maanantai 18. marraskuuta 2013

Dear Santa...

Uskomatonta mutta totta: jouluun on enää 36 yötä. Se tuntuu ihanalta ja samaan aikaan haikealta, koska tuleva joulu tulee olemaan niin erilainen verrattuna aikaisempiin vuosiin. En aio muiden au pairien tapaan mennä kotiin jouluksi, vaan vietän sen täällä host perheeni luona. Kerta miulla on nyt mahdollisuus kokea perinteinen englantilainen joulu, niin aion kyllä ehdottomasti tarttua tilaisuuteen. En yhtään tiedä mitä odottaa, koska täällä ei syödä samoja jouluruokia, ei katota aamulla Joulupukin kuumaalinjaa tai Lumiukkoa. Täällä ei tuu olemaan luminen joulu, eikä täällä paisteta pipareita. Enkä mie tuu viettämään joulua oman perheeni kanssa. Välillä toki mietityttää, että teinkö tässä asiassa oikean valinnan, mutta tää on vaan yks joulu muiden joukossa ja ens vuonna pääsen sitten viettämään ihan oikeeta joulua!<3

Miulla ei itse asiassa oo enää hirveesti stressiä joululahjojen ostamisesta, koska lykkäsin kaikki Suomeen menevät joululahjat poikaystävän mukaan eli oon ostanu ja paketoinu suurimman osan lahjoista. Tietysti pitää vielä hommata jotain Jackille ja host vanhemmille (oisko jollain jotain hyviä ideoita?!), mutta onneks on vielä aikaa. Ja mitä omiin joululahjoihin tulee, niin oon jo valmistautunu siihen, että en tuu saamaan hirveemmin mitään konkreettisia paketteja. Saan kuitenkin Suomesta usein lämpöisiä ajatuksia, ihania kortteja (kiitos Mari + pojat<3) ja rahallista tukea (kiitos äiskä&iskä<3). Mutta ajattelin nyt silti tehdä tällasen toivelistan, johon kokosin tämän hetken must have -juttuja! Tiedän, että noista suurin osa on aika kalliita hankintoja, mutta lähinnä oon ajatellu ostaa noita ihan itse itselleni tässä jossain vaiheessa, kunhan saan säästettyä rahaa. Paitsi en noita Marimekon pussukoita, koska en oo löytäny niitä täältä, vink vink...





1. Jeffrey Campbell Lita shoes
Oon täällä Lontoossa kaipaillu jo pidemmän aikaa juhlavampia kenkiä ja ihastuin tuohon Jeffrey Campbellin Lita-malliin tosi paljon. En oo ihan hirveesti korkokengillä kävelly, mutta noista oon lukenu että niillä on tosi hyvä kävellä ja että ne on tukevat jalassa. Nuo on aika hintavat, mutta jos sattuisin kyllästymään noihin/jäis käyttämättä/etc, niin saisin varmasti edes osan rahoista takaisin jälleenmyymällä ne jollekin halukkaalle.

2. Burton Tweed Satchel (Accessorize)
Ihana, ihana, ihana! Oon yrittäny ettiä just tällasta laukkua jo pari kuukautta, mutta nyt löysin täydellisyyden. Pienet skottilaiset vibat + kompaktin kokoinen laukku = rakkaus. Ja äitille tiedoksi, että KYLLÄ tarvitsen oikean laukun kokoista laukkua!

3. Musta Fjällräven Kånken
Ostin vuoden 2012 kesällä vaaleanpunaisen Fjällräven Kånkenin pitkään siitä haaveiltuani. Vaaleanpunainen väri on vaan siitä huono, että siinä näkyy kaikki lika tosi helposti ja se haittaa minuu toisinaan aika paljonkin. Oon yrittäny hinkata kaikki mahdolliset tummat viirut pois, mutta en oo siinä onnistunu. Sen takia haluisin samanlaisen repun mustana, koska sen kanssa vois sitten rymytä ihan huoletta!

4. Marius onesie (OnePiece)
Tätäkin oon halunnu pitkään, mutta en korkeen hinnan takia oo uskaltanu ostaa. Nyt kun oon pähkäilly ja miettiny ja tuumaillu, niin kyllä mie tällasenkin varmaan jossain vaiheessa hommaan. Tykkään hengata kotona tosi paljon ja koska täällä on sisätiloissa KYLMÄ, niin ois erittäin kätevä ja lämmin. Ja laiskojen päivien pelastus. En myöskään haluu ostaa sellasta "halppisversiota", koska ne rupsahtaa tosi nopeesti ja se kangas ei oo lähellekään yhtä lämmin/laadukas, mitä tuossa aidossa.

5. Pussukat Marimekolta (Pisaroi & Kompotti)
Tartteisin uuden penaalin & meikkipussin ja miusta Marimekon pussukat on vaan parhaita. Tällä hetkellä miun meikkipussina toimii Saanalta nyysitty samanmallinen pussukka (sori kamu<3 lupaan palauttaa sen!), mutta ehkä ois jo korkee aika ostaa ihan oma. Pisaroi & Kompotti on molemmat tosi kivoja kuoseja, varsinkin tuo Kompotti.

6. Peppermint Intesive Foot Rescue (The Body Shop)
7. Peppermint Cooling Foot Lotion (The Body Shop)
Kävelen täällä tosi paljon ja jalat tuntuu joskus vähän väsyneiltä. En oo ikinä kokeillu mitään tällasia jalkajuttuja ja tykkään puunata itteeni tylsinä iltoina, joten ois kiva kokeilla näitä.

8. Coconut Shimmer Body Butter (The Body Shop)
The Body Shopin vartalovoiteet on ainakin miun iholle tosi hyviä ja tuo miun nykyinen voide on jo uhkaavasti alkanu hupenemaan, joten ainakin jossain vaiheessa on uus voide hommattava. Nyt miulla on käytössä oliivi, mutta ehkäpä kookos vois myös olla erinomainen vaihtoehto.

Siinäpä miun lista, onko teillä mielessä jotain kivoja lahjatoiveita?

Ps. Ostin Tigeristä pipareita ja täällä tuoksuu ihan joulu sen takia. Ehkä vois alkaa jo kuuntelemaan Mamban joululevyä... Muistan kun kuuntelin sitä pienempänä ja juoksin samalla olohuonetta ympäri, mahtavat lapsuusmuistot!

Pps. Kolmas postaus kolmen päivän sisällä, pitäisköhän jo huolestua?

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

"Has anyone noticed how much Daniel Radcliffe looks like Harry Potter?"

Lontoon julkinen liikenne on saatanasta (anteeksi äiti kielenkäytöstä). Tai no lähinnä vaan bussilla matkustaminen ja kamalat liikenneruuhkat. Saatoin eilen poikaystäväni Heathrow Airportille ja jouduin istumaan sen takia viisi tuntia bussissa. VIISI TUNTIA. Olin kotona samaan aikaan kun poikaystävä Suomessa. Jouduin myös vielä samaan syssyyn kohtaamaan ihan pimahtaneita ihmisiä, toinen näistä tapauksista mm. käyttäyty ihan vainoharhasesti ja huuti noin 15-vuotiaalle ohikulkevalle pojalle "why do you keep staring at me, you must be gay!!!!" ja näytti kesuria. Pidin kyllä katseeni erittäin visusti puhelimessa, jota räpläsin kun viimestä päivää välttääkseni katsekontaktin sen hullun kanssa. Onneks pääsin sitä karkuun bussin yläkertaan.

Tänään miun hiukset oli yks iso leijonan harja, mutta en jaksanu välittää koska lähdettiin Camden Towniin. Halusin mennä yhteen putiikkiin metsästämään viidentoista punnan vanseja/converseja, mutta tälläkään kerralla en sieltä valitettavasti löytäny omaa kokoani. Tepi löys sieltä viime sunnuntaina ihanat siniset vansit ja oon siitä asti miettiny uutta iskua samaan paikkaan. Blaah, ehkä pitäs vaan ostaa ens perjantain taskurahasta ne kengät niin pääsis tästäkin vimmasta eroon. Pitäis myös ostaa talvitakki ja mielellään sellanen, että pärjäisin samalla takilla myös Suomen sääoloissa ens talvena.



Päädyttiin tänään myös vahingossa Natural History Museumiin once again, lähinnä dinosaurusten takia. Ei nähty niitä viime kerralla, koska se osuus oli suljettu hetkellisesti. Tänään nähtiin sit dino jos toinenkin, mutta minun ja Roxanen lisäks sinne museoon oli päättäny lähteä n. koko Lontoo. Oli pikainen reissu se, MUTTA tänään tapahtui vielä jotain muutakin merkittävää ja melkein aloin kiljumaan riemusta keskellä vilkasta tietä. Löysin nimittäin itseni sattumalta seisomassa suoraan Skandium-nimisen puljun edestä. Ja mitä silmäni näkivätkään: Iittalaa ja Marimekkoa!!!! Ryntäsin sisään ja kuljin vaan paikasta toisaan hymy korvissa. Joku perhe puhu suomea ja toinen sen perheen lapsista sano "täällä ei varmaan kukaan muu puhu suomea!" ja melkein pakahduin onnellisuudesta, koska MINÄ puhun ja MINÄ ymmärrän. Oisin voinu ostaa sieltä mm. kaiken, mutta päädyin kuitenkin vaan tuohon ihanaan Iittalan Taika-mukiin, koska miulla on sellasia myös kotona ja se on erittäin kompaktin kokoinen. Ja suomalaista designia! Minun oma muki.



Sain torstaina vihdoin ja viimein tuon Craig Taylorin Londonersin käsiini. Oon yrittäny epätoivoisesti metsästää sitä siitä asti, kun sain siitä ensimmäisen kerran kuulla (itse asiassa entisen au pairin - Ainon - blogista). Oon tykänny tuosta tosi paljon ensimmäisten sivujen perusteella ja pystyn samaistumaan ihan täysin joidenkin ihmisten kertomuksiin. Suosittelen!



Ja näin loppuun on hyvä laittaa itsestään kuva, jossa oikea silmä on vähän kierosilmä. Näihin tunnelmiin ja kuviin, nyt meen ehkä keittämään toisen kupin teetä ja hautaudun peiton alle lukemaan. Ehkä nuuhkuttelen myös paitaa, jonka Tepi vahingossa jätti tänne. Okei, en tiedä oliko tuota soveliasta kirjoittaa tänne, mutta joka tapauksessa.

Nyyh, ikävä Suomea ja äitiä ja isiä ja mummia ja ukkia!<3

lauantai 16. marraskuuta 2013

Edinburgh

Anteeksi pienestä hiljaisuudesta täällä! Edinburghiin en tosiaan ottanu tietokonetta mukaan ja viime viikon vietin poikaystäväni (<3) kanssa, joten on tää nyhjääminen tietokoneella jääny vähän vähälle. Mutta johdatellakseni itseni itse aiheeseen: Voi Skotlanti minkä minulle teit!

Palatakseni alkuun, otettiin siis tyttöjen kanssa suunta kohti Edinburghia 26.10. Victoria Coach Stationilta, josta meidän bussi lähti suunnilleen klo 23:00. Matkustettiin National Expressillä ja paria kuukautta aikasemmin ostettu menopaluu maksoi 36 puntaa. Matka Lontoosta Edinburghiin kesti yhdeksän tuntia ja oli kyllä aikamoinen kokemus... Menomatkalla bussin patteri oli niin kuumalla, että poltin nilkkani kun paljas iho hipas vahingossa sitä kuumaa patteria! Tulomatkalla se patteri ei ollu sit ollenkaan päällä ja bussissa oli niin kylmä, että ihmiset oikeesti istu siellä pipot päässä ja lapaset kädessä. Matkan aikana bussikuski vaihtu kahdesti ja tää vaihto tapahtu yleensä tietysti just sillon, kun olin vaipumassa edes jonkinlaiseen uneen. Ei tarvii siis varmaan erikseen mainita, että bussissa oli erittäin hyvä nukkua...NOT. Istuin kummatkin matkat Ellan vieressä, joten pystyttiin onneks hepuloimaan rakkaalla äidinkielellämme...

Heräsin jonkinlaisesta horroksesta kuuden maissa aamulla ja ensimmäinen asia mitä näin kun katsoin ulos: NUMMIA! Silmänkantamattomiin! Vanhoja pieniä kiviaitoja! Herätin heti Ellan (kuten hyvä ystävä tekee toisen viimeinkin saadessa ees vähän unta) ja ihasteltiin maisemia yhdessä. Edinburghin bussiasemalle saavuttiin klo 07:00 (samana yönä siirrettiin kelloja tunti taaksepäin) ja siinä sitten alettiin pohtimaan että mitähän tässä nyt sit tekis. Hostellin check-in aukes tosiaankin vasta klo 13:00, joten siinä oli sit muutama tunti aikaa tehdä jotain kehittävää. Päätettiin kuitenkin suunnistaa hostellille ja heittää kaikki kamat sinne, ettei niitä tartteis raahata mukana koko aamupäivää. Muuten ihan hyvä, mut lähdettiin heti kävelemään väärään suuntaan ja ihan hyvä tovi käveltiinkin...


Ella ja Roxane yrittää löytää hostellia, joka oli tuossa vasemmalla melkein vastapäätä, haha... Voitte myös pistää merkille silmäpussini, jotka kielivät hyvin nukutusta yöstä!




Löydettiin sit kuitenkin lopulta perille asti ja saatiin jättää kaikki kamat hostellille. Siinä sitten väsyneinä lähdettiin kävelemään kohti tuntematonta ja lopulta päädyttiin Scotmidiin (paikallinen Tesco/Sainsbury's/you name it) ostamaan appelsiinimehua ja aamupalaa. Istuttiin hyvä tovi kaupan sisällä ja podettiin yleistä väsymystä. Yks aurinkoinen vanha nainen kyseli meiltä hymyillen, että ollaanko aamua aloittelemassa. Varmaan näytettiin siltä, että ei olla päästy vielä ees kotiin edellisen illan partyista. :D Hetken lagauksen jälkeen lähdettiin taas kävelemään ja tällä kerralla haluttiin löytää Primark, ihan vaan sen takia että tiedettäis myöhemmin minne mennä... Yeah right. Shoppaamiseksihan se meni. Aika säälittävää, että matkustetaan Lontoosta Edinburghiin yhdeksän tuntia ja ensimmäinen kauppa (ruokakauppaa lukuunottamatta) johon mennään on Primark.









Palattiin hostellille (jonka nimi on muuten The Hostel) yhden jälkeen ja meidät otti vastaan ihanan aurinkoinen nainen, joka oli suorastaan luotu asiakaspalveluun! Miulla on muutenkin pelkästään hyvää sanottavaa koko hostellista työntekijöistä rakennukseen ja hinta-laatusuhteeseen. Varattiin siis meille paikat tuolta samaan aikaan kun bussimatkatkin, eli paria kuukautta aikasemmin ja yks yö tuli maksamaan noin 10 puntaa. Nukuttiin sellasessa 16 ihmisen "dormissa", joka kuulostaa paljon pahemmalta kun mitä se todellisuudessa oli! Huone oli tosi viihtyisä ja siellä oli kahdeksan kerrossänkyä. Mie nukuin yläsängyssä ja nukuin kaikki yöt ihan taju kankaalla, koska patja oli tosi pehmeä ja tyyny samanlainen kun täällä kotona. Ei mitään valittamista! Meillä oli hostellilla käytössä yhteinen keittiö, joten säästettiin aika paljon rahaa käymällä Lidlissä ruokaostoksilla ja kokkaamalla sitten ite hostellilla. Ei kyllä keretty hirveesti syömään, koska oltiin koko ajan huitelemassa jossain, haha. Suihkut oli paljon paremmat mitä olin entuudestaan aatellu. Olin ajatellu jotain likaista yhteissuihkua, mutta hostellilla meitä odottikin 3kpl lukittavia suihkukoppeja! Tosin lämpövaihtoehtoja oli kolme: jääkylmä, kylmä tai tulikuuma. Ramppasin sit yleensä tuon kylmän ja tulikuuman välillä ja ihan hyvin pärjäs viikon ajan tuollasella järjestelyllä.




Maanantaina päätettiin lähteä tutustumaan ehkä Edinburghin tunnetuimpaan (ja näkyvimpään) nähtävyyteen, Edinburgh Castleen. Linna sijaitsee tosi korkeella kukkulalla ja otti oman aikansa kiivetä sinne, mutta näkymät oli kyllä huikeet. Jonotettiin pääsylippuja noin 40min, vaikka ei tultu paikalle erityisen myöhään. Lippu makso 16 puntaa, joka oli omasta mielestäni aika suolainen verrattuna siihen, mitä siellä linnassa sitten oikeestaan ees näki. Edinburgh Castlessa ei oikeestaan oo mitään hulppeita sisätiloja, lähinnä vaan museoita ympäri sitä aluetta erillään olevissa rakennuksissa, joihin kaikkin ei pääse edes käymään koska Skotlannin armeija vissiin käyttää linnaa edelleen tukikohtanaan. Mutta näin Scottish Crown Jewelsit ja pari siistiä juttua! Otettiin sellanen pieni opastettu kierros, jota johti ihan törkeellä skottiaksentilla puhuva mies. En tuulen/skottiaksentin takia kuullu tai ymmärtäny hirveesti mitään, mutta en kyllä kuulemani perusteella missannu kauheesti. Saatiin kyllä kuulla, että ilmassa leijaileva tuoksu tulee olutpanimoilta. Ikävöin sitä tuoksua, se oli niin uskomattoman hyvä.<3 Mutta tosiaan, vähän oli kyllä pettymys tuo linna vaikka olihan siellä tosi kaunista ja kannatti ehdottomasti käydä.






Edinburgh Castlen jälkeen lähdettiin kävelemään sokkona pitkin Edinburghin kauniita katuja, aikomuksena löytää joku pieni ja kotoisa kahvila. Löydettiinkin sellanen, mutta siellä oli pelkästään kaksi pöytää ja ne oli molemmat varattu. Siinä käveltiin sateessa ja kiroiltiin, kun lopulta ei nähty enää edes Starbucks Coffeeta missään ja todettiin, että ok vois kattoo puhelimesta reitin takaisin keskustaan. Loppujen lopuks päädyttiin istumaan sinne Starbucks Coffeeseen kuuman kaakaon äärelle juttelemaan. Oon vasta täällä Britanniassa alkanu arvostaa kahvilakulttuuria, ehkä siks että se on tosi hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin.



Tiistaina haluttiin reippailla, joten käveltiin noin 40min päähän vuorelle, jonka nimi on ehkä (en siis tosiaan oo varma, kattelin tässä kuvia ja tuo näyttäis optimaalisimmalta vaihtoehdolta) Arthur Seat. Luultiin että kiipeäminen huipulle kestäis sen pari tuntia, joten käytiin Tescossa hamstraamassa ruokaa mukaan. Loppujen lopuks oltiin siellä huipulla noin 30min kiipeämisen jälkeen... Joka tapauksessa, oli ihan mahtavaa kiivetä sinne. Ilma oli tosi kaunis, aurinko paisto pilvettömältä taivaalta mutta oli kuitenkin sellanen vähän kirpeä syystalvimainen lämpötila. Mutta mitä korkeemmalle päästiin, sitä enemmän alko tuulemaan. Huipulle kun päästiin, niin ei uskallettu melkein ees kattoa maisemia koska pelättiin, että tuuli tarttuu kiinni takkiin ja heittää alas kiellekkeeltä. Mutta hei, nähtiin kärppä!



Keskiviikkona herättiin niinkin aikaisin kuin klo 06:30 (tosin heräsin kyllä Edinburghissa joka aamu about samoihin aikoihin...what), koska jos mie jotakin halusin Skotlannissa nähdä niin Loch Nessin! Oltiin sillon tätä Skotlannin reissua suunnitellessa päätetty Roxanen kanssa, että otetaan yhden päivän reissu Loch Nessille. Päädyttiin Gray Line Touriin, koska niiden nettisivut vaikutti luotettavilta ja muutenkin ensivaikutelma oli koko yhtiöstä hyvä. Meidän kierros kesti ~12h ja nähtiin Loch Nessin lisäks vaikka mitä muutakin, esimerkiksi Glen Coe, Rannoch Moor & Pitlochry. Koko lysti makso 37 puntaa ja oli todellakin jokaisen punnan arvoinen! Matkustettiin bussilla ja meillä oli ihan mahtava bussikuski. Se puhu melkein taukoamatta (tosi vahvalla skottiakstentilla, tietysti) aina kun oltiin bussissa ja selitti hirveesti Skotlannin historiasta ja tietysti niistä paikoista, jotka nähtiin. Maisemat oli ihan uskomattomia jopa bussin ikkunasta nähtynä ja huokailin vaan ihastuneena noin joka toinen sekunti. Ihan hullua nähdä niin paljon karua ja samaan aikaan niin kaunista luontoa! Varsinkin matkalla takaisin Edinburghiin sydän jätti välillä lyönnin väliin, kun ilta tummeni tummenemistaan ja lopulta pysty näkemään vaan vuorten siluetit samalla kun taustalla soi säkkipilli... Voin siis kyllä suositella tuota samaa kierrosta ihan jokaiselle, se oli paljon parempi mitä edes odotin! Vaikkakin itse Loch Ness oli vähän pettymys. Se oli...järvi. Cruisailtiin siellä veneellä vähän ja nähtiin yhdestä ruudusta miten syvä Loch Ness on meidän alla ja toisesta nähtiin "lämpökamera", jonka avulla yritettiin metsästää Nessietä. Meillä oli oppaana sellanen suhteellisen nuori mies, jolla oli niin törkee skottiaksentti että melkein kehräsin siellä mielihyvästä, haha...




Torstaina yritettiin imeä itseemme vähän kulttuuria, mutta henkilökohtaisesti en kyllä lämmenny hirveesti noille museoille joissa käytiin. En jaksa edes vaivautua ettimään oikeaa nimeä, mutta ensimmäinen museo oli täynnä tauluja, joissa aiheena oli pääasiassa uskonto tai sitten ne maalaukset oli vaan muotokuvia joistakin tuntemattomista henkilöistä. Bongasin kyllä yhden Pablo Picasson maalauksen, ainoa jonka nimen tunnistin! Käytiin myös Edinburghin National History Museumissa, joka oli jotain tylsän ja kivan välimaastosta. Katottiin siellä kivoja videoita jääkauden vaikutuksista Skotlantiin ja se oli oikeesti mielenkiintosta, mutta muuten... Naah. Melkein hävettää myöntää, mutta en oo ihan hirveen museoihminen. Lasivitriinien tuijottelun sijasta tykkään haahuilla ympäri kaupunkia ja päätyä erilaisiin paikkoihin. Kuten esimerkiksi KFC:n SAASTAISEEN vessaan, hyi hemmetti... Vaikka miulla oli ihan karmiva vessahätä, niin meinasin juosta kirkuen karkuun sieltä loukosta. Päädyttiin myös (taas) Primarkiin, koska oli Halloween ja vaikka lopulta jäätiin nukkumaan onnellisesti hostellille, niin meidän oli alkuperin tarkotus lähtee juhlimaan. Miulla oli mekko hommattuna, mutta koska ainoat mukana olleet kengät eli lenkkarit neon oransseilla nauhoilla ei välttämättä ois ollu se sopivin kenkävalinta pikkumustan kanssa, lähdettiin sitten Primarkiin halpojen kenkien toivossa. Ja kolmella punnalla ostin sieltä sellaselta pienet ja sievät kengät, eikä ne näytä vieläkään merkkejä tuhoutumisesta vaikka oonkin niillä kävelly jo aika paljon! Mutta miun kyllä pitää ihan oikeesti hankkia ne Converset tai Vansit tässä joku päivä, kuten on pitäny tehdä jo joka perjantai kahden kuukauden ajan...

Perjantaina meillä oli do your own stuff -day. Roxane lähti tutustumaan viskitehtaaseen, Ella lähti Glasgow:hn tapaamaan host perheensä edellistä au pairia ja minä puolestani päädyin sitten shoppaamaan ja kävelemään ympäri Edinburghia. Illalla laittauduttiin näteiks ja trust me, se oli aikamoinen haaste hostellin heikohkossa valossa + minimaalisen pienen peilin varassa. Pidin sitä peiliä suussa ja samalla yritin sitten saada eyelinerit kohdilleen. :D Lopulta päästiin lähtemään ja koska ei haluttu tyytyä lähimpiin pubeihin niin käveltiin... Käveltiin... Käveltiin... Ja käveltiin. Ei löydetty minkäänlaista baaria/pubia mistään, vaikka käveltiin tunti! Loikittiin häntä koipien välissä takasin hostellin läheisyyteen ja yritettiin päästä eka yhteen pubiin joka oli ihan täynnä ja sitten toiseen, joka oli myös niin täynnä ettei mahduttu istumaan. Loppujen lopuks palattiin sitten hostellille ja mentiin nukkumaan. Vaikka kaikkemme annettiin niin tällä kertaa ei päästy oikein Edinburghin yöelämän makuun, höh.

Lauantai tuli ihan liian nopeesti ja aamulla oli vähän haikeet fiilikset kun tiedettiin, että illalla pitää ottaa bussi kohti Lontoota. Sää oli ihan karsee ja vettä tuli kaatamalla niskaan, mutta käytiin kuitenkin Edinburghin kaikki noin 2300 turistikauppaa läpi. Ja päästiin käymään Mimi's bakehousessa, joka oli niin uskomaton että voisin pakata kaikki tavarani kasaan nyt ja lähteä takasin Edinburghiin. Tilasin luxury hot chocolaten ja croissantin, tytöt tilas muistaakseni muffinsit. Ei kyllä hirveesti keskusteltu syöminkien aikana, oli niin hyvää että piti nauttia hetkestä täysin siemauksin! Viimeisen kaupunkikierroksen jälkeen tultiin takasin hostellille neljäks tuntia, koska ei vaan pystyny/jaksanu/halunnu tehdä yhtään mitään. Harmitti ja ärsytti lähtee takasin kotiin, joten lusmuiltiin sitten hostellilla eikä tehty mitään järkevää. Kävelymatka hostellilta bussiasemalle oli ihan hirveä (tiedän siihen syyn, koska mittasin kotona tavaroideni painon: 16kg?!?!), mutta bussimatka oli vieläkin kamalampi. Oltiin takaisin Lontoossa vähän ennen klo 07:00 ja koska ensimmäinen tube lähti kahdeksalta, niin odoteltiin sitten siinä silmäpussit polvissa roikkuen noin tunti tube stationilla. Mind the gap -ääni oli jotenkin seonnu, koska se soi joka kerralla 10 kertaa vielä senkin jälkeen, kun tube oli lähteny jatkamaan matkaa. Kotiin kun pääsin niin en tietenkään ollu enää yhtään väsyny ja purin kaikki kamat siinä tehokkaasti ja myöhemmin lähdettiin Roxanen kanssa Brent Crossille, joka on siis sellanen shopping mall tässä aika lähellä.

Mutta Skotlantiin on kyllä pakko päästä vielä takaisin, ehkä jopa vielä aupparivuoden aikana.

Ps. Jos on jotain kysyttävää tästä reissusta, niin antakaa palaa! Vastailen mielelläni.

Pps. On muuten ihan kamala homma ladata kaikki kuvat koneelle + muokata niiden kokoa, sitten ladata nettiin ja linkittää tänne blogiin!!