Arsyttaa kirjotella tanne kun ei oo mahdollisuuksia lisata kuvia enka voi kirjottaa suomalaisilla aakkosilla (ilman etta copy+pastetan kaikki 'a':t ja 'o':t.....). En haluu kuitenkaan elaa hiljaisuudessa, joten koittakaa nyt kestaa viela pari viikkoa!
Taalla on ollu oikein mukavaa lukuunottamatta pienta selkkausta maanantaina. Oon ollu vahan omissa oloissani viime aikoina enka oo hirveesti viettanu aikaa alhaalla muun perheen kanssa. En oo siis ollu mitenkaan surullinen tai onneton, mutta on vaan huvittanu olla yksin omassa huoneessa ja puuhailla omia juttuja. Kyra ja Steve on kuitenki ottanu tuon miun kaytoksen merkkina siita, etta miulla on joku asia nyt huonosti ja viime viikolla Kyra sano varmaan kolmesti, etta vaikutan onnettomalta. Hyvaahan ne vaan tarkottaa ja ihan kiva etta miun hyvinvointi kiinnostaa, mutta arsyttaa jotenkin edelleen tuo koko juttu. Ja tasta koko hommasta tuli kunnon kaaos maanantaina, kun miun siivousjutut oli yhdistetty miun kayttaytymiseen... Huoh. Miun tyohon kuuluu siis vaatteiden silittaminen, mutta en voi silittaa kaikkia vaatteita kerralla henkareiden puuttumisen takia. Maanantaina sain kuulla, etta Stevella ei oo paitoja toihin (vaikka niita silitettyja paitoja oli silla hetkella roikkumassa 5kpl valmiina...ok) ja etta miun pitais silittaa nopeammin. No ok, voin toki laittaa vaikka kaksi paitaa yhteen henkariin, mutta en usko etta ne pysyy yhta siisteina sen jalkeen. Toinen ongelma oli se, etta en oo pyyhkiny leikkuulautoja pesuaineella. Joka paiva oon tietysti kaikki mahdolliset muruset siivonnu pois ja maralla ratilla pyyhkiny liat pois, mutta en vaan pysty tajuamaan miks leikkuulaudat pitaa hinkata pesuaineella! Eiko se oo jotenkin epaterveellista, jos eka suihkuttaa leikkuulaudalle pesuainetta ja myohemmin sitten pilkkoo kasviksia/lihaa siina paalla? Leikkasin kerran kurkkua leikkuulaudalla, mutta jouduin heittamaan ne kurkut veke pesuaineen maun takia. ETTA JEES.
Tietysti haluun kuulla, jos oon tehny tyoni taalla heikosti ja yritan aina parantaa tyoni jalkea, mutta maanantaina koko homma vaan suoraan sanottuna vitutti. Yritin keskustella sit asiasta viela myohemmin, mutta en pystyny sanomaan yhtaan lausetta itkematta. En siis koskaan voi kayda vakavaa keskustelua itkematta ja se on ihan mielettoman arsyttavaa. En siis voi sille itkemiselle mitaan, en oo surullinen enka haluais itkea, mutta en voi vaikuttaa siihen mitenkaan. Taa on tapahtunu esim. kerran liikkatunnilla lukiossa, jee. Mutta takaisin asiaan: En siis saanu sanotuks melkein mitaan, koska vollotin vaan koko ajan eika Kyra ymmartany miun pointtia (haluun joskus olla yksin, yritan tehda tyot paremmin, en pode ylitsepaasematonta koti-ikavaa, miun kaytos ei oo yhteydessa kotityojuttuihin jne). Nyt on taas rauha maassa, mutta viela toistaiseksi alakerrassa oleilu tuntuu vahan teennaiselta pakkopullalta enka uskalla menna ylakertaan. Ei taa au pairina oleminen kylla oo aina mitaan herkkua ja kiljun varmaan riemusta, kun lentokone laskeutuu Helsinkiin.
Eilen oli myos erittain katastrofaalinen paiva. 1) Avasin huoneeni verhoja ja tiputin samalla kaktuksen lattialle = kokolattiamatto mullassa ja kaktus kahdessa osassa. 2) Yritin avata huoneeni ikkunaa (etta saisin karisteltua repussa olevat muruset ulos) ja sen tehdakseni piti siirtaa kynttilaa = kaadoin kynttilan ja steariinit vaan valu pitkin vaaleanpunaista kettureppua. PRKL.
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Au pair: Plussat ja miinukset
Luonnoksissa kaksi kuukautta lojunut toivepostaus au pairina olemisen plussista ja miinuksista, olkaa hyvät!
+
Tukiverkosto
On iso ja vähän vaikeakin päätös muuttaa ulkomaille pidemmäksi aikaa. Vaikka olis unelmoinu lähdöstä ja ottanu kaikista käytännön asioista selvää, niin kyllä se silti tuntuu hirveen pelottavalta muuttaa ihan uuteen maahan ja kulttuuriin tietäen, että ainakin alkuun on kaikissa tilanteissa oman onnensa nojassa. Au pairin asemassa on kuitenkin vähän helpompi olla, koska (yleensä) host family on ainakin alkuun au pairin tuki ja turva. Kun tulin tänne melkein viisi kuukautta sitten, en ensimmäisiin päiviin uskaltanu oikein poistua kotoa. On vaikeeta lähteä mihinkään, kun ei tiedä minne pitäis mennä! Kyra ja Steve on tsempannu minuu ihan alusta asti ja ne mm. patisti miut Lontoon keskustaan vietettyäni täällä yhden päivän. Miulle on kerrottu mitkä pubit kannattaa kiertää kaukaa, varotettu levottomista kaupunginosista, neuvottu National Insurance Numberin saamisesta ja annettu reittiohjeita. Tiedän, että voin soittaa Kyralle (tai Stevelle) ihan millon vaan ja tiedän, että saan aina apua jos sitä tarvitsen. Se tuntuu tosi helpottavalta ja ois varmasti paljon vaikeempaa, jos ei olis tällaista tukiverkostoa täällä.
Pääsee näkemään paikallisen kulttuurin arkielämän kautta
Tää koskee nyt ehkä eniten niitä au paireja, jotka ei oo puoliks/kokonaan suomalaisissa perheissä. Vaikka kyllähän toki tuollasissakin perheissä olevat au pairit näkee kulttuuria, tietty! Mutta muuttamalla täysin englantilaiseen perheeseen oon kyllä päässyt suoraan kulttuurin ytimeen. Vaikkakaan miun perheessä miun lisäks kukaan muu ei juo teetä (enkä miekään juo ns. oikeeta teetä, vaan jotain yrittiteetä)... Meillä syödään joka sunnuntai roasted dinner, leivän päällä syödään hilloa/hunajaa/chipsejä/karamellilevitettä/jne mutta ei kyllä ikinä kurkkua+tomaattia+juustoa+makkaraa+salaattia, päivän aikana syödään kolmesti (aamupala, lounas, illallinen), meillä ei oo juustohöylää (nyt on, kun ihana Auli lähetti miulle sellasen joululahjaks!)/tiskiharjaa ja niin edelleen. Jack pysähtyy ulkona järjestelmällisesti jokaisen koirallisen ihmisen luokse ja kysyy "is he friendly?" ja minä kiemurtelen vaivautuneena vieressä, koska onhan se nyt täysin kohtuutonta pysäyttää täysin tuntematon ihminen kadulla SAATI kysyä lupaa silittää tämän ihmisen koiraa... Tää on ehkä ainut sellanen juttu täällä, joka saa miut vieläkin tosi vaivautuneeks. Suomalaisuuteni ei ole vielä toistaiseksi antanut periksi tän asian suhteen. Taisin nyt kyllä eksyä vähän aiheesta, mutta on tosiaankin ihan eri asia elää toisessa kulttuurissa kuin lukea siitä vaikkapa kirjoista.
Pääsee asumaan paikkoihin joihin ei välttämättä muuten pääsis
Tämä on yksi iso syy siihen, miksi olin aika joustamaton Lontoon suhteen. Halusin tulla ehdottomasti juuri tänne, koska yksikseen tänne voi olla vähän vaikeeta muuttaa. Ensinnäkin asuntojen vuokrat on ihan tajuttomia, eikä täällä yleensä etsitä kokonaista kämppää vaan pelkästään huonetta. Huoneiden hinta vaihtelee tietysti asuinpaikan mukaan, eli mitä paremmalla alueella/lähempänä keskustaa asut, sen kalliimpi vuokra. Harvoin löytää huonetta alle £500/kk ja yleensä tuohon päälle tulee vielä laskut. Ei oo halpaa ei.
Kielitaito karttuu ja vahvistuu
Oon aina ollu tosi kiinnostunu englannin kielestä ja se on ollu miulle aina jokseenkin helppoa. Tänne tullessani ymmärsin puheesta kaiken ja miulla oli tosi laaja sanavarasto, mutta englannin puhuminen olikin sitten ihan eri juttu. Koulussa ei tarvinnu melkein koskaan käydä keskusteluja englanniksi, kunhan vaan jakso viilata kielioppia mahdollisimman täydelliseksi. Kieliopin osaaminen on miun mielestä kuitenkin suhteellisen turhaa, jos ei uskalla käyttää kieltä missään. Alussa minäkin pelkäsin jutella englanniksi, koska ajattelin että ois noloa mokata kieliopin kanssa. Nyt melkein viiden kuukauden jälkeen voin onnekseni todeta, että englannin puhuminen tulee tosi luonnostaan enkä enää jaksa stressata kielioppivirheistä. Itseluottamus on kaiken A ja O, sillon se puhuminenkin luistaa. Oon myös aika varma, että tästä aupparivuodesta tulee olemaan hyötyä tulevassa työelämässä. Jos nyt pitäisi määrittää työhakemukseen englannin kielen osaaminen, en epäröisi ruksittaa kohtaa "fluent".
Itsenäistyminen
Noniin, faktat pöytään: Ennen kuin tulin tänne, en halunnu edes miettiä omaan asuntoon muuttamista. Koko ajatus tuntu epämiellyttävältä ja surulliselta, koska oon tosi perhekeskeinen ja miun perhe on paras. Tykkään meidän talosta ja tykkään Joensuusta. Täällä oon kuitenkin tajunnu sen, että ehkä se omilleen muuttaminen ei oliskaan maailmanloppu. Oon jopa varovaisesti alkanu haaveilemaan omasta asunnosta, jonka voi sisustaa miten haluaa. Näillä näkymin Jyväskylä on miun tuleva kotikaupunki, koska poikaystävällä alkaa siellä koulu ensi syksynä ja mie haluun mennä opiskelemaan biologiaa avoimeen yliopistoon + ettiä varmaankin töitä. En kyllä oo ihan hirveesti lämmenny vielä ajatukselle asua Jyväskylässä, mutta onneks voin mennä kotiin ihan millon vaan. Eiks niin äiti ja isi?
-
Välillä ärsyttää suunnattoman paljon kulttuurilliset erot, lumettomuus ja ainainen sade ja se, ettei voi kattoo Salkkareita. Parhaiden ystävien puuttuminen ja niiden kanssa hepuloiminen ihan naamatusten. Välillä [x]kinosti, mutta on silti pakko silittää 20kpl kauluspaitoja, siivota vessa, imuroida ja luututa. Jaa, vai että kaupasta ei saa ruisleipää? Haluaisin samoilemaan mäntymetsään, mutta täällä ei sellasia ole. Välillä niistän mustaa räkää ja haaveilen ihanan raikkaasta suomalaisesta talvisäästä. Haluaisin käydä uimahallissa, mutta täällä ei oo uimahalleja, joihin vois vaan mennä pulikoimaan huvikseen. Kavereiden hankkiminen on hankalaa, koska suurimman osan kanssa ei kohtaa kemiat ollenkaan ja silti pitää vaan nähdä uudestaan, jos haluaa olla sosiaalinen. Täällä on ns. pakko antaa tippiä aina kun käy ravintolassa ja se ärsyttää. En osaa olla täysin oma itseni englanniksi, koska en tietenkään voi ilmaista itseäni läheskään yhtä hyvin mitä suomeksi. Kaikkein vaikeinta miulle täällä on kuitenkin se, että kaikki rakkaat ihmiset asuu Suomessa ja se on välillä ihan tajuttoman raskasta. En oo esimerkiks jutellu mummille tai ukille mitään tänä aikana, vaikka ennen ollaan soiteltu ja nähty joka viikko. :(
Tällaista tänään, perjantaina lähdetään host perheen ja Roxanen kanssa viikonlopuks Aldeburghiin! Otan siellä varmaan x346550 kuvaa, mutta lisäilen niitä tänne vasta sitten kun oon saanu oman toimivan tietokoneen. Onneks siihenkään ei oo enää pitkään, oon nimittäin varsin tehokkaasti ominu tän Kyran koneen... Onneks sillä on ipad. ;)
+
Tukiverkosto
On iso ja vähän vaikeakin päätös muuttaa ulkomaille pidemmäksi aikaa. Vaikka olis unelmoinu lähdöstä ja ottanu kaikista käytännön asioista selvää, niin kyllä se silti tuntuu hirveen pelottavalta muuttaa ihan uuteen maahan ja kulttuuriin tietäen, että ainakin alkuun on kaikissa tilanteissa oman onnensa nojassa. Au pairin asemassa on kuitenkin vähän helpompi olla, koska (yleensä) host family on ainakin alkuun au pairin tuki ja turva. Kun tulin tänne melkein viisi kuukautta sitten, en ensimmäisiin päiviin uskaltanu oikein poistua kotoa. On vaikeeta lähteä mihinkään, kun ei tiedä minne pitäis mennä! Kyra ja Steve on tsempannu minuu ihan alusta asti ja ne mm. patisti miut Lontoon keskustaan vietettyäni täällä yhden päivän. Miulle on kerrottu mitkä pubit kannattaa kiertää kaukaa, varotettu levottomista kaupunginosista, neuvottu National Insurance Numberin saamisesta ja annettu reittiohjeita. Tiedän, että voin soittaa Kyralle (tai Stevelle) ihan millon vaan ja tiedän, että saan aina apua jos sitä tarvitsen. Se tuntuu tosi helpottavalta ja ois varmasti paljon vaikeempaa, jos ei olis tällaista tukiverkostoa täällä.
Pääsee näkemään paikallisen kulttuurin arkielämän kautta
Tää koskee nyt ehkä eniten niitä au paireja, jotka ei oo puoliks/kokonaan suomalaisissa perheissä. Vaikka kyllähän toki tuollasissakin perheissä olevat au pairit näkee kulttuuria, tietty! Mutta muuttamalla täysin englantilaiseen perheeseen oon kyllä päässyt suoraan kulttuurin ytimeen. Vaikkakaan miun perheessä miun lisäks kukaan muu ei juo teetä (enkä miekään juo ns. oikeeta teetä, vaan jotain yrittiteetä)... Meillä syödään joka sunnuntai roasted dinner, leivän päällä syödään hilloa/hunajaa/chipsejä/karamellilevitettä/jne mutta ei kyllä ikinä kurkkua+tomaattia+juustoa+makkaraa+salaattia, päivän aikana syödään kolmesti (aamupala, lounas, illallinen), meillä ei oo juustohöylää (nyt on, kun ihana Auli lähetti miulle sellasen joululahjaks!)/tiskiharjaa ja niin edelleen. Jack pysähtyy ulkona järjestelmällisesti jokaisen koirallisen ihmisen luokse ja kysyy "is he friendly?" ja minä kiemurtelen vaivautuneena vieressä, koska onhan se nyt täysin kohtuutonta pysäyttää täysin tuntematon ihminen kadulla SAATI kysyä lupaa silittää tämän ihmisen koiraa... Tää on ehkä ainut sellanen juttu täällä, joka saa miut vieläkin tosi vaivautuneeks. Suomalaisuuteni ei ole vielä toistaiseksi antanut periksi tän asian suhteen. Taisin nyt kyllä eksyä vähän aiheesta, mutta on tosiaankin ihan eri asia elää toisessa kulttuurissa kuin lukea siitä vaikkapa kirjoista.
Pääsee asumaan paikkoihin joihin ei välttämättä muuten pääsis
Tämä on yksi iso syy siihen, miksi olin aika joustamaton Lontoon suhteen. Halusin tulla ehdottomasti juuri tänne, koska yksikseen tänne voi olla vähän vaikeeta muuttaa. Ensinnäkin asuntojen vuokrat on ihan tajuttomia, eikä täällä yleensä etsitä kokonaista kämppää vaan pelkästään huonetta. Huoneiden hinta vaihtelee tietysti asuinpaikan mukaan, eli mitä paremmalla alueella/lähempänä keskustaa asut, sen kalliimpi vuokra. Harvoin löytää huonetta alle £500/kk ja yleensä tuohon päälle tulee vielä laskut. Ei oo halpaa ei.
Kielitaito karttuu ja vahvistuu
Oon aina ollu tosi kiinnostunu englannin kielestä ja se on ollu miulle aina jokseenkin helppoa. Tänne tullessani ymmärsin puheesta kaiken ja miulla oli tosi laaja sanavarasto, mutta englannin puhuminen olikin sitten ihan eri juttu. Koulussa ei tarvinnu melkein koskaan käydä keskusteluja englanniksi, kunhan vaan jakso viilata kielioppia mahdollisimman täydelliseksi. Kieliopin osaaminen on miun mielestä kuitenkin suhteellisen turhaa, jos ei uskalla käyttää kieltä missään. Alussa minäkin pelkäsin jutella englanniksi, koska ajattelin että ois noloa mokata kieliopin kanssa. Nyt melkein viiden kuukauden jälkeen voin onnekseni todeta, että englannin puhuminen tulee tosi luonnostaan enkä enää jaksa stressata kielioppivirheistä. Itseluottamus on kaiken A ja O, sillon se puhuminenkin luistaa. Oon myös aika varma, että tästä aupparivuodesta tulee olemaan hyötyä tulevassa työelämässä. Jos nyt pitäisi määrittää työhakemukseen englannin kielen osaaminen, en epäröisi ruksittaa kohtaa "fluent".
Itsenäistyminen
Noniin, faktat pöytään: Ennen kuin tulin tänne, en halunnu edes miettiä omaan asuntoon muuttamista. Koko ajatus tuntu epämiellyttävältä ja surulliselta, koska oon tosi perhekeskeinen ja miun perhe on paras. Tykkään meidän talosta ja tykkään Joensuusta. Täällä oon kuitenkin tajunnu sen, että ehkä se omilleen muuttaminen ei oliskaan maailmanloppu. Oon jopa varovaisesti alkanu haaveilemaan omasta asunnosta, jonka voi sisustaa miten haluaa. Näillä näkymin Jyväskylä on miun tuleva kotikaupunki, koska poikaystävällä alkaa siellä koulu ensi syksynä ja mie haluun mennä opiskelemaan biologiaa avoimeen yliopistoon + ettiä varmaankin töitä. En kyllä oo ihan hirveesti lämmenny vielä ajatukselle asua Jyväskylässä, mutta onneks voin mennä kotiin ihan millon vaan. Eiks niin äiti ja isi?
-
Välillä ärsyttää suunnattoman paljon kulttuurilliset erot, lumettomuus ja ainainen sade ja se, ettei voi kattoo Salkkareita. Parhaiden ystävien puuttuminen ja niiden kanssa hepuloiminen ihan naamatusten. Välillä [x]kinosti, mutta on silti pakko silittää 20kpl kauluspaitoja, siivota vessa, imuroida ja luututa. Jaa, vai että kaupasta ei saa ruisleipää? Haluaisin samoilemaan mäntymetsään, mutta täällä ei sellasia ole. Välillä niistän mustaa räkää ja haaveilen ihanan raikkaasta suomalaisesta talvisäästä. Haluaisin käydä uimahallissa, mutta täällä ei oo uimahalleja, joihin vois vaan mennä pulikoimaan huvikseen. Kavereiden hankkiminen on hankalaa, koska suurimman osan kanssa ei kohtaa kemiat ollenkaan ja silti pitää vaan nähdä uudestaan, jos haluaa olla sosiaalinen. Täällä on ns. pakko antaa tippiä aina kun käy ravintolassa ja se ärsyttää. En osaa olla täysin oma itseni englanniksi, koska en tietenkään voi ilmaista itseäni läheskään yhtä hyvin mitä suomeksi. Kaikkein vaikeinta miulle täällä on kuitenkin se, että kaikki rakkaat ihmiset asuu Suomessa ja se on välillä ihan tajuttoman raskasta. En oo esimerkiks jutellu mummille tai ukille mitään tänä aikana, vaikka ennen ollaan soiteltu ja nähty joka viikko. :(
Tällaista tänään, perjantaina lähdetään host perheen ja Roxanen kanssa viikonlopuks Aldeburghiin! Otan siellä varmaan x346550 kuvaa, mutta lisäilen niitä tänne vasta sitten kun oon saanu oman toimivan tietokoneen. Onneks siihenkään ei oo enää pitkään, oon nimittäin varsin tehokkaasti ominu tän Kyran koneen... Onneks sillä on ipad. ;)
lauantai 11. tammikuuta 2014
"Meillä on fyrkkaa päällä ja rakkaus riittää/Lähde minun kelkkaan, kyydit on hyvät/Mä en puhu saksaa, mut englanti sujuu/Sitä paitsi kotimaa on pysyvä tunne, voidaan tulla tänne takasin ja perustaa perhe"
Moi taas! Ihan alkuun haluun sanoa, etta oon tosi onnellinen kaikista kommenteista joita saan. Niista tulee aina hirvittavan hyva mieli. Kiitos siis kaikille kommentoijille, teidan takia jaksan kirjottaa useammin kun kerran kuukaudessa!
Mutta, kuten ehka instagramista huomaa, meilla oli tanaan agenttibileet. Jackilla oli synttarijuhlat kavereille ja meno oli aika villia... Host vanhemmat oli tilannu netista jonkun Gabbyn vetamaan agenttijuhlia ja se nainen oli ihan huippu. :D Suurin osa juhlavieraista oli myos pukeutunu asiaankuuluvasti, kerrankin ihmiset noudatti teemaa! Nyt oon iskeny naamaan vegepizzaa (en oo syony pizzaa viiteen kuukauteen), kokista ja ihan allomakeeta suklaakakkua. Tasta on hyva jatkaa herkutonta elamaa! Herkut voinkin korvata kiinalaisella ruoalla, jota himoitsen nykyisin ihan liian usein... Kaytiin taas eilen kiinalaisessa syomassa host perheen kanssa ja vedin vaihteen vuoks kylla navan ihan tayteen. Steamed rice + prawns + Chinese mushrooms + bamboo shoots = <3
Nyt oon epatoivoisesti yrittanu etsia reittiohjeita Hatfieldin jobcentreen. Meen siis haastatteluun National Insurance Numberia varten (voisin seriously jaada vaikka asumaan tanne nyt kun saan tuon NIN:in...) Hatfieldiin, joka on...jossain. En oo ikina kayny siella, en tieda missa se on, en tieda miten paasen sinne. Tiedan vaan sen, etta miun pitaa olla siella 21.1. klo 11:15. National Insurance Number tarvii taalla, jos haluaa tyoskennella. Au pairit ei tarvii sita, mutta mie tarviin sita suomikouluun + siihen satunnaiseen lastenhoitoon. Miun piti ensin soittaa jonnekin, jossa ne otti kaikki miun tiedot ylos ja varas sitten haastatteluajan. Jouduin tavaamaan sukunimeni kolme kertaa, koska se nainen luurin toisessa paassa oli ihan confused. :D Eika mikaan ihme, Suomessakin joudun yleensa toistamaan sukunimeni vahintaan kerran ennenkun se menee oikein.
Kohta on enaa kuukaus siihen, etta paasen kotiin! En kesta, valilla oon niin tohkeissani etten saa oisin unta. Ikavoin Suomesta niin paljon kaikkea ja tulee varmasti olemaan ihan hirveen kova paikka lahtee tanne Lontooseen viela takaisin sitten viikon jalkeen. Tassa kuitenkin asioita, joita haluan tehda Suomessa:
NITRON KANSSA LENKKEILY
Miulla on ihan hirvee ikava meidan koirua ja haluun viettaa hirveesti aikaa sen kanssa, ensimmaista kertaa puolen vuoden jalkeen. Ikavoin myos meidan lahimetikkoa (Utran harjua), pienia metsapolkuja, luonnon tuoksua, hiljaisuutta. Joten haluan yhdistaa Nitron + metsassa samoilemisen!
KIRPPAREILLA RAVAAMINEN
Myonnan ihan suoraan, etta oon hirvee kirppishai. Lemppariostoksia on kangaskassit (aiti, et voi luoda minuun pahaa katsetta ruudun lapi) ja yltiorumat vaatteet. Oon hamstrannu kirppiksilta niin hirveeta kamaa, etta ei oo tosikaan. Mutta oon tehny myos ihan hillittomia loytoja! Ennen tanne lahtoa miun vaatteista ja tavaroista noin 95% oli hommattu kirppareilta. En muista millon viimeks oon ostanu Suomesta jotain vaatekaupoista, en vaikka yritan kovasti miettia. Taalla onkin sit ollu aika hankala tilanne, kun eihan taalla mitaan samanlaisia kirppareita oo! On vaan charity shops, jotka on ihan kuraa. Niista saa kylla kirjoja ja cd-levyja halvalla, mutta vaatteet on hirveita rytkyja tai sitten ihan ylihinnoteltuja. JOTEN hypin jo nyt innosta kun edes ajattelen sita hetkea, kun astun sisaan valintakirpparille/joen jattikirppikselle. Ah, odotan sita hetkea!
SUOMALAISEN RUOAN SYOMINEN
Raejuusto, ruisleipa kaikissa muodoissa, aitin tonnikalavuoka, ihme kreikkalainen vuokaruoka (kylla te aiti ja isi tiiatte), suomalainen maito normaalissa tolkissa, xylitol pastillit, purkka, mummin perunamuussi&kalapihvit&valkokastike, mummin ruoka ylipaataan (mummi oot rakas<3 ja ukki myos!), OLTERMANNI, dipit, viilit, maukas kraanavesi (ignoraan bensasotkun :D), piima... Mie kaipaan niin jarjettoman paljon suomalaista ruokaa. Ette oikeesti voi ymmartaa, ennenku lahette ite pois Suomesta!
JOENSUUN BAARIEN LAPIKAYMINEN
En oo kayny taalla viihteella yhtaan kertaa. Rakastan Kerubia ja kreisibailaamista = noloja tanssimuuveja, halpoja fisuja, naurua, hauskanpitoa, Jetin irmaa, samoilemista ulkona baarista toiseen. En oo mielestani ollu ikina mikaan baari-ihminen, mutta nain sita vaan huomaa kaipaavansa ihan outoja asioita, joista ei oo ennen pahemmin valittany. Tosin Kerbasta oon tykanny aina, varsinkin Lauantaidiskosta!
Naiden lisaks haluun tietysti viettaa aikaa perheen, poikaystavan ja parhaiden kamujeni kanssa, mutta en kuitenkaa viittiny niita nyt erikseen tuohon listata. Varmaan on ihan itsestaan selvyys, etta kaikkein eniten innoissani oon laheisteni nakemisesta! En oo ikina ollu nain pitkaa aikaa pois kotoa ja valilla unohdan, milta tuntuu olla kotikotona. Kamalaa. :( Mutta joka tapauksessa, kaivoin ihanan turkoosin matkalaukkuni kaapin peralta jo viikko sitten. Ehka vahan aikaista joo, mutta tuntuu lohdulliselta nahda matkalaukku puoliksi taynna. Mie tuun kohta kotiin.
Mutta, kuten ehka instagramista huomaa, meilla oli tanaan agenttibileet. Jackilla oli synttarijuhlat kavereille ja meno oli aika villia... Host vanhemmat oli tilannu netista jonkun Gabbyn vetamaan agenttijuhlia ja se nainen oli ihan huippu. :D Suurin osa juhlavieraista oli myos pukeutunu asiaankuuluvasti, kerrankin ihmiset noudatti teemaa! Nyt oon iskeny naamaan vegepizzaa (en oo syony pizzaa viiteen kuukauteen), kokista ja ihan allomakeeta suklaakakkua. Tasta on hyva jatkaa herkutonta elamaa! Herkut voinkin korvata kiinalaisella ruoalla, jota himoitsen nykyisin ihan liian usein... Kaytiin taas eilen kiinalaisessa syomassa host perheen kanssa ja vedin vaihteen vuoks kylla navan ihan tayteen. Steamed rice + prawns + Chinese mushrooms + bamboo shoots = <3
Nyt oon epatoivoisesti yrittanu etsia reittiohjeita Hatfieldin jobcentreen. Meen siis haastatteluun National Insurance Numberia varten (voisin seriously jaada vaikka asumaan tanne nyt kun saan tuon NIN:in...) Hatfieldiin, joka on...jossain. En oo ikina kayny siella, en tieda missa se on, en tieda miten paasen sinne. Tiedan vaan sen, etta miun pitaa olla siella 21.1. klo 11:15. National Insurance Number tarvii taalla, jos haluaa tyoskennella. Au pairit ei tarvii sita, mutta mie tarviin sita suomikouluun + siihen satunnaiseen lastenhoitoon. Miun piti ensin soittaa jonnekin, jossa ne otti kaikki miun tiedot ylos ja varas sitten haastatteluajan. Jouduin tavaamaan sukunimeni kolme kertaa, koska se nainen luurin toisessa paassa oli ihan confused. :D Eika mikaan ihme, Suomessakin joudun yleensa toistamaan sukunimeni vahintaan kerran ennenkun se menee oikein.
Kohta on enaa kuukaus siihen, etta paasen kotiin! En kesta, valilla oon niin tohkeissani etten saa oisin unta. Ikavoin Suomesta niin paljon kaikkea ja tulee varmasti olemaan ihan hirveen kova paikka lahtee tanne Lontooseen viela takaisin sitten viikon jalkeen. Tassa kuitenkin asioita, joita haluan tehda Suomessa:
NITRON KANSSA LENKKEILY
Miulla on ihan hirvee ikava meidan koirua ja haluun viettaa hirveesti aikaa sen kanssa, ensimmaista kertaa puolen vuoden jalkeen. Ikavoin myos meidan lahimetikkoa (Utran harjua), pienia metsapolkuja, luonnon tuoksua, hiljaisuutta. Joten haluan yhdistaa Nitron + metsassa samoilemisen!
KIRPPAREILLA RAVAAMINEN
Myonnan ihan suoraan, etta oon hirvee kirppishai. Lemppariostoksia on kangaskassit (aiti, et voi luoda minuun pahaa katsetta ruudun lapi) ja yltiorumat vaatteet. Oon hamstrannu kirppiksilta niin hirveeta kamaa, etta ei oo tosikaan. Mutta oon tehny myos ihan hillittomia loytoja! Ennen tanne lahtoa miun vaatteista ja tavaroista noin 95% oli hommattu kirppareilta. En muista millon viimeks oon ostanu Suomesta jotain vaatekaupoista, en vaikka yritan kovasti miettia. Taalla onkin sit ollu aika hankala tilanne, kun eihan taalla mitaan samanlaisia kirppareita oo! On vaan charity shops, jotka on ihan kuraa. Niista saa kylla kirjoja ja cd-levyja halvalla, mutta vaatteet on hirveita rytkyja tai sitten ihan ylihinnoteltuja. JOTEN hypin jo nyt innosta kun edes ajattelen sita hetkea, kun astun sisaan valintakirpparille/joen jattikirppikselle. Ah, odotan sita hetkea!
SUOMALAISEN RUOAN SYOMINEN
Raejuusto, ruisleipa kaikissa muodoissa, aitin tonnikalavuoka, ihme kreikkalainen vuokaruoka (kylla te aiti ja isi tiiatte), suomalainen maito normaalissa tolkissa, xylitol pastillit, purkka, mummin perunamuussi&kalapihvit&valkokastike, mummin ruoka ylipaataan (mummi oot rakas<3 ja ukki myos!), OLTERMANNI, dipit, viilit, maukas kraanavesi (ignoraan bensasotkun :D), piima... Mie kaipaan niin jarjettoman paljon suomalaista ruokaa. Ette oikeesti voi ymmartaa, ennenku lahette ite pois Suomesta!
JOENSUUN BAARIEN LAPIKAYMINEN
En oo kayny taalla viihteella yhtaan kertaa. Rakastan Kerubia ja kreisibailaamista = noloja tanssimuuveja, halpoja fisuja, naurua, hauskanpitoa, Jetin irmaa, samoilemista ulkona baarista toiseen. En oo mielestani ollu ikina mikaan baari-ihminen, mutta nain sita vaan huomaa kaipaavansa ihan outoja asioita, joista ei oo ennen pahemmin valittany. Tosin Kerbasta oon tykanny aina, varsinkin Lauantaidiskosta!
Naiden lisaks haluun tietysti viettaa aikaa perheen, poikaystavan ja parhaiden kamujeni kanssa, mutta en kuitenkaa viittiny niita nyt erikseen tuohon listata. Varmaan on ihan itsestaan selvyys, etta kaikkein eniten innoissani oon laheisteni nakemisesta! En oo ikina ollu nain pitkaa aikaa pois kotoa ja valilla unohdan, milta tuntuu olla kotikotona. Kamalaa. :( Mutta joka tapauksessa, kaivoin ihanan turkoosin matkalaukkuni kaapin peralta jo viikko sitten. Ehka vahan aikaista joo, mutta tuntuu lohdulliselta nahda matkalaukku puoliksi taynna. Mie tuun kohta kotiin.
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
"Apua mitä pitää pakata mukaan?!?!?111"
Huomasin muutama viikko takaperin, että unohdin ihan kokonaan tehdä lupaamani mitä-pakkaan-mukaan-apua-paniikki -postauksen ennen lähtöä. Ihan ajoissa siis liikenteessä... :D Mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjottaa mitä pakkasin mukaan tänne lähtiessäni, jos tästä ois vaikka apua niille tuleville au paireille jotka tätä sattuu lukemaan!
Ihan näin alkuun voin todeta, että älkää edes ajatelko ottavanne mukaan kahta 20kg laukkua. Yhdellä ruumaan menevällä laukulla + käsimatkatavaroilla pärjää yllättävän pitkälle, jos vaan miettii aina kahdesti ennen kuin pakkaa uuden tavaran laukkuun. Karu fakta kun on se, että jokainen au pair hamstraa ihan käsittämättömän määrän tavaraa. Enkä minäkään (valitettavasti) oo poikkeus, sillä reilun neljän kuukauden aikana oon onnistunu kasvattamaan tavaramäärääni 13,5 kilolla (tähän ei oo laskettu alusvaatteita, niskatyynyä, mustia farkkuja, juoksuhousuja, kangaskassia, mitään kosmetiikkaa, tuikkuja + ylimääräistä krääsää). Tungin siis äsken kaikki mahdolliset kamat matkalaukkuun mitatakseni matkatavaravaa'alla niiden kokonaispainon, mutta kaikki tavarat ei edes mahtunu sinne!!!! Apua, paniikki meinaa iskee jo tässä vaiheessa vuotta, kun isoon matkalaukkuun ei mahdu edes kaikki täältä ostetut VAATTEET... Eli toistan: yksi matkalaukku tänne tullessa on tarpeeksi, kesän/puolen vuoden/yhdeksän kuukauden/vuoden/younameit lopussa voikin sitten tuumailla, että tarviiko kaksi vai kolme vai neljä laukkua. :D
Pakkaaminen ei ollu miulle mitenkään erityisen haastava projekti. Alotin pakkaamaan ihan kunnolla pari päivää ennen lähtöä, koska halusin ottaa mukaan vaan tavarat, joita ihan oikeesti käytän. Mutta kuinka ollakaan, oon silti raahaamassa nyt helmikuussa kotiin turhia vaatteita, jotka on roikkunu kaapissa käyttämättöminä siitä asti kun tulin tänne. Jos et oo käyttäny jotain vaatetta aktiivisesti Suomessa, et tuu käyttämään sitä vaatetta yhtään enempää muuallakaan. Matkalaukku sai painaa 20kg, mutta muistaakseni miun laukku paino loppujen lopuksi vaan noin 18kg. Matkalaukun lisäks miulla oli reppu, jossa oli järjestelmäkamera ja tietokone.
Sitten varsinaiseen pakkauslistaan. Tein pari viikkoa ennen lähtöä koneelle samanlaisen listan ja listasin sinne tavaroita sitä mukaa, kun ne pulpahti mieleen. Tää on miun mielestä erinomainen tapa erottaa ne jutut, joita oikeesti tarvitsee verrattuna siihen, että juoksee ympäri huonetta ja heittää kaikki "tätä voi tarvita" -tavarat matkalaukkuun. Miun lista näytti about tältä ja kursivoin kaikki ne tavarat, jotka on nyt menossa takaisin kotiin tarpeettomina:
- Kumpparit, Converset, talvikengät ja Reinot
- Ohut takki ja anorakki (Ostin paremmat takit täältä)
- Kahdet mustat legginssit, yöhousut, juoksuhousut (ostin pienemmät tilalle), haaremihousut, mustat farkut, siniset farkut ja "kerrastohousut"
- Iso comfort huppari ja kaksi muuta hupparia
- Toppi x2
- Kaikki mahdolliset alusvaatteet&sukat, villasukat x3 ja lapaset x3
- Paksu kaulahuivi, ohuempi kaulahuivi, pipo ja jenkkihuivi
- Kangaskassi x2, kettureppu ja pieni laukku
- T-paita x4
- Pitkähihainen paita x4 (joista ainakin yksi lähtee takaisin kotiin)
- Tietokone, kamera, ipod + tarvittavat piuhat
- Adapteri ja alusta tietokoneelle
- Hiustensuoristin, tärkeät korut ja polvituki
- Shampoo, vartalosaippua, deodorantti, kynsisakset, kasvovoide, perusrasva x2, vitalis x2, meikit, hiuslenkkejä, hammasharja, hiusharja
- Päiväkirja, vihko, kirja ja penaali
- Vakuutuspaperit, passi, tilinumero, avainlukulista x2, eurooppalainen sairaanhoitokortti
- Tuliaiset host perheelle (Tatu ja Patu This Is Finland -kirja, suklaata ja salmiakkia)
- Xylitol pastillirasia x2, purkkapussi x2, suklaalevy x3, salmiakkipastillirasia, turkinpippuripussi
- Kavereilta 18v lahjaksi saatu Ilon Purkki (<3) ja äidin antama avaimenperä
Siinäpä ne taitaakin olla kaikki! Toivottavasti tästä on jollekin jotain apua pakkaamiseen. :)
Ps. Yleensä kuulee ihmisten sanovan, ettei kannata ottaa mukaan hirveesti kosmetiikkaa jne kun tulee kuitenkin ostettua tilalle uusia. En ole samaa mieltä! Mieluummin hamstrasin Suomesta mukaani ne lempparituotteet, koska ekoina päivinä miulla oli muutakin stressattavaa kun meikkivoiteen/naamarasvan/ripsarin/kajaalin loppuminen. Niitä uusia tuotteita kerkee kuitenkin ostaa ihan mielin määrin vuoden aikana, eikä vakkarirasvoista - ja meikeistä oo ainakaan mitään haittaa. Ne ei laukussa paljoa paina, mutta toi ainakin miulle jostakin syystä tosi paljon turvaa.
Pps. Haluutteko että teen samanlaisen listan niistä jutuista, jotka oon ostanu täältä?
Ppps. Oon käyttäny copy + paste -tekniikkaa jokaisen ä:n ja ö:n kohdalla. Just to let you know
Ihan näin alkuun voin todeta, että älkää edes ajatelko ottavanne mukaan kahta 20kg laukkua. Yhdellä ruumaan menevällä laukulla + käsimatkatavaroilla pärjää yllättävän pitkälle, jos vaan miettii aina kahdesti ennen kuin pakkaa uuden tavaran laukkuun. Karu fakta kun on se, että jokainen au pair hamstraa ihan käsittämättömän määrän tavaraa. Enkä minäkään (valitettavasti) oo poikkeus, sillä reilun neljän kuukauden aikana oon onnistunu kasvattamaan tavaramäärääni 13,5 kilolla (tähän ei oo laskettu alusvaatteita, niskatyynyä, mustia farkkuja, juoksuhousuja, kangaskassia, mitään kosmetiikkaa, tuikkuja + ylimääräistä krääsää). Tungin siis äsken kaikki mahdolliset kamat matkalaukkuun mitatakseni matkatavaravaa'alla niiden kokonaispainon, mutta kaikki tavarat ei edes mahtunu sinne!!!! Apua, paniikki meinaa iskee jo tässä vaiheessa vuotta, kun isoon matkalaukkuun ei mahdu edes kaikki täältä ostetut VAATTEET... Eli toistan: yksi matkalaukku tänne tullessa on tarpeeksi, kesän/puolen vuoden/yhdeksän kuukauden/vuoden/younameit lopussa voikin sitten tuumailla, että tarviiko kaksi vai kolme vai neljä laukkua. :D
Pakkaaminen ei ollu miulle mitenkään erityisen haastava projekti. Alotin pakkaamaan ihan kunnolla pari päivää ennen lähtöä, koska halusin ottaa mukaan vaan tavarat, joita ihan oikeesti käytän. Mutta kuinka ollakaan, oon silti raahaamassa nyt helmikuussa kotiin turhia vaatteita, jotka on roikkunu kaapissa käyttämättöminä siitä asti kun tulin tänne. Jos et oo käyttäny jotain vaatetta aktiivisesti Suomessa, et tuu käyttämään sitä vaatetta yhtään enempää muuallakaan. Matkalaukku sai painaa 20kg, mutta muistaakseni miun laukku paino loppujen lopuksi vaan noin 18kg. Matkalaukun lisäks miulla oli reppu, jossa oli järjestelmäkamera ja tietokone.
Sitten varsinaiseen pakkauslistaan. Tein pari viikkoa ennen lähtöä koneelle samanlaisen listan ja listasin sinne tavaroita sitä mukaa, kun ne pulpahti mieleen. Tää on miun mielestä erinomainen tapa erottaa ne jutut, joita oikeesti tarvitsee verrattuna siihen, että juoksee ympäri huonetta ja heittää kaikki "tätä voi tarvita" -tavarat matkalaukkuun. Miun lista näytti about tältä ja kursivoin kaikki ne tavarat, jotka on nyt menossa takaisin kotiin tarpeettomina:
- Kumpparit, Converset, talvikengät ja Reinot
- Ohut takki ja anorakki (Ostin paremmat takit täältä)
- Kahdet mustat legginssit, yöhousut, juoksuhousut (ostin pienemmät tilalle), haaremihousut, mustat farkut, siniset farkut ja "kerrastohousut"
- Iso comfort huppari ja kaksi muuta hupparia
- Toppi x2
- Kaikki mahdolliset alusvaatteet&sukat, villasukat x3 ja lapaset x3
- Paksu kaulahuivi, ohuempi kaulahuivi, pipo ja jenkkihuivi
- Kangaskassi x2, kettureppu ja pieni laukku
- T-paita x4
- Pitkähihainen paita x4 (joista ainakin yksi lähtee takaisin kotiin)
- Tietokone, kamera, ipod + tarvittavat piuhat
- Adapteri ja alusta tietokoneelle
- Hiustensuoristin, tärkeät korut ja polvituki
- Shampoo, vartalosaippua, deodorantti, kynsisakset, kasvovoide, perusrasva x2, vitalis x2, meikit, hiuslenkkejä, hammasharja, hiusharja
- Päiväkirja, vihko, kirja ja penaali
- Vakuutuspaperit, passi, tilinumero, avainlukulista x2, eurooppalainen sairaanhoitokortti
- Tuliaiset host perheelle (Tatu ja Patu This Is Finland -kirja, suklaata ja salmiakkia)
- Xylitol pastillirasia x2, purkkapussi x2, suklaalevy x3, salmiakkipastillirasia, turkinpippuripussi
- Kavereilta 18v lahjaksi saatu Ilon Purkki (<3) ja äidin antama avaimenperä
Siinäpä ne taitaakin olla kaikki! Toivottavasti tästä on jollekin jotain apua pakkaamiseen. :)
Ps. Yleensä kuulee ihmisten sanovan, ettei kannata ottaa mukaan hirveesti kosmetiikkaa jne kun tulee kuitenkin ostettua tilalle uusia. En ole samaa mieltä! Mieluummin hamstrasin Suomesta mukaani ne lempparituotteet, koska ekoina päivinä miulla oli muutakin stressattavaa kun meikkivoiteen/naamarasvan/ripsarin/kajaalin loppuminen. Niitä uusia tuotteita kerkee kuitenkin ostaa ihan mielin määrin vuoden aikana, eikä vakkarirasvoista - ja meikeistä oo ainakaan mitään haittaa. Ne ei laukussa paljoa paina, mutta toi ainakin miulle jostakin syystä tosi paljon turvaa.
Pps. Haluutteko että teen samanlaisen listan niistä jutuista, jotka oon ostanu täältä?
Ppps. Oon käyttäny copy + paste -tekniikkaa jokaisen ä:n ja ö:n kohdalla. Just to let you know
lauantai 4. tammikuuta 2014
"Welcome to London, mind the gap"
Noniin taalla taas! Oon host mumin tietokoneella (oon luovuttanu jo oman tietokoneeni suhteen, pahana paivana en voi ees pitaa kahta valilehtea auki ilman etta kone kaatuu...onneks aiti ja isi muuttaa taman asian piakkoin!<3) ja tajusin just, etta eihan tassa oo 'a' tai 'o' kirjaimia, apua. Oon pahoillani!
En oo tassa kyennyt/kerennyt raportoimaan mitaan joulusta tai uudesta vuodesta, mutta nyt oon kotona Jackin kanssa kahdestaan ja ajattelin korjata asian. Palatakseni jouluun, en tienny yhtaan mita odottaa. Nyt tallasen brittilaisen joulun kokeneena voin todeta, etta takalainen joulu poikkeaa kylla ihan tosi paljon suomalaisesta joulusta. Enka kylla oo hirveen vaikuttunu, vaikka ihan kivaa olikin. Meidan jouluun valmistautuminen alkoi kuusella + koristeilla muutama viikko ennen joulua. Meilla oli sellanen pieni ja sieva aito joulukuusi, joten jouluinen tuoksu olohuoneessa oli taattu! Hommailin lahjoja host perheelleni jo hyvissa ajoin ja olin lahjoihin suhteellisen tyytyvainen, vaikka miulla ei ihan hirveesti ollu rahaa laittaa niihin. Jackille ostin sellasta valkoista savea + ison paketin suklaata & host vanhemmille teetin taulun Jackista, ostin viinipullon + vahan hienompia suklaaherkkuja. Mie sain ite ihan mahtavan lahjan nailta! Lahja sisalsi The Body Shopin ISON kookos-teemaisen lahjaboxin, jossa oli sisalla palasaippua, nestemaista vartalosaippuaa (onko taa edes sana!?), vartalorasva, kuorintamommo ja pesusieni. Tuon lisaks lahjapussista loyty viela piparkakkumiespesusieni ja One Directionin Our Moment -hajuvesi. Ihan huippu lahja, arvasin etta Kyra hankkii miulle jotain One Direction kamaa. :D
Mutta palatakseni itse jouluun, kaytiin 23. paiva joulukuuta pantomimessa, joka on ilmeisesti aika perinteinen juttu taalla. En ollu ite ees koskaan kuullu moisesta, joten tietysti lahdin sitten muun perheen matkaan tsekkaamaan mista on kyse. Pantomime on nain omin sanoin selitettyna sellanen naytelma, joka vedetaan tahallaan tosi overiks ja johon yleiso otetaan tosi vahvasti mukaan. Se oli ihan hullua, ihmiset hurras, vihels ja taputti ennen kun koko homma oli ees alkanu! Me oltiin kattomassa Snow White ja voin ihan rehellisesti myontaa, etta nautin naytelmasta tosi paljon. Yleensa en hirveesti lampee tollaselle ylivedetylle huumorille, mutta tuolla se toimi jotenkin tosi hyvin ja nauroin ihan hulluna sen 1,5h aikana.
24. paiva lahti kayntiin pienella haikeudella ja yritin kovasti kattoo joulupukin kuumaa linjaa, mutta eihan siitakaan sit tietysti tullu mitaan tuon miun koneen kanssa. Illalla kaytiin sit joulukirkossa tuossa ehka 200m paassa ja olin vahan kauhuissani siella. Oon tottunu siihen, etta joulukirkossa on tosi rauhallista ja lammin ilmapiiri. Ihmiset istuu siella hiljaa, hengittaa sisaan joulun rauhaa ja karistaa turhat huolet mielestaan. Mutta juu, vissiin vahan eri savelet taalla... Meidan pappi heitti ihan koko ajan lappaa, ihmiset huutonauro ja meno oli aika levotonta... Yhdessa vaiheessa pappi mm. kannusti ihmisia matkimaan eri maatilan elaimia ja siina sitten koko kirkko matkittiin lehmia, lampaita jne. Ihan outoa, tykkaan paljon enemman suomalaisesta joulukirkosta! Kirkolta kaveltiin sitten tuohon vahan matkan paahan intialaiseen ravintolaan ja voih, koin taas uuden ruokarakkauden. Talla hetkella oon syony kiinalaista, intialaista ja thai ruokaa. Kylla tama matkailu avartaa. ;)
Varsinainen joulu meilla alko 25. paiva kello kahdeksan aamulla, kun Jack ryntas herattamaan miut. Ainakin tassa meidan perheessa on tapana avata lahjat heti aamusta, joten eihan siina sit muu auttanu kun raahautua silmat ristissa alakertaan. Siina sitten avattiin lahjat, syotiin aamupalaa ja katottiin telkkaria, kunnes luovutin ja menin nukkumaan parin tunnin paikkarit. Meilla oli jouluruoka noin kahdentoista aikaan paivalla (mitah!?) ja ruoka oli aika samaa mita joka sunnuntain roasted dinnerilla = perunaa, parsakaalia, porkkanaa, herneita ja kalkkunaa. Steve paisto viela jonkun pienen hunajakinkun, mutta mina kasvissyojana siis puputin noita vihanneksia. Perinteinen jouluherkku on ilmeisesti mince pie, josta en tykkaa yhtaan. :D Mutta meilla ei siis ollu joulupoydassa mitaan tavallisesta poikkeavaa, buu! Ens jouluna mussutan sit pipareita, graavilohta, riisipiirakoita, omena-pasta-porkkana-herne-salaattia, joulutorttuja ja fazerin sinista monen monta kiloa ja monta paivaa putkeen... Mutta no joo, olihan meilla ne christmas crackersit, joiden sisalla oli paperihattu + vitsi + joku pieni sala. Sain muistaakseni kynsileikkurit, mutta Jack halus ne, joten Jack otti ne, haha. Mutta siinapa se meidan joulu sitten olikin, jatti kylla vahan kylmaks varsinkin kun oon joulu_lover_forever. Ens vuonna sitten kunnon kinkerit, jooko aiti ja iska?
Uusi vuosi olikin sitten ihan eri stoori, oli niin hyvat partyt etta pakko kylla paasta viela joku vuos uudestaan. Ilta lahti kayntiin klo 15:30, kun lahdettiin Tescon kautta etenemaan keskustaan Roxanen kanssa. Meinasin jattaa kukkaroni bussiin, mutta ONNEKSI satuin vilkasemaan penkin alle just ennen lahtoa, huhhuh. Kaveltiin Tottenham Court Roadilta Westminsterille, eika todellakaan oltu varauduttu siihen nakyyn mika kohdattiin. Tiesin kylla etta porukkaa on ihan yllin kyllin liikkeessa, mutta etta koko paikka oli ihan tukossa 6h ennen H-hetkea!? Ei siina sit muu auttanu kun tunkea itteaan eteen pain pari senttimetria kerrallaan, kunnes paastiin tarpeeks hyvaan paikkaan London Eyen eteen toiselle puolelle rantaa. Istuttiin maralla asfaltilla ja mietittiin etta voi hemmetti, onko taa taman arvoista. Ihmiset kompasteli koko ajan meidan jalkoihin ja tavaroihin, vaikka yritettiin olla mahdollisimman pienia ja poissa tielta. Samalla tien patkalla oli ilmeisesti 150 000 ihmista ja vessoja oli varattu 20kpl. Siis 150 000 ihmista ja 20 vessaa? Jonotin yhteena 2,5h vessaan kahden kaynnin aikana, voi morjens. Meinas loppuu toivo kun eihan siella mitaan varsinaisia jonoja ollu ja piti olla vaan tarpeeks royhkea paastakseen vessaan. Pari tuntia ennen vuoden vaihtumista DJ alko soittaa musiikkia, joka kuulu kaikkialta kaiuttimista. Ihmiset alko tanssimaan ja laulamaan mukana viinakset kadessa ja oli ihan sellanen olo, etta oon jossain festareiden ja kotibileiden valimaastossa. Ihan mahtava tunnelma, vaikka tilaa ei ollu kylla nimeksikaan. Oltiin saatu myos vahan aikasemmin sellaset New Year's Eve -kitit, joissa oli sisalla illan ohjelma, LED-ranneke (joka vilkku musiikin tahtiin, miten awesome), karkkeja ja tietoa illan ilotulituksesta. Lontoossa jarjestettiin siis tana vuonna sellanen ilotulitus, jota ei oo jarjestetty koskaan aikasemmin missaan muualla. Ja mika taa tallainen ilotulitus sit oli? Ne raketit TUOKSU erilaisilta hedelmilta. Ihan hulluu! Minuutti ennen vuoden vaihtumista nahtiin kuluvat sekunnit yhden rakennuksen seinalta ja kymmenen viimeisen sekunnin aikana kaikki laski aaneen ja fiilis oli katossa. Lopulta ilotulitus alko Big Benin kumahdellessa vuoden vaihtumisen merkiksi ja ihmiset huusi, nauro, tanssi ja otti kuvia. Kotimatkaan uppos 4h (yleensa kestaa sielta paikasta kotiin n. 1,5h :D) ja nahtiin vaikka minkalaista kulkijaa. Paras oli kuitenkin tama tapaus, jonka kirjotin myos Facebookiin:
"Eilinen oli uskomaton tuoksuvine raketteineen ja kotibilemäisine viboineen jne, mutta yksi juttu oli ylitse muiden: Oltiin kävelemässä (kuin karjalauma) Trafalgar Squarelle ja siinä jouduttiin sitten vähän väliä odottamaan poliisien toimesta. Joku erittäin humalainen nuori mies (jonka housut oli ratkennu keskeltä takapuolta) voi siinä vähän huonosti ja päätti heikkona hetkenään laatata ihan uskomattoman määrän tavaraa keskelle tietä. Kaikki kanssaihmiset tietysti huomas tän tilanteen ja sen miehen ympärillä oli kunnon tyhjä aukio, koska kukaan ei ymmärrettävästikään halunnu osua siihen oksennuslammikkoon. KUNNES joku tästä oksennusepisodista tietämätön mies päätti käyttää tyhjän tilan hyväkseen ja näin ollen talsi ihan suoraan siihen oksennukseen. Kaikista eniten kuitenkin nauratti se, että kaikki ympärillä olevat ihmiset teki sellasen "OUUUUUUUUUUUUUUU"-äänen kuin sanoen "dude, fuck your life". Ahahahah, naurattaa vieläkin kun muistelen sen miekkosen ilmettä, jolloin hän olosuhteiden pakosta huomasi kahlaavansa nilkkojaan myöten vaaleanpunaisessa tuotoksessa. xD"
Etta sellasta! Viime torstaina taytin 19 vuotta, mutta nyt taitaa olla jo niin pitka raapustus, etta jatan siita kertomisen vahan myohemmalle. Anteeksi tama kuvattomuus, yritan siirtaa puhelimesta kuvia tanne niin pian kun voin. Otin nimittain ihan huikeita kuvia huikeasta ilotulituksesta!
En oo tassa kyennyt/kerennyt raportoimaan mitaan joulusta tai uudesta vuodesta, mutta nyt oon kotona Jackin kanssa kahdestaan ja ajattelin korjata asian. Palatakseni jouluun, en tienny yhtaan mita odottaa. Nyt tallasen brittilaisen joulun kokeneena voin todeta, etta takalainen joulu poikkeaa kylla ihan tosi paljon suomalaisesta joulusta. Enka kylla oo hirveen vaikuttunu, vaikka ihan kivaa olikin. Meidan jouluun valmistautuminen alkoi kuusella + koristeilla muutama viikko ennen joulua. Meilla oli sellanen pieni ja sieva aito joulukuusi, joten jouluinen tuoksu olohuoneessa oli taattu! Hommailin lahjoja host perheelleni jo hyvissa ajoin ja olin lahjoihin suhteellisen tyytyvainen, vaikka miulla ei ihan hirveesti ollu rahaa laittaa niihin. Jackille ostin sellasta valkoista savea + ison paketin suklaata & host vanhemmille teetin taulun Jackista, ostin viinipullon + vahan hienompia suklaaherkkuja. Mie sain ite ihan mahtavan lahjan nailta! Lahja sisalsi The Body Shopin ISON kookos-teemaisen lahjaboxin, jossa oli sisalla palasaippua, nestemaista vartalosaippuaa (onko taa edes sana!?), vartalorasva, kuorintamommo ja pesusieni. Tuon lisaks lahjapussista loyty viela piparkakkumiespesusieni ja One Directionin Our Moment -hajuvesi. Ihan huippu lahja, arvasin etta Kyra hankkii miulle jotain One Direction kamaa. :D
Mutta palatakseni itse jouluun, kaytiin 23. paiva joulukuuta pantomimessa, joka on ilmeisesti aika perinteinen juttu taalla. En ollu ite ees koskaan kuullu moisesta, joten tietysti lahdin sitten muun perheen matkaan tsekkaamaan mista on kyse. Pantomime on nain omin sanoin selitettyna sellanen naytelma, joka vedetaan tahallaan tosi overiks ja johon yleiso otetaan tosi vahvasti mukaan. Se oli ihan hullua, ihmiset hurras, vihels ja taputti ennen kun koko homma oli ees alkanu! Me oltiin kattomassa Snow White ja voin ihan rehellisesti myontaa, etta nautin naytelmasta tosi paljon. Yleensa en hirveesti lampee tollaselle ylivedetylle huumorille, mutta tuolla se toimi jotenkin tosi hyvin ja nauroin ihan hulluna sen 1,5h aikana.
24. paiva lahti kayntiin pienella haikeudella ja yritin kovasti kattoo joulupukin kuumaa linjaa, mutta eihan siitakaan sit tietysti tullu mitaan tuon miun koneen kanssa. Illalla kaytiin sit joulukirkossa tuossa ehka 200m paassa ja olin vahan kauhuissani siella. Oon tottunu siihen, etta joulukirkossa on tosi rauhallista ja lammin ilmapiiri. Ihmiset istuu siella hiljaa, hengittaa sisaan joulun rauhaa ja karistaa turhat huolet mielestaan. Mutta juu, vissiin vahan eri savelet taalla... Meidan pappi heitti ihan koko ajan lappaa, ihmiset huutonauro ja meno oli aika levotonta... Yhdessa vaiheessa pappi mm. kannusti ihmisia matkimaan eri maatilan elaimia ja siina sitten koko kirkko matkittiin lehmia, lampaita jne. Ihan outoa, tykkaan paljon enemman suomalaisesta joulukirkosta! Kirkolta kaveltiin sitten tuohon vahan matkan paahan intialaiseen ravintolaan ja voih, koin taas uuden ruokarakkauden. Talla hetkella oon syony kiinalaista, intialaista ja thai ruokaa. Kylla tama matkailu avartaa. ;)
Varsinainen joulu meilla alko 25. paiva kello kahdeksan aamulla, kun Jack ryntas herattamaan miut. Ainakin tassa meidan perheessa on tapana avata lahjat heti aamusta, joten eihan siina sit muu auttanu kun raahautua silmat ristissa alakertaan. Siina sitten avattiin lahjat, syotiin aamupalaa ja katottiin telkkaria, kunnes luovutin ja menin nukkumaan parin tunnin paikkarit. Meilla oli jouluruoka noin kahdentoista aikaan paivalla (mitah!?) ja ruoka oli aika samaa mita joka sunnuntain roasted dinnerilla = perunaa, parsakaalia, porkkanaa, herneita ja kalkkunaa. Steve paisto viela jonkun pienen hunajakinkun, mutta mina kasvissyojana siis puputin noita vihanneksia. Perinteinen jouluherkku on ilmeisesti mince pie, josta en tykkaa yhtaan. :D Mutta meilla ei siis ollu joulupoydassa mitaan tavallisesta poikkeavaa, buu! Ens jouluna mussutan sit pipareita, graavilohta, riisipiirakoita, omena-pasta-porkkana-herne-salaattia, joulutorttuja ja fazerin sinista monen monta kiloa ja monta paivaa putkeen... Mutta no joo, olihan meilla ne christmas crackersit, joiden sisalla oli paperihattu + vitsi + joku pieni sala. Sain muistaakseni kynsileikkurit, mutta Jack halus ne, joten Jack otti ne, haha. Mutta siinapa se meidan joulu sitten olikin, jatti kylla vahan kylmaks varsinkin kun oon joulu_lover_forever. Ens vuonna sitten kunnon kinkerit, jooko aiti ja iska?
Uusi vuosi olikin sitten ihan eri stoori, oli niin hyvat partyt etta pakko kylla paasta viela joku vuos uudestaan. Ilta lahti kayntiin klo 15:30, kun lahdettiin Tescon kautta etenemaan keskustaan Roxanen kanssa. Meinasin jattaa kukkaroni bussiin, mutta ONNEKSI satuin vilkasemaan penkin alle just ennen lahtoa, huhhuh. Kaveltiin Tottenham Court Roadilta Westminsterille, eika todellakaan oltu varauduttu siihen nakyyn mika kohdattiin. Tiesin kylla etta porukkaa on ihan yllin kyllin liikkeessa, mutta etta koko paikka oli ihan tukossa 6h ennen H-hetkea!? Ei siina sit muu auttanu kun tunkea itteaan eteen pain pari senttimetria kerrallaan, kunnes paastiin tarpeeks hyvaan paikkaan London Eyen eteen toiselle puolelle rantaa. Istuttiin maralla asfaltilla ja mietittiin etta voi hemmetti, onko taa taman arvoista. Ihmiset kompasteli koko ajan meidan jalkoihin ja tavaroihin, vaikka yritettiin olla mahdollisimman pienia ja poissa tielta. Samalla tien patkalla oli ilmeisesti 150 000 ihmista ja vessoja oli varattu 20kpl. Siis 150 000 ihmista ja 20 vessaa? Jonotin yhteena 2,5h vessaan kahden kaynnin aikana, voi morjens. Meinas loppuu toivo kun eihan siella mitaan varsinaisia jonoja ollu ja piti olla vaan tarpeeks royhkea paastakseen vessaan. Pari tuntia ennen vuoden vaihtumista DJ alko soittaa musiikkia, joka kuulu kaikkialta kaiuttimista. Ihmiset alko tanssimaan ja laulamaan mukana viinakset kadessa ja oli ihan sellanen olo, etta oon jossain festareiden ja kotibileiden valimaastossa. Ihan mahtava tunnelma, vaikka tilaa ei ollu kylla nimeksikaan. Oltiin saatu myos vahan aikasemmin sellaset New Year's Eve -kitit, joissa oli sisalla illan ohjelma, LED-ranneke (joka vilkku musiikin tahtiin, miten awesome), karkkeja ja tietoa illan ilotulituksesta. Lontoossa jarjestettiin siis tana vuonna sellanen ilotulitus, jota ei oo jarjestetty koskaan aikasemmin missaan muualla. Ja mika taa tallainen ilotulitus sit oli? Ne raketit TUOKSU erilaisilta hedelmilta. Ihan hulluu! Minuutti ennen vuoden vaihtumista nahtiin kuluvat sekunnit yhden rakennuksen seinalta ja kymmenen viimeisen sekunnin aikana kaikki laski aaneen ja fiilis oli katossa. Lopulta ilotulitus alko Big Benin kumahdellessa vuoden vaihtumisen merkiksi ja ihmiset huusi, nauro, tanssi ja otti kuvia. Kotimatkaan uppos 4h (yleensa kestaa sielta paikasta kotiin n. 1,5h :D) ja nahtiin vaikka minkalaista kulkijaa. Paras oli kuitenkin tama tapaus, jonka kirjotin myos Facebookiin:
"Eilinen oli uskomaton tuoksuvine raketteineen ja kotibilemäisine viboineen jne, mutta yksi juttu oli ylitse muiden: Oltiin kävelemässä (kuin karjalauma) Trafalgar Squarelle ja siinä jouduttiin sitten vähän väliä odottamaan poliisien toimesta. Joku erittäin humalainen nuori mies (jonka housut oli ratkennu keskeltä takapuolta) voi siinä vähän huonosti ja päätti heikkona hetkenään laatata ihan uskomattoman määrän tavaraa keskelle tietä. Kaikki kanssaihmiset tietysti huomas tän tilanteen ja sen miehen ympärillä oli kunnon tyhjä aukio, koska kukaan ei ymmärrettävästikään halunnu osua siihen oksennuslammikkoon. KUNNES joku tästä oksennusepisodista tietämätön mies päätti käyttää tyhjän tilan hyväkseen ja näin ollen talsi ihan suoraan siihen oksennukseen. Kaikista eniten kuitenkin nauratti se, että kaikki ympärillä olevat ihmiset teki sellasen "OUUUUUUUUUUUUUUU"-äänen kuin sanoen "dude, fuck your life". Ahahahah, naurattaa vieläkin kun muistelen sen miekkosen ilmettä, jolloin hän olosuhteiden pakosta huomasi kahlaavansa nilkkojaan myöten vaaleanpunaisessa tuotoksessa. xD"
Etta sellasta! Viime torstaina taytin 19 vuotta, mutta nyt taitaa olla jo niin pitka raapustus, etta jatan siita kertomisen vahan myohemmalle. Anteeksi tama kuvattomuus, yritan siirtaa puhelimesta kuvia tanne niin pian kun voin. Otin nimittain ihan huikeita kuvia huikeasta ilotulituksesta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)