Haastattelusta

Hip hei, paljon jännitetty haastattelu on nyt ohi! Eli tosiaan, viime lauantaina odotin todella hermostuneena tietokoneen edessä sitä, että kello löisi 12:00 ja the haastattelu alkaisi. Äiti kävi huikkaamassa ovelta pikaiset tsempit ja suin vielä hiuksiani parempaan kuosiin ennen H-hetkeä. Kaikki huolet ja murheet katosivat kuitenkin sillä samalla hetkellä, kun tämän perheen äidin naama ilmestyi ruutuun ja kuulin erittäin selkeällä brittiaksentilla "Good morning Milla!". Tunsin heti välittömän connectionin itseni ja tämän äidin välillä, enkä enää yhtään pelännyt mokaamista. Ymmärsin (kiitos selvän aksentin) lähes kaiken mitä perheen äiti sanoi ja yllätin jopa itseni puhumalla englantia epäröimättä ja monipuolisesti. Sain jopa kehuja, haha. Juteltiin lähes puoli tuntia hyvissä merkeissä, eikä tilanne todellakaan vaikuttanut varsinaiselta haastattelulta. Skypettelystä jäi todella hyvä mieli ja tuntuu, että tämä perhe olisi minulle ehdottomasti sopivin tähän astisista perheistä. Perheen poikakin eksyi kameran eteen ja hetken ujosteltuaan kysyi, tykkäänkö videopeleistä. Kun vastasin omistavani Wiin, poika - yhtään liitoittelematta - alkoi hyppiä tasajalkaa ja kiljui riemusta. Poika myöskin rakastaa Harry Potteria, joten jospa tästä nyt tulisi jotain...!

Juttutuokiomme jälkeen perheen mum laittoi vielä sähköpostia, että oli todella mukava jutella ja että voisinko vielä skypettää hänen kanssaan nyt tulevana lauantaina. Mikäpäs siinä, kyllä sitä nyt omista ylioppilasjuhlistaan kehtaa karata hetkeksi toiseen huoneeseen skypettämään Englantiin! En muuten tiedä onko perheen äidin halu jutustella toistekin jotenkin huomattava seikka ottaen huomioon, että au pairin valinta suoritetaan samaisena viikonloppuna... En uskalla elätellä mitään toiveita, joten pitää kai vaan jaksaa odottaa se viikko nyt. Tuskaa!

Jännittää!

Moi! Voin hyvillä mielin ilmoittaa, että olen nyt noussut takaisin pintaan pettymyksen syvästä aallokosta. Palasin nimittäin aupair-worldin pariin muutama päivä "valitettavasti et ole valitsemamme henkilö"-viestin jälkeen ja huomasin, että sinnehän on tullut vaikka kuinka monta uutta ja ihanaa perhe-ehdokasta! Muutaman perheen kanssa vaihdoin pari viestiä, mutta yhden tietyn kanssa olen nyt viestitellyt noin viikon ajan ja sain eilen tietää, että he haluaisivat haastatella minua Skypessä. Apua!

Olen aina pitänyt englannista ja se on ollut yksi ehdottomista suosikeistani koulussakin, joten koen olevani siinä suhteellisen hyvä. Kirjoitan englantia sujuvasti ja monipuolisesti eikä puhutusta puheestakaan jää yleensä muutamaa sanaa lukuun ottamatta mitään ymmärtämättä. En kuitenkaan ole ihan hirveän paljon päässyt englantia käyttämään käytännössä puhumalla sitä. On kuitenkin aina vähän eri asia puhua englantia koulussa muiden suomalaisten kanssa kuin että puhuisi kieltä sitä äidinkielenään puhuvan kanssa... Tuleva haastattelu käydään siis ihan in English ja täytyy myöntää, että odotan sitä hieman pelonsekaisin tuntein. Olen kyllä jo kertaalleen yhden perheen kanssa skypettänyt, mutta perheen äiti puhuin suomea joten tilanne oli aivan eri.

Olisiko teillä siis mitään näppäriä vinkkejä tähän tulevaan koitokseeni? Tai kenties kohtalontovereita, jotka käyvät läpi samanlaisia tuntemuksia?

Have a nice day! :)