"995: Pay your respects to those who lost their heads at the Tower"

Huh mikä päivä takana! Annan kuvien puhua puolestaan, mutta pakko kertoa, että tänään: Käytiin hakemassa brittipuhelimeen sim-kortti, K näytti vähän paikkoja keskustasta J:n kouluun, pääsin käymään free books -shopissa, josta kirjaimellisesti nappasin mukaan kolme kirjaa (1000 things to do in London, Breaking Dawn & may contain nuts), kävelin yli 12 miljoonaa maksavan talon ohi, keräsin karhunvatukoita (joita kasvaa ihan valehtelematta kaikkialla), eksyin ensimmäistä kertaa, sain oystercardin, menetin pubineitsyyteni, join parasta ja tuoreinta appelsiinimehua ikinä, sain ensimmäiset "sorry darling":it, ajoin aivan kamalalla polkupyörällä ja kävin jääkylmässä suihkussa vaan sen takia, etten kehdannu enää pyytää apua kun olin jo kertaalleen saanu opastuksen kuinka käyttää suihkua. Tänään on paremmat fiilikset kun eilen, vaikka huomaankin kaipaavani jo tässä vaiheessa kavereita. Host mum kannusti lähtemään huomenna Lontoon keskustaan, mutta en tiiä uskallanko tehdä varsinkaan kun tube ei ilmeisesti oo huomenna kunnolla toiminnassa!

Mut on täällä kyllä ihan siistii.

“The universe is big. It’s vast and complicated and ridiculous. And sometimes, very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.”

Okei. Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia maailman henkiolentoja siitä, että lentokoneemme ei tippunut alas taivaalta reilun kahden ja puolen tunnin lennon aikana. Istuin noin 1,5h koko matkasta aivan (anteeksi sanavalintani) paskahalvauksen kourissa ja puristin epätoivoisesti laukkua rystyset valkosina ja jokaisen kummallisen äänen/heilahtamisen jälkeen rukoilin, että päästäis mahdollisimman nopeesti takaisin maahan. Elämäni pisimmät kaksi ja puoli tuntia. Harkitsin vakavasti lennon aikana, että tuun sit aikanaan takaisin Suomeen ihan rehellisiä maanteitä pitkin Ranskan ja Tanskan ja Ruotsin kautta...



Mutta startattiin siis tänään aamulla vähän yli kahdeksan kotipihasta ja oltiin Helsinki-Vantaan lentokentällä joskus kahden aikoihin. Kävin tekemässä lähtöselvityksen ja heitin matkalaukkuni sille hihnalle, joka vie laukut jonnekin ja siitä ruumaan. Oli tosi haikeet fiilikset aina jos eksyin ajattelemaan, että kohta lähen eri suuntaan kun muu perhe, mutta säästyin kuitenkin kyyneliltä kun en antautunu ihan täysillä siihen jäähyväishetkeen. Heti kun äiti, iskä ja pikkuveli lähti toiseen suuntaan niin haikeuden tilalle tuli paniikki. Pelkään siis lentämistä aika paljon ja no, yhtä kauheeta se oli mitä olin ajatellukin. :D Onneks samalla lennolla tuli toinenkin au pair Annina, joten oli ees vähän helpompi lento!



Perillä kävin hakemassa matkalaukkuni linjastolta (otin aluks jonkun pojan matkalaukun, joka oli tismalleen samanlainen kun miulla....mutta heitettiin sit siinä high fivet samanlaisten matkalaukkujen kunniaks!) ja lähdin etsimään tietäni host mumin eli K:n luokse. Ei jänskättäny enää yhtään, vaikka tiesinkin että tästä lähtien I have to say everything in English. Matka kotiin kesti varmaan lähemmäs kaks tuntia aivan järkyttävän liikenneruuhkan takia, mutta juteltiin sit K:n kanssa kaikesta mahdollisesta entisistä au paireista aina Lontoon kettuihin. Meidän puutarhassa kuulema asuu kettu ja kaks pentua, en kestä!!! Sain myös kuulla ettei täällä oo ainakaan noilla isoilla teillä nopeusrajoituksia näkyvillä, koska "everybody knows them". Jaahas...



Päästiin perille vasta pilkkopimeellä eli en ihan hirveesti vielä maisemia päässy ihailemaan, MUTTA näin kuitenkin sen verran että voin sanoa täällä olevan ihan käsittämättömän kaunista. Tää on kuulema turvallista aluetta (host mum ja host dad on kumpikin poliiseja eli ne tietää missä alueilla tapahtuu rikoksia eniten jne) ja sen kyllä huomaa... Täällä on ihan järkyttävän hulppeita ja arvokkaan näkösiä taloja, tosi vanha kirkko ihan kulman takana, TODELLA brittimäistä ja viihtyisää. Tää meidän talo oli paljon hienompi ja viihtyisämpi mitä oletin kuvien perusteella ja tykkään tästä miun huoneesta tosi paljon. Vaikka täällä onkin kokolattiamatto. Koko tää perhe on hirmu ystävällinen ja kaikki miun tavarat kannettiin toiseen kerrokseen ilman että kerkesin edes kissaa sanoa ja heti sen jälkeen iskettiin teekuppi käteen, haha! Pakko myöntää, että mulla on tosi tervetullut olo. Tän perheen 8-vuotias poika J vei miut heti huoneeseensa ja alko esittelemään fossiileja. Meistä tulee luultavasti parhaimmat kamut, jos alkuun on luottaminen! Tulin myös heti erinomaisesti toimeen perheen koiran, vanhaherra Harryn, kanssa. Ja sain kuulla automatkalla, että perheen isä on irlantilainen. Ja sen kyllä kuulee!



Pikaisia huomioita: Täällä ihan tosissaan kävellään kengät jalassa vaikka onkin kokolattimatot. Vesi maistuu...noh, aika kemialliselta ja ei-raikkaalta. Osa ovista aukee väärään suuntaan (paitsi minun huoneen ovi). Ja vaikka kaikki onkin paremmin kun hyvin niin on silti vähän koti-ikävä. Tämä varmasti kuuluu asiaan ja muuttunee, kun pääsen tutkimaan ympäristöä ja löydän kavereita! Mutta kyllä sitä jo tässä vaiheessa huomaa, miten rakkaita perhe ja ystävät on. Terkkuja äitille, isille, Kasperille, Evelle, mummille, ukille, Tepille ja kaikille kamuille!<3

Ps. Annoin ehkä tunti sitten tuliaiset (Tatu & Patu: This is Finland-kirjan, salmiakkia & suklaata) ja kuulin äsken kun J huus: "Mommy, when can I taste rye bread?" :D Ja täällä on kuulema kirjakauppa, jossa kirjat ei maksa mitään?!

We're all in the gutter but some of us are looking at the stars

Huomenna se sitten alkaa, minun vuoteni au pairina. Lento lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 17:10 ja oon perillä Lontoossa klo 18:10 paikallista aikaa. Viimeisin viikko on menny ihan käsittämätöntä vauhtia ja tässä sitä nyt ollaan. "Yhyy en voi jättää tätä kaikkea tänne!!!"-itkuparku on vaihtunu jo varovaisen innokkaisiin fiiliksiin ja oon jopa uskaltanu ottaa vähän selvää tulevasta asuinalueestani. Puistoja näyttäis olevan ihan runsain mitoin, kuten myös kirjastoja (jos nyt ymmärsin oikein, niin kirjastoja on Barnetissa 16kpl. Siis KUUSITOISTA?!). Mummi ompeli miulle maailman suloisimman kettupussukan, joka toimittaa nyt toilettilaukun virkaa. Matkalaukku retkottaa lattialla avonaisena ja siellä on kyllä tavaraa, mutta osa vaatteista taitaa vielä olla pesussa ja osa lopuista tavaroista muuten vaan karkuteillä. Tänään kävin vielä kaupasta ostamassa hirvittävällä summalla xylitolpurkkaa, xylitolpastilleja ja salmiakkia. Fazerin suklaat mummi halus sponssata (kuten myös kynsisakset, kahdet villasukat, kolmet lapaset, hammasharjakotelon, matkalaukun, rasvan....). Minuun ja tähän matkaan on uponnu ihan hirvittäviä summia rahaa, eli ilman äitiä&isiä sekä mummia olisin ollu ihan pulassa! Arvostan tosi paljon kaikkea mitä oon saanu, vaikka en ehkä oo osannu sitä ääneen kertoa.

Vaikka host familyn edellinen au pair on kehunu tuota perhettä hirveesti ja antanu vinkkejä ekoille päiville, ja vaikka tiedän tuon host mumin olevan tosi kiva ja tiedän myös että se puhuu selkeää englantia ja että ymmärrän kyllä sen puhetta ilman mitään ongelmaa, niin SILTI pelottaa vähän. No okei, aika paljon. Oon aina ollu vähän epämeneväisempi enkä oo hirveesti heittäytyny ilman tarkkaa suunnitelmaa, joten tuntuu ihan äärimmäisen kauhistuttavalta tehdä jotain näin radikaalia. En oo ikinä edes käyny Briteissä, en oo ikinä matkustanu lentokoneella yksin enkä oo ikinä ollu näin pitkään pois kotoa. En oo maailman paras kokki enkä oo pessy hirveesti pyykkiä saati silittäny vaatteita. Pelottaa hypätä täysin tuntemattomaan. Ja tuntuu ihan hirveeltä jättää Suomeen meidän koira, Nitro! Kinusin koiraa niin pitkään ja siitä päivästä lähtien kun Nitro tuli meille oon käyttäny sitä joka ilta pitkällä lenkillä. Vaikka tiedän host familylla olevan koira, niin tulee silti ihan järjetön ikävä tuota meidän otusta! :(

Tietysti samaan aikaan oon myös todella onnellinen ja iloinen että uskallan lähteä. Oon haaveillu tästä päivästä jo niin pitkään, että tuntuu lähinnä helpottavalta, että huomisesta alkaen oon virallisesti au pair. Enkä ihan missä tahansa, vaan Lontoossa! Kaupunki, jossa jokainen löytää varmasti jotain itsellensä sopivaa. Mutta toisaalta en oo myöskään hirmu kaukana siitä perinteisestä englantilaisesta maisemasta, joka kiehtoo myös kovasti.

Anteeksi sekava (ja kuvaton) teksti, mutta oon niin jännittynyt ja hämilläni, etten ees osaa muotoilla sanoja oikein!

Let's dance to joy division and celebrate the irony, everything is going wrong but we're so happy

Käytiin vähän shoppailemassa mummin kanssa noin viikko sitten....

...ja tällainen sieltä lähti mukaan! Laukku makso mansikoita, mutta toivon erittäin lujaa ja kovasti, että se on jokaisen pennin arvoinen. Toistaiseksi en oo vielä edes uskaltanu koettaa pakata sinne mitään, mutta tilanne varmaan muuttuu pian koska: LÄHTÖÖN ON ENÄÄ YKSITOISTA YÖTÄ!!!

Ajattelin tällä viikolla käydä vaihtamassa euroja puntiin ja ehkä jo harkita what-should-I-take-with-me -listan tekemistä. Haluaisitteko te nähdä minkälaisen listan saan aikaiseksi?

The water is warm but it's sending me shivers

Sain tän haasteen itseasiassa kahdeltakin tahdolta, mutta päätin toteuttaa täältä saadun koska tykkään kirjottaa pitkästi! En tykkää kuvattomista postauksista, joten väleissä on vähän random kuvia.

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:
- Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
- Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen
- Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille
- Pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa ja haastaa ne
- Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
- Ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta

1. Oon rakastanu kirjoja siitä asti, kun opin lukemaan. Kirjastossa on siis tullut ravattua ihan kiitettävästi vuosien varrella ja uskaltaisin väittää, että lähikirjaston tädit tervehtii minua vähän tuttavallisemmin kuin muita. Jos alan lukemaan kirjaa, en yleensä pysty laskemaan sitä käsistäni ennen kuin takakansi tulee vastaan. Oon lukenu monta ihanaa kirjaa, mutta ehdottomasti lempparein on Neverwhere!!!!

2. Myönnän olevani fangirl, enkä ihan mistään kesyimmästä päästä. Muistan esimerkiksi leiponeeni noin viitisen vuotta sitten suklaakakun yhden japsibändin (the GazettE) laulajan synttäreiden kunniaksi. Jep, true story. Tämän hetken pahimmat överifanitukseni kohteet ovat ehdottomasti One Direction & Doctor Who. Harry Styles & Tohtori (10th), hawwwww....



3. Hankin suurimman osan vaatteistani/tavaroistani kirppareilta, koska tykkään a. samoilla päämäärättömästi tavarapaljoudessa ja b. tehdä löytöjä. Pieni ääni pääni sisällä myöskin sanoo, että on järjetöntä käyttää vaikkapa t-paitaan 10e kun yleensä samoja rättejä löydän kirpparilta hintaan 1e. Ostin esimerkiks pari viikkoa sitten kaksi marimekon hyväkuntoista paitaa yhteensä 2,5 eurolla. What!?!?!?

4. Mulla oli mustat hiukset (ja sitä ennen punaiset ja tummanruskeat ja ruskeavaaleat) tosi monta vuotta, kunnes päätin että nyt loppuu tämä värjäyshelvetti. Päivääkään en oo päätöstäni katunu tosissani, vaikka 1,5 vuotta menikin ennen kuin saatiin kokonaisvaltainen mustuus taltutettua. Hiuksetkin voi nyt n. x100 paremmin ja voin jopa elätellä toiveita siitä, että jonain päivänä jaksan kasvattaa oikeesti pitkät hiukset

5. Mulla on aina tosi isot pupillit ihan luonnostaan. Aika usein ne on niin isot, ettei sitä silmän oikeeta väriä edes melkein näy!



6. Tutustuin parhaaseen ystävääni Saanaan pari viikkoo ennen ensimmäisen luokan alkua, eli 12 vuotta sitten ja siitä asti ollaankin sitten oltu enemmän tai vähemmän toisissamme kiinni. Sanakirjan "hyvä ystävä"-määritelmässä pitäis olla Saanan kuva siinä alla, koska parempaa ei oikeesti voi toivoa. Ollaan kasvettu yhdessä, siirrytty yhdessä useampaankin eri kouluun, nähty ja ihmetelty maailmaa. Ollaan tapeltu keskellä kaupunkia äänekkäästi, lähdetty molemmat eri suuntiin manaten toista alimpaan manalaan ja hetken päästä jo naureskeltu koko jutulle. Meillä on niin hyvä connection, että tiedetään mitä toinen meinaa sanoa ennen kun yhtäkään sanaa on keretty sanoa ääneen. Ainoastaan Saana tietää miltä miusta tuntuu tietyissä asioissa, koska se on ite ollu ihan samoissa tilanteissa. Pisin aika mikä ollaan oltu erossa, on ollu kaksi viikkoa. Se tuntuu hurjan vähältä ottaen huomioon, että oon muuttamassa eri valtioon monien tuhansien kilometrien päähän - nyt ollaan melkein aina asuttu 5min matkan päässä toisistamme. Vaikka en tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu niin yks juttu on varma: Saana on aina matkassa mukana

7. Oon tienny jo monta vuotta, että haluun isona olla biologi ja mieluiten erikoistunu jonkun tietyn eläinlajin tutkimiseen. Aupparoinnin jälkeen oiskin vähän tarkotus opiskella ensin avoimessa yliopistossa bilsaa ja sen jälkeen hakea yliopistoon

8. Protuilen, koska: Kaikki ne silitykset ja paijaukset ja ruoka ja mahtava tiimi ja se kun kukaan ei tuomitse tai arvostele ja se että pystyy jakamaan kaiken ja mahautuminen ja iltasadut ja salaiset ystävät ja iltaposti ja patjat ja keskustelut ja hulvattoman tiimipalaverit ja leikkiminen (pusupaini) ja kehukirjeet ja hiljaiset mutta onnelliset hetket. Oon ollu vetämässä kahta leiriä, enkä oikeesti tiedä mikä ois parempaa kuin kourallinen ihmisiä keskellä luontoa + patjat ja paljon keskustelua



9. Opiskelin kiinaa yhden kurssin lukiossa ja sain merkkikirjoituksesta numeroksi 10. :---D Lukio oli kyllä elämäni parasta aikaa! Koneelta löytyy esimerkiksi koulujuttuja tallennettuna nimellä 'Filosofista kakkaa - älä katso tai kuolet'

10. Oltiin vuos sitten syksyllä luokkaretkellä Abiskossa, joka oli ihan uskomaton kokemus! Kiivettiin muun muassa noin 1200m korkealle Njulla-tunturille, juotiin tunturipurosta vettä, käytettiin ihan käsittämättömät määrät rahaa Abiskon ainoan kaupan irtokarkkeihin, käytiin Norjan puolella tutkimassa Jäämeren rannalla meritähtiä ja heitettiin samalla pieni retki Narvikiin. Käytiin myös Kiirunan kaivoksella 400 metriä maanpinnan alapuolella. Rakastin joka hetkeä ja rakastuin palavasti lappiin! Pakko päästä takaisin!

11. Rakastan festaroida, mutta vaan jos saan olla talkoolaisena. Oon juurtunu Jurassic rockin check-iniin, koska se nyt vaan yksinkertasesti on maailma paras paikka olla töissä. Oon kokeillu uraa myös siivoajana ja anniskelijana, mutta ne oli kyllä ihan ehdottomia nou nou-juttuja.



Haastajan kysymykset:

1. Mihin olet juuri nyt tyytyväinen elämässäsi?
- Voin ihan rehellisesti sanoo, että en keksi yhtäkään tyytymättömyyden aihetta elämässäni. Mulla on maailman parhaimmat ystävät + poikaystävä, perhe joka kannustaa ja tsemppaa tässä au pair-hankkeessa ja muutenkin kaikki asiat on just niinku niiden pitääkin juuri nyt olla. Tää kesä oli just sellanen mitä halusinkin sen olevan - kavereita, chillausta & hyviä hetkiä. Oon myös tosi onnellinen siitä, että olin tarpeeksi rohkea toteuttaakseni unelmani. Oon rehellisesti sanottuna aikamoinen kotinysvääjä ja rakastan tuttua ja turvallista. Toivottavasti pääsen tästä ominaisuudestani eroon!

2. Jos saisit kirjoittaa lehteen artikkelin, mistä aiheesta kirjoittaisit ja miksi?
- Kirjottasin luultavasti artikkelin jostain ympäristöön liittyvästä. Ehkäpä miekkavalaista, koska ihmiset tietää yleensä miekkavalaat vaan nimellä tappajavalas eikä esim. sitä miten fiksuja ja perhekeskeisiä ne on.

3. Missä näät itsesi 5 vuoden päästä?

- Viiden vuoden päästä oon toivottavasti juuri siellä missä haluankin olla. Tällä hetkellä haluaisin saada kaiken ja samalla en mitään, joten ehkä tulevaisuus tuo tullessaan jotain varmuutta elämään ja pystyn tekemään päätöksiä paremmin kuin nyt. Haluaisin olla tasapainoinen, tyytyväinen, koirallinen 23-vuotias avovaimo, ehkä jopa äiti. Vähän karmasee kirjottaa sana "äiti", mutta minkäs teet! :--D



4. Kehen tv-sarjahenkilöön samaistut eniten?
- En osaa selittää, mutta ehkä jollain tietyllä tapaa True Bloodin Samiin.

5. Paras muisto viimeiseltä vuodelta?
- Yks parhaimmista oli tämä (suoraan facebookista kopioituna):
"Että sellanen reissu. Pyöräiltiin ensin aivan jumalattomassa - ajoittain jopa kivuliaassa - kaatosateessa Lidliin, jossa haluttiin ehdottomasti ostaa Freewayn sitruunalimonadia. Hyllyllä kuitenkin saimme huomata, että kyseinen limonadi on hyvinkin pitkälti loppunut. Paikalla oli kuitenkin yksi pullo kyseistä juomaa, tosin ilman etikettiä. Eihän siinä muu auttanu kun napata pullo kainaloon ja marssia kassalle koettamaan onneamme. Kassapoika meni vähän hämilleen ja alkoi huutelemaan muilla kassoilla oleville kollegoilleen neuvoja. Odoteltiin siinä hetki ja lopulta saatiin kuulla että myynti ei onnistu, mutta joku käy katsomassa onko varastossa lisää samaa limua. Noh, ei ollut. Tämän jälkeen seurasi noin 10min sähellys, jonka aikana kaksi työntekijää kuljetti pulloa vuorotellen paikasta toiseen. Sitten saimme kuulla, että laissa kielletään etikettömän pullon myyminen ja täten pullo jäisi kauppaan. Hetken kuluttua luoksemme kuitenkin tuli toinen myyjä, joka selosti saman faktan mutta totesi kuitenkin loppuun, että voidaan kyllä ostaa limonadi jos ihan välttämättä halutaan ja omalla vastuulla. Lopulta pullo lyötiin kassaan nimellä elintarvike. Sit voitonkulausten siivittämänä takaisin sateeseen."

6. Mitä haluaisit tehdä elämässäsi, mutta et ole vielä uskaltanut?
- Haluisin olla tarpeeks rohkea lähteäkseni lappiin pelkästään rinkka selässä ja peukku pystyssä. Toistaiseksi oon uskaltanu vaan leikitellä ajatuksella.



7. Millainen olisi täydellinen vapaapäivä?
- Täydellinen vapaapäivä olis vähän sellanen kolea ja syksyinen. Heräisin aamulla suhteellisen aikaisin, söisin pitkän ja hyvän aamupalan pitkän kaavan mukaan ja pukisin päälleni mukavimmat ja kivoimmat vaatteeni. Sitten ottaisin kangaskassiini hyvän kirjan, lähtisin ulos ja etsiytyisin tunnelmalliseen ja pieneen kuppilaan. Tilaisin ison kupin vihreää teetä ja nautiskelisin siitä samalla kun luen kirjaa. Sitten tilaisin vielä ehkä kaakaon ja katselisin ikkunasta ohikulkevia ihmisiä.

8. Jos saisit nyt ylimääräiset kaksi tonnia, mitä sillä tekisit? Jos se pitäisi käyttää, eikä laittaa säästöön.
- Ostaisin: kirjan (Londoners), uuden penaalin ja meikkipussin marimekolta + meikkipussin täyteen meikkejä, sellasta suht arvokasta rasvaa apteekista, unelmafarkkuja ainakin kahdet, ison ja muhkean kaulahuivin, host familylle tuliaiset Suomesta, One Directionin/Ben Howardin/The Kooksin keikkalipun, Doctor Who-teepannun, purkkaa&suklaata mukaan Lontooseen ja uudet kuulokkeet. Lisäks laittasin rahaa Oyster cardille. Haluaisin myös käyttää rahaa vähän äitiin&isiin ja poikaystävään, mutta en just nyt tällä hetkellä keksi että mitä hankkisin!

9. Mitä pelkäät tässä maailmassa eniten?
- Kaikkein eniten pelkään pimeää. Harvoin uskallan nukkua missään paikassa yksin ilman että jossain vaiheessa iltaa/yötä alan panikoimaan.



10. Mikä on kamalinta mitä olet koskaan tosissasi päälle pukenut?
- Öhm no näitähän riittää, mutta ekana tuli mieleen sellanen kamala paita. Paita ei ulkonäöllisesti ollu mitenkään kamalan paha, mutta se materiaali oli!!! Niin epämukava ja ahdistava.

11. Mitä bändiä/artistia/näyttelijää/tms fanitit pienenä ns. ihan liikaa?
- No ihan pienenä (ala-asteella) rakastin fanaattisesti tykkäilin tietysti Gimmeliä (miun lemppari oli Jenni ja Saana tykkäs Ushmasta, haha) ja Negativea (Jonne Aaron on kyllä vieläkin ihana!), sitten oli Antti Tuisku (tapetoin mm. oveni hänen kuvillaan), siitä eteenpäin Lovex ja sit taiskin jo tulla nää japsibändit. Kaikkia oon fanittanu ihan hulluna, eli oon kyllä fangirlannu ihan aktiivisesti jo pienestä pitäen!

Minun kysymykset:
1. Mikä on sinun lemppari Disney-klassikko?
2. Jos sinun olisi pakko lähteä vapaaehtoistyöhön, mihin maahan lähtisit ja mitä tekemään?
3. Jos saisit muuttaa elämässäsi kolme asiaa, mitkä ne olisivat?
4. Mikä on epämiellyttävintä mitä tiedät?
5. Mikä on paras kirja, jonka olet koskaan lukenut ja miksi?
6. Miten piristät itseäsi pahan päivän yllättäessä?
7. Mikä sai sinut viimeksi itkemään?
8. Jos pitäisi valita, mitä ruumiinosaa ilman olisit syntynyt ja miksi juuri se?
9. Haluaisitko mieluummin menneisyyteen vai tulevaisuuteen?
10. Minkälainen on oikeaoppinen juhannus?
11. Mitä toivoisit elämän tarjoavan sinulle seuraavan kymmenen vuoden aikana?

Haastan:
Mahtitoverini Hannan!<3
ja toisen mahtitoverini Ellan (joka on kans tuleva au pair!)