tiistai 30. heinäkuuta 2013

Oh you can have it all and wrap it in the world, you can have everything

Herätessäni tänään aamulla ensimmäinen ajatukseni oli "ei hemmetti, muutan ihan oikeasti Lontooseen". Oon siis ilmeisesti alkanu ehkä sisäistämään sen faktan, että lähtö on tänään tasan kuukauden päästä. En enää sahaa olotiloissani pelkästään väliä kauhu - paniikki, vaan ajatus lähtemisestä tuntuu jo ihan varovaisesti hyvältä. Hyvältä.



Haaveilin ja unelmoin tästä niin pitkään, että on vaikeeta ymmärtää että kohta sitä mennään. Muistan pari vuotta sitten selailleeni perheitä jollain au pair-sivustolla mahanpohja täynnä lepattelevia perhosia. Matka tähän pisteeseen ei oo todellakaan ollu ihan niin helppo mitä luulin sen olevan, tai mitä suurin osa auppariblogeista voisi päätellä. Näin melkein puolen vuoden ajan ihan hirveästi vaivaa, käytin paljon aikaa ja energiaa sähköpostiviestien/esittelytekstien kirjoittamiseen ja perheiden etsimiseen ties mistä. Mulla oli siis profiili Aupair worldissa, jota ilmeisesti suurin osa au paireista käyttää etsiessään perhettä ja sieltä myös minä löysin oman perheeni. Profiilissani lupasin viisi erinomaista suositusta, käytin sujuvaa englannin kieltä, lisäsin monipuolisesti kuvia itsestäni, kerroin selkeästi itsestäni ja lapsenhoitokokemuksestani/miksi haluan lähteä au pairiksi jne, mutta silti koko tänä aikana vaan kolme perhettä otti oma-alotteisesti muhun yhteyttä. Tähän tosin varmasti vaikutti se, että etsin lähtökohtaisesti perhettä ainoastaan Briteistä, mutta tuntuu silti jotenkin uskomattomalta että joillekin perhettä etsiville au paireille satelee perheiltä satoja kirjeitä.



Lähteminen ei oo siis ihan niin helppoa kaikille ja osa joutuu tekemään paljon enemmän töitä kun toiset, mutta oon ihan varma että suurinkin vaivannäkö palkitaan lopussa. Tiedän miten turhauttavalta ja kamalalta tuntuu, kun perheet ei vastaile viesteihin (vaikka näet että viestisi on kyllä luettu), perhe-ehdokkaat hylkäävät kerta toisensa jälkeen sanoen "I'm sure you will find a family really soon" ja kun joutuu miettimään jääkö pitkäaikainen unelma sittenkin toteuttamatta. Mutta te jotka olette vielä vailla perhettä - älkää kuitenkaan luovuttako! Jokaiselle löytyy varmasti juuri oikea perhe kun sitä vähiten odottaa.

Kuvat on otettu tumblrista

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

I HAVE A HOST FAMILY!!!!!!!!!!!

En tiedä mitä sanoa. Pelottaa kamalasti, naurattaa, itkettää, tärisen, jännittää. Puoli vuotta tähän pisteeseen tähtäsin, mutta en silti osannut todellakaan varautua tähän uutiseen: musta tosiaankin on tulossa au pair. Sain tänään viestiä siltä perheeltä, joka hylkäs mut tuossa kesäkuun alussa. Olin siis sillon top kahdessa, mutta hävisin toiselle, koska mulla oli määrällisesti vähemmän lastenhoitokokemusta. Nyt muutama tunti sitten tuon saman perheen äiti laittoi sähköpostia, että se niiden valitsema tyttö peruikin koko homman ja olisinko vielä kiinnostunut tulemaan heille au pairiksi. TOTTA IHMEESSÄ OLEN!!!!! Sovittiin että jutellaan huomenna skypessä tarkemmin, mutta yksi asia on varma - MINÄ MUUTAN ENSI KUUN LOPUSSA LONTOOSEEN.

Perhe asuu siis Pohjois-Lontoossa, New Barnetissa. Mun hoidettavana on 7-vuotias poika + perheen 13-vuotias koira. Molemmat vanhemmista työskentelee poliiseina ja ainakin se äiti oli skypen välityksellä aivan ihana! On vaikeaa keksiä mitään sanottavaa, en voi vieläkään uskoa että pääsen lähtemään ihan oikeasti....


Laitoin tähän nyt tällaisen kartan, joka antaa ehkä vähän osviittaa siitä missä kohti Lontoota tuun majailemaan vuoden päivät!

Terveisin: jännittynyt ja paniikkinen Milla