä oli tänään Jackin kanssa keittiöbileet = huutolaulettiin One Directionia
13. Käytiin viime sunnuntaina Roxanen kanssa ihan jäätävän huonossa joulumuseossa. Se museo oli keskustassa, mutta jostain syystä luulin että pysytään Barnetissa eli panostus ulkonäkööni oli täysi 0. Siellä sitä rönttävaatteissa paineltiin menemään Oxford Streetillä jne...
14. Näin tänään Wood Greenissä naisen, joka oli ihan hermoromahduksen partaalla. Se huuti maksimissaan 3-vuotiaalle pojalleen ihan hysteerisenä ja lopulta alko vaan itkemään siinä kadulla
maanantai 9. joulukuuta 2013
HERE COMES THE SIRENS HERE COMES THE LAW
Anonyymin toiveesta teen nyt vähän pidemmän reportaasin siitä Bullet For My Valentinen torstaisesta keikasta!
Koko torstain olin ihan paineissa ja odotin vaan tulevaa iltaa. Olin samana päivänä vahtimassa niitä kaksoispoikia Wood Greenissä ja bussimatkat kulutin tietysti kuuntelemalla Bullet For My Valentinea volyymit kaakossa. Hain Jackin koulusta neljältä ja olin ihan tuskastunu, koska tietysti just sinä päivänä sain kuulla kaikki "Hold on! I want to play!" & "I want to refill my water bottle!" & "My knees hurt, I can't walk!" -selitykset. Päästiin kuitenkin lopulta kotiin asti ja ruokin Jackin, jonka jälkeen vaan odottelin kärsimättömänä Kyran tuloa. Viiden aikaan ulko-ovi kävi ja lähdin melkein samalla ovenavauksella juoksemaan tube stationille. En siis melkein ikinä käytä tubea (vaikka se onkin maailman ihanin kulkupeli), mutta nyt säästääkseni aikaa & hermojani päätin turvautua siihen.
Keikka pidettiin Wembley Arenalla, joka on about tunnin tubematkan päässä tästä meiltä. Jouduin vaihtamaan tubea King's Crossilla - jossa olin ensimmäistä kertaa ikinä - ja en kyllä ollu varautunu siihen ihmismäärään, vaikka toki tiesin että se on tosi iso station. Siinä sitten puikkelehdin ihmisten välistä ja ravasin kolmissa eri liukuportaissa, kunnes pääsin oikeen "laiturin" luokse. Tube oli tietysti ihan täynnä porukkaa, mutta jaksoin keskittyä vaan tasan siihen että apuaapuaapuaapua-ovet-on-jo-auennu-kerkeenkö-kattomaan-ekaa-bändiä. Jäin pois Wembley Park stationilla ja jos nyt ihan totta puhutaan niin lähdin kävelemään vaan sellasten ihmisten perässä, jotka näytti siltä että nekin on tulossa samalle keikalle... Eikä ollu huono suunnitelma, koska päädyin oikeaan paikkaan ja ihan ajoissa! Lunastin lippuni pienen jonotuksen jälkeen ja pääsin areenalle sisään. Suuntasin ensin toilettitiloihin, koska tietysti olin just ennen lähtöä kulauttanu melkein litran vettä naamariin ja olin koko tubematkan jalat ristissä. Pöntöllä istuessani tuli kuulutus, että Young Guns alottaa kahdeksan minuutin päästä ja siinähän melkein iski jo paniikki! En yhtään tienny että minne pitää mennä eikä missään ollu mitään reittiohjeita, joten kävelin vaan ihan orpona siellä takki kourassa. Oisin halunnu jättää takin + massiivisen kaulahuivini narikkaan, mutta sellainen lysti maksoi kaksi puntaa ja miulla oli mukana vaan yksi punta, hahaha.. Siinä sitten selvitin tieni järkkärin luokse, joka osas neuvoa minne pitää mennä.
Wembley Arenalle mahtuu 12,500 ihmistä, joten se on sellanen ihan suhteellisen iso mesta. Tää keikka ei kuitenkaan ollu loppuunmyyty ja seisomapaikkoja sai ilmeisesti vielä lippuluukulta vähän ennen ensimmäisen esiintyjän aloittamista, joten ei kyllä oltu ees lähellä tuota maksimimäärää. Mutta oli kuitenkin porukkaa sen verran, että oli tiivis tunnelma siellä permannolla! Young Guns alotti joskus seiskan pintaan ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin olin vähän pettyny. Ne on vielä suhteellisen pieni bändi joo, mutta se koko keikka tuntu jotenkin hirveeltä suorittamiselta. En sitten tiiä oliko paineita lämpätä jengi valmiiks vähän isommille bändeille. Mutta c'mon, mikä bändi heittää heti ekana kehiin sen tunnetuimman kipaleensa for real... Laulajalla oli kuitenkin yllättävän hyvä ääni livenäkin ja kyllä niitä sen 30min kuunteli, vaikka säädinkin samaan aikaan takkini + huivini kanssa, koska en halunnu pitää niitä koko aikaa kädessä. Lopulta olin luova ja sain sidottua takin laukkuun kiinni ponnarilla, huivin laitoin ihan vaan kaulaan.
Young Gunsin jälkeen porukka alko roudaamaan Asking Alexandrian kamoja lavalle ja halusin vajota jonnekin syvälle maan uumeniin. Olin viime kesänä Ilosaarirockissa Adeptin keikalla (jonka voisin luetella samaan kategoriaan Asking Alexandrian kanssa, molemmat on tuollasta vähän raskaampaa + screamolla väritettyjä) ja se oli ihan hirveetä sontaa! En kuullu siitä laulajan äänestä mitään ja koko musiikki oli yhtä sekasortoa, ihanku kaikki ois soittanu yhtä aikaa ihan mitä sattuu. Sen takia en jaksanu toivoa liikoja, mutta oh boy että olinkin väärässä! Kuuntelen tälläkin hetkellä Asking Alexandriaa, koska se niiden keikka veti melkein sanattomaks. Seisoin siellä ihmisjoukossa ihan monttu auki samalla kun kaikki miun ennakkoluulot pirstoutu ydinräjähdyksen voimalla. Ensinnäkin Asking Alexandrialla on järjettömän lahjakas laulaja ja toisekseen ne veti ihan mielettömän shown, jopa minä olin ihan messissä vaikka oonkin kuunnellu vaan paria biisiä aikasemmin!! Siellä sitä oltiin polvillaan lattialla laulajan käskystä ja muuta mukavaa.
Kun Asking Alexandria lopetti, olin jo ihan tosi hermostunu kun en ois jaksanu odottaa enää yhtään sekuntia illan kohokohtaa. On vaikeeta kuvailla niitä fiiliksiä, kun tietää näkevänsä minuuttien päästä yhden suurimman lempibändinsä. Sain muistaakseni vuoden 2009 jouluna Bullet For My Valentinen live dvd:n ja sitä oon katellu tässä vuosien aikana ihan kiitettävän monta kertaa ja haaveillu siitä, että vielä joskus minäkin oon tuolla yleisössä ja huutolaulan biisejä, joiden sanat osaan ulkoa. Ja nyt se hetki oli käsillä!! Oli vaikeeta löytää hyvää paikkaa, koska joka puolella oli niin paljon (pitkiä) ihmisiä ja tietysti on ihan mukava nähdä sinne lavalle ees vähän. Löysin sit kuitenkin sopivan spotin ja siinä sitten huudettiin bändiä lavalle. Koko lavan edessä oli ihan järkyttävän iso Union Flag, joka tippu alas vasta sitten kun Bullet For My Valentine tuli lavalle. Iiks.
Matt Tuck ei ollu ihan niin paha lyhyillä hiuksilla mitä ajattelin, mutta kyllä sille sopii paremmin sellaset melko pitkät hiukset. Ja kyllä, Matt Tuckin hiukset oli ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota, haha... Minkäs sille voi, että tykkään pitkähiuksisista pojista! Mutta palatakseni takaisin asiaan, keikka alko kunnon tulishow:lla ja tunsin sen kuumuuden selvästi vaikken ollu hirveen lähellä eturiviä. Eka biisi oli Raising Hell, joka oli miulle entuudestaan ihan tuntematon, noloa. Tosin se julkaistiin vasta 18.11. eli ehkä saan armoa!
Vaikka tykkäänkin Bullet For My Valentinen kaikista levyistä (uusimmalla levyllä on tosin pari ihan säälittävää kipaletta), niin kyllä se ensimmäinen levy on kuitenkin se kaikista kovin. Olin siis luonnollisesti erittäin fiiliksissä, kun kuulin tosi monta biisiä kyseiseltä albumilta. Ja jos nyt jotain kiinnostaa sen tarkemmin, niin biisilista näytti tältä: Raising Hell, Scream Aim Fire, Your Betrayal, All These Things I Hate (Revolve Around Me), 4 Words (To Choke Upon), Temper Temper, The Last Fight, Suffocating Under Words of Sorrow (What Can I Do), Bittersweet Memories, Guitar Solo, Dirty Little Secret, Hand of Blood/Room 409/Hearts Burst into Fire/Begging for Mercy/Riot, Alone ja encorena: Waking the Demon, Pleasure and Pain, Ace of Spades (Motörhead cover) ja tietysti Tears Don't Fall. Oli ihan älyttömän kova keikka ja en jaksa kuunnella enää yhtään ulinaa Matt Tuckin huonosta äänestä! Pittejä oli koko ajan joka puolella, mutta en kyllä luojalle kiitos menny sinne isojen miesten mukaan. Pääsin jossakin vaiheessa tosi paljon lähemmäs eturiviä, koska joku vaan otti miusta kiinni ja työns miut tosi pitkän matkan sinne eteen asti! :D En kerenny nähdä kuka sen teki, mutta olin kyllä ihan hämilläni ja iloinen kyseisen henkilön ystävällisyydestä. Tears Don't Fallin aikana ilma täytty hopeisesta paperisälästä ja sitä oli silmissä ja suussa, mutta kaikki laulo siitä huolimatta mukana ihan loppuun asti ja se kuulosti ihan mielettömältä.
Oli aika tyhjä, mutta onnellinen olo sitten kun sieltä areenalta pääs ulos asti. Tube oli taas ihan täynnä porukkaa (ja maksoin kahdesta tubematkasta melkein kymmenen puntaa...Deimm) ja olin kotona vasta klo 00:30, mutta olin niin onnellinen että hyppelehdin melkein koko matkan tube stationilta kotiin. Tuntuu uskomattomalta että asun ihan oikeesti täällä ja että miulla on mahdollisuus lähtee aika extempore kattomaan isojakin bändejä. Huh mikä ilta, ottasin uusiks millon vaan.
Ps. Kuvituskuvat ei oo minun ottamia eikä edes kyseiseltä keikalta, koska en sellasia kuvia mistään löytäny! Tekijänoikeudet kuuluu siis kuvien ottajille, osan nimi näkyykin noissa kuvissa.
Koko torstain olin ihan paineissa ja odotin vaan tulevaa iltaa. Olin samana päivänä vahtimassa niitä kaksoispoikia Wood Greenissä ja bussimatkat kulutin tietysti kuuntelemalla Bullet For My Valentinea volyymit kaakossa. Hain Jackin koulusta neljältä ja olin ihan tuskastunu, koska tietysti just sinä päivänä sain kuulla kaikki "Hold on! I want to play!" & "I want to refill my water bottle!" & "My knees hurt, I can't walk!" -selitykset. Päästiin kuitenkin lopulta kotiin asti ja ruokin Jackin, jonka jälkeen vaan odottelin kärsimättömänä Kyran tuloa. Viiden aikaan ulko-ovi kävi ja lähdin melkein samalla ovenavauksella juoksemaan tube stationille. En siis melkein ikinä käytä tubea (vaikka se onkin maailman ihanin kulkupeli), mutta nyt säästääkseni aikaa & hermojani päätin turvautua siihen.
Keikka pidettiin Wembley Arenalla, joka on about tunnin tubematkan päässä tästä meiltä. Jouduin vaihtamaan tubea King's Crossilla - jossa olin ensimmäistä kertaa ikinä - ja en kyllä ollu varautunu siihen ihmismäärään, vaikka toki tiesin että se on tosi iso station. Siinä sitten puikkelehdin ihmisten välistä ja ravasin kolmissa eri liukuportaissa, kunnes pääsin oikeen "laiturin" luokse. Tube oli tietysti ihan täynnä porukkaa, mutta jaksoin keskittyä vaan tasan siihen että apuaapuaapuaapua-ovet-on-jo-auennu-kerkeenkö-kattomaan-ekaa-bändiä. Jäin pois Wembley Park stationilla ja jos nyt ihan totta puhutaan niin lähdin kävelemään vaan sellasten ihmisten perässä, jotka näytti siltä että nekin on tulossa samalle keikalle... Eikä ollu huono suunnitelma, koska päädyin oikeaan paikkaan ja ihan ajoissa! Lunastin lippuni pienen jonotuksen jälkeen ja pääsin areenalle sisään. Suuntasin ensin toilettitiloihin, koska tietysti olin just ennen lähtöä kulauttanu melkein litran vettä naamariin ja olin koko tubematkan jalat ristissä. Pöntöllä istuessani tuli kuulutus, että Young Guns alottaa kahdeksan minuutin päästä ja siinähän melkein iski jo paniikki! En yhtään tienny että minne pitää mennä eikä missään ollu mitään reittiohjeita, joten kävelin vaan ihan orpona siellä takki kourassa. Oisin halunnu jättää takin + massiivisen kaulahuivini narikkaan, mutta sellainen lysti maksoi kaksi puntaa ja miulla oli mukana vaan yksi punta, hahaha.. Siinä sitten selvitin tieni järkkärin luokse, joka osas neuvoa minne pitää mennä.
Wembley Arenalle mahtuu 12,500 ihmistä, joten se on sellanen ihan suhteellisen iso mesta. Tää keikka ei kuitenkaan ollu loppuunmyyty ja seisomapaikkoja sai ilmeisesti vielä lippuluukulta vähän ennen ensimmäisen esiintyjän aloittamista, joten ei kyllä oltu ees lähellä tuota maksimimäärää. Mutta oli kuitenkin porukkaa sen verran, että oli tiivis tunnelma siellä permannolla! Young Guns alotti joskus seiskan pintaan ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin olin vähän pettyny. Ne on vielä suhteellisen pieni bändi joo, mutta se koko keikka tuntu jotenkin hirveeltä suorittamiselta. En sitten tiiä oliko paineita lämpätä jengi valmiiks vähän isommille bändeille. Mutta c'mon, mikä bändi heittää heti ekana kehiin sen tunnetuimman kipaleensa for real... Laulajalla oli kuitenkin yllättävän hyvä ääni livenäkin ja kyllä niitä sen 30min kuunteli, vaikka säädinkin samaan aikaan takkini + huivini kanssa, koska en halunnu pitää niitä koko aikaa kädessä. Lopulta olin luova ja sain sidottua takin laukkuun kiinni ponnarilla, huivin laitoin ihan vaan kaulaan.
Young Gunsin jälkeen porukka alko roudaamaan Asking Alexandrian kamoja lavalle ja halusin vajota jonnekin syvälle maan uumeniin. Olin viime kesänä Ilosaarirockissa Adeptin keikalla (jonka voisin luetella samaan kategoriaan Asking Alexandrian kanssa, molemmat on tuollasta vähän raskaampaa + screamolla väritettyjä) ja se oli ihan hirveetä sontaa! En kuullu siitä laulajan äänestä mitään ja koko musiikki oli yhtä sekasortoa, ihanku kaikki ois soittanu yhtä aikaa ihan mitä sattuu. Sen takia en jaksanu toivoa liikoja, mutta oh boy että olinkin väärässä! Kuuntelen tälläkin hetkellä Asking Alexandriaa, koska se niiden keikka veti melkein sanattomaks. Seisoin siellä ihmisjoukossa ihan monttu auki samalla kun kaikki miun ennakkoluulot pirstoutu ydinräjähdyksen voimalla. Ensinnäkin Asking Alexandrialla on järjettömän lahjakas laulaja ja toisekseen ne veti ihan mielettömän shown, jopa minä olin ihan messissä vaikka oonkin kuunnellu vaan paria biisiä aikasemmin!! Siellä sitä oltiin polvillaan lattialla laulajan käskystä ja muuta mukavaa.
Kun Asking Alexandria lopetti, olin jo ihan tosi hermostunu kun en ois jaksanu odottaa enää yhtään sekuntia illan kohokohtaa. On vaikeeta kuvailla niitä fiiliksiä, kun tietää näkevänsä minuuttien päästä yhden suurimman lempibändinsä. Sain muistaakseni vuoden 2009 jouluna Bullet For My Valentinen live dvd:n ja sitä oon katellu tässä vuosien aikana ihan kiitettävän monta kertaa ja haaveillu siitä, että vielä joskus minäkin oon tuolla yleisössä ja huutolaulan biisejä, joiden sanat osaan ulkoa. Ja nyt se hetki oli käsillä!! Oli vaikeeta löytää hyvää paikkaa, koska joka puolella oli niin paljon (pitkiä) ihmisiä ja tietysti on ihan mukava nähdä sinne lavalle ees vähän. Löysin sit kuitenkin sopivan spotin ja siinä sitten huudettiin bändiä lavalle. Koko lavan edessä oli ihan järkyttävän iso Union Flag, joka tippu alas vasta sitten kun Bullet For My Valentine tuli lavalle. Iiks.
Matt Tuck ei ollu ihan niin paha lyhyillä hiuksilla mitä ajattelin, mutta kyllä sille sopii paremmin sellaset melko pitkät hiukset. Ja kyllä, Matt Tuckin hiukset oli ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota, haha... Minkäs sille voi, että tykkään pitkähiuksisista pojista! Mutta palatakseni takaisin asiaan, keikka alko kunnon tulishow:lla ja tunsin sen kuumuuden selvästi vaikken ollu hirveen lähellä eturiviä. Eka biisi oli Raising Hell, joka oli miulle entuudestaan ihan tuntematon, noloa. Tosin se julkaistiin vasta 18.11. eli ehkä saan armoa!
Vaikka tykkäänkin Bullet For My Valentinen kaikista levyistä (uusimmalla levyllä on tosin pari ihan säälittävää kipaletta), niin kyllä se ensimmäinen levy on kuitenkin se kaikista kovin. Olin siis luonnollisesti erittäin fiiliksissä, kun kuulin tosi monta biisiä kyseiseltä albumilta. Ja jos nyt jotain kiinnostaa sen tarkemmin, niin biisilista näytti tältä: Raising Hell, Scream Aim Fire, Your Betrayal, All These Things I Hate (Revolve Around Me), 4 Words (To Choke Upon), Temper Temper, The Last Fight, Suffocating Under Words of Sorrow (What Can I Do), Bittersweet Memories, Guitar Solo, Dirty Little Secret, Hand of Blood/Room 409/Hearts Burst into Fire/Begging for Mercy/Riot, Alone ja encorena: Waking the Demon, Pleasure and Pain, Ace of Spades (Motörhead cover) ja tietysti Tears Don't Fall. Oli ihan älyttömän kova keikka ja en jaksa kuunnella enää yhtään ulinaa Matt Tuckin huonosta äänestä! Pittejä oli koko ajan joka puolella, mutta en kyllä luojalle kiitos menny sinne isojen miesten mukaan. Pääsin jossakin vaiheessa tosi paljon lähemmäs eturiviä, koska joku vaan otti miusta kiinni ja työns miut tosi pitkän matkan sinne eteen asti! :D En kerenny nähdä kuka sen teki, mutta olin kyllä ihan hämilläni ja iloinen kyseisen henkilön ystävällisyydestä. Tears Don't Fallin aikana ilma täytty hopeisesta paperisälästä ja sitä oli silmissä ja suussa, mutta kaikki laulo siitä huolimatta mukana ihan loppuun asti ja se kuulosti ihan mielettömältä.
Oli aika tyhjä, mutta onnellinen olo sitten kun sieltä areenalta pääs ulos asti. Tube oli taas ihan täynnä porukkaa (ja maksoin kahdesta tubematkasta melkein kymmenen puntaa...Deimm) ja olin kotona vasta klo 00:30, mutta olin niin onnellinen että hyppelehdin melkein koko matkan tube stationilta kotiin. Tuntuu uskomattomalta että asun ihan oikeesti täällä ja että miulla on mahdollisuus lähtee aika extempore kattomaan isojakin bändejä. Huh mikä ilta, ottasin uusiks millon vaan.
Ps. Kuvituskuvat ei oo minun ottamia eikä edes kyseiseltä keikalta, koska en sellasia kuvia mistään löytäny! Tekijänoikeudet kuuluu siis kuvien ottajille, osan nimi näkyykin noissa kuvissa.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Temper temper, time to explode
Halusin yllättää teidät keskiviikkona videolla, mutta se ei nyt sitten tietenkään onnistunu ihan niissä puitteissa mitä olin ajatellu. Videon lataamiseen meni 35h (kyllä, kolmekymmentäviisi tuntia) eli en sitten ihan kerenny tätä sillon keskiviikkona julkaista, haha...
Ps. Eilinen oli yks huikeimmista illoista ikinä, iiks!<3
Pps. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, juhlin sinua täältä käsin!
Ps. Eilinen oli yks huikeimmista illoista ikinä, iiks!<3
Pps. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, juhlin sinua täältä käsin!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Should I fight for what is right or let it die?
Moi täältä glögikupin takaa! Kävin eilen hamstraamassa vähän joulutavaraa Ikealta (joka btw sijaitsee erittäin epämiellyttävällä alueella) ja päätin korkata jo tänään tuon glögipullon, koska halusin tietää millaista litkua sitä tuli ostettua. Ja on muuten hyvää!! Voittaa paikallisen mulled winen (tavallaan glögiä mutta ei mitenkään erityisen hyvää) ihan 100 - 0, johtuu varmaan siitä että tuo mulled wine on osittain punaviiniä, yäk. Joka tapauksessa, heräsin tänään kahteen asiaan. 1) Unohdin tehdä kuukausipäiväpostauksen ja 2) Tajusin, että täytän 19 vuotta tasan kuukauden kuluttua. Palatakseni nyt kuitenkin tuohon ensimmäiseen kohtaan...
...En selvästikään ymmärrä miten tää kuukausihomma pitäis laskea. Edellisen kerran taisin julistaa kuukausipäivän olleen 26.10. vaikka tulin tänne Lontooseen 30.08. eli siis... :D Joka tapauksessa, oon ilmeisesti nyt ollu täällä kolme kuukautta. Ollaan host perheeni kanssa edelleen tosi hyvissä väleissä. Siitä ehkä kertoo jotain host mumin päättäväisyys miun ruokavalion muuttamisen suhteen... Kyra on nyt tässä parin viime viikon aikana mm. vieny miut syömään kiinalaiseen (seuraavaks mennään syömään thaimaalaista ruokaa, näin kuulin),pakottanu kehottanu lataamaan puhelimeen sellasen sovelluksen, josta näkyy syödyt kalorit & ravintoarvot ja lapannu kaupassa minua varten kaikkee ihmeellistä tavaraa kärryyn (mm. kanafileitä, jotka ei oo tehty kanasta vaan sienistä). Jack on tosi kiinnostunu suomesta ja kysyy varmaan joka päivä kahdesti "when can I go to Finland?" ihan kun asia ois minusta kiinni. Jack on myös halunnu oppii suomea ja tällä hetkellä hänen sanavarastonsa näyttää tältä: koira, kissa, kiska, ääliö, moi & vesinokkaeläin. Tästä se lähtee!
Kuten oon jo aikaisemmin todennu, oon kasvattanu täällä ihan huimasti itsevarmuuttani ja se on tehny elämästä paljon helpompaa. Jaksan uskoa itseeni ja tehdä asioita, joita haluun tehdä (vaikka välillä pelottaakin vähän). Ostin eilen liput Bullet For My Valentinen keikalle, vaikka a. keikka on keskellä viikkoa, b. en tiedä miten pääsen Wembley Arenalle, c. oon menossa yksin ja d. en oo ihan selvillä, että mistä miun pitää mennä lunastamaan keikkalippu. Tiedän kuitenkin, että torstaina tuun olemaan just siellä missä pitääkin eikä stressaaminen etukäteen auta mitään. En oikein tiedä mitä pitäis kertoa, tuntuu että toistan itteeni joka kuukausipäivänä! Mutta päätös lähteä au pairiksi oli oikeesti elämäni paras päätös. Ei tätä voi kuvailla mitenkään, koko tää tunnemyrsky pitää kokea itse. Välillä täällä vituttaa kaikki (normaalista kaupasta ei löydä soijasuikaleita, meidän perhe käyttää aspartaamituotteita eikä syö juustoa melkein ikinä, matkustamiseen menee ikä, terveys & rahat etc) ja välillä tuntuu pelottavalta ajatella elämää tämän vuoden jälkeen. Vaikka välillä oon kärsimätön ja haluaisin jo muuttaa omaan kotiin ja päästä yliopistoon, niin oon kyllä silti onnellinen juuri tässä hetkessä. En tiedä miten välivuoden vois käyttää tätä paremmin, oon saanu täältä kolmessa kuukaudessa mukaani niin paljon asioita, joita ei oo mahdollisuutta saada mistään muualta. Vaikka välillä onkin hankalaa ja poden koti-ikävää itku kurkussa niin oon kaikesta huolimatta kiitollinen siitä, että miulla oli mahdollisuus ja uskallusta lähteä.
Mutta palatakseni turhaan löpinään: Käytiin kattomassa Roxanen kanssa The Catching Fire ja se oli NIIN hyvä, että tekis mieli mennä kattomaan vielä toisenkin kerran. Ei haitannu ees 30 minuutin mainokset (kyllä, kolmekymmentä minuuttia) elokuvan alussa!
Oon myös virittäytyny joulutunnelmaan ihan urakalla tässä viime viikot ja Spotifysta on luukutettu kaikkia mahdollisia jouluklassikoita. Käytiin Emilian & Anninan kanssa viikko sitten Lontoon merimieskirkon joulumyyjäisissä ja ostin sieltä Aurajuustoa (<3) ja mannapuuroa. Ois tehny mieli napata mukaan Oltermannia ja muuta mukavaa, mutta tällä kerralla ei budjetti antanu mitenkään periks, vaikka juustohiiren sydän jäikin itkemään verta. Ostin kuitenkin samalla reissulla Primarkista jouluvalot £1,5/kpl eli nyt alkaa olla kaikki kunnossa joulua varten! Täällä tais muuten sataa ekat räntälumetkin, mutta ei oo kyllä mitenkään talvista ja tuskin tulee olemaankaan. Tuntuu ihan uskomattomalta, että Suomessa on jo ihan kunnollista lunta! En vaan pysty tajuamaan sitä, vaikka tietysti oon nähny kuvia sieltä. Toivottavasti ois hirveesti lunta ja kauheesti pakkasta vielä helmikuussakin, koska MINÄ TULEN KÄYMÄÄN KOTONA SILLOIN!<3
Ps. Anteeks jättimäisestä kuvasta, en jaksanu pienentää sitä yhtään. Ehkä yksi iso kuva kompensoi muiden kuvien puuttumisen?
Pps. Nähtiin tänään aamulla kuollu kettu ja Jack totes hyvin dramaattisella äänellä "He died...Because someone ran over him". :D
...En selvästikään ymmärrä miten tää kuukausihomma pitäis laskea. Edellisen kerran taisin julistaa kuukausipäivän olleen 26.10. vaikka tulin tänne Lontooseen 30.08. eli siis... :D Joka tapauksessa, oon ilmeisesti nyt ollu täällä kolme kuukautta. Ollaan host perheeni kanssa edelleen tosi hyvissä väleissä. Siitä ehkä kertoo jotain host mumin päättäväisyys miun ruokavalion muuttamisen suhteen... Kyra on nyt tässä parin viime viikon aikana mm. vieny miut syömään kiinalaiseen (seuraavaks mennään syömään thaimaalaista ruokaa, näin kuulin),
Kuten oon jo aikaisemmin todennu, oon kasvattanu täällä ihan huimasti itsevarmuuttani ja se on tehny elämästä paljon helpompaa. Jaksan uskoa itseeni ja tehdä asioita, joita haluun tehdä (vaikka välillä pelottaakin vähän). Ostin eilen liput Bullet For My Valentinen keikalle, vaikka a. keikka on keskellä viikkoa, b. en tiedä miten pääsen Wembley Arenalle, c. oon menossa yksin ja d. en oo ihan selvillä, että mistä miun pitää mennä lunastamaan keikkalippu. Tiedän kuitenkin, että torstaina tuun olemaan just siellä missä pitääkin eikä stressaaminen etukäteen auta mitään. En oikein tiedä mitä pitäis kertoa, tuntuu että toistan itteeni joka kuukausipäivänä! Mutta päätös lähteä au pairiksi oli oikeesti elämäni paras päätös. Ei tätä voi kuvailla mitenkään, koko tää tunnemyrsky pitää kokea itse. Välillä täällä vituttaa kaikki (normaalista kaupasta ei löydä soijasuikaleita, meidän perhe käyttää aspartaamituotteita eikä syö juustoa melkein ikinä, matkustamiseen menee ikä, terveys & rahat etc) ja välillä tuntuu pelottavalta ajatella elämää tämän vuoden jälkeen. Vaikka välillä oon kärsimätön ja haluaisin jo muuttaa omaan kotiin ja päästä yliopistoon, niin oon kyllä silti onnellinen juuri tässä hetkessä. En tiedä miten välivuoden vois käyttää tätä paremmin, oon saanu täältä kolmessa kuukaudessa mukaani niin paljon asioita, joita ei oo mahdollisuutta saada mistään muualta. Vaikka välillä onkin hankalaa ja poden koti-ikävää itku kurkussa niin oon kaikesta huolimatta kiitollinen siitä, että miulla oli mahdollisuus ja uskallusta lähteä.
Mutta palatakseni turhaan löpinään: Käytiin kattomassa Roxanen kanssa The Catching Fire ja se oli NIIN hyvä, että tekis mieli mennä kattomaan vielä toisenkin kerran. Ei haitannu ees 30 minuutin mainokset (kyllä, kolmekymmentä minuuttia) elokuvan alussa!
Oon myös virittäytyny joulutunnelmaan ihan urakalla tässä viime viikot ja Spotifysta on luukutettu kaikkia mahdollisia jouluklassikoita. Käytiin Emilian & Anninan kanssa viikko sitten Lontoon merimieskirkon joulumyyjäisissä ja ostin sieltä Aurajuustoa (<3) ja mannapuuroa. Ois tehny mieli napata mukaan Oltermannia ja muuta mukavaa, mutta tällä kerralla ei budjetti antanu mitenkään periks, vaikka juustohiiren sydän jäikin itkemään verta. Ostin kuitenkin samalla reissulla Primarkista jouluvalot £1,5/kpl eli nyt alkaa olla kaikki kunnossa joulua varten! Täällä tais muuten sataa ekat räntälumetkin, mutta ei oo kyllä mitenkään talvista ja tuskin tulee olemaankaan. Tuntuu ihan uskomattomalta, että Suomessa on jo ihan kunnollista lunta! En vaan pysty tajuamaan sitä, vaikka tietysti oon nähny kuvia sieltä. Toivottavasti ois hirveesti lunta ja kauheesti pakkasta vielä helmikuussakin, koska MINÄ TULEN KÄYMÄÄN KOTONA SILLOIN!<3
Ps. Anteeks jättimäisestä kuvasta, en jaksanu pienentää sitä yhtään. Ehkä yksi iso kuva kompensoi muiden kuvien puuttumisen?
Pps. Nähtiin tänään aamulla kuollu kettu ja Jack totes hyvin dramaattisella äänellä "He died...Because someone ran over him". :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)