Tasan kuukausi sitten hyvästelin kotini, perheeni + koirani, Joensuun ja Suomen. Kohtasin yhden suurimmista peloistani, mutta selvisin kuitenkin 2,5h lentomatkasta. Hymyilin Gatwickin lentokentällä kun ajattelin, että tässä sitä nyt ollaan. Olin unelmoinut siitä hetkestä niin pitkään ja tuntui uskomattomalta vihdoinkin aloittaa vuoteni au pairina. Tapasin host perheeni ensimmäistä kertaa ja tajusin, että joudun ihan oikeasti puhumaan pelkkää englantia kotona.
Kuukausi on mennyt ihan hirvittävän nopeesti, vaikka oonkin kerenny tekemään ja näkemään vaikka mitä. Ensimmäinen viikko Lontoossa oli kuuma ja aurinkoinen, käytiin host perheen kanssa pubissa syömässä, tutustuttiin ja J:n koulu alkoi. Host mum opasti kotitöissä ja kävin yksin ensimmäistä kertaa Lontoon keskustassa. Nyt kolme viikkoa myöhemmin tää talo tuntuu jo kodilta, enkä vois toivoa parempaa host perhettä. J sano miulle pari päivää sitten, että oon yks parhaimmista au paireista mitä sillä on ikinä ollu (sen jälkeen annoin sille luvan pelata Nintendo 3DS:llä, haha!). Oon tavannu täällä monia au paireja, mutta oon myös löytänyt ystävän. Osaan jo suunnistaa täällä Barnetissa, eikä minuu pelota kulkea ulkona pimeälläkään. Tiedän millä bussilla pääsen minnekin, mutta en myöskään pelkää kysyä apua jos sitä tarvitsen. Tuntuu, että oon rohkaistunu tosi paljon kaiken suhteen, enkä enää panikoi uusista asioista. Lähdin käymään St Albansin suomikoululla, vaikka en tiennyt tarkalleen miten pääsen perille asti tai että mitä siellä odottaa. Se on paljon miulle, koska ennen oon halunnu vältellä kaikkea uutta ja pelottavaa. En edelleenkään oo oppinu käymään pubeissa (vaikka host vanhemmat yrittääkin kannustaa minuu siihen), mutta en aio tuntea siitä syyllisyyttä. Se ei vaan oo my cup of tea.
En oo kokenu missään vaiheessa kulttuurishokkia. En tiedä johtuuko se siitä, että valmistelin itseäni monta vuotta tähän. Tiesin, että on tosi kova paikka jättää kaikki taakseen ja alottaa ihan kokonaan uusi elämä toisessa maassa, joten murehdin sitä jo pari vuotta etukäteen. Olin ottanu paljon selvää Briteistä ja lukenu satoja au pair/vaihtari/ulkosuomalaisblogeja. Tai ehkä kulttuurishokkia ei tullut, koska ei tää elämä nyt niin merkittävästi oo erilaista täällä. Lähikaupasta ei saa ruisleipää ja on ihan ok jäädä juttelemaan tuntemattoman vanhan miehen kanssa elämästä matkalla kotiin, mutta samalla tavalla täällä käydään töissä ja koulussa, kokkaillaan ruokaa, käydään kaupassa ja pestään illalla hampaat ja naama mitä Suomessakin.
En kuitenkaan usko, että voisin tänne asettua lopullisesti. Kaikilla on niin kiire koko ajan ja ympärillä on hirveästi ihmisiä. Tänne ei tule paukkupakkaset ja lumikin viipyy maassa vain pari viikkoa (luultavasti loskana). Täällä ei voi kuulla havupuiden huminaa tai viettää joulua omaan perheen kanssa. Olen kuitenkin onnellinen, että saan viettää täällä vielä tulevat kymmenen kuukautta, koska rakastan Lontoota. Rakastan näitä isoja lehtipuita, vanhoja kirkkoja ja rakennuksia. Rakastan istua kaksikerroksisen bussin yläkerrassa ja katsoa maisemia. Rakastan sitä, kun telkkarista tulee I didn't know I was pregnant ja katsottavaa löytyy mihin kellonaikaan tahansa. Täällä on halvempaa ja paljon paremmat valikoimmat kaiken suhteen, tekemistä löytyy jos vaan jaksaa lähteä omasta huoneesta ja liikkuminen paikasta toiseen on helppoa. Busseja kulkee usein ja tubella pääsee nopeasti.
Tällaista tänään, katotaan mitkä fiilikset on kuukauden kuluttua!
perjantai 27. syyskuuta 2013
tiistai 24. syyskuuta 2013
"You need to get yourself a better dictionary. When you do, look up "genocide". You'll find a little picture of me there and the caption will read "over my dead body"."
Note to self: Ei kahta sightseeing reissua yhteen viikonloppuun!! Meinasin nukahtaa eilen bussimatkalla keskustasta kotiin ja kävelymatka bussipysäkiltä tuntui ylitsepääsemättömältä, vaikka suurin osa matkasta olikin alamäkeä. Takana siis melko kävely- ja nähtävyyspainotteinen viikonloppu!
Lauantaina heräsin noin klo 07:00 ja tuntia myöhemmin seisoinkin jo nätisti bussipysäkillä. Suuntasin siis St Albansin suomikouluun tutustumismielessä ja jopa vähän kokeilemaan, miltä apuopettajana olo tuntuu. Koska oon fiksu tyttö niin enpä yhtään tajunnu, että St Albans ei oo enää Lontoota = miun oystercard ei toimi ja julkinen liikennekin toimii vähän eri tavalla. :D Noin tunnin matkaan sain kulutettua melkein kaksi tuntia, josta suurimman osan seisoin bussipysäkeillä vähän epätoivoisilla fiiliksillä. Lopulta kuitenkin selätin tylyn bussikuskin + muut hankaluudet ja pääsin perille asti! Suomikoulu oli tosi kiva paikka ja oli ihan mahtavaa päästä puhumaan pelkästään suomea muiden ihmisten kanssa. Oon tässä melkein kuukauden aikana oppinu arvostamaan suomalaisuuttani todella paljon ja oon tosi ylpee voidessani sanoa, että tuun Suomesta. Ja söin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ees vähän ruisleipää muisuttavaa asiaa OIKEILLA TÄYTTEILLÄ. Juustoviipale, paprikaa, kurkkua, tomaattia ja salaattia = <3. Siellä oli myös pystyssä suomikauppa, josta pystyy ostamaan turun sinapin ja muumilakun väliltä melkein kaikkea mahdollista. Taidankin suunnata ostoksille seuraavan kerran kun suomikoulua pidetään... Mutta päivä oli tosi kiva ja pääsin heti mukaan juttuun. Ja ens viikolla oonkin sit virallisesti apuope eskareiden ryhmässä, jee!
Suomikoulun jälkeen suuntasin kotiin, heitin vähän ruokaa naamariin ja lähdin kohti keskustaa. Piti tavata Emilia ja saksalaisia au paireja, mutta jotenkin taas yllärillä päädyttiin haahuilemaan ympäri Lontoota Roxanen kanssa, haha... Siltä reissulta ei valitettavasti oo kuvia, koska oltiin liikenneruuhkasta johtuen perillä vasta kun oli pimeää + unohdin ladata puhelimen ennen kun lähdin eli puhelin simahti aika nopsaan. Seikkailtiin kuitenkin Tower Bridgelle ja se oli ihan huikeen kaunis valaistuksineen! Ei sitä aina vaan tajua, että asun täällä ihan oikeesti.
Eilen suunnattiin taas keskustaan Roxanen ja Ellan kanssa ( + seuraan piti liittyä kolme henkilöä, mutta odotettavasti kukaan ei soita vaikka on sovittu) ja kierrettiin taas muutamat nähtävyydet. En oo mikään intoilija nähtävyyksien suhteen, mutta onneksi Roxane pitää huolen että nään kaikki "pakolliset" paikat ja vähän plussaa siihen päälle. Keskustassa oli joku pyöräilytapahtuma meneillään ja IHAN JÄRJETTÖMÄSTI PORUKKAA liikenteessä, osa teistä oli kokonaan suljettu keskustan alueelta ja liikkuminen piti tehdä taktikoiden. Nähtiin kuitenkin Downing Street ja Buckingham Palace. Istuttiin Thamesin varrella jäätelöt kädessä ja ihailtiin nättiä maisemaa.
Varattiin Roxanen kanssa matka Skotlantiin 26.10 - 02.11. Hello Edinburgh ja yhteensä 20h bussimatkat. Aateltiin varata sellanen päiväretki Loch Nessille ja Highlandseille, tuskin maltan odottaa! Päätin matkan kunniaksi ostaa itelleni sateen- ja tuulenpitävän takin, koska oon huomannu kaipaavani semmosta takkia täällä. Joten nyt vaan odottelen keskiviikkoa/torstaita, haluun päästä jo testaamaan uutta takkia (jonka ovh oli 90 puntaa mutta maksoin siitä 35 puntaa) in action. Ja skypetin tänään miun ihanan perheen kanssa ja oli ihan huippua! Nitro vaan yritti ettii minuu pöydän alta ja kaikkialta, suretti vähän kun ei se hömelö ymmärrä että missä oon. :(
Ps. Viimeisenä todistusaineistoa takapihalla asuvasta olennosta. Oon nähny sen nyt tosi useana päivänä ja kai se on pakko uskoa, että täällä on ihan normaalia nähdä kettu.
Pps. Söin tänään mansikkahilloleivän enkä edes ajatellu aluks että se on mitenkään outoa. SE ON OUTOA. Voi Iso-Britannia minkä minulle teet...
Ppps. Kuvat saattaa toimia vähän huonosti muutaman tunnin ajan, koska ylitin Photobucketin rajat ja piti ostaa vähän lisää tilaa
Lauantaina heräsin noin klo 07:00 ja tuntia myöhemmin seisoinkin jo nätisti bussipysäkillä. Suuntasin siis St Albansin suomikouluun tutustumismielessä ja jopa vähän kokeilemaan, miltä apuopettajana olo tuntuu. Koska oon fiksu tyttö niin enpä yhtään tajunnu, että St Albans ei oo enää Lontoota = miun oystercard ei toimi ja julkinen liikennekin toimii vähän eri tavalla. :D Noin tunnin matkaan sain kulutettua melkein kaksi tuntia, josta suurimman osan seisoin bussipysäkeillä vähän epätoivoisilla fiiliksillä. Lopulta kuitenkin selätin tylyn bussikuskin + muut hankaluudet ja pääsin perille asti! Suomikoulu oli tosi kiva paikka ja oli ihan mahtavaa päästä puhumaan pelkästään suomea muiden ihmisten kanssa. Oon tässä melkein kuukauden aikana oppinu arvostamaan suomalaisuuttani todella paljon ja oon tosi ylpee voidessani sanoa, että tuun Suomesta. Ja söin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ees vähän ruisleipää muisuttavaa asiaa OIKEILLA TÄYTTEILLÄ. Juustoviipale, paprikaa, kurkkua, tomaattia ja salaattia = <3. Siellä oli myös pystyssä suomikauppa, josta pystyy ostamaan turun sinapin ja muumilakun väliltä melkein kaikkea mahdollista. Taidankin suunnata ostoksille seuraavan kerran kun suomikoulua pidetään... Mutta päivä oli tosi kiva ja pääsin heti mukaan juttuun. Ja ens viikolla oonkin sit virallisesti apuope eskareiden ryhmässä, jee!
Suomikoulun jälkeen suuntasin kotiin, heitin vähän ruokaa naamariin ja lähdin kohti keskustaa. Piti tavata Emilia ja saksalaisia au paireja, mutta jotenkin taas yllärillä päädyttiin haahuilemaan ympäri Lontoota Roxanen kanssa, haha... Siltä reissulta ei valitettavasti oo kuvia, koska oltiin liikenneruuhkasta johtuen perillä vasta kun oli pimeää + unohdin ladata puhelimen ennen kun lähdin eli puhelin simahti aika nopsaan. Seikkailtiin kuitenkin Tower Bridgelle ja se oli ihan huikeen kaunis valaistuksineen! Ei sitä aina vaan tajua, että asun täällä ihan oikeesti.
Eilen suunnattiin taas keskustaan Roxanen ja Ellan kanssa ( + seuraan piti liittyä kolme henkilöä, mutta odotettavasti kukaan ei soita vaikka on sovittu) ja kierrettiin taas muutamat nähtävyydet. En oo mikään intoilija nähtävyyksien suhteen, mutta onneksi Roxane pitää huolen että nään kaikki "pakolliset" paikat ja vähän plussaa siihen päälle. Keskustassa oli joku pyöräilytapahtuma meneillään ja IHAN JÄRJETTÖMÄSTI PORUKKAA liikenteessä, osa teistä oli kokonaan suljettu keskustan alueelta ja liikkuminen piti tehdä taktikoiden. Nähtiin kuitenkin Downing Street ja Buckingham Palace. Istuttiin Thamesin varrella jäätelöt kädessä ja ihailtiin nättiä maisemaa.
Varattiin Roxanen kanssa matka Skotlantiin 26.10 - 02.11. Hello Edinburgh ja yhteensä 20h bussimatkat. Aateltiin varata sellanen päiväretki Loch Nessille ja Highlandseille, tuskin maltan odottaa! Päätin matkan kunniaksi ostaa itelleni sateen- ja tuulenpitävän takin, koska oon huomannu kaipaavani semmosta takkia täällä. Joten nyt vaan odottelen keskiviikkoa/torstaita, haluun päästä jo testaamaan uutta takkia (jonka ovh oli 90 puntaa mutta maksoin siitä 35 puntaa) in action. Ja skypetin tänään miun ihanan perheen kanssa ja oli ihan huippua! Nitro vaan yritti ettii minuu pöydän alta ja kaikkialta, suretti vähän kun ei se hömelö ymmärrä että missä oon. :(
Ps. Viimeisenä todistusaineistoa takapihalla asuvasta olennosta. Oon nähny sen nyt tosi useana päivänä ja kai se on pakko uskoa, että täällä on ihan normaalia nähdä kettu.
Pps. Söin tänään mansikkahilloleivän enkä edes ajatellu aluks että se on mitenkään outoa. SE ON OUTOA. Voi Iso-Britannia minkä minulle teet...
Ppps. Kuvat saattaa toimia vähän huonosti muutaman tunnin ajan, koska ylitin Photobucketin rajat ja piti ostaa vähän lisää tilaa
maanantai 16. syyskuuta 2013
"I wouldn't say that. The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. The good things don't always soften the bad things, but vice-versa, the bad things don't necessarily spoil the good things and make them unimportant."
Miten nää viikonloput tuntuu menevän aina niin hirveen nopeesti, lauantain ja sunnuntain välillä tuntuu olevan vaan pari tuntia!!
Lauantaina lähdettiin Roxanen kanssa aika extempore Natural History Museumiin, koska oli just sopiva museosää = harmaata ja satunnaista vesisadetta eikä muita suunnitelmia koko lauantaille. Täällä ihan älyttömän mahtavaa on se, että suurimpaan osaan museoista pääsee ilman pääsymaksua eikä Natural History Museum tee poikkeusta. Se oli ihan hillittömän kokonen ja älyttömän kaunis mesta, tuntu kun oisin kävelly suoraan Tylypahkaan! Natural History Museumissa on useampi "kokonaisuus" ja ne eroaa toisistaan ihan täydellisesti, joten oli ehkä vähän liian kunnianhimoinen ajatus yrittää kiertää kaikki paikat läpi yhdessä päivässä. Informaatiota tuli joka suunnasta jatkuvalla syötöllä, joten sain hirveen päänsäryn enkä lopussa jaksanu edes lukea enää yhtään infotaulua ja kävelin vaan paikasta toiseen aivotoiminnan ollessa luokkaa nolla. Mutta oli kyllä tosi mielenkiintonen kokemus ja aion mennä tuonne vielä monta kertaa uudestaan ihan erilaisella tarmokkuudella!
Osioon, joka kerto ihmisestä, oli rakennettu tällanen jumalattoman kokonen musta huone jossa oli tollanen jäätävän iso vauva. Se huone esitti kohtua ja siellä kuulu tasainen syke, tutum...tutum... Olin vaan huuli pyöreenä siellä haha.
Tiesittekö, että vastasyntynyt sinivalas painaa kolme tonnia?
Tää paikka oli karmiva. Tuolla oli sellasia hyllyjä, joiden päällä oli lasipurkkeja ja niissä lasipurkeissa oli nesteessä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kaloja, rottia, jäniksen poikasia, kotkia...
Sunnuntaina mentiin vähän keventämään kukkaroa Primarkiin parin muun au pairin kanssa. Meitä oli lopulta yhteensä kuusi (saksalainen, suomalainen x2, unkarilainen, espanjalainen ja itävaltalainen) tyttöä ja tutustuttiin toisiimme tosi hyvin shoppailun/Starbucks Coffeeilun/Subwayn merkeissä. Oli tosi kiva nähdä muita, ennestään ihan tuntemattomia au paireja! Haha ja ainiin, nauratti Starbucksissa kun tuo itävaltalainen tyttö vaan alko puhumaan miulle ihan yhtäkkiä suomea ja olin ihan kysymysmerkkinä. Myöhemmin sain kuulla, että sen tytön äiti on suomalainen ja että ne käy joka vuosi suomessa. Tuntuu että suomalaisia on joka puolella, Roxanekin sano bussissa että "I thought there were many Germans here but GOD there are Finnish people everywhere and now I even met a girl from Austria but she's also half Finnish!!!" :D
Pakko vielä avautua englantilaisesta säästä. Ymmärrän nyt täydellisen hyvin miksi sää on erittäin hyvä puheenaihe täällä. Eilen kun oltiin tulossa illalla takaisin kotiin, alko satamaan ihan älyttömästi vettä. En voinu edes käyttää (uutta, hienoa, ihanaa, pandamaista...) sateenvarjoani, koska oli tosi kova tuuli enkä sen takia pystyny kunnolla liikkumaan eteenpäin sateenvarjo auki. Kadut vaan tulvi vettä (ja kyllä, kiitin itseäni jälleen kerran onnistuneesta kenkävalinnasta nimim. ai mitenniin converset - joissa on reikä pohjassa - ei oo hyvät kengät sateella?, bussin ikkunat oli niin huurussa että oli ihan mahdotonta nähdä ulos ja kaiken lisäks keskustassa oli ihan jäätävä liikenneruuhka. Huh. Ja tänään kun lähdin hakemaan J:tä koulusta, ulkona paistoi aurinko ja oli niin lämmin etten ottanu edes mitään takkia mukaani. Kesken matkan alko tuulla ihan älyttömästi ja sataa kaatamalla vettä ilman mitään ennakkovaroitusta. Kyyhötin sitten ison puun alla ja mietin, että mitenköhän pitkään voin tässä odotella ennenkun on pakko päästä sinne koululle. Sadetta kesti ehkä 2min ja sen jälkeen alko taas paistamaan aurinko pilvettömältä taivaalta ja oli suorastaan kuuma?!
Kyllä tässä parin viikon aikana on tajunnu, miten paljon arvostan ja rakastan Suomea ja suomen kieltä.
Lauantaina lähdettiin Roxanen kanssa aika extempore Natural History Museumiin, koska oli just sopiva museosää = harmaata ja satunnaista vesisadetta eikä muita suunnitelmia koko lauantaille. Täällä ihan älyttömän mahtavaa on se, että suurimpaan osaan museoista pääsee ilman pääsymaksua eikä Natural History Museum tee poikkeusta. Se oli ihan hillittömän kokonen ja älyttömän kaunis mesta, tuntu kun oisin kävelly suoraan Tylypahkaan! Natural History Museumissa on useampi "kokonaisuus" ja ne eroaa toisistaan ihan täydellisesti, joten oli ehkä vähän liian kunnianhimoinen ajatus yrittää kiertää kaikki paikat läpi yhdessä päivässä. Informaatiota tuli joka suunnasta jatkuvalla syötöllä, joten sain hirveen päänsäryn enkä lopussa jaksanu edes lukea enää yhtään infotaulua ja kävelin vaan paikasta toiseen aivotoiminnan ollessa luokkaa nolla. Mutta oli kyllä tosi mielenkiintonen kokemus ja aion mennä tuonne vielä monta kertaa uudestaan ihan erilaisella tarmokkuudella!
Osioon, joka kerto ihmisestä, oli rakennettu tällanen jumalattoman kokonen musta huone jossa oli tollanen jäätävän iso vauva. Se huone esitti kohtua ja siellä kuulu tasainen syke, tutum...tutum... Olin vaan huuli pyöreenä siellä haha.
Tiesittekö, että vastasyntynyt sinivalas painaa kolme tonnia?
Tää paikka oli karmiva. Tuolla oli sellasia hyllyjä, joiden päällä oli lasipurkkeja ja niissä lasipurkeissa oli nesteessä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kaloja, rottia, jäniksen poikasia, kotkia...
Sunnuntaina mentiin vähän keventämään kukkaroa Primarkiin parin muun au pairin kanssa. Meitä oli lopulta yhteensä kuusi (saksalainen, suomalainen x2, unkarilainen, espanjalainen ja itävaltalainen) tyttöä ja tutustuttiin toisiimme tosi hyvin shoppailun/Starbucks Coffeeilun/Subwayn merkeissä. Oli tosi kiva nähdä muita, ennestään ihan tuntemattomia au paireja! Haha ja ainiin, nauratti Starbucksissa kun tuo itävaltalainen tyttö vaan alko puhumaan miulle ihan yhtäkkiä suomea ja olin ihan kysymysmerkkinä. Myöhemmin sain kuulla, että sen tytön äiti on suomalainen ja että ne käy joka vuosi suomessa. Tuntuu että suomalaisia on joka puolella, Roxanekin sano bussissa että "I thought there were many Germans here but GOD there are Finnish people everywhere and now I even met a girl from Austria but she's also half Finnish!!!" :D
Pakko vielä avautua englantilaisesta säästä. Ymmärrän nyt täydellisen hyvin miksi sää on erittäin hyvä puheenaihe täällä. Eilen kun oltiin tulossa illalla takaisin kotiin, alko satamaan ihan älyttömästi vettä. En voinu edes käyttää (uutta, hienoa, ihanaa, pandamaista...) sateenvarjoani, koska oli tosi kova tuuli enkä sen takia pystyny kunnolla liikkumaan eteenpäin sateenvarjo auki. Kadut vaan tulvi vettä (ja kyllä, kiitin itseäni jälleen kerran onnistuneesta kenkävalinnasta nimim. ai mitenniin converset - joissa on reikä pohjassa - ei oo hyvät kengät sateella?, bussin ikkunat oli niin huurussa että oli ihan mahdotonta nähdä ulos ja kaiken lisäks keskustassa oli ihan jäätävä liikenneruuhka. Huh. Ja tänään kun lähdin hakemaan J:tä koulusta, ulkona paistoi aurinko ja oli niin lämmin etten ottanu edes mitään takkia mukaani. Kesken matkan alko tuulla ihan älyttömästi ja sataa kaatamalla vettä ilman mitään ennakkovaroitusta. Kyyhötin sitten ison puun alla ja mietin, että mitenköhän pitkään voin tässä odotella ennenkun on pakko päästä sinne koululle. Sadetta kesti ehkä 2min ja sen jälkeen alko taas paistamaan aurinko pilvettömältä taivaalta ja oli suorastaan kuuma?!
Kyllä tässä parin viikon aikana on tajunnu, miten paljon arvostan ja rakastan Suomea ja suomen kieltä.
lauantai 14. syyskuuta 2013
"Must be a spatio-temporal hyperlink." "What's that?" "No idea, I just made it up. Didn't want to say "Magic Door"."
Täällä on satanu vettä aika tasaiseen tahtiin nyt viime päivien aikana, joten ei oo sitä myöten ollu oikein intoa kuvailla mitään. Oisin toki voinu kuvata tätä meidän kotia, mutta niin... Joka tapauksessa, ajattelin listata nyt vähän eroavaisuuksia, joita oon bongaillu tässä kahden viikon aikana. En voi tietenkään yleistää näitä, koska pääasiassa oon huomannu nää asiat täällä Barnetissa/kotona, eli muualla saattaa olla eri tavalla. Mutta eroavaisuuksia siis minun silmin!
Liikkuminen
Autot ajaa vasemmalla puolella tietä, enkä jotenkin vaan pysty hahmottamaan mihin suuntaan pitää kattoo tietä ylittäessään. En muuten ees oikein ajattele koko asiaa, koska autot vaan menee ja tulee, eikä se millä puolella ajetaan oo niin iso juttu! Välimatkat on täällä piiiiitkiäääää. Ja liikenne on ihan hulluutta!
Eläimet & kasvit
Ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota: Kun sataa vettä (ja täällähän sitä sataa), kadut ei oo täynnä kastematoja. Täällä kadut on täynnä etanoita tai kotiloita, ja niitä todellakin löytyy _kaikkialta_!! Voin ottaa havainnollistavan kuvan seuraavan kerran kun suuntaan ulos. Lontoossa elää myös villinä noin 3000 papukaijaa ja ketut on täällä vähän samassa arvossa kun rusakot Suomessa. En oo vielä toistaseks nähny yhtään havupuita ja host mum ihmetteli eilen "juttua mitä saa Ikean lihapullien kanssa, joku "lingonberry" (puolukka), haha!
Koulu
Lapset viedään kouluun ja vanhemmat jää odottamaan pihalle, kunnes kellot soi ja lapset on kiltisti lukittujen ovien sisällä. Lapset myös tullaan hakemaan pihalta asti. Suurimmassa osassa kouluista on school uniform, kuten myös J:n koulussa. Valkoinen kauluspaita + solmio + harmaat sukat + harmaat housut + mustat kengät. Luulin myös ihan tosissani, että täällä koulunkäynti maksaa aina, mutta olin väärässä!
Ruoka
Maito ei oo pakattu kotoisasti tölkkiin, vaan muovikanisteriin. Meillä on yleensä joku 3,75l maitokanisteri ja kuten arvata saattaa, vaatii hieman taktikointia kaataa täydestä kanisterista pieneen murokuppiin pari maitotilkkaa. Täällä kasvaa karhunvatukoita paljon ja kaikkialla sekä naapurista oon bongannu päärynäpuun. Kävin yhtenä päivänä pöllimässä yhden päärynän, oli pakko... Meillä ei syödä ollenkaan normaalia juustoa, enkä oo vielä kertaakaan syöny "normaalia" leipää = leipää, jossa on päällä makkaraa/juustoa/kurkkua/tomaattia/jne. Täällä leivän päälle työnnetään kaikkea muuta mahdollista esim. hilloa, karamellilevitettä ja yhden kerran näin jopa kalapuikkoja leivän välissä. Täällä on normaalia syödä kolmesti päivässä ja tuo miun host mum oli vähän järkyttyny kun sanoin, että meillä Suomessa kannustetaan syömään viidesti päivässä! Epäterveelliset asiat on täällä tosi halpoja (ja lehdet myös!), kuten esimerkiksi limpparit (viimeksi kun kävin kaupassa, niin oli tarjous kuusi litraa limpparia kolmella punnalla). Täällä on myös about kaikissa kaupoissa sellanen "meal deal", jossa saa kolmella punnalla leivän/patongin/salaatin + suklaapatukan/hedelmää + limpparin/mehun/veden. Kaupoissa on muutenkin tosi paljon tarjouksia, ihan eri tavalla mitä Suomessa.
Koti
Meillä Suomessa kun hanasta tulevan veden lämpötilaa voi säädellä kätevästi yhdellä "nupilla" (en oikeesti keksi mitään järkevää sanaa tälle), täällä on kaksi erillistä hanaa. Tai sitten vaihtoehtoisesti hanassa on kaksi "nuppia", mutta joka tapauksessa tää systeemi on aikamoisen huono. Varsinkin kun oon vessassa ja yritän pestä naamaa, niin yleensä päädyn vaihtoehtoon jääkylmä vesi. Petivaatteissa ei oo päässä käteviä reikiä ja tämä fakta tekee elämästäni he...rvotonta. Eilen itkin ja nauroin, kun yritin taistella tän kingsize blanketini kanssa. Ikkunat ei oo kaksinkertaisia niinku Suomessa, joka on erittäinkin mukava juttu kylmällä säällä! Briteissä käytetään töpseleitä, joissa on kolme päätä. Pistorasian vieressä on myös katkaisin, eli voit päättää tuleeko sieltä virtaa vai ei.
Siinäpä asioita, jotka tuli heti mieleen! Mutta ei tää elämä täällä nyt ihan hirveen erilaista oo, eroavaisuuksista huolimatta. :) Rakkautta ja terkkuja Suomeen!
Liikkuminen
Autot ajaa vasemmalla puolella tietä, enkä jotenkin vaan pysty hahmottamaan mihin suuntaan pitää kattoo tietä ylittäessään. En muuten ees oikein ajattele koko asiaa, koska autot vaan menee ja tulee, eikä se millä puolella ajetaan oo niin iso juttu! Välimatkat on täällä piiiiitkiäääää. Ja liikenne on ihan hulluutta!
Eläimet & kasvit
Ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota: Kun sataa vettä (ja täällähän sitä sataa), kadut ei oo täynnä kastematoja. Täällä kadut on täynnä etanoita tai kotiloita, ja niitä todellakin löytyy _kaikkialta_!! Voin ottaa havainnollistavan kuvan seuraavan kerran kun suuntaan ulos. Lontoossa elää myös villinä noin 3000 papukaijaa ja ketut on täällä vähän samassa arvossa kun rusakot Suomessa. En oo vielä toistaseks nähny yhtään havupuita ja host mum ihmetteli eilen "juttua mitä saa Ikean lihapullien kanssa, joku "lingonberry" (puolukka), haha!
Koulu
Lapset viedään kouluun ja vanhemmat jää odottamaan pihalle, kunnes kellot soi ja lapset on kiltisti lukittujen ovien sisällä. Lapset myös tullaan hakemaan pihalta asti. Suurimmassa osassa kouluista on school uniform, kuten myös J:n koulussa. Valkoinen kauluspaita + solmio + harmaat sukat + harmaat housut + mustat kengät. Luulin myös ihan tosissani, että täällä koulunkäynti maksaa aina, mutta olin väärässä!
Ruoka
Maito ei oo pakattu kotoisasti tölkkiin, vaan muovikanisteriin. Meillä on yleensä joku 3,75l maitokanisteri ja kuten arvata saattaa, vaatii hieman taktikointia kaataa täydestä kanisterista pieneen murokuppiin pari maitotilkkaa. Täällä kasvaa karhunvatukoita paljon ja kaikkialla sekä naapurista oon bongannu päärynäpuun. Kävin yhtenä päivänä pöllimässä yhden päärynän, oli pakko... Meillä ei syödä ollenkaan normaalia juustoa, enkä oo vielä kertaakaan syöny "normaalia" leipää = leipää, jossa on päällä makkaraa/juustoa/kurkkua/tomaattia/jne. Täällä leivän päälle työnnetään kaikkea muuta mahdollista esim. hilloa, karamellilevitettä ja yhden kerran näin jopa kalapuikkoja leivän välissä. Täällä on normaalia syödä kolmesti päivässä ja tuo miun host mum oli vähän järkyttyny kun sanoin, että meillä Suomessa kannustetaan syömään viidesti päivässä! Epäterveelliset asiat on täällä tosi halpoja (ja lehdet myös!), kuten esimerkiksi limpparit (viimeksi kun kävin kaupassa, niin oli tarjous kuusi litraa limpparia kolmella punnalla). Täällä on myös about kaikissa kaupoissa sellanen "meal deal", jossa saa kolmella punnalla leivän/patongin/salaatin + suklaapatukan/hedelmää + limpparin/mehun/veden. Kaupoissa on muutenkin tosi paljon tarjouksia, ihan eri tavalla mitä Suomessa.
Koti
Meillä Suomessa kun hanasta tulevan veden lämpötilaa voi säädellä kätevästi yhdellä "nupilla" (en oikeesti keksi mitään järkevää sanaa tälle), täällä on kaksi erillistä hanaa. Tai sitten vaihtoehtoisesti hanassa on kaksi "nuppia", mutta joka tapauksessa tää systeemi on aikamoisen huono. Varsinkin kun oon vessassa ja yritän pestä naamaa, niin yleensä päädyn vaihtoehtoon jääkylmä vesi. Petivaatteissa ei oo päässä käteviä reikiä ja tämä fakta tekee elämästäni he...rvotonta. Eilen itkin ja nauroin, kun yritin taistella tän kingsize blanketini kanssa. Ikkunat ei oo kaksinkertaisia niinku Suomessa, joka on erittäinkin mukava juttu kylmällä säällä! Briteissä käytetään töpseleitä, joissa on kolme päätä. Pistorasian vieressä on myös katkaisin, eli voit päättää tuleeko sieltä virtaa vai ei.
Siinäpä asioita, jotka tuli heti mieleen! Mutta ei tää elämä täällä nyt ihan hirveen erilaista oo, eroavaisuuksista huolimatta. :) Rakkautta ja terkkuja Suomeen!
tiistai 10. syyskuuta 2013
"From the day they arrive on the planet, and blinking, step into the sun, there is no more to see than can ever be seen, more to do than... no. Sorry, that's The Lion King"
Alottelin tätä postausta jo eilen, mutta jouduin lopulta punnitsemaan nukkumisen ja bloggaamisen väliltä ja tällä kertaa uni vei erävoiton. Mutta tässä sitä nyt ollaan! Tänään oli tosi vaikee nousta aamulla, mutta onneks J oli helppo nakki ja teki kaikki aamutoimet kiltisti ja ennätyksellisen nopeesti. Nähtiin koulumatkalla päätön pulu ja se oli niin karu, että oisin halunnu ottaa siitä kuvan. En kuitenkaan kerenny kaivaa puhelinta esille siinä matkalla koululle, koska oltiin muutenkin taas vähän myöhässä liikenteessä ja tullessani takaisin päin joku/jokin (toivon ensimmäistä) oli kalunnu puluparan puhtaaks... Kun pääsin kotiin niin tein itelleni hyvän aamupalan ja satuin just aukasemaan telkkarin kun joltain musiikkikanavalta tuli 40 minuutin ajan pelkästään One Directionin biisejä!!! Fiilistelyjen jälkeen palasin karuun todellisuuteen ja aloin siivoomaan alakertaa. En löytäny sitä moppausveteen laitettavaa pesuainetta mistään, mutta keittiön kaapissa oli joku putilo ranskaksi ja putiloa koristi kuva kiiltävästä laattalattiasta, joten päätin sitten laittaa sitä. Virhe. Koko keittiö hais niin voimakkaasti kloorilta, että paniikissa sitten tuulettelin keittiötä loppupäivän. Elikkäs jeesbox, en tulevaisuudessa koske samaan aineeseen uudestaan! Siivoilun jälkeen lähdin kävelemään Barnetin keskustaan, koska oon tässä lähiaikoina ollu kalenterin tarpeessa. Luulin että olis ihan easy juttu napata kalenteri kainaloon ja kipasta takasin kotiin, mutta lopulta ravasin neljässä eri liikkeessä yhteensä kahdeksan kertaa kunnes lopulta luovutin ja tyydyin Barnetin valikoimaan. Täällä ei oo sellasia kalentereita mitä Suomessa, vaan 85% kalentereista on sellasia päiväkirjatyylisiä yksi päivä = yksi kokonainen sivu. Onneks sain ees vähän hillitymmän version.
Täällä on ollu parina päivänä ihan järkyttävän kylmä. Joudun puhaltelemaan käsiin lämmintä ilmaa ollessani omassa huoneessani ja tälläkin hetkellä kirjottelen täältä peittoni alta. Tää kylmyys on ihan erilaista mitä Suomessa. Täällä kylmyys on sellasta kosteeta, eli se ryömii vaatteiden alle ja siitä luihin ja ytimiin. Ei siis mikään ihme, että ostoslistalle on ilmestyny tässä nyt paksua kaulaliinaa, feikkiuggit (what's wrong with me, mutta Primarkista 5 punnalla niin samakos tuo), neuleita ja pipo. Pitäis ostaa myös uudet Converset, kun miun nykyisten tennareiden pohjassa on reikä. Huomasin sen viime sunnuntaina keskustassa, kun yhtäkkiä tuli hirvee sadekuuro ja kaikki kadut lainehti vedestä. Niin tosiaan, sunnuntaina oli iso au pair meeting ja se olitylsä. laimea. mitäänsanomaton. huono. surkea... noh niin. Onneks miulla oli kuitenkin taas ihanat tytöt messissä mukana ja karattiin sitten vähän myöhemmin pois, haha. Tässä nyt kuitenkin vähän kuvia tuolta tapaamiselta. Nauratti tuo Roxanen tuoma kakku, mentiin siis picnicille ja hänellä ei ollu mitään muuta kun yks kokonainen kakku mukana. :---D
Eilen taas käytiin Roxanen kanssa McDonaldsissa ja yksinkertaisesti siitä syystä, että yksikään kahvila täällä ei ollu enää auki klo 19:00... Luulin asuvani Lontoossa, Joensuussakin kahvilat on pidempään auki! Syötiin kuitenkin hampat + ranskalaiset puoliks (kun olin kassalla maksamassa niin se myyjä kysy että oisko miulla jotain tiettyä kolikkoa ja koska en vieläkään tunnista näitä kolikkoja, niin annoin sit reippaasti koko kukkaron sille myyjälle ja se kaivo sieltä oikeen rahan) ja kotimatkalla juteltiin syvällisesti Suomen ja Saksan koulusysteemien eroista. Jatkoin keskustelua vielä kotona host isän kanssa ja lopussa se totes mulle että "I'm so glad you are going to university because you are so clever girl". Ihana! :(
Täällä on ollu parina päivänä ihan järkyttävän kylmä. Joudun puhaltelemaan käsiin lämmintä ilmaa ollessani omassa huoneessani ja tälläkin hetkellä kirjottelen täältä peittoni alta. Tää kylmyys on ihan erilaista mitä Suomessa. Täällä kylmyys on sellasta kosteeta, eli se ryömii vaatteiden alle ja siitä luihin ja ytimiin. Ei siis mikään ihme, että ostoslistalle on ilmestyny tässä nyt paksua kaulaliinaa, feikkiuggit (what's wrong with me, mutta Primarkista 5 punnalla niin samakos tuo), neuleita ja pipo. Pitäis ostaa myös uudet Converset, kun miun nykyisten tennareiden pohjassa on reikä. Huomasin sen viime sunnuntaina keskustassa, kun yhtäkkiä tuli hirvee sadekuuro ja kaikki kadut lainehti vedestä. Niin tosiaan, sunnuntaina oli iso au pair meeting ja se oli
Eilen taas käytiin Roxanen kanssa McDonaldsissa ja yksinkertaisesti siitä syystä, että yksikään kahvila täällä ei ollu enää auki klo 19:00... Luulin asuvani Lontoossa, Joensuussakin kahvilat on pidempään auki! Syötiin kuitenkin hampat + ranskalaiset puoliks (kun olin kassalla maksamassa niin se myyjä kysy että oisko miulla jotain tiettyä kolikkoa ja koska en vieläkään tunnista näitä kolikkoja, niin annoin sit reippaasti koko kukkaron sille myyjälle ja se kaivo sieltä oikeen rahan) ja kotimatkalla juteltiin syvällisesti Suomen ja Saksan koulusysteemien eroista. Jatkoin keskustelua vielä kotona host isän kanssa ja lopussa se totes mulle että "I'm so glad you are going to university because you are so clever girl". Ihana! :(
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
“Wibbly, Wobbly, Timey, Wimey… stuff”
Huh mikä päivä, jalat huutaa hoosiannaa! Lähdettiin siis aamulla yhdentoista aikaan yhden saksalaisen au pairin, Roxanan, kanssa keskustaan ilman mitään erityistä suunnitelmaa. Saatiin kuitenkin hommattua mulle vihdoin ja viimein oma puhelinliittymä, jonka jälkeen löydettiin Oxford Streetin Primark... Ostin kuitenkin vaan ihan oikeesti asioita, joita tarviin!! Vaikka oisin kyllä voinu kuluttaa
Joka tapauksessa, vähän vielä myöhemmin meidän seuraan liittyi kolmas suomineito, Emma. Käytiin Starbucks Coffeessa, minä mm. ensimmäistä kertaa ikinä! :D Otin Frappuchinon ja olin yllättynyt koska a. juomani olikin kylmä b. se oli hyvää vaikka siinä oli kahvia! Juteltiin niitä näitä siinä, kunnes Emma lähti stalkkaamaan Selena Gomezia ja minä suuntasin takaisin tubella kotiin Roxanan kanssa. Huomenna on keskustassa iso au pair tapaaminen ja aiotaan suunnata sinne jossain vaiheessa päivää. Ihanaa tavata paljon muita au paireja!
Tein muuten tunnuksen tuonne ask.fm-sivustolla, eli nyt voitte heittää anonymiisti kysymyksiä täällä: http://ask.fm/Millalalaa
Nyt on pakko painaa pää tyynyyn ja saada unta palloon, ehkä olen sen ansainnut yhdeksän ja puolen tunnin Oxford Streetillä palloilemisen jälkeen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)