Nyt tulee pikainen kirjoitus eli valitettavasti en kerkee latailemaan mitään kuvia tähän!
Eilen tuli kuluneeksi tasan kaksi kuukautta siitä päivästä, kun tulin tänne Lontooseen. Aika kuluu ihan järjettömän nopeesti ja vedin eilen pienet paniikit aikaansaamattomuudestani. En oo vieläkään tehny oikein mitään merkittävää täällä, vaikka mahdollisuuksia ois vaikka mihin! Pitää ryhdistäytyä ja lopettaa tää nysvääminen neljän seinän sisällä...
Tajusin kuitenkin tänään, että rakastan tätä kaupunkia. Istuin bussin nro 134 yläkerrassa ja katselin ihmisten vilinää, upeita vanhoja rakennuksia ja harmaata taivasta. Lontoo ei tunnu enää vieraalta ja mie tykkään olla osa tätä suurta kokonaisuutta. Tiedän suunnilleen millä busseilla pääsee mihinkin suuntaan, voin lukea bussissa/tubessa kirjaa ja olla panikoimatta lähestyvää pysäkkiä jolla pitää jäädä pois, höpöttelen tuntemattomille koirille "hi darling" ja sanon ihan automaattisesti "sorry" jos edes hipaisen vahingossa toista ihmistä. Miun englanti on parantunu ihan nyt viime aikoina harppauksittain enkä enää takeltele vaikka selittäisin pidempääkin juttua. Osaan heittää vitsejä (joille host äitikin nauraa) ja olla vähän cheeky. Tuntuu, että oon kotona.
Oon huomannu myös muutoksia minussa itsessäni. Pelkään uutta ja tuntematonta paljon vähemmän kuin ennen. Moikkaan luontevasti vanhoille papoille, jotka toivottaa hyvät huomenet aamuisin. Mutta ehkä se tärkein juttu on se, että mie oon tosi onnellinen. Kaikki tuntuu menevän just nyt niin hyvin kun vaan voi mennä. Miulla on tosi hyvä olo itseni suhteen ja tiedän että oon hyvä just näin. Oon paljon itsevarmempi mitä oon varmaan ikinä ollu yhteensä ja se tuntuu mahtavalta! Tulin tänne hakemaan itseäni ja jo näin 2kk jälkeen tuntuu siltä, että tässä mie nyt sitten oon. Saa nähdä mitä tulevat kuukaudet tuo tullessaan, mutta yksi asia on varma: En oo enää se sama tyttö, joka tänne tuli kaksi kuukautta sitten. Eikä se oo mitenkään negatiivista!
Ps.
1. Aion kirjottaa tänne miun työstä St. Albansin suomikoulussa
2. Kävin hakemassa kirjastokortin ja siellä oli sellanen ihana vanhempi nainen, joka heitti niin outoja juttuja etten välillä oikeesti tienny onko se tosissaan vai ei, haha... Mutta se kyseli Suomesta tosi paljon kaikkee ja jäin juttelemaan vielä senkin jälkeen kun ns. virallinen osio oli hoidettu.
3. Kävin eilen kattomassa miun ehdotonta lempibändiä (The Kooksia) ja se oli parempaa mitä oisin ikinä voinu odottaa!! Tapasin myös ihan randomilla ruotsalaisen au pairin samalla keikalla.
4. Odotin tänään Camden Town stationilla paria tyttöä ja söin samalla kevätrullaa. Yhtäkkiä joku poika hyökkäs miun selän takaa, otti haukun miun kevätkääryleestä ja juoksi pois. Rakastan Lontoota!!!
5. Miulle tuli tänään paketti poikaystävältä & poikaystävän äidiltä ja meinasin alkaa vollottamaan siinä tunnemyllerryksessä. Kiitos paketista <3
6. Joku tosi vihainen mies juoks tänään _liikenneympyrässä_ bussin vierellä, hakkas ovea nyrkeillä ja huuti "OPEN THE DOOR". Pelotti...
7. Lähden parin tunnin päästä Edinburghiin kahdeksaksi päiväksi, iiks!
lauantai 26. lokakuuta 2013
maanantai 14. lokakuuta 2013
“You want weapons? We’re in a library! Books! The best weapons in the world!”
Au pairin tehtäviin kuuluu yleensä lastenhoidon (jonka pitäis kuitenkin olla se pääasiallisin tehtävä) lisäksi ihan normaaleja kotitöitä, kuten esimerkiks tiskikoneen täyttö/tyhjennys, imurointi ja vaatteiden silitys. En osaa yhtään arvioida miten monta tuntia käytän viikossa kotitöihin mutta oon kehittäny itelleni jokaiselle arkipäivälle to do -listin, jotta saan hoidettua asiat aina joka viikko alta pois. Maanantaina yleensä silitän osan vaatteista, tiistaina pidän vapaapäivän, keskiviikkona siivoon alakerran, torstaina siivoon miun ja Jackin kerroksen ja perjantaina silitän loput vaatteista + vaihdan petivaatteet. Näiden isompien juttujen lisäks pyyhin joka päivä keittiötasot ja tyhjennän/täytän astianpesukoneen. Oon toisinaan vähän saamaton laiskuri, eli miun on paljon helpompi ryhtyä hommiin kun tiedän tarkalleen mitä minäkin päivänä pitää saada tehdyksi. Host perheelle on siis ihan sama että siivoonko alakerran maanantaina vai torstaina kunhan vaan teen kaiken sovitun.
Otin nää kuvat perjantaina ja vaikka kaikkeni annoin, niin en mitenkään muistanu ottaa kuvia ruoka-asioista... :D Muistin aina koko kameran vasta siinä vaiheessa, kun lautasella oli enää pari murua jäljellä. Mutta joka tapauksessa, tältä näyttää minun työpäiväni perjantaina:
Herään normaalina arkipäivänä klo 06:50, mutta toisinaan Steve vie Jackin kouluun ja sillon täytyy herätä vasta klo 07:15, luksusta!
Aamulla miun tehtävänä on laittaa Jack pesemään hampaat, laittaa kouluvaatteet sängylle odottamaan ja vahtia, että Jack suoriutuu kaikista aamutoimista. Kun hampaat on harjattu ja kouluvaatteet päällä, mennään alakertaan ja väkerrän siinä sitten jotain aamupalaa. Yleensä aamupala koostuu paahtoleivästä, jonka päällä on jotain hilloa/tuorejuustoa. Yleensä aamupalan jälkeen on vielä ~30min aikaa ennen kuin pitää lähteä kouluun, joten siinä sitten katsellaan vähän lastenohjelmia telkkarista. Scoobydoo ja Paavo Pesusieni on miun lempparit!
Koulu alkaa joka päivä klo 08:45 ja lähdetään kävelemään täältä meiltä about kahdeksalta. Toisinaan Jack marisee koko matkan koululle (kerran näin vielä meidän talon kun Jack sano "we've been walking for ageeeees") ja kitisee haluavansa mennä bussilla, mutta yleensä matka sujuu ihan hyvin. Jackia on tosi helppo harhauttaa, koska se tykkää keskustella syvällisistä asioista. Tänään juteltiin esim. siitä, miten ihmisen solut toimii ja Jack rrrakastaa puhuu just tuollasista asioista. Ja sehän passaa minulle!
Ja tällaiset ovat maisemat ihan vähän ennen koulua, joka siis sijaitsee tuossa vaalean rakennuksen oikealla puolella. Tällä pellolla/viheralueella näkyy usein sellasia pieniä söpöjä pupuja, joita pidetään yleensä lemmikkeinä. En oo nähny täällä vielä kertaakaan rusakkoa, pelkästään sellasia luppakorvapupuja.
Kun oon heittäny Jackin kouluun ja kävelly takaisin kotiin, vien meidän koiran - Harryn - ulos. Me ei yleensä olla ulkona kun sen max. 10min, koska Harry on 13-vuotias eikä se jaksa kävellä hirveen pitkiä matkoja. Eli siis suomeksi sanottuna kävellään kortteli ympäri ja tullaan takaisin kotiin, mutta päästän Harryn takapihalle pitkin päivää.
Minä + Adventure Time. Yleensä tässä vaiheessa kello on puoli kymmenen, eli otan chillisti sen pari tuntia ennenkun alan huolehtimaan mistään sen suuremmasta ja yritän samalla kerätä henkistä energiaa loppupäiväksi.
Kun oon aikani tuijottanu telkkaria aivot narikassa kerään itseni sohvalta ja alan töihin. Ekana tyhjennän tiskikoneen ja laitan likaset astiat sisälle, tai sitten pistän koneen pyörimään jos se on jo ihan täynnä. Pyyhin keittiötasot ja katon, ettei tiskialtaassa oo törkeitä kahvitahroja tai muuta likaa. Yleensä syön myös tässä välissä jotain välipalaa, yleensä raejuustoa banaanilla ja näkkäriä.
Joskus (jos oon ollu laiskempi alkuviikosta) silitän vaatteita myös perjantaina. Silittäminen on tavallaan samaan aikaan tosi kivaa ja älyttömän rasittavaa. Varsinkin Stevellä on hirveesti sellasia kauluspaitoja, joita silittäessä pitää olla megaextrahuolellinen ettei siihen paitaan jää kamalia vekkejä. En oo kyllä saanu ikinä huonoa palautetta silitystaidoistani, joten ehkä oon vaan liian kriittinen itteeni kohtaan. Tai sitten edellinen au pair oli _todella_ huono silittämään...
Sitten tullaan "lempiosuuteeni" (ei todellakaan) eli lakanoihin ja niiden vaihtoon. Suurin ongelma tässä on siis se, että täällä ei oo peittojen lakanoissa niitä reikiä, jotka helpottaa huomattavasti koko toimenpidettä. Jackin peitto on kuitenkin onneks sen verran pieni, että saan vaihdettua lakanat ilman mitään ongelmaa. Sitten vaan isken likaset petivaatteet pesukoneeseen ja ripustan ne kuivamaan, kun pesukone ilmoittaa olevansa valmis.
...Mutta tässä minä vaihtamassa lakanaa 160cm leveään peittooni. Yleensä jätän puhtaiden lakanoiden vaihdon illalle (siis omien lakanoideni), koska en jaksa tapella niiden kanssa päivällä. Illalla on jotenkin helppo tarttua tuumasta toimeen koska tiedän, etten pääse nukkumaan ennenkun asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Jackin koulu loppuu joka päivä kolmelta, mutta torstaisin ja perjantaisin on vielä koulun jälkeen tunnin verran shakkia/jalkapalloa, joten lähden kävelemään koululle vasta puoli neljä. Mukana on tietysti asianmukainen varustus, ipod ja pandasateenvarjo!
Koulun pihalla on yleensä aikamoinen meno, vaikka se ei nyt tästä kuvasta varsinaisesti välitykään. Kaikki vanhemmat tulee sisäpihalle odottamaan omaa lastaan/lapsiaan ja opettajat vahtii, että jokainen lapsi löytää huoltajansa. Jotkut lapset jää sinne leikkimään ja riekkumaan, mutta mie vaan otan Jackin matkaani ja lähdetään suoraan kotiin.
Ja tällainen apina sieltä koulusta sit tarttuu aina mukaan. En oikein tiedä että mitä nuo edes tekee koulussa koska aina kun kysyn "what did you do today?" Jack vastaa "I forgot". Mutta kuten kuvasta näkyy, niin osaa se ainakin kiivetä puuhun...
Raahaan Jackin kumppareita aina mukanani, koska täällä aika usein sataa vettä joko tihkuna tai kaatamalla.
Kun tullaan kotiin, niin laitan Jackille ruoan mikroon lämpiämään. Aikasemmin kokkailin siis sekä minulle että Jackille ruoat, mutta kun jätin lihan kokonaan pois ruokavaliostani niin host vanhemmat alko jättämään Jackille ruoan valmiiks odottamaan jääkaappiin. :D Mutta ei kyllä haittaa, ei oo kokkailu ihan minun vahvin juttu!
Ruoan jälkeen askarrellaan jotain/jutellaan/katotaan telkkaria/annan luvan pelata Nintendo 3DS:ää. Tehdään vähän mitä sattuu, mutta yleensä keretään olemaan noin tunti - kaks kahdestaan, ennenkun Kyra tai Steve tulee kotiin. Sitten hengaan alakerrassa ja juttelen host vanhempien kanssa kaikesta mahdollisesta, ehkä syön jotain, katotaan telkkaria ja/tai sitten meen yläkertaan.
Mutta about tällasia nää miun työpäivät täällä on. Perjantaina käytin kaikkin kotitöihin yhteensä ~1,5h eli omaa vapaa-aikaa oli vähän päälle 5h. Harvoin jaksan poistua kesken päivän mihinkään, vaikka toisinaan käydään Roxanen kanssa kirjastossa tai muuten vaan tuossa Barnetin keskustassa pari tuntia hengailemassa.
Jos jäi jotain kysyttävää, niin kysykää ihmeessä!
Otin nää kuvat perjantaina ja vaikka kaikkeni annoin, niin en mitenkään muistanu ottaa kuvia ruoka-asioista... :D Muistin aina koko kameran vasta siinä vaiheessa, kun lautasella oli enää pari murua jäljellä. Mutta joka tapauksessa, tältä näyttää minun työpäiväni perjantaina:
Herään normaalina arkipäivänä klo 06:50, mutta toisinaan Steve vie Jackin kouluun ja sillon täytyy herätä vasta klo 07:15, luksusta!
Aamulla miun tehtävänä on laittaa Jack pesemään hampaat, laittaa kouluvaatteet sängylle odottamaan ja vahtia, että Jack suoriutuu kaikista aamutoimista. Kun hampaat on harjattu ja kouluvaatteet päällä, mennään alakertaan ja väkerrän siinä sitten jotain aamupalaa. Yleensä aamupala koostuu paahtoleivästä, jonka päällä on jotain hilloa/tuorejuustoa. Yleensä aamupalan jälkeen on vielä ~30min aikaa ennen kuin pitää lähteä kouluun, joten siinä sitten katsellaan vähän lastenohjelmia telkkarista. Scoobydoo ja Paavo Pesusieni on miun lempparit!
Koulu alkaa joka päivä klo 08:45 ja lähdetään kävelemään täältä meiltä about kahdeksalta. Toisinaan Jack marisee koko matkan koululle (kerran näin vielä meidän talon kun Jack sano "we've been walking for ageeeees") ja kitisee haluavansa mennä bussilla, mutta yleensä matka sujuu ihan hyvin. Jackia on tosi helppo harhauttaa, koska se tykkää keskustella syvällisistä asioista. Tänään juteltiin esim. siitä, miten ihmisen solut toimii ja Jack rrrakastaa puhuu just tuollasista asioista. Ja sehän passaa minulle!
Ja tällaiset ovat maisemat ihan vähän ennen koulua, joka siis sijaitsee tuossa vaalean rakennuksen oikealla puolella. Tällä pellolla/viheralueella näkyy usein sellasia pieniä söpöjä pupuja, joita pidetään yleensä lemmikkeinä. En oo nähny täällä vielä kertaakaan rusakkoa, pelkästään sellasia luppakorvapupuja.
Kun oon heittäny Jackin kouluun ja kävelly takaisin kotiin, vien meidän koiran - Harryn - ulos. Me ei yleensä olla ulkona kun sen max. 10min, koska Harry on 13-vuotias eikä se jaksa kävellä hirveen pitkiä matkoja. Eli siis suomeksi sanottuna kävellään kortteli ympäri ja tullaan takaisin kotiin, mutta päästän Harryn takapihalle pitkin päivää.
Minä + Adventure Time. Yleensä tässä vaiheessa kello on puoli kymmenen, eli otan chillisti sen pari tuntia ennenkun alan huolehtimaan mistään sen suuremmasta ja yritän samalla kerätä henkistä energiaa loppupäiväksi.
Kun oon aikani tuijottanu telkkaria aivot narikassa kerään itseni sohvalta ja alan töihin. Ekana tyhjennän tiskikoneen ja laitan likaset astiat sisälle, tai sitten pistän koneen pyörimään jos se on jo ihan täynnä. Pyyhin keittiötasot ja katon, ettei tiskialtaassa oo törkeitä kahvitahroja tai muuta likaa. Yleensä syön myös tässä välissä jotain välipalaa, yleensä raejuustoa banaanilla ja näkkäriä.
Joskus (jos oon ollu laiskempi alkuviikosta) silitän vaatteita myös perjantaina. Silittäminen on tavallaan samaan aikaan tosi kivaa ja älyttömän rasittavaa. Varsinkin Stevellä on hirveesti sellasia kauluspaitoja, joita silittäessä pitää olla megaextrahuolellinen ettei siihen paitaan jää kamalia vekkejä. En oo kyllä saanu ikinä huonoa palautetta silitystaidoistani, joten ehkä oon vaan liian kriittinen itteeni kohtaan. Tai sitten edellinen au pair oli _todella_ huono silittämään...
Sitten tullaan "lempiosuuteeni" (ei todellakaan) eli lakanoihin ja niiden vaihtoon. Suurin ongelma tässä on siis se, että täällä ei oo peittojen lakanoissa niitä reikiä, jotka helpottaa huomattavasti koko toimenpidettä. Jackin peitto on kuitenkin onneks sen verran pieni, että saan vaihdettua lakanat ilman mitään ongelmaa. Sitten vaan isken likaset petivaatteet pesukoneeseen ja ripustan ne kuivamaan, kun pesukone ilmoittaa olevansa valmis.
...Mutta tässä minä vaihtamassa lakanaa 160cm leveään peittooni. Yleensä jätän puhtaiden lakanoiden vaihdon illalle (siis omien lakanoideni), koska en jaksa tapella niiden kanssa päivällä. Illalla on jotenkin helppo tarttua tuumasta toimeen koska tiedän, etten pääse nukkumaan ennenkun asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Jackin koulu loppuu joka päivä kolmelta, mutta torstaisin ja perjantaisin on vielä koulun jälkeen tunnin verran shakkia/jalkapalloa, joten lähden kävelemään koululle vasta puoli neljä. Mukana on tietysti asianmukainen varustus, ipod ja pandasateenvarjo!
Koulun pihalla on yleensä aikamoinen meno, vaikka se ei nyt tästä kuvasta varsinaisesti välitykään. Kaikki vanhemmat tulee sisäpihalle odottamaan omaa lastaan/lapsiaan ja opettajat vahtii, että jokainen lapsi löytää huoltajansa. Jotkut lapset jää sinne leikkimään ja riekkumaan, mutta mie vaan otan Jackin matkaani ja lähdetään suoraan kotiin.
Ja tällainen apina sieltä koulusta sit tarttuu aina mukaan. En oikein tiedä että mitä nuo edes tekee koulussa koska aina kun kysyn "what did you do today?" Jack vastaa "I forgot". Mutta kuten kuvasta näkyy, niin osaa se ainakin kiivetä puuhun...
Raahaan Jackin kumppareita aina mukanani, koska täällä aika usein sataa vettä joko tihkuna tai kaatamalla.
Kun tullaan kotiin, niin laitan Jackille ruoan mikroon lämpiämään. Aikasemmin kokkailin siis sekä minulle että Jackille ruoat, mutta kun jätin lihan kokonaan pois ruokavaliostani niin host vanhemmat alko jättämään Jackille ruoan valmiiks odottamaan jääkaappiin. :D Mutta ei kyllä haittaa, ei oo kokkailu ihan minun vahvin juttu!
Ruoan jälkeen askarrellaan jotain/jutellaan/katotaan telkkaria/annan luvan pelata Nintendo 3DS:ää. Tehdään vähän mitä sattuu, mutta yleensä keretään olemaan noin tunti - kaks kahdestaan, ennenkun Kyra tai Steve tulee kotiin. Sitten hengaan alakerrassa ja juttelen host vanhempien kanssa kaikesta mahdollisesta, ehkä syön jotain, katotaan telkkaria ja/tai sitten meen yläkertaan.
Mutta about tällasia nää miun työpäivät täällä on. Perjantaina käytin kaikkin kotitöihin yhteensä ~1,5h eli omaa vapaa-aikaa oli vähän päälle 5h. Harvoin jaksan poistua kesken päivän mihinkään, vaikka toisinaan käydään Roxanen kanssa kirjastossa tai muuten vaan tuossa Barnetin keskustassa pari tuntia hengailemassa.
Jos jäi jotain kysyttävää, niin kysykää ihmeessä!
torstai 3. lokakuuta 2013
"Our destiny is in the stars so let's go and search for it"
Moikka! Ajattelin huomenna kuvata ja kertoilla normaalista "työ"päivästäni, varmaan ainakin joitakin kiinnostaa että mitähän mie täällä ihan tarkalleen teen. Tänään kuitenkin haluun kirjottaa omasta näkökulmastani minkälaista on olla au pairina juuri tässä perheessä.
Usein luen muiden au pairien blogeista, että au pairina oleminen ei oo niin ruusuista mitä ehkä luulis. Huonoina päivinä lapsi/lapset tappelee, huutaa, kiukkuaa eikä ota kuuleviin korviinsa mitään mitä käsketään tekemään. Välillä epätoivon hetkiä ja "onko tämä tämän arvoista"-miettimistä. Oon ollu täällä huomenna viisi viikkoa ja tää on rehellisesti sanottuna ollu paljon helpompaa mitä ajattelin. Host poika Jack ei oo hirveemmin kokeillu rajojaan edes alussa (vaikka yks koulumatka olikin ihan järkyttävä, mutta senkin olisin voinu handlata paremmin. en vaan kehannu siinä tilanteessa alkaa löylyttämään Jackia koska Roxane oli miun kanssa ja se ei _ikinä_ kiellä host poikiaan) ja tullaan tosi hyvin toimeen. Jack tekee kaiken mitä käsken tekemään, käyttäytyy yleensä tosi fiksusti ja pyytää heti anteeks jos tekee jotain vähänkään typerää. Oltiin esimerkiks kerran tulossa pyörällä kotiin koulusta ja Jack ei pysähtyny sellasta tosi pientä tietä ylittäessä, vaikka käskin pysähtyä. Olin tietysti tosi upset, koska Jack on kuitenkin miun vastuulla ja jos sille tapahtuu koulumatkalla jotain niin se on miun vika. Pysähdyttiin juttelemaan just noista edellämainituista asioista ja kun lopuks sanoin että "So when I tell you to do something, you..." ja ennenku kerkesin jatkaa loppuun niin Jack jatko "listen. I'm sorry" ja näytti siltä, että se oikeesti tajus tehneensä väärin. Jackin kanssa on helppo puhua rakentavasti, koska se haluaa puhua asioista sillonkin kun sitä vaikka suututtaa.
Toinen juttu mitä kuulee aika usein on se, että on vaikeeta työskennellä ja asua samassa paikassa. No, miusta ei! Oon täällä ihan oikeesti yksi perheenjäsenistä ja oon ollu sitä ihan alusta asti. En oo kertaakaan jättäny käymättä esimerkiks jääkaapilla vaan sen takia, että en kehtais mennä syömään sieltä mitään. Ihan huoleti käytän kaikkea mitä vaan löytyy, koska tiedän sen olevan ok. Otan joskus tietokoneeni ja meen alakertaan istumaan muiden kanssa, ihan vaan seuran takia. Host vanhemmat jättää miulle sunnuntaisin (se on viikon ainut perheateria) ruokaa valmiiks mikroon, jos en oo kotona ruoka-aikaan. Miulta kysellään joka päivä että minkälainen päivä on ollu ja mitä oon puuhaillu. Ei kysytä oonko siivonnu alakerran, imuroinu Jackin huoneen tai vaihtanu petivaatteet ja se tuntuu hyvältä koska tiiän, että miun luotetaan tekevän ne asiat ilman kysymistä. Voin ihan luontevasti jutella host vanhempieni kanssa mistä vaan ja ollaankin juteltu syvällisesti esimerkiksi Suomen ja Britannian koulujärjestelmästä. Miulle on kerrottu mihin pubeihin kannattaa mennä ja mitkä kannattaa kiertää suosiolla kaukaa. Voin pyytää, että host vanhemmat ostaa kaupasta jotain tiettyjä juttuja (esim. raejuusto) ilman "kehtaanko nyt kysyä tätä.."-oloa. Saan kutsua tänne perheeni ja kavereita Suomesta käymään millon vaan, kunhan vaan hoidan Jackin kouluun ja sieltä takasin kotiin + kotihommat. Se on miusta aika huippua! Huippua on myös se, että Kyra osti miulle ja Roxanelle liput VegFesteille eikä halunnu ottaa mitään rahaan siitä.
Ja mitä tulee työpäiviin, niin ne loppuu poikkeuksetta aina kun toinen vanhemmista tulee kotiin. Ainut ero työajan ja vapaa-ajan välillä on se, että toisessa oon vastuussa Jackista ja toisessa en. Kumpanakin aikana oon kuitenkin ihan oma itseni, miulla ei oo kahta eri roolia ja puhun ja toimin ihan samalla tavalla olin sitten kahdestaan Jackin kanssa tai koko perhe koossa. Jään tosi usein alakertaan hengaamaan työpäivän jälkeen, mutta saatan myös mennä yläkertaan tai syödä jotain tai lähteä vaikka lenkille. Ne kaikki vaihtoehdot on ihan tasapainossa toistensa kanssa.
Tiedän olevani aika hyvässä tilanteessa ja arvostan tätä tosi paljon. En usko, että tätä parempaa perhettä vois ees juuri minulle olla olemassa! En voi tarpeeks painottaa sitä, että ei kannata tyytyä liian vähään etsiessään host familya. Host family on kuitenkin yks suurimmista asioista, jotka vaikuttaa siihen tuutko viihtymään au pairina vai et.
Ps. Anteeksi kuvattomasta postauksesta, ehkä tätä nyt kuitenkin joku jaksoi lukea siitä huolimatta!
Usein luen muiden au pairien blogeista, että au pairina oleminen ei oo niin ruusuista mitä ehkä luulis. Huonoina päivinä lapsi/lapset tappelee, huutaa, kiukkuaa eikä ota kuuleviin korviinsa mitään mitä käsketään tekemään. Välillä epätoivon hetkiä ja "onko tämä tämän arvoista"-miettimistä. Oon ollu täällä huomenna viisi viikkoa ja tää on rehellisesti sanottuna ollu paljon helpompaa mitä ajattelin. Host poika Jack ei oo hirveemmin kokeillu rajojaan edes alussa (vaikka yks koulumatka olikin ihan järkyttävä, mutta senkin olisin voinu handlata paremmin. en vaan kehannu siinä tilanteessa alkaa löylyttämään Jackia koska Roxane oli miun kanssa ja se ei _ikinä_ kiellä host poikiaan) ja tullaan tosi hyvin toimeen. Jack tekee kaiken mitä käsken tekemään, käyttäytyy yleensä tosi fiksusti ja pyytää heti anteeks jos tekee jotain vähänkään typerää. Oltiin esimerkiks kerran tulossa pyörällä kotiin koulusta ja Jack ei pysähtyny sellasta tosi pientä tietä ylittäessä, vaikka käskin pysähtyä. Olin tietysti tosi upset, koska Jack on kuitenkin miun vastuulla ja jos sille tapahtuu koulumatkalla jotain niin se on miun vika. Pysähdyttiin juttelemaan just noista edellämainituista asioista ja kun lopuks sanoin että "So when I tell you to do something, you..." ja ennenku kerkesin jatkaa loppuun niin Jack jatko "listen. I'm sorry" ja näytti siltä, että se oikeesti tajus tehneensä väärin. Jackin kanssa on helppo puhua rakentavasti, koska se haluaa puhua asioista sillonkin kun sitä vaikka suututtaa.
Toinen juttu mitä kuulee aika usein on se, että on vaikeeta työskennellä ja asua samassa paikassa. No, miusta ei! Oon täällä ihan oikeesti yksi perheenjäsenistä ja oon ollu sitä ihan alusta asti. En oo kertaakaan jättäny käymättä esimerkiks jääkaapilla vaan sen takia, että en kehtais mennä syömään sieltä mitään. Ihan huoleti käytän kaikkea mitä vaan löytyy, koska tiedän sen olevan ok. Otan joskus tietokoneeni ja meen alakertaan istumaan muiden kanssa, ihan vaan seuran takia. Host vanhemmat jättää miulle sunnuntaisin (se on viikon ainut perheateria) ruokaa valmiiks mikroon, jos en oo kotona ruoka-aikaan. Miulta kysellään joka päivä että minkälainen päivä on ollu ja mitä oon puuhaillu. Ei kysytä oonko siivonnu alakerran, imuroinu Jackin huoneen tai vaihtanu petivaatteet ja se tuntuu hyvältä koska tiiän, että miun luotetaan tekevän ne asiat ilman kysymistä. Voin ihan luontevasti jutella host vanhempieni kanssa mistä vaan ja ollaankin juteltu syvällisesti esimerkiksi Suomen ja Britannian koulujärjestelmästä. Miulle on kerrottu mihin pubeihin kannattaa mennä ja mitkä kannattaa kiertää suosiolla kaukaa. Voin pyytää, että host vanhemmat ostaa kaupasta jotain tiettyjä juttuja (esim. raejuusto) ilman "kehtaanko nyt kysyä tätä.."-oloa. Saan kutsua tänne perheeni ja kavereita Suomesta käymään millon vaan, kunhan vaan hoidan Jackin kouluun ja sieltä takasin kotiin + kotihommat. Se on miusta aika huippua! Huippua on myös se, että Kyra osti miulle ja Roxanelle liput VegFesteille eikä halunnu ottaa mitään rahaan siitä.
Ja mitä tulee työpäiviin, niin ne loppuu poikkeuksetta aina kun toinen vanhemmista tulee kotiin. Ainut ero työajan ja vapaa-ajan välillä on se, että toisessa oon vastuussa Jackista ja toisessa en. Kumpanakin aikana oon kuitenkin ihan oma itseni, miulla ei oo kahta eri roolia ja puhun ja toimin ihan samalla tavalla olin sitten kahdestaan Jackin kanssa tai koko perhe koossa. Jään tosi usein alakertaan hengaamaan työpäivän jälkeen, mutta saatan myös mennä yläkertaan tai syödä jotain tai lähteä vaikka lenkille. Ne kaikki vaihtoehdot on ihan tasapainossa toistensa kanssa.
Tiedän olevani aika hyvässä tilanteessa ja arvostan tätä tosi paljon. En usko, että tätä parempaa perhettä vois ees juuri minulle olla olemassa! En voi tarpeeks painottaa sitä, että ei kannata tyytyä liian vähään etsiessään host familya. Host family on kuitenkin yks suurimmista asioista, jotka vaikuttaa siihen tuutko viihtymään au pairina vai et.
Ps. Anteeksi kuvattomasta postauksesta, ehkä tätä nyt kuitenkin joku jaksoi lukea siitä huolimatta!
tiistai 1. lokakuuta 2013
"He's like fire and ice and rage. He's like the night and the storm in the heart of the sun."
If you wait for me then I'll come for you although I've traveled far
I always hold a place for you in my heart
If you think of me, if you miss me once in awhile
Then I'll return to you
I'll return and fill that space in your heart
Remembering your touch, your kiss, your warm embrace
I'll find my way back to you if you'll be waiting
If you dream of me like I dream of you
In a place that's warm and dark
In a place where I can feel the beating of your heart
I've longed for you and I have desired
To see your face your smile, to be with you wherever you are
It would feel so good to be in your arms, where all my journeys end
If you can make a promise, if it's one that you can keep
I vow to come for you
If you wait for me and say you'll hold a place for me in your heart
I always hold a place for you in my heart
If you think of me, if you miss me once in awhile
Then I'll return to you
I'll return and fill that space in your heart
Remembering your touch, your kiss, your warm embrace
I'll find my way back to you if you'll be waiting
If you dream of me like I dream of you
In a place that's warm and dark
In a place where I can feel the beating of your heart
I've longed for you and I have desired
To see your face your smile, to be with you wherever you are
It would feel so good to be in your arms, where all my journeys end
If you can make a promise, if it's one that you can keep
I vow to come for you
If you wait for me and say you'll hold a place for me in your heart
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)