Piti vielä tulla kertomaan sen verran, että minuu voi nykyisin seurata instagrammissa nimimerkillä avaruuskojootti! Päivittelen sinne kuvia paljon ahkerammin mitä tänne blogiin, joten kannattaa tsekata jos yhtään kiinnostaa. :)
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Ps.
Piti vielä tulla kertomaan sen verran, että minuu voi nykyisin seurata instagrammissa nimimerkillä avaruuskojootti! Päivittelen sinne kuvia paljon ahkerammin mitä tänne blogiin, joten kannattaa tsekata jos yhtään kiinnostaa. :)
"When a man is tired of London, he is tired of life; for there is in London all that life can afford."
London is home to some 300 theatres, 500 cinema screens and 12,000 restaurants.
There are almost 21,000 licensed taxis in London.
According to many eyewitness writers, eels were once so plentiful in the Thames that they turned the water black. In fact, they were so common that they served as a staple food source for regular Londoners (jellied eel is still linked with Cockney culture), as well as the high and mighty (King Henry I is said to have died from consuming too many eels). According to the BBC, eel populations in the Thames have declined by 98% as of 2010. Jellied eel, eel pie, and smoked eel are still available in London's shops and high-end restaurants, but they are mostly imported from the continent.
London is home to 43 universities - the largest concentration of higher education in Europe.
3.5 million passenger journeys are made every day on London's Tube.
The London Underground is the longest metro in the world with 400 km of track serving over 270 stations. It's also the world's first underground railway.
During World War 2, the Underground helped over 200,000 children to escape London to the countryside, and sheltered 177,500 people.
There is a ghost station between Tottenham Court Road and Holborn. It's called British Museum, and hasn't been used since 1932.
Arguably more impressive still, our capital boasts 4,500 pubs and bars - making it pretty much inexcusable to not go out for a beer tonight.
The Tube travels 43 million miles every 12 months. That's almost half-way to the sun
Covent Garden is a spelling mistake, the area used to be the market garden for a convent.
There were 14,350 film “shooting days” in London in 2007, making it the third most filmed city in the world.
There’s a lot of staying and leaving London too: 1.3 million people are estimated to move into and out of London each year.
Olin viikko sitten pienimuotoisella eväsretkellä Trafalgar Squarella. Istuin portailla, tuijotin ihmisvilinää ja mutustin Tescosta ostamaani ciabattaa. Oli kaunis ilma ja ulkona pärjäs hyvin ohuella takilla. Lähtiessäni heitin pari kolikkoa Suomen lipulle, jonka joku mies oli piirtäny liiduilla maahan satojen muiden lippujen lisäksi. Täällä tapahtuu aina jotain, ei olis pakko viettää ikinä tylsää koti-iltaa tahtomattaan. On helppo sulautua miljoonien muiden ihmisten joukkoon, kulkea ihmisvirran mukana Oxford Streetiltä Piccadilly Circukselle ja hymyillä kuin ääliö. Lontoo on täynnä historiaa: täältä löytyy synkkiä tarinoita menneisyydestä ja upeita vanhoja rakennuksia. Lontoo on kuitenkin myös moderni: täällä voit suunnistaa pilvenpiirtäjien avulla ja poiketa katsomassa modernia taidetta. Kaikille löytyy kaikkea, kunhan vaan jaksaa etsiä.
Ensimmäiset pari viikkoa täällä vietettyäni en ollut vakuuttunut. Vietin paljon aikaa keskustassa ja yritin etsiä juuri sitä minun omaa Lontootani, siinä kuitenkaan onnistumatta. Elämä kulki ihan samalla kaavalla mitä Suomessakin. Turhautti ja ärsytti. Olin unelmieni kaupungissa saamatta siitä mitään irti. Nyt neljän kuukauden jälkeen oon ymmärtäny kuitenkin sen, että tälle kaupungille täytyy antaa aikaa. Täytyy viettää hiljaisia hetkiä itsekseen keskellä vilkasta kaupunkia ja istua busseissa katselemassa maisemia tuntikausia. Eksyä tuntemattomaan kaupunginosaan ja pelätä sydän sykkyrällä odottaessaan bussia huonomaineisella alueella. Tuntea se riemu, kun ei tarvitse enää paniikinomaisesti vahdata bussissa seuraavia pysäkkejä, koska tietää täsmälleen missä täytyy jäädä vilkaisemalla ulos ikkunasta. Tätä kaupunkia täytyy elää ja hengittää. Ajan kuluessa tämä kaupunki hiipii hiljaa sydämeen, niin hitaasti ja hiljaa, että sitä on mahdotonta tajuta heti. Lopulta huomaa löytäneensä sen Lontoon, jota alun perin tuli etsimään. Sen Lontoon, jota tulee kaipaamaan niin kipeästi sen jälkeen, kun on aika vaihtaa maisemaa. Lontoon rytmi jää kuitenkin sykkimään jonnekin niin syvälle sieluun, että sitä on mahdotonta unohtaa. Jos Lontoon on löytänyt kerran, on sitä mahdoton jättää enää taakseen rauhallisin mielin.
lauantai 21. joulukuuta 2013
"Allow me to congratulate you, sir. You have the most totally closed mind that I've ever encountered."
Pakko kiivetä nyt vähän näiden au pair-juttujen yli ja kertoa teille yhdestä tuotteesta, jonka ostin parisen viikkoa takaperin. Oon jo pitkään kuumotellu shampoopullojen tuoteselosteista löytyviä kemikaaliyhdisteitä ja yrittäny epätoivoisesti etsiä jonkinlaista vaihtoehtoista puhdistusmenetelmää hiuksille. Useasti oon eksyny lukemaan No Poo -kokemuksia (No Poo = Ei käytetä shampoota ollenkaan, vaan yritetään korvata se vedellä/etikalla/muilla luonnollisilla aineksilla), mutta jotenkin tuo koko ruljanssi tuntu liian vaikeelta alottaa ja koko homma sitten vaan jäi. Vähän aika sitten törmäsin kuitenkin Oliva-nimiseen saippuaan, jota on kehuttu blogeissa ja keskustelufoorumeilla. Ihmiset on kertonu, että hiuksista tulee tuon saippuan ansiosta jämäkämmät, paksumman tuntuiset, kiiltävämmät ja että pesuväliä voi pidentää, koska hiukset ei rasvoitu yhtä nopeasti kuin ennen. Wow mikä myyntipuhe! Mitä enemmän otin asiasta selvää, sitä enemmän löysin positiivisia käyttökokemuksia. Nää kaikki kokemukset oli kuitenkin suomalaisten suusta, joten epäilytti vähän että mahdanko löytää tuota samaa saippuaa täältä Briteistä. Lopulta huomasin miettiväni kyseistä saippuaa 24/7, joten eihän siinä sit muu auttanu kun lähteä etsimään neulaa heinäsuovasta. Suomesta sitä saa ostettua ainakin Ruohonjuuresta, mutta en yhtään tienny että mistähän sitä pitäisi lähteä täältä metsästämään. Kävin The Body Shopissa useampaankin otteeseen - ei löytynyt. Kävin Holland & Barretissa (ekokauppa) - ei löytynyt. Ravasin keskustassa ties missä putiikeissa, mutta en löytäny just tuota saippuaa yhtään mistään. Meinasin jo luovuttaa, kunnes kävin tässä Barnetin keskustassa sellasessa vähän oudohkossa luontaistuotekaupassa. Ja siellähän sitä oli, eikä 125g saippuapala maksanu kun £1,1!
Tuon palasaippuan käyttö shampoona on ehkä hieman haastavaa alkuun, koska yleensähän shampoo on vähän nestemäisessä muodossa ja siksi aika simppeli levittää päähän. Palasaippuan kanssa paras tapa menetellä on ottaa koko palanen käteen ja hieroa sitä hiuksiin. Kuulostaa ehkä vähän vaivalloiselta, mutta parin kerran jälkeen se hoituu jo aika rutiinilla. Hankaan siis ensin sitä saippuaa päähäni, jonka jälkeen levitän sen vielä tasaisesti kaikkialle käsin. Oon kuullu, että mitä paremmin vaahdottaa saippuan, sitä helpommin se lähtee hiuksista huuhtelun aikana. Eikä kannata muuten säikähtää sitten sitä huuhteluosuutta, hiukset tuntuu nimittäin tosi nahkeilta ja sellasilta karheilta. Mutta se kuuluu asiaan, koska tuo Oliva-saippua sisältää pelkästään jalostamatonta oliiviöljyä, vettä ja mineraalisuolaa eikä se poista hiusten luonnollista rasvaa. Tämä taas johtaa siihen, että hiukset katkeilee ja vahingoittuu vähemmän!
Mutta mikä on viimeinen tuomio noin kahden viikon käytön jälkeen? Oon ollu erittäin, erittäin, erittäin tyytyväinen tähän saippuaan. Miulla on suhteellisen vaativat hiukset, koska nää on luonnostaan kiharat, menee helposti takkuun ja yleensä latvat on niin kuivat, että tekee pahaa kattoa. Nyt oliiviöljysaippuan jälkeen tilanne on kuitenkin tosi erilainen! Hiukset kihartuu jokaisen pesun jälkeen hillitysti ja nätisti (ennen tilanne vaihteli tosi pahan ja tosi hyvän välillä), latvat ei oo enää yhtä kuivat, en joudu tappelemaan karseiden takkujen kanssa ja näitä on muutenkin n. 100x helpompi käsitellä. Hiukset tuntuu paksummilta ja näyttää kivoilta enkä enää edes haaveile suoristusraudasta. Ja tietysti vielä se fakta, että hiukset likaantuu hitaammin ja eri tavalla. Ennen miun hiukset piti pestä joka toinen päivä, että en ois näyttäny hirveeltä liimaletiltä ja hiukset oli juuresta tosi rasvaiset -> meni päätä pitkin. Nykyisin hiukset tuntuu kahden päivän ajan vastapestyiltä, joten tätä menoa pesen hiukseni noin joka 3. tai jopa 4. päivä! Ei oo vaan yksinkertaisesti mitään tarvetta pestä aikasemmin.
Onnellinen tyttö kiittää ja kuittaa, kipittäkäähän tekin ostamaan tätä ihmesaippuaa!
Tuon palasaippuan käyttö shampoona on ehkä hieman haastavaa alkuun, koska yleensähän shampoo on vähän nestemäisessä muodossa ja siksi aika simppeli levittää päähän. Palasaippuan kanssa paras tapa menetellä on ottaa koko palanen käteen ja hieroa sitä hiuksiin. Kuulostaa ehkä vähän vaivalloiselta, mutta parin kerran jälkeen se hoituu jo aika rutiinilla. Hankaan siis ensin sitä saippuaa päähäni, jonka jälkeen levitän sen vielä tasaisesti kaikkialle käsin. Oon kuullu, että mitä paremmin vaahdottaa saippuan, sitä helpommin se lähtee hiuksista huuhtelun aikana. Eikä kannata muuten säikähtää sitten sitä huuhteluosuutta, hiukset tuntuu nimittäin tosi nahkeilta ja sellasilta karheilta. Mutta se kuuluu asiaan, koska tuo Oliva-saippua sisältää pelkästään jalostamatonta oliiviöljyä, vettä ja mineraalisuolaa eikä se poista hiusten luonnollista rasvaa. Tämä taas johtaa siihen, että hiukset katkeilee ja vahingoittuu vähemmän!
Mutta mikä on viimeinen tuomio noin kahden viikon käytön jälkeen? Oon ollu erittäin, erittäin, erittäin tyytyväinen tähän saippuaan. Miulla on suhteellisen vaativat hiukset, koska nää on luonnostaan kiharat, menee helposti takkuun ja yleensä latvat on niin kuivat, että tekee pahaa kattoa. Nyt oliiviöljysaippuan jälkeen tilanne on kuitenkin tosi erilainen! Hiukset kihartuu jokaisen pesun jälkeen hillitysti ja nätisti (ennen tilanne vaihteli tosi pahan ja tosi hyvän välillä), latvat ei oo enää yhtä kuivat, en joudu tappelemaan karseiden takkujen kanssa ja näitä on muutenkin n. 100x helpompi käsitellä. Hiukset tuntuu paksummilta ja näyttää kivoilta enkä enää edes haaveile suoristusraudasta. Ja tietysti vielä se fakta, että hiukset likaantuu hitaammin ja eri tavalla. Ennen miun hiukset piti pestä joka toinen päivä, että en ois näyttäny hirveeltä liimaletiltä ja hiukset oli juuresta tosi rasvaiset -> meni päätä pitkin. Nykyisin hiukset tuntuu kahden päivän ajan vastapestyiltä, joten tätä menoa pesen hiukseni noin joka 3. tai jopa 4. päivä! Ei oo vaan yksinkertaisesti mitään tarvetta pestä aikasemmin.
Onnellinen tyttö kiittää ja kuittaa, kipittäkäähän tekin ostamaan tätä ihmesaippuaa!
torstai 19. joulukuuta 2013
"The Days and Nights of London Now - As Told by Those Who Love It, Hate It, Live It, Left It and Long for It"
Suuntasin viime lauantaina sukulaistädin luokse Kentiin, joka sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Lontoon keskustasta. Olin jotenkin vähän hermona siitä junamatkasta, koska en oo ostanu täällä junalippuja enkä oikein ymmärtäny, että minkälainen lippu pitää ostaa. Siinä lippuvaihtoehdoissa oli siis kolme erilaista vaihtoehtoa, joissa oli kaikissa ihan käsittämättömiä lyhenteitä ja numeroita... Siinä sitten vähän aikaa tuskailtuani ostin jonkun lipun (ilmeisesti oli oikea lippu? ei sitä kyllä ees tarkastettu missään vaiheessa) ja seuraavaksi jäinkin sitten odottamaan tietoa siitä, miltä laiturilta se miun juna lähtee. Odotin 20 minuuttia tuijottaen tiiviisti isoa infotaulua, mutta laituritietoa ei ollu tullu vielä kolme minuuttia ennen junan oletettua lähtöaikaa. Panikoin ja menin sitten sinne itse laiturialueelle tsekkaamaan, josko sen junan tiedot ois tullu jonnekin sinne. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että oon ihan väärässä paikassa ja siinä juoksujalkaa sitten päädyin lopulta oikeaan paikkaan ja oikeaan junaan. Valitsin kuitenkin junavaunun väärin, sillä se oli ihan täynnä sellasia +40v humalaisia jalkapallofaneja ja jouduin kuuntelemaan matkan ensimmäiset puoli tuntia erittäin kovaäänisiä kannustuslauluja ja muuta mukavaa. Piti ihan äänittää sitä meteliä, oli sen verran railakasta menoa! Loput matkasta menikin sitten yllättävän rauhallisesti ja pystyin jopa kuuntelemaan musiikkia, haha.
Jäin pois Stroodissa ja pian aseman pihaan kurvaskin miun ihana täti miehineen. Lähdettiin siitä suoraan kattelemaan vähän Rochesteria ja päädyttiin myös paninille/kahville sellaseen vähän eriskummalliseen kahvilaan. Tonnikalapanini juustolla oli ihan älyttömän hyvää ja uppos ihan hyvin, vaikka väitinkin ettei miulla oo nälkä ennen sinne kahvilaan menoa. Siitä lähdettiin kuljeskelemaan pitkin Rochesterin pääkatua, jota koristi värikkäät jouluvalot. Ei kuitenkaan menty minnekään liikkeisiin sisälle, lähinnä vaan katseltiin ja ihasteltiin mm. vanhaa linnaa ja puhuttiin tatuoinneista. Piipahdettiin myös aika pikaisesti sellaisilla pienimuotoisilla joulumarkkinoilla, mutta siellä oli myynnissä lähinnä vaan jotain turhaa krääsää joten se paikka oli nähty parissa minuutissa. Kuka ihan oikeesti haluu ostaa jotain glitterhöyhenkyniä joulumarkkinoilta?
Ei viihdytty Rochesterissa loppujen lopuks hirveen pitkään, koska oli jo aika pimeetä ja hirveen tuulista. Eikä se nyt ihan hirvittävän iso paikka ees oo. Kun päästiin "kotiin", niin minua odotti vierashuoneessa ihan huima suklaalähetys (Fazerin suomikonvehteja, jotain muita konvehteja + Fazerin suklaalevy) ja pienimuotoinen kirje vanhan valokuvan taakse rustattuna. En yhtään tiedä miten vanha oon siinä kuvassa, mutta pitelen sormellani sudenkorentoa. Kiitos ukki & mummi. <3
Noin klo 19:00 lähdettiin taas ilmeisesti sinne Rochesteriin, koska meillä oli pöytävaraus kiinalaiseen ravintolaan. Koko paikka oli aika täynnä kun mentiin sinne, mutta saatiin kuitenkin ruoka nenän eteen ihan ajoissa. Syötiin ihan pidemmän kaavan kautta ja meillä oli ihan hillittömästi alkupaloja! Oli merilevää, jättikatkarapuja, kevätrullia, katkarapuleipää (aaaah voisin syödä tätä ainakin kymmenen lautasellista)... Olin jo noiden alkupalojen jälkeen ihan täynnä, mutta nehän oli vasta alkusoittoa. Pääruoaks tilasin mustekalaa black bean saucessa + riisiä. Mustekala maistu ihan hyvältä, mutta se koostumus oli jotenkin vähän inhottava. Sellasta hirveen sitkeetä pureskeltavaa, hyih. Pääruoan jälkeen olin niin täynnä että hetken ajan pelkäsin ihan tosissani kuolevani. Saatiin sieltä ravintolasta vielä mukaan sellaset rumahkot kalenterit, mutta ihan kiva idea silti antaa pieni läksiäislahja asiakkaille. Kotona vielä iskettiin naamaan vähän suklaata ja katottiin jotain Doctor Who-fysiikka-tieteisohjelmaa, joka oli mielenkiintonen! Ja ymmärsin jopa melkein kaiken, vaikka tuollanen sanasto ei ihan hallussa olekaan.
Nukuin yöllä varmaan paremmin kun koskaan, vaikka nukahdankin siis aina alle minuutissa. Nykyisin vaan heräilen tosi usein keskellä yötä ja nukun jotenkin tosi rauhattomasti, joten oli ihan kiva taas vaihteen vuoks nukkua taju kankaalla. Oisko ollu rauhallisella ympäristöllä jotain tekemistä asian kanssa? Heräilin kuitenkin siinä aamulla sitten ihan rauhassa ja söin ihanan aamupalan. Weetabixejä mustikoilla + mansikoilla = voittamaton kombo! Aamupalan jälkeen lähdettiin pienelle kävelylle ja kierrettiin sellanen pienehkö saari, oisko ollu nimeltään St. Mary's Island. Merinäköala oli ihan hullun kaunis ja oli rentouttavaa kävellä raikkaassa ilmassa ja kauniissa maisemissa. Siellä oli myös ihania taloja, joista tuli mieleen Peppi Pitkätossu. Haluaisin joskus asua tuollasessa söpössä ja värikkäässä talossa, nuo värit oli niin kirkkaita ja oisin voinu katella niitä monta tuntia.
Kun palattiin lopulta takaisin kotiin, syötiin MAHTAVA lounas. Ja kyllä, koen tarpeelliseksi selostaa taas yksityiskohtaisesti mitä söin! :D Oli kananmunaa+leipää, salaattia, tomaatteja, kurkkua, paprikaa, juustoja (aurajuusto sai kilpailijan) ja vaikka mitä herkkuja. Syöminkien jälkeen katottiin vähän aikaa telkkaria, kunnes lähdettiin valumaan autolle päin. Täti halus heittää miut tänne Barnetiin asti ja olin kyllä kovin otettu tästä kauniista eleestä. Ajettiin siinä pitkin M25:tä, joka menee ihan tästä Barnetin vierestä. Seurattiin kylttejä, joissa luki Barnet ja vähän jännitin sitä, että minnehän Barnetiin päädytään. On siis olemassa Barnet, High Barnet, Friern Barnet, Chipping Barnet, East Barnet, New Barnet, joten valinnanvaraa todellakin löytyy. Päädyttiin kuitenkin tähän meidän Barnetiin ja olin takaisin kotona vähän yli neljä. Oli ihanaa päästä vähäks ajaks pois kotoa ja käydä tsekkaamassa vähän muita maisemia (ja tietysti moikkaamassa tätiä), mutta oli kuitenkin kiva tulla takasin kotiin. Oli hassua huomata ikävöivänsä noinkin lyhyellä reissulla ambulanssin sireenien ulvomista, betoniviidakkoa, jatkuvaa vilinää, liikenteen ääniä ja kymmenen minuutin välein ylilentäviä lentokoneita.
Am I falling in love with London?
Jäin pois Stroodissa ja pian aseman pihaan kurvaskin miun ihana täti miehineen. Lähdettiin siitä suoraan kattelemaan vähän Rochesteria ja päädyttiin myös paninille/kahville sellaseen vähän eriskummalliseen kahvilaan. Tonnikalapanini juustolla oli ihan älyttömän hyvää ja uppos ihan hyvin, vaikka väitinkin ettei miulla oo nälkä ennen sinne kahvilaan menoa. Siitä lähdettiin kuljeskelemaan pitkin Rochesterin pääkatua, jota koristi värikkäät jouluvalot. Ei kuitenkaan menty minnekään liikkeisiin sisälle, lähinnä vaan katseltiin ja ihasteltiin mm. vanhaa linnaa ja puhuttiin tatuoinneista. Piipahdettiin myös aika pikaisesti sellaisilla pienimuotoisilla joulumarkkinoilla, mutta siellä oli myynnissä lähinnä vaan jotain turhaa krääsää joten se paikka oli nähty parissa minuutissa. Kuka ihan oikeesti haluu ostaa jotain glitterhöyhenkyniä joulumarkkinoilta?
Ei viihdytty Rochesterissa loppujen lopuks hirveen pitkään, koska oli jo aika pimeetä ja hirveen tuulista. Eikä se nyt ihan hirvittävän iso paikka ees oo. Kun päästiin "kotiin", niin minua odotti vierashuoneessa ihan huima suklaalähetys (Fazerin suomikonvehteja, jotain muita konvehteja + Fazerin suklaalevy) ja pienimuotoinen kirje vanhan valokuvan taakse rustattuna. En yhtään tiedä miten vanha oon siinä kuvassa, mutta pitelen sormellani sudenkorentoa. Kiitos ukki & mummi. <3
Noin klo 19:00 lähdettiin taas ilmeisesti sinne Rochesteriin, koska meillä oli pöytävaraus kiinalaiseen ravintolaan. Koko paikka oli aika täynnä kun mentiin sinne, mutta saatiin kuitenkin ruoka nenän eteen ihan ajoissa. Syötiin ihan pidemmän kaavan kautta ja meillä oli ihan hillittömästi alkupaloja! Oli merilevää, jättikatkarapuja, kevätrullia, katkarapuleipää (aaaah voisin syödä tätä ainakin kymmenen lautasellista)... Olin jo noiden alkupalojen jälkeen ihan täynnä, mutta nehän oli vasta alkusoittoa. Pääruoaks tilasin mustekalaa black bean saucessa + riisiä. Mustekala maistu ihan hyvältä, mutta se koostumus oli jotenkin vähän inhottava. Sellasta hirveen sitkeetä pureskeltavaa, hyih. Pääruoan jälkeen olin niin täynnä että hetken ajan pelkäsin ihan tosissani kuolevani. Saatiin sieltä ravintolasta vielä mukaan sellaset rumahkot kalenterit, mutta ihan kiva idea silti antaa pieni läksiäislahja asiakkaille. Kotona vielä iskettiin naamaan vähän suklaata ja katottiin jotain Doctor Who-fysiikka-tieteisohjelmaa, joka oli mielenkiintonen! Ja ymmärsin jopa melkein kaiken, vaikka tuollanen sanasto ei ihan hallussa olekaan.
Nukuin yöllä varmaan paremmin kun koskaan, vaikka nukahdankin siis aina alle minuutissa. Nykyisin vaan heräilen tosi usein keskellä yötä ja nukun jotenkin tosi rauhattomasti, joten oli ihan kiva taas vaihteen vuoks nukkua taju kankaalla. Oisko ollu rauhallisella ympäristöllä jotain tekemistä asian kanssa? Heräilin kuitenkin siinä aamulla sitten ihan rauhassa ja söin ihanan aamupalan. Weetabixejä mustikoilla + mansikoilla = voittamaton kombo! Aamupalan jälkeen lähdettiin pienelle kävelylle ja kierrettiin sellanen pienehkö saari, oisko ollu nimeltään St. Mary's Island. Merinäköala oli ihan hullun kaunis ja oli rentouttavaa kävellä raikkaassa ilmassa ja kauniissa maisemissa. Siellä oli myös ihania taloja, joista tuli mieleen Peppi Pitkätossu. Haluaisin joskus asua tuollasessa söpössä ja värikkäässä talossa, nuo värit oli niin kirkkaita ja oisin voinu katella niitä monta tuntia.
Kun palattiin lopulta takaisin kotiin, syötiin MAHTAVA lounas. Ja kyllä, koen tarpeelliseksi selostaa taas yksityiskohtaisesti mitä söin! :D Oli kananmunaa+leipää, salaattia, tomaatteja, kurkkua, paprikaa, juustoja (aurajuusto sai kilpailijan) ja vaikka mitä herkkuja. Syöminkien jälkeen katottiin vähän aikaa telkkaria, kunnes lähdettiin valumaan autolle päin. Täti halus heittää miut tänne Barnetiin asti ja olin kyllä kovin otettu tästä kauniista eleestä. Ajettiin siinä pitkin M25:tä, joka menee ihan tästä Barnetin vierestä. Seurattiin kylttejä, joissa luki Barnet ja vähän jännitin sitä, että minnehän Barnetiin päädytään. On siis olemassa Barnet, High Barnet, Friern Barnet, Chipping Barnet, East Barnet, New Barnet, joten valinnanvaraa todellakin löytyy. Päädyttiin kuitenkin tähän meidän Barnetiin ja olin takaisin kotona vähän yli neljä. Oli ihanaa päästä vähäks ajaks pois kotoa ja käydä tsekkaamassa vähän muita maisemia (ja tietysti moikkaamassa tätiä), mutta oli kuitenkin kiva tulla takasin kotiin. Oli hassua huomata ikävöivänsä noinkin lyhyellä reissulla ambulanssin sireenien ulvomista, betoniviidakkoa, jatkuvaa vilinää, liikenteen ääniä ja kymmenen minuutin välein ylilentäviä lentokoneita.
Am I falling in love with London?
torstai 12. joulukuuta 2013
"Every single soul on this green earth is looking for someone to show them what they're worth"
Nippelitiedon nappulatriviaa:
1. Meillä oli täällä eilen aika sumuista, kuten kuvista ehkä huomaa
2. Oon kuullu, että au pairit yleensä lihoo vuoden aikana. Kävin eilen vaa'alla ja huomasin, että oon laihtunu 4kg siitä kun tulin tänne hahahhahaha voitto kotiin
3. Näin tiistaina tarkastajan bussissa ja kuumotti, vaikka matkasin tietysti ihan laillisin keinoin
4. Kirjoitin tänään yksitoista joulukorttia hirveessä kiireessä, koska haluun niiden ehtivän ajoissa Suomeen
5. Käytiin eilen Kyran ja Jackin kanssa Ikealla eikä siellä ollu tarjolla normaalia glögiä!! Ostin sitten vaaleeta, on tääkin ihan ok
6. Ulkoilutin tänään niitä kaksoispoikia (joita babysittaan) ja sain niin tuomitsevia katseita, että ihan pelotti pelkkä ajatus teiniäitinä olemisesta
7. Sain ihanan paketin kotoa<3 Kelpaa nukkua uudella muumityynyliinalla!
8. Yritin kuvata Jackia, koska haluun antaa kivan kuvan host porukoille joululahjaksi. Meni ihan putkeen juu...
9. Ostin kirjastosta kirjan, joka kertoo kaiken mahdollisen saksanpaimenkoirista. Haaveilemaan --->
10. Jynssäsin tänään takistani likatahroja kynsilakanpoistoaineella. Toimi, mutta nyt täällä miun huoneessa haisee myrkyllisyys
11. Meen tulevana lauantaina Kentiin moikkaamaan sukulaistätiä ja siellä on kuulema suklaalähetys (mummilta ja ukilta<3) odottamassa minua
12. Meillä oli tänään Jackin kanssa keittiöbileet = huutolaulettiin One Directionia
13. Käytiin viime sunnuntaina Roxanen kanssa ihan jäätävän huonossa joulumuseossa. Se museo oli keskustassa, mutta jostain syystä luulin että pysytään Barnetissa eli panostus ulkonäkööni oli täysi 0. Siellä sitä rönttävaatteissa paineltiin menemään Oxford Streetillä jne...
14. Näin tänään Wood Greenissä naisen, joka oli ihan hermoromahduksen partaalla. Se huuti maksimissaan 3-vuotiaalle pojalleen ihan hysteerisenä ja lopulta alko vaan itkemään siinä kadulla
1. Meillä oli täällä eilen aika sumuista, kuten kuvista ehkä huomaa
2. Oon kuullu, että au pairit yleensä lihoo vuoden aikana. Kävin eilen vaa'alla ja huomasin, että oon laihtunu 4kg siitä kun tulin tänne hahahhahaha voitto kotiin
3. Näin tiistaina tarkastajan bussissa ja kuumotti, vaikka matkasin tietysti ihan laillisin keinoin
4. Kirjoitin tänään yksitoista joulukorttia hirveessä kiireessä, koska haluun niiden ehtivän ajoissa Suomeen
5. Käytiin eilen Kyran ja Jackin kanssa Ikealla eikä siellä ollu tarjolla normaalia glögiä!! Ostin sitten vaaleeta, on tääkin ihan ok
6. Ulkoilutin tänään niitä kaksoispoikia (joita babysittaan) ja sain niin tuomitsevia katseita, että ihan pelotti pelkkä ajatus teiniäitinä olemisesta
7. Sain ihanan paketin kotoa<3 Kelpaa nukkua uudella muumityynyliinalla!
8. Yritin kuvata Jackia, koska haluun antaa kivan kuvan host porukoille joululahjaksi. Meni ihan putkeen juu...
9. Ostin kirjastosta kirjan, joka kertoo kaiken mahdollisen saksanpaimenkoirista. Haaveilemaan --->
10. Jynssäsin tänään takistani likatahroja kynsilakanpoistoaineella. Toimi, mutta nyt täällä miun huoneessa haisee myrkyllisyys
11. Meen tulevana lauantaina Kentiin moikkaamaan sukulaistätiä ja siellä on kuulema suklaalähetys (mummilta ja ukilta<3) odottamassa minua
12. Meillä oli tänään Jackin kanssa keittiöbileet = huutolaulettiin One Directionia
13. Käytiin viime sunnuntaina Roxanen kanssa ihan jäätävän huonossa joulumuseossa. Se museo oli keskustassa, mutta jostain syystä luulin että pysytään Barnetissa eli panostus ulkonäkööni oli täysi 0. Siellä sitä rönttävaatteissa paineltiin menemään Oxford Streetillä jne...
14. Näin tänään Wood Greenissä naisen, joka oli ihan hermoromahduksen partaalla. Se huuti maksimissaan 3-vuotiaalle pojalleen ihan hysteerisenä ja lopulta alko vaan itkemään siinä kadulla
maanantai 9. joulukuuta 2013
HERE COMES THE SIRENS HERE COMES THE LAW
Anonyymin toiveesta teen nyt vähän pidemmän reportaasin siitä Bullet For My Valentinen torstaisesta keikasta!
Koko torstain olin ihan paineissa ja odotin vaan tulevaa iltaa. Olin samana päivänä vahtimassa niitä kaksoispoikia Wood Greenissä ja bussimatkat kulutin tietysti kuuntelemalla Bullet For My Valentinea volyymit kaakossa. Hain Jackin koulusta neljältä ja olin ihan tuskastunu, koska tietysti just sinä päivänä sain kuulla kaikki "Hold on! I want to play!" & "I want to refill my water bottle!" & "My knees hurt, I can't walk!" -selitykset. Päästiin kuitenkin lopulta kotiin asti ja ruokin Jackin, jonka jälkeen vaan odottelin kärsimättömänä Kyran tuloa. Viiden aikaan ulko-ovi kävi ja lähdin melkein samalla ovenavauksella juoksemaan tube stationille. En siis melkein ikinä käytä tubea (vaikka se onkin maailman ihanin kulkupeli), mutta nyt säästääkseni aikaa & hermojani päätin turvautua siihen.
Keikka pidettiin Wembley Arenalla, joka on about tunnin tubematkan päässä tästä meiltä. Jouduin vaihtamaan tubea King's Crossilla - jossa olin ensimmäistä kertaa ikinä - ja en kyllä ollu varautunu siihen ihmismäärään, vaikka toki tiesin että se on tosi iso station. Siinä sitten puikkelehdin ihmisten välistä ja ravasin kolmissa eri liukuportaissa, kunnes pääsin oikeen "laiturin" luokse. Tube oli tietysti ihan täynnä porukkaa, mutta jaksoin keskittyä vaan tasan siihen että apuaapuaapuaapua-ovet-on-jo-auennu-kerkeenkö-kattomaan-ekaa-bändiä. Jäin pois Wembley Park stationilla ja jos nyt ihan totta puhutaan niin lähdin kävelemään vaan sellasten ihmisten perässä, jotka näytti siltä että nekin on tulossa samalle keikalle... Eikä ollu huono suunnitelma, koska päädyin oikeaan paikkaan ja ihan ajoissa! Lunastin lippuni pienen jonotuksen jälkeen ja pääsin areenalle sisään. Suuntasin ensin toilettitiloihin, koska tietysti olin just ennen lähtöä kulauttanu melkein litran vettä naamariin ja olin koko tubematkan jalat ristissä. Pöntöllä istuessani tuli kuulutus, että Young Guns alottaa kahdeksan minuutin päästä ja siinähän melkein iski jo paniikki! En yhtään tienny että minne pitää mennä eikä missään ollu mitään reittiohjeita, joten kävelin vaan ihan orpona siellä takki kourassa. Oisin halunnu jättää takin + massiivisen kaulahuivini narikkaan, mutta sellainen lysti maksoi kaksi puntaa ja miulla oli mukana vaan yksi punta, hahaha.. Siinä sitten selvitin tieni järkkärin luokse, joka osas neuvoa minne pitää mennä.
Wembley Arenalle mahtuu 12,500 ihmistä, joten se on sellanen ihan suhteellisen iso mesta. Tää keikka ei kuitenkaan ollu loppuunmyyty ja seisomapaikkoja sai ilmeisesti vielä lippuluukulta vähän ennen ensimmäisen esiintyjän aloittamista, joten ei kyllä oltu ees lähellä tuota maksimimäärää. Mutta oli kuitenkin porukkaa sen verran, että oli tiivis tunnelma siellä permannolla! Young Guns alotti joskus seiskan pintaan ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin olin vähän pettyny. Ne on vielä suhteellisen pieni bändi joo, mutta se koko keikka tuntu jotenkin hirveeltä suorittamiselta. En sitten tiiä oliko paineita lämpätä jengi valmiiks vähän isommille bändeille. Mutta c'mon, mikä bändi heittää heti ekana kehiin sen tunnetuimman kipaleensa for real... Laulajalla oli kuitenkin yllättävän hyvä ääni livenäkin ja kyllä niitä sen 30min kuunteli, vaikka säädinkin samaan aikaan takkini + huivini kanssa, koska en halunnu pitää niitä koko aikaa kädessä. Lopulta olin luova ja sain sidottua takin laukkuun kiinni ponnarilla, huivin laitoin ihan vaan kaulaan.
Young Gunsin jälkeen porukka alko roudaamaan Asking Alexandrian kamoja lavalle ja halusin vajota jonnekin syvälle maan uumeniin. Olin viime kesänä Ilosaarirockissa Adeptin keikalla (jonka voisin luetella samaan kategoriaan Asking Alexandrian kanssa, molemmat on tuollasta vähän raskaampaa + screamolla väritettyjä) ja se oli ihan hirveetä sontaa! En kuullu siitä laulajan äänestä mitään ja koko musiikki oli yhtä sekasortoa, ihanku kaikki ois soittanu yhtä aikaa ihan mitä sattuu. Sen takia en jaksanu toivoa liikoja, mutta oh boy että olinkin väärässä! Kuuntelen tälläkin hetkellä Asking Alexandriaa, koska se niiden keikka veti melkein sanattomaks. Seisoin siellä ihmisjoukossa ihan monttu auki samalla kun kaikki miun ennakkoluulot pirstoutu ydinräjähdyksen voimalla. Ensinnäkin Asking Alexandrialla on järjettömän lahjakas laulaja ja toisekseen ne veti ihan mielettömän shown, jopa minä olin ihan messissä vaikka oonkin kuunnellu vaan paria biisiä aikasemmin!! Siellä sitä oltiin polvillaan lattialla laulajan käskystä ja muuta mukavaa.
Kun Asking Alexandria lopetti, olin jo ihan tosi hermostunu kun en ois jaksanu odottaa enää yhtään sekuntia illan kohokohtaa. On vaikeeta kuvailla niitä fiiliksiä, kun tietää näkevänsä minuuttien päästä yhden suurimman lempibändinsä. Sain muistaakseni vuoden 2009 jouluna Bullet For My Valentinen live dvd:n ja sitä oon katellu tässä vuosien aikana ihan kiitettävän monta kertaa ja haaveillu siitä, että vielä joskus minäkin oon tuolla yleisössä ja huutolaulan biisejä, joiden sanat osaan ulkoa. Ja nyt se hetki oli käsillä!! Oli vaikeeta löytää hyvää paikkaa, koska joka puolella oli niin paljon (pitkiä) ihmisiä ja tietysti on ihan mukava nähdä sinne lavalle ees vähän. Löysin sit kuitenkin sopivan spotin ja siinä sitten huudettiin bändiä lavalle. Koko lavan edessä oli ihan järkyttävän iso Union Flag, joka tippu alas vasta sitten kun Bullet For My Valentine tuli lavalle. Iiks.
Matt Tuck ei ollu ihan niin paha lyhyillä hiuksilla mitä ajattelin, mutta kyllä sille sopii paremmin sellaset melko pitkät hiukset. Ja kyllä, Matt Tuckin hiukset oli ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota, haha... Minkäs sille voi, että tykkään pitkähiuksisista pojista! Mutta palatakseni takaisin asiaan, keikka alko kunnon tulishow:lla ja tunsin sen kuumuuden selvästi vaikken ollu hirveen lähellä eturiviä. Eka biisi oli Raising Hell, joka oli miulle entuudestaan ihan tuntematon, noloa. Tosin se julkaistiin vasta 18.11. eli ehkä saan armoa!
Vaikka tykkäänkin Bullet For My Valentinen kaikista levyistä (uusimmalla levyllä on tosin pari ihan säälittävää kipaletta), niin kyllä se ensimmäinen levy on kuitenkin se kaikista kovin. Olin siis luonnollisesti erittäin fiiliksissä, kun kuulin tosi monta biisiä kyseiseltä albumilta. Ja jos nyt jotain kiinnostaa sen tarkemmin, niin biisilista näytti tältä: Raising Hell, Scream Aim Fire, Your Betrayal, All These Things I Hate (Revolve Around Me), 4 Words (To Choke Upon), Temper Temper, The Last Fight, Suffocating Under Words of Sorrow (What Can I Do), Bittersweet Memories, Guitar Solo, Dirty Little Secret, Hand of Blood/Room 409/Hearts Burst into Fire/Begging for Mercy/Riot, Alone ja encorena: Waking the Demon, Pleasure and Pain, Ace of Spades (Motörhead cover) ja tietysti Tears Don't Fall. Oli ihan älyttömän kova keikka ja en jaksa kuunnella enää yhtään ulinaa Matt Tuckin huonosta äänestä! Pittejä oli koko ajan joka puolella, mutta en kyllä luojalle kiitos menny sinne isojen miesten mukaan. Pääsin jossakin vaiheessa tosi paljon lähemmäs eturiviä, koska joku vaan otti miusta kiinni ja työns miut tosi pitkän matkan sinne eteen asti! :D En kerenny nähdä kuka sen teki, mutta olin kyllä ihan hämilläni ja iloinen kyseisen henkilön ystävällisyydestä. Tears Don't Fallin aikana ilma täytty hopeisesta paperisälästä ja sitä oli silmissä ja suussa, mutta kaikki laulo siitä huolimatta mukana ihan loppuun asti ja se kuulosti ihan mielettömältä.
Oli aika tyhjä, mutta onnellinen olo sitten kun sieltä areenalta pääs ulos asti. Tube oli taas ihan täynnä porukkaa (ja maksoin kahdesta tubematkasta melkein kymmenen puntaa...Deimm) ja olin kotona vasta klo 00:30, mutta olin niin onnellinen että hyppelehdin melkein koko matkan tube stationilta kotiin. Tuntuu uskomattomalta että asun ihan oikeesti täällä ja että miulla on mahdollisuus lähtee aika extempore kattomaan isojakin bändejä. Huh mikä ilta, ottasin uusiks millon vaan.
Ps. Kuvituskuvat ei oo minun ottamia eikä edes kyseiseltä keikalta, koska en sellasia kuvia mistään löytäny! Tekijänoikeudet kuuluu siis kuvien ottajille, osan nimi näkyykin noissa kuvissa.
Koko torstain olin ihan paineissa ja odotin vaan tulevaa iltaa. Olin samana päivänä vahtimassa niitä kaksoispoikia Wood Greenissä ja bussimatkat kulutin tietysti kuuntelemalla Bullet For My Valentinea volyymit kaakossa. Hain Jackin koulusta neljältä ja olin ihan tuskastunu, koska tietysti just sinä päivänä sain kuulla kaikki "Hold on! I want to play!" & "I want to refill my water bottle!" & "My knees hurt, I can't walk!" -selitykset. Päästiin kuitenkin lopulta kotiin asti ja ruokin Jackin, jonka jälkeen vaan odottelin kärsimättömänä Kyran tuloa. Viiden aikaan ulko-ovi kävi ja lähdin melkein samalla ovenavauksella juoksemaan tube stationille. En siis melkein ikinä käytä tubea (vaikka se onkin maailman ihanin kulkupeli), mutta nyt säästääkseni aikaa & hermojani päätin turvautua siihen.
Keikka pidettiin Wembley Arenalla, joka on about tunnin tubematkan päässä tästä meiltä. Jouduin vaihtamaan tubea King's Crossilla - jossa olin ensimmäistä kertaa ikinä - ja en kyllä ollu varautunu siihen ihmismäärään, vaikka toki tiesin että se on tosi iso station. Siinä sitten puikkelehdin ihmisten välistä ja ravasin kolmissa eri liukuportaissa, kunnes pääsin oikeen "laiturin" luokse. Tube oli tietysti ihan täynnä porukkaa, mutta jaksoin keskittyä vaan tasan siihen että apuaapuaapuaapua-ovet-on-jo-auennu-kerkeenkö-kattomaan-ekaa-bändiä. Jäin pois Wembley Park stationilla ja jos nyt ihan totta puhutaan niin lähdin kävelemään vaan sellasten ihmisten perässä, jotka näytti siltä että nekin on tulossa samalle keikalle... Eikä ollu huono suunnitelma, koska päädyin oikeaan paikkaan ja ihan ajoissa! Lunastin lippuni pienen jonotuksen jälkeen ja pääsin areenalle sisään. Suuntasin ensin toilettitiloihin, koska tietysti olin just ennen lähtöä kulauttanu melkein litran vettä naamariin ja olin koko tubematkan jalat ristissä. Pöntöllä istuessani tuli kuulutus, että Young Guns alottaa kahdeksan minuutin päästä ja siinähän melkein iski jo paniikki! En yhtään tienny että minne pitää mennä eikä missään ollu mitään reittiohjeita, joten kävelin vaan ihan orpona siellä takki kourassa. Oisin halunnu jättää takin + massiivisen kaulahuivini narikkaan, mutta sellainen lysti maksoi kaksi puntaa ja miulla oli mukana vaan yksi punta, hahaha.. Siinä sitten selvitin tieni järkkärin luokse, joka osas neuvoa minne pitää mennä.
Wembley Arenalle mahtuu 12,500 ihmistä, joten se on sellanen ihan suhteellisen iso mesta. Tää keikka ei kuitenkaan ollu loppuunmyyty ja seisomapaikkoja sai ilmeisesti vielä lippuluukulta vähän ennen ensimmäisen esiintyjän aloittamista, joten ei kyllä oltu ees lähellä tuota maksimimäärää. Mutta oli kuitenkin porukkaa sen verran, että oli tiivis tunnelma siellä permannolla! Young Guns alotti joskus seiskan pintaan ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin olin vähän pettyny. Ne on vielä suhteellisen pieni bändi joo, mutta se koko keikka tuntu jotenkin hirveeltä suorittamiselta. En sitten tiiä oliko paineita lämpätä jengi valmiiks vähän isommille bändeille. Mutta c'mon, mikä bändi heittää heti ekana kehiin sen tunnetuimman kipaleensa for real... Laulajalla oli kuitenkin yllättävän hyvä ääni livenäkin ja kyllä niitä sen 30min kuunteli, vaikka säädinkin samaan aikaan takkini + huivini kanssa, koska en halunnu pitää niitä koko aikaa kädessä. Lopulta olin luova ja sain sidottua takin laukkuun kiinni ponnarilla, huivin laitoin ihan vaan kaulaan.
Young Gunsin jälkeen porukka alko roudaamaan Asking Alexandrian kamoja lavalle ja halusin vajota jonnekin syvälle maan uumeniin. Olin viime kesänä Ilosaarirockissa Adeptin keikalla (jonka voisin luetella samaan kategoriaan Asking Alexandrian kanssa, molemmat on tuollasta vähän raskaampaa + screamolla väritettyjä) ja se oli ihan hirveetä sontaa! En kuullu siitä laulajan äänestä mitään ja koko musiikki oli yhtä sekasortoa, ihanku kaikki ois soittanu yhtä aikaa ihan mitä sattuu. Sen takia en jaksanu toivoa liikoja, mutta oh boy että olinkin väärässä! Kuuntelen tälläkin hetkellä Asking Alexandriaa, koska se niiden keikka veti melkein sanattomaks. Seisoin siellä ihmisjoukossa ihan monttu auki samalla kun kaikki miun ennakkoluulot pirstoutu ydinräjähdyksen voimalla. Ensinnäkin Asking Alexandrialla on järjettömän lahjakas laulaja ja toisekseen ne veti ihan mielettömän shown, jopa minä olin ihan messissä vaikka oonkin kuunnellu vaan paria biisiä aikasemmin!! Siellä sitä oltiin polvillaan lattialla laulajan käskystä ja muuta mukavaa.
Kun Asking Alexandria lopetti, olin jo ihan tosi hermostunu kun en ois jaksanu odottaa enää yhtään sekuntia illan kohokohtaa. On vaikeeta kuvailla niitä fiiliksiä, kun tietää näkevänsä minuuttien päästä yhden suurimman lempibändinsä. Sain muistaakseni vuoden 2009 jouluna Bullet For My Valentinen live dvd:n ja sitä oon katellu tässä vuosien aikana ihan kiitettävän monta kertaa ja haaveillu siitä, että vielä joskus minäkin oon tuolla yleisössä ja huutolaulan biisejä, joiden sanat osaan ulkoa. Ja nyt se hetki oli käsillä!! Oli vaikeeta löytää hyvää paikkaa, koska joka puolella oli niin paljon (pitkiä) ihmisiä ja tietysti on ihan mukava nähdä sinne lavalle ees vähän. Löysin sit kuitenkin sopivan spotin ja siinä sitten huudettiin bändiä lavalle. Koko lavan edessä oli ihan järkyttävän iso Union Flag, joka tippu alas vasta sitten kun Bullet For My Valentine tuli lavalle. Iiks.
Matt Tuck ei ollu ihan niin paha lyhyillä hiuksilla mitä ajattelin, mutta kyllä sille sopii paremmin sellaset melko pitkät hiukset. Ja kyllä, Matt Tuckin hiukset oli ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota, haha... Minkäs sille voi, että tykkään pitkähiuksisista pojista! Mutta palatakseni takaisin asiaan, keikka alko kunnon tulishow:lla ja tunsin sen kuumuuden selvästi vaikken ollu hirveen lähellä eturiviä. Eka biisi oli Raising Hell, joka oli miulle entuudestaan ihan tuntematon, noloa. Tosin se julkaistiin vasta 18.11. eli ehkä saan armoa!
Vaikka tykkäänkin Bullet For My Valentinen kaikista levyistä (uusimmalla levyllä on tosin pari ihan säälittävää kipaletta), niin kyllä se ensimmäinen levy on kuitenkin se kaikista kovin. Olin siis luonnollisesti erittäin fiiliksissä, kun kuulin tosi monta biisiä kyseiseltä albumilta. Ja jos nyt jotain kiinnostaa sen tarkemmin, niin biisilista näytti tältä: Raising Hell, Scream Aim Fire, Your Betrayal, All These Things I Hate (Revolve Around Me), 4 Words (To Choke Upon), Temper Temper, The Last Fight, Suffocating Under Words of Sorrow (What Can I Do), Bittersweet Memories, Guitar Solo, Dirty Little Secret, Hand of Blood/Room 409/Hearts Burst into Fire/Begging for Mercy/Riot, Alone ja encorena: Waking the Demon, Pleasure and Pain, Ace of Spades (Motörhead cover) ja tietysti Tears Don't Fall. Oli ihan älyttömän kova keikka ja en jaksa kuunnella enää yhtään ulinaa Matt Tuckin huonosta äänestä! Pittejä oli koko ajan joka puolella, mutta en kyllä luojalle kiitos menny sinne isojen miesten mukaan. Pääsin jossakin vaiheessa tosi paljon lähemmäs eturiviä, koska joku vaan otti miusta kiinni ja työns miut tosi pitkän matkan sinne eteen asti! :D En kerenny nähdä kuka sen teki, mutta olin kyllä ihan hämilläni ja iloinen kyseisen henkilön ystävällisyydestä. Tears Don't Fallin aikana ilma täytty hopeisesta paperisälästä ja sitä oli silmissä ja suussa, mutta kaikki laulo siitä huolimatta mukana ihan loppuun asti ja se kuulosti ihan mielettömältä.
Oli aika tyhjä, mutta onnellinen olo sitten kun sieltä areenalta pääs ulos asti. Tube oli taas ihan täynnä porukkaa (ja maksoin kahdesta tubematkasta melkein kymmenen puntaa...Deimm) ja olin kotona vasta klo 00:30, mutta olin niin onnellinen että hyppelehdin melkein koko matkan tube stationilta kotiin. Tuntuu uskomattomalta että asun ihan oikeesti täällä ja että miulla on mahdollisuus lähtee aika extempore kattomaan isojakin bändejä. Huh mikä ilta, ottasin uusiks millon vaan.
Ps. Kuvituskuvat ei oo minun ottamia eikä edes kyseiseltä keikalta, koska en sellasia kuvia mistään löytäny! Tekijänoikeudet kuuluu siis kuvien ottajille, osan nimi näkyykin noissa kuvissa.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Temper temper, time to explode
Halusin yllättää teidät keskiviikkona videolla, mutta se ei nyt sitten tietenkään onnistunu ihan niissä puitteissa mitä olin ajatellu. Videon lataamiseen meni 35h (kyllä, kolmekymmentäviisi tuntia) eli en sitten ihan kerenny tätä sillon keskiviikkona julkaista, haha...
Ps. Eilinen oli yks huikeimmista illoista ikinä, iiks!<3
Pps. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, juhlin sinua täältä käsin!
Ps. Eilinen oli yks huikeimmista illoista ikinä, iiks!<3
Pps. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, juhlin sinua täältä käsin!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Should I fight for what is right or let it die?
Moi täältä glögikupin takaa! Kävin eilen hamstraamassa vähän joulutavaraa Ikealta (joka btw sijaitsee erittäin epämiellyttävällä alueella) ja päätin korkata jo tänään tuon glögipullon, koska halusin tietää millaista litkua sitä tuli ostettua. Ja on muuten hyvää!! Voittaa paikallisen mulled winen (tavallaan glögiä mutta ei mitenkään erityisen hyvää) ihan 100 - 0, johtuu varmaan siitä että tuo mulled wine on osittain punaviiniä, yäk. Joka tapauksessa, heräsin tänään kahteen asiaan. 1) Unohdin tehdä kuukausipäiväpostauksen ja 2) Tajusin, että täytän 19 vuotta tasan kuukauden kuluttua. Palatakseni nyt kuitenkin tuohon ensimmäiseen kohtaan...
...En selvästikään ymmärrä miten tää kuukausihomma pitäis laskea. Edellisen kerran taisin julistaa kuukausipäivän olleen 26.10. vaikka tulin tänne Lontooseen 30.08. eli siis... :D Joka tapauksessa, oon ilmeisesti nyt ollu täällä kolme kuukautta. Ollaan host perheeni kanssa edelleen tosi hyvissä väleissä. Siitä ehkä kertoo jotain host mumin päättäväisyys miun ruokavalion muuttamisen suhteen... Kyra on nyt tässä parin viime viikon aikana mm. vieny miut syömään kiinalaiseen (seuraavaks mennään syömään thaimaalaista ruokaa, näin kuulin),pakottanu kehottanu lataamaan puhelimeen sellasen sovelluksen, josta näkyy syödyt kalorit & ravintoarvot ja lapannu kaupassa minua varten kaikkee ihmeellistä tavaraa kärryyn (mm. kanafileitä, jotka ei oo tehty kanasta vaan sienistä). Jack on tosi kiinnostunu suomesta ja kysyy varmaan joka päivä kahdesti "when can I go to Finland?" ihan kun asia ois minusta kiinni. Jack on myös halunnu oppii suomea ja tällä hetkellä hänen sanavarastonsa näyttää tältä: koira, kissa, kiska, ääliö, moi & vesinokkaeläin. Tästä se lähtee!
Kuten oon jo aikaisemmin todennu, oon kasvattanu täällä ihan huimasti itsevarmuuttani ja se on tehny elämästä paljon helpompaa. Jaksan uskoa itseeni ja tehdä asioita, joita haluun tehdä (vaikka välillä pelottaakin vähän). Ostin eilen liput Bullet For My Valentinen keikalle, vaikka a. keikka on keskellä viikkoa, b. en tiedä miten pääsen Wembley Arenalle, c. oon menossa yksin ja d. en oo ihan selvillä, että mistä miun pitää mennä lunastamaan keikkalippu. Tiedän kuitenkin, että torstaina tuun olemaan just siellä missä pitääkin eikä stressaaminen etukäteen auta mitään. En oikein tiedä mitä pitäis kertoa, tuntuu että toistan itteeni joka kuukausipäivänä! Mutta päätös lähteä au pairiksi oli oikeesti elämäni paras päätös. Ei tätä voi kuvailla mitenkään, koko tää tunnemyrsky pitää kokea itse. Välillä täällä vituttaa kaikki (normaalista kaupasta ei löydä soijasuikaleita, meidän perhe käyttää aspartaamituotteita eikä syö juustoa melkein ikinä, matkustamiseen menee ikä, terveys & rahat etc) ja välillä tuntuu pelottavalta ajatella elämää tämän vuoden jälkeen. Vaikka välillä oon kärsimätön ja haluaisin jo muuttaa omaan kotiin ja päästä yliopistoon, niin oon kyllä silti onnellinen juuri tässä hetkessä. En tiedä miten välivuoden vois käyttää tätä paremmin, oon saanu täältä kolmessa kuukaudessa mukaani niin paljon asioita, joita ei oo mahdollisuutta saada mistään muualta. Vaikka välillä onkin hankalaa ja poden koti-ikävää itku kurkussa niin oon kaikesta huolimatta kiitollinen siitä, että miulla oli mahdollisuus ja uskallusta lähteä.
Mutta palatakseni turhaan löpinään: Käytiin kattomassa Roxanen kanssa The Catching Fire ja se oli NIIN hyvä, että tekis mieli mennä kattomaan vielä toisenkin kerran. Ei haitannu ees 30 minuutin mainokset (kyllä, kolmekymmentä minuuttia) elokuvan alussa!
Oon myös virittäytyny joulutunnelmaan ihan urakalla tässä viime viikot ja Spotifysta on luukutettu kaikkia mahdollisia jouluklassikoita. Käytiin Emilian & Anninan kanssa viikko sitten Lontoon merimieskirkon joulumyyjäisissä ja ostin sieltä Aurajuustoa (<3) ja mannapuuroa. Ois tehny mieli napata mukaan Oltermannia ja muuta mukavaa, mutta tällä kerralla ei budjetti antanu mitenkään periks, vaikka juustohiiren sydän jäikin itkemään verta. Ostin kuitenkin samalla reissulla Primarkista jouluvalot £1,5/kpl eli nyt alkaa olla kaikki kunnossa joulua varten! Täällä tais muuten sataa ekat räntälumetkin, mutta ei oo kyllä mitenkään talvista ja tuskin tulee olemaankaan. Tuntuu ihan uskomattomalta, että Suomessa on jo ihan kunnollista lunta! En vaan pysty tajuamaan sitä, vaikka tietysti oon nähny kuvia sieltä. Toivottavasti ois hirveesti lunta ja kauheesti pakkasta vielä helmikuussakin, koska MINÄ TULEN KÄYMÄÄN KOTONA SILLOIN!<3
Ps. Anteeks jättimäisestä kuvasta, en jaksanu pienentää sitä yhtään. Ehkä yksi iso kuva kompensoi muiden kuvien puuttumisen?
Pps. Nähtiin tänään aamulla kuollu kettu ja Jack totes hyvin dramaattisella äänellä "He died...Because someone ran over him". :D
...En selvästikään ymmärrä miten tää kuukausihomma pitäis laskea. Edellisen kerran taisin julistaa kuukausipäivän olleen 26.10. vaikka tulin tänne Lontooseen 30.08. eli siis... :D Joka tapauksessa, oon ilmeisesti nyt ollu täällä kolme kuukautta. Ollaan host perheeni kanssa edelleen tosi hyvissä väleissä. Siitä ehkä kertoo jotain host mumin päättäväisyys miun ruokavalion muuttamisen suhteen... Kyra on nyt tässä parin viime viikon aikana mm. vieny miut syömään kiinalaiseen (seuraavaks mennään syömään thaimaalaista ruokaa, näin kuulin),
Kuten oon jo aikaisemmin todennu, oon kasvattanu täällä ihan huimasti itsevarmuuttani ja se on tehny elämästä paljon helpompaa. Jaksan uskoa itseeni ja tehdä asioita, joita haluun tehdä (vaikka välillä pelottaakin vähän). Ostin eilen liput Bullet For My Valentinen keikalle, vaikka a. keikka on keskellä viikkoa, b. en tiedä miten pääsen Wembley Arenalle, c. oon menossa yksin ja d. en oo ihan selvillä, että mistä miun pitää mennä lunastamaan keikkalippu. Tiedän kuitenkin, että torstaina tuun olemaan just siellä missä pitääkin eikä stressaaminen etukäteen auta mitään. En oikein tiedä mitä pitäis kertoa, tuntuu että toistan itteeni joka kuukausipäivänä! Mutta päätös lähteä au pairiksi oli oikeesti elämäni paras päätös. Ei tätä voi kuvailla mitenkään, koko tää tunnemyrsky pitää kokea itse. Välillä täällä vituttaa kaikki (normaalista kaupasta ei löydä soijasuikaleita, meidän perhe käyttää aspartaamituotteita eikä syö juustoa melkein ikinä, matkustamiseen menee ikä, terveys & rahat etc) ja välillä tuntuu pelottavalta ajatella elämää tämän vuoden jälkeen. Vaikka välillä oon kärsimätön ja haluaisin jo muuttaa omaan kotiin ja päästä yliopistoon, niin oon kyllä silti onnellinen juuri tässä hetkessä. En tiedä miten välivuoden vois käyttää tätä paremmin, oon saanu täältä kolmessa kuukaudessa mukaani niin paljon asioita, joita ei oo mahdollisuutta saada mistään muualta. Vaikka välillä onkin hankalaa ja poden koti-ikävää itku kurkussa niin oon kaikesta huolimatta kiitollinen siitä, että miulla oli mahdollisuus ja uskallusta lähteä.
Mutta palatakseni turhaan löpinään: Käytiin kattomassa Roxanen kanssa The Catching Fire ja se oli NIIN hyvä, että tekis mieli mennä kattomaan vielä toisenkin kerran. Ei haitannu ees 30 minuutin mainokset (kyllä, kolmekymmentä minuuttia) elokuvan alussa!
Oon myös virittäytyny joulutunnelmaan ihan urakalla tässä viime viikot ja Spotifysta on luukutettu kaikkia mahdollisia jouluklassikoita. Käytiin Emilian & Anninan kanssa viikko sitten Lontoon merimieskirkon joulumyyjäisissä ja ostin sieltä Aurajuustoa (<3) ja mannapuuroa. Ois tehny mieli napata mukaan Oltermannia ja muuta mukavaa, mutta tällä kerralla ei budjetti antanu mitenkään periks, vaikka juustohiiren sydän jäikin itkemään verta. Ostin kuitenkin samalla reissulla Primarkista jouluvalot £1,5/kpl eli nyt alkaa olla kaikki kunnossa joulua varten! Täällä tais muuten sataa ekat räntälumetkin, mutta ei oo kyllä mitenkään talvista ja tuskin tulee olemaankaan. Tuntuu ihan uskomattomalta, että Suomessa on jo ihan kunnollista lunta! En vaan pysty tajuamaan sitä, vaikka tietysti oon nähny kuvia sieltä. Toivottavasti ois hirveesti lunta ja kauheesti pakkasta vielä helmikuussakin, koska MINÄ TULEN KÄYMÄÄN KOTONA SILLOIN!<3
Ps. Anteeks jättimäisestä kuvasta, en jaksanu pienentää sitä yhtään. Ehkä yksi iso kuva kompensoi muiden kuvien puuttumisen?
Pps. Nähtiin tänään aamulla kuollu kettu ja Jack totes hyvin dramaattisella äänellä "He died...Because someone ran over him". :D
maanantai 18. marraskuuta 2013
Dear Santa...
Uskomatonta mutta totta: jouluun on enää 36 yötä. Se tuntuu ihanalta ja samaan aikaan haikealta, koska tuleva joulu tulee olemaan niin erilainen verrattuna aikaisempiin vuosiin. En aio muiden au pairien tapaan mennä kotiin jouluksi, vaan vietän sen täällä host perheeni luona. Kerta miulla on nyt mahdollisuus kokea perinteinen englantilainen joulu, niin aion kyllä ehdottomasti tarttua tilaisuuteen. En yhtään tiedä mitä odottaa, koska täällä ei syödä samoja jouluruokia, ei katota aamulla Joulupukin kuumaalinjaa tai Lumiukkoa. Täällä ei tuu olemaan luminen joulu, eikä täällä paisteta pipareita. Enkä mie tuu viettämään joulua oman perheeni kanssa. Välillä toki mietityttää, että teinkö tässä asiassa oikean valinnan, mutta tää on vaan yks joulu muiden joukossa ja ens vuonna pääsen sitten viettämään ihan oikeeta joulua!<3
Miulla ei itse asiassa oo enää hirveesti stressiä joululahjojen ostamisesta, koska lykkäsin kaikki Suomeen menevät joululahjat poikaystävän mukaan eli oon ostanu ja paketoinu suurimman osan lahjoista. Tietysti pitää vielä hommata jotain Jackille ja host vanhemmille (oisko jollain jotain hyviä ideoita?!), mutta onneks on vielä aikaa. Ja mitä omiin joululahjoihin tulee, niin oon jo valmistautunu siihen, että en tuu saamaan hirveemmin mitään konkreettisia paketteja. Saan kuitenkin Suomesta usein lämpöisiä ajatuksia, ihania kortteja (kiitos Mari + pojat<3) ja rahallista tukea (kiitos äiskä&iskä<3). Mutta ajattelin nyt silti tehdä tällasen toivelistan, johon kokosin tämän hetken must have -juttuja! Tiedän, että noista suurin osa on aika kalliita hankintoja, mutta lähinnä oon ajatellu ostaa noita ihan itse itselleni tässä jossain vaiheessa, kunhan saan säästettyä rahaa. Paitsi en noita Marimekon pussukoita, koska en oo löytäny niitä täältä, vink vink...
1. Jeffrey Campbell Lita shoes
Oon täällä Lontoossa kaipaillu jo pidemmän aikaa juhlavampia kenkiä ja ihastuin tuohon Jeffrey Campbellin Lita-malliin tosi paljon. En oo ihan hirveesti korkokengillä kävelly, mutta noista oon lukenu että niillä on tosi hyvä kävellä ja että ne on tukevat jalassa. Nuo on aika hintavat, mutta jos sattuisin kyllästymään noihin/jäis käyttämättä/etc, niin saisin varmasti edes osan rahoista takaisin jälleenmyymällä ne jollekin halukkaalle.
2. Burton Tweed Satchel (Accessorize)
Ihana, ihana, ihana! Oon yrittäny ettiä just tällasta laukkua jo pari kuukautta, mutta nyt löysin täydellisyyden. Pienet skottilaiset vibat + kompaktin kokoinen laukku = rakkaus. Ja äitille tiedoksi, että KYLLÄ tarvitsen oikean laukun kokoista laukkua!
3. Musta Fjällräven Kånken
Ostin vuoden 2012 kesällä vaaleanpunaisen Fjällräven Kånkenin pitkään siitä haaveiltuani. Vaaleanpunainen väri on vaan siitä huono, että siinä näkyy kaikki lika tosi helposti ja se haittaa minuu toisinaan aika paljonkin. Oon yrittäny hinkata kaikki mahdolliset tummat viirut pois, mutta en oo siinä onnistunu. Sen takia haluisin samanlaisen repun mustana, koska sen kanssa vois sitten rymytä ihan huoletta!
4. Marius onesie (OnePiece)
Tätäkin oon halunnu pitkään, mutta en korkeen hinnan takia oo uskaltanu ostaa. Nyt kun oon pähkäilly ja miettiny ja tuumaillu, niin kyllä mie tällasenkin varmaan jossain vaiheessa hommaan. Tykkään hengata kotona tosi paljon ja koska täällä on sisätiloissa KYLMÄ, niin ois erittäin kätevä ja lämmin. Ja laiskojen päivien pelastus. En myöskään haluu ostaa sellasta "halppisversiota", koska ne rupsahtaa tosi nopeesti ja se kangas ei oo lähellekään yhtä lämmin/laadukas, mitä tuossa aidossa.
5. Pussukat Marimekolta (Pisaroi & Kompotti)
Tartteisin uuden penaalin & meikkipussin ja miusta Marimekon pussukat on vaan parhaita. Tällä hetkellä miun meikkipussina toimii Saanalta nyysitty samanmallinen pussukka (sori kamu<3 lupaan palauttaa sen!), mutta ehkä ois jo korkee aika ostaa ihan oma. Pisaroi & Kompotti on molemmat tosi kivoja kuoseja, varsinkin tuo Kompotti.
6. Peppermint Intesive Foot Rescue (The Body Shop)
7. Peppermint Cooling Foot Lotion (The Body Shop)
Kävelen täällä tosi paljon ja jalat tuntuu joskus vähän väsyneiltä. En oo ikinä kokeillu mitään tällasia jalkajuttuja ja tykkään puunata itteeni tylsinä iltoina, joten ois kiva kokeilla näitä.
8. Coconut Shimmer Body Butter (The Body Shop)
The Body Shopin vartalovoiteet on ainakin miun iholle tosi hyviä ja tuo miun nykyinen voide on jo uhkaavasti alkanu hupenemaan, joten ainakin jossain vaiheessa on uus voide hommattava. Nyt miulla on käytössä oliivi, mutta ehkäpä kookos vois myös olla erinomainen vaihtoehto.
Siinäpä miun lista, onko teillä mielessä jotain kivoja lahjatoiveita?
Ps. Ostin Tigeristä pipareita ja täällä tuoksuu ihan joulu sen takia. Ehkä vois alkaa jo kuuntelemaan Mamban joululevyä... Muistan kun kuuntelin sitä pienempänä ja juoksin samalla olohuonetta ympäri, mahtavat lapsuusmuistot!
Pps. Kolmas postaus kolmen päivän sisällä, pitäisköhän jo huolestua?
Miulla ei itse asiassa oo enää hirveesti stressiä joululahjojen ostamisesta, koska lykkäsin kaikki Suomeen menevät joululahjat poikaystävän mukaan eli oon ostanu ja paketoinu suurimman osan lahjoista. Tietysti pitää vielä hommata jotain Jackille ja host vanhemmille (oisko jollain jotain hyviä ideoita?!), mutta onneks on vielä aikaa. Ja mitä omiin joululahjoihin tulee, niin oon jo valmistautunu siihen, että en tuu saamaan hirveemmin mitään konkreettisia paketteja. Saan kuitenkin Suomesta usein lämpöisiä ajatuksia, ihania kortteja (kiitos Mari + pojat<3) ja rahallista tukea (kiitos äiskä&iskä<3). Mutta ajattelin nyt silti tehdä tällasen toivelistan, johon kokosin tämän hetken must have -juttuja! Tiedän, että noista suurin osa on aika kalliita hankintoja, mutta lähinnä oon ajatellu ostaa noita ihan itse itselleni tässä jossain vaiheessa, kunhan saan säästettyä rahaa. Paitsi en noita Marimekon pussukoita, koska en oo löytäny niitä täältä, vink vink...
1. Jeffrey Campbell Lita shoes
Oon täällä Lontoossa kaipaillu jo pidemmän aikaa juhlavampia kenkiä ja ihastuin tuohon Jeffrey Campbellin Lita-malliin tosi paljon. En oo ihan hirveesti korkokengillä kävelly, mutta noista oon lukenu että niillä on tosi hyvä kävellä ja että ne on tukevat jalassa. Nuo on aika hintavat, mutta jos sattuisin kyllästymään noihin/jäis käyttämättä/etc, niin saisin varmasti edes osan rahoista takaisin jälleenmyymällä ne jollekin halukkaalle.
2. Burton Tweed Satchel (Accessorize)
Ihana, ihana, ihana! Oon yrittäny ettiä just tällasta laukkua jo pari kuukautta, mutta nyt löysin täydellisyyden. Pienet skottilaiset vibat + kompaktin kokoinen laukku = rakkaus. Ja äitille tiedoksi, että KYLLÄ tarvitsen oikean laukun kokoista laukkua!
3. Musta Fjällräven Kånken
Ostin vuoden 2012 kesällä vaaleanpunaisen Fjällräven Kånkenin pitkään siitä haaveiltuani. Vaaleanpunainen väri on vaan siitä huono, että siinä näkyy kaikki lika tosi helposti ja se haittaa minuu toisinaan aika paljonkin. Oon yrittäny hinkata kaikki mahdolliset tummat viirut pois, mutta en oo siinä onnistunu. Sen takia haluisin samanlaisen repun mustana, koska sen kanssa vois sitten rymytä ihan huoletta!
4. Marius onesie (OnePiece)
Tätäkin oon halunnu pitkään, mutta en korkeen hinnan takia oo uskaltanu ostaa. Nyt kun oon pähkäilly ja miettiny ja tuumaillu, niin kyllä mie tällasenkin varmaan jossain vaiheessa hommaan. Tykkään hengata kotona tosi paljon ja koska täällä on sisätiloissa KYLMÄ, niin ois erittäin kätevä ja lämmin. Ja laiskojen päivien pelastus. En myöskään haluu ostaa sellasta "halppisversiota", koska ne rupsahtaa tosi nopeesti ja se kangas ei oo lähellekään yhtä lämmin/laadukas, mitä tuossa aidossa.
5. Pussukat Marimekolta (Pisaroi & Kompotti)
Tartteisin uuden penaalin & meikkipussin ja miusta Marimekon pussukat on vaan parhaita. Tällä hetkellä miun meikkipussina toimii Saanalta nyysitty samanmallinen pussukka (sori kamu<3 lupaan palauttaa sen!), mutta ehkä ois jo korkee aika ostaa ihan oma. Pisaroi & Kompotti on molemmat tosi kivoja kuoseja, varsinkin tuo Kompotti.
6. Peppermint Intesive Foot Rescue (The Body Shop)
7. Peppermint Cooling Foot Lotion (The Body Shop)
Kävelen täällä tosi paljon ja jalat tuntuu joskus vähän väsyneiltä. En oo ikinä kokeillu mitään tällasia jalkajuttuja ja tykkään puunata itteeni tylsinä iltoina, joten ois kiva kokeilla näitä.
8. Coconut Shimmer Body Butter (The Body Shop)
The Body Shopin vartalovoiteet on ainakin miun iholle tosi hyviä ja tuo miun nykyinen voide on jo uhkaavasti alkanu hupenemaan, joten ainakin jossain vaiheessa on uus voide hommattava. Nyt miulla on käytössä oliivi, mutta ehkäpä kookos vois myös olla erinomainen vaihtoehto.
Siinäpä miun lista, onko teillä mielessä jotain kivoja lahjatoiveita?
Ps. Ostin Tigeristä pipareita ja täällä tuoksuu ihan joulu sen takia. Ehkä vois alkaa jo kuuntelemaan Mamban joululevyä... Muistan kun kuuntelin sitä pienempänä ja juoksin samalla olohuonetta ympäri, mahtavat lapsuusmuistot!
Pps. Kolmas postaus kolmen päivän sisällä, pitäisköhän jo huolestua?
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
"Has anyone noticed how much Daniel Radcliffe looks like Harry Potter?"
Lontoon julkinen liikenne on saatanasta (anteeksi äiti kielenkäytöstä). Tai no lähinnä vaan bussilla matkustaminen ja kamalat liikenneruuhkat. Saatoin eilen poikaystäväni Heathrow Airportille ja jouduin istumaan sen takia viisi tuntia bussissa. VIISI TUNTIA. Olin kotona samaan aikaan kun poikaystävä Suomessa. Jouduin myös vielä samaan syssyyn kohtaamaan ihan pimahtaneita ihmisiä, toinen näistä tapauksista mm. käyttäyty ihan vainoharhasesti ja huuti noin 15-vuotiaalle ohikulkevalle pojalle "why do you keep staring at me, you must be gay!!!!" ja näytti kesuria. Pidin kyllä katseeni erittäin visusti puhelimessa, jota räpläsin kun viimestä päivää välttääkseni katsekontaktin sen hullun kanssa. Onneks pääsin sitä karkuun bussin yläkertaan.
Tänään miun hiukset oli yks iso leijonan harja, mutta en jaksanu välittää koska lähdettiin Camden Towniin. Halusin mennä yhteen putiikkiin metsästämään viidentoista punnan vanseja/converseja, mutta tälläkään kerralla en sieltä valitettavasti löytäny omaa kokoani. Tepi löys sieltä viime sunnuntaina ihanat siniset vansit ja oon siitä asti miettiny uutta iskua samaan paikkaan. Blaah, ehkä pitäs vaan ostaa ens perjantain taskurahasta ne kengät niin pääsis tästäkin vimmasta eroon. Pitäis myös ostaa talvitakki ja mielellään sellanen, että pärjäisin samalla takilla myös Suomen sääoloissa ens talvena.
Päädyttiin tänään myös vahingossa Natural History Museumiin once again, lähinnä dinosaurusten takia. Ei nähty niitä viime kerralla, koska se osuus oli suljettu hetkellisesti. Tänään nähtiin sit dino jos toinenkin, mutta minun ja Roxanen lisäks sinne museoon oli päättäny lähteä n. koko Lontoo. Oli pikainen reissu se, MUTTA tänään tapahtui vielä jotain muutakin merkittävää ja melkein aloin kiljumaan riemusta keskellä vilkasta tietä. Löysin nimittäin itseni sattumalta seisomassa suoraan Skandium-nimisen puljun edestä. Ja mitä silmäni näkivätkään: Iittalaa ja Marimekkoa!!!! Ryntäsin sisään ja kuljin vaan paikasta toisaan hymy korvissa. Joku perhe puhu suomea ja toinen sen perheen lapsista sano "täällä ei varmaan kukaan muu puhu suomea!" ja melkein pakahduin onnellisuudesta, koska MINÄ puhun ja MINÄ ymmärrän. Oisin voinu ostaa sieltä mm. kaiken, mutta päädyin kuitenkin vaan tuohon ihanaan Iittalan Taika-mukiin, koska miulla on sellasia myös kotona ja se on erittäin kompaktin kokoinen. Ja suomalaista designia! Minun oma muki.
Sain torstaina vihdoin ja viimein tuon Craig Taylorin Londonersin käsiini. Oon yrittäny epätoivoisesti metsästää sitä siitä asti, kun sain siitä ensimmäisen kerran kuulla (itse asiassa entisen au pairin - Ainon - blogista). Oon tykänny tuosta tosi paljon ensimmäisten sivujen perusteella ja pystyn samaistumaan ihan täysin joidenkin ihmisten kertomuksiin. Suosittelen!
Ja näin loppuun on hyvä laittaa itsestään kuva, jossa oikea silmä on vähän kierosilmä. Näihin tunnelmiin ja kuviin, nyt meen ehkä keittämään toisen kupin teetä ja hautaudun peiton alle lukemaan. Ehkä nuuhkuttelen myös paitaa, jonka Tepi vahingossa jätti tänne. Okei, en tiedä oliko tuota soveliasta kirjoittaa tänne, mutta joka tapauksessa.
Nyyh, ikävä Suomea ja äitiä ja isiä ja mummia ja ukkia!<3
Tänään miun hiukset oli yks iso leijonan harja, mutta en jaksanu välittää koska lähdettiin Camden Towniin. Halusin mennä yhteen putiikkiin metsästämään viidentoista punnan vanseja/converseja, mutta tälläkään kerralla en sieltä valitettavasti löytäny omaa kokoani. Tepi löys sieltä viime sunnuntaina ihanat siniset vansit ja oon siitä asti miettiny uutta iskua samaan paikkaan. Blaah, ehkä pitäs vaan ostaa ens perjantain taskurahasta ne kengät niin pääsis tästäkin vimmasta eroon. Pitäis myös ostaa talvitakki ja mielellään sellanen, että pärjäisin samalla takilla myös Suomen sääoloissa ens talvena.
Päädyttiin tänään myös vahingossa Natural History Museumiin once again, lähinnä dinosaurusten takia. Ei nähty niitä viime kerralla, koska se osuus oli suljettu hetkellisesti. Tänään nähtiin sit dino jos toinenkin, mutta minun ja Roxanen lisäks sinne museoon oli päättäny lähteä n. koko Lontoo. Oli pikainen reissu se, MUTTA tänään tapahtui vielä jotain muutakin merkittävää ja melkein aloin kiljumaan riemusta keskellä vilkasta tietä. Löysin nimittäin itseni sattumalta seisomassa suoraan Skandium-nimisen puljun edestä. Ja mitä silmäni näkivätkään: Iittalaa ja Marimekkoa!!!! Ryntäsin sisään ja kuljin vaan paikasta toisaan hymy korvissa. Joku perhe puhu suomea ja toinen sen perheen lapsista sano "täällä ei varmaan kukaan muu puhu suomea!" ja melkein pakahduin onnellisuudesta, koska MINÄ puhun ja MINÄ ymmärrän. Oisin voinu ostaa sieltä mm. kaiken, mutta päädyin kuitenkin vaan tuohon ihanaan Iittalan Taika-mukiin, koska miulla on sellasia myös kotona ja se on erittäin kompaktin kokoinen. Ja suomalaista designia! Minun oma muki.
Sain torstaina vihdoin ja viimein tuon Craig Taylorin Londonersin käsiini. Oon yrittäny epätoivoisesti metsästää sitä siitä asti, kun sain siitä ensimmäisen kerran kuulla (itse asiassa entisen au pairin - Ainon - blogista). Oon tykänny tuosta tosi paljon ensimmäisten sivujen perusteella ja pystyn samaistumaan ihan täysin joidenkin ihmisten kertomuksiin. Suosittelen!
Ja näin loppuun on hyvä laittaa itsestään kuva, jossa oikea silmä on vähän kierosilmä. Näihin tunnelmiin ja kuviin, nyt meen ehkä keittämään toisen kupin teetä ja hautaudun peiton alle lukemaan. Ehkä nuuhkuttelen myös paitaa, jonka Tepi vahingossa jätti tänne. Okei, en tiedä oliko tuota soveliasta kirjoittaa tänne, mutta joka tapauksessa.
Nyyh, ikävä Suomea ja äitiä ja isiä ja mummia ja ukkia!<3
lauantai 16. marraskuuta 2013
Edinburgh
Anteeksi pienestä hiljaisuudesta täällä! Edinburghiin en tosiaan ottanu tietokonetta mukaan ja viime viikon vietin poikaystäväni (<3) kanssa, joten on tää nyhjääminen tietokoneella jääny vähän vähälle. Mutta johdatellakseni itseni itse aiheeseen: Voi Skotlanti minkä minulle teit!
Palatakseni alkuun, otettiin siis tyttöjen kanssa suunta kohti Edinburghia 26.10. Victoria Coach Stationilta, josta meidän bussi lähti suunnilleen klo 23:00. Matkustettiin National Expressillä ja paria kuukautta aikasemmin ostettu menopaluu maksoi 36 puntaa. Matka Lontoosta Edinburghiin kesti yhdeksän tuntia ja oli kyllä aikamoinen kokemus... Menomatkalla bussin patteri oli niin kuumalla, että poltin nilkkani kun paljas iho hipas vahingossa sitä kuumaa patteria! Tulomatkalla se patteri ei ollu sit ollenkaan päällä ja bussissa oli niin kylmä, että ihmiset oikeesti istu siellä pipot päässä ja lapaset kädessä. Matkan aikana bussikuski vaihtu kahdesti ja tää vaihto tapahtu yleensä tietysti just sillon, kun olin vaipumassa edes jonkinlaiseen uneen. Ei tarvii siis varmaan erikseen mainita, että bussissa oli erittäin hyvä nukkua...NOT. Istuin kummatkin matkat Ellan vieressä, joten pystyttiin onneks hepuloimaan rakkaalla äidinkielellämme...
Heräsin jonkinlaisesta horroksesta kuuden maissa aamulla ja ensimmäinen asia mitä näin kun katsoin ulos: NUMMIA! Silmänkantamattomiin! Vanhoja pieniä kiviaitoja! Herätin heti Ellan (kuten hyvä ystävä tekee toisen viimeinkin saadessa ees vähän unta) ja ihasteltiin maisemia yhdessä. Edinburghin bussiasemalle saavuttiin klo 07:00 (samana yönä siirrettiin kelloja tunti taaksepäin) ja siinä sitten alettiin pohtimaan että mitähän tässä nyt sit tekis. Hostellin check-in aukes tosiaankin vasta klo 13:00, joten siinä oli sit muutama tunti aikaa tehdä jotain kehittävää. Päätettiin kuitenkin suunnistaa hostellille ja heittää kaikki kamat sinne, ettei niitä tartteis raahata mukana koko aamupäivää. Muuten ihan hyvä, mut lähdettiin heti kävelemään väärään suuntaan ja ihan hyvä tovi käveltiinkin...
Ella ja Roxane yrittää löytää hostellia, joka oli tuossa vasemmalla melkein vastapäätä, haha... Voitte myös pistää merkille silmäpussini, jotka kielivät hyvin nukutusta yöstä!
Löydettiin sit kuitenkin lopulta perille asti ja saatiin jättää kaikki kamat hostellille. Siinä sitten väsyneinä lähdettiin kävelemään kohti tuntematonta ja lopulta päädyttiin Scotmidiin (paikallinen Tesco/Sainsbury's/you name it) ostamaan appelsiinimehua ja aamupalaa. Istuttiin hyvä tovi kaupan sisällä ja podettiin yleistä väsymystä. Yks aurinkoinen vanha nainen kyseli meiltä hymyillen, että ollaanko aamua aloittelemassa. Varmaan näytettiin siltä, että ei olla päästy vielä ees kotiin edellisen illan partyista. :D Hetken lagauksen jälkeen lähdettiin taas kävelemään ja tällä kerralla haluttiin löytää Primark, ihan vaan sen takia että tiedettäis myöhemmin minne mennä... Yeah right. Shoppaamiseksihan se meni. Aika säälittävää, että matkustetaan Lontoosta Edinburghiin yhdeksän tuntia ja ensimmäinen kauppa (ruokakauppaa lukuunottamatta) johon mennään on Primark.
Palattiin hostellille (jonka nimi on muuten The Hostel) yhden jälkeen ja meidät otti vastaan ihanan aurinkoinen nainen, joka oli suorastaan luotu asiakaspalveluun! Miulla on muutenkin pelkästään hyvää sanottavaa koko hostellista työntekijöistä rakennukseen ja hinta-laatusuhteeseen. Varattiin siis meille paikat tuolta samaan aikaan kun bussimatkatkin, eli paria kuukautta aikasemmin ja yks yö tuli maksamaan noin 10 puntaa. Nukuttiin sellasessa 16 ihmisen "dormissa", joka kuulostaa paljon pahemmalta kun mitä se todellisuudessa oli! Huone oli tosi viihtyisä ja siellä oli kahdeksan kerrossänkyä. Mie nukuin yläsängyssä ja nukuin kaikki yöt ihan taju kankaalla, koska patja oli tosi pehmeä ja tyyny samanlainen kun täällä kotona. Ei mitään valittamista! Meillä oli hostellilla käytössä yhteinen keittiö, joten säästettiin aika paljon rahaa käymällä Lidlissä ruokaostoksilla ja kokkaamalla sitten ite hostellilla. Ei kyllä keretty hirveesti syömään, koska oltiin koko ajan huitelemassa jossain, haha. Suihkut oli paljon paremmat mitä olin entuudestaan aatellu. Olin ajatellu jotain likaista yhteissuihkua, mutta hostellilla meitä odottikin 3kpl lukittavia suihkukoppeja! Tosin lämpövaihtoehtoja oli kolme: jääkylmä, kylmä tai tulikuuma. Ramppasin sit yleensä tuon kylmän ja tulikuuman välillä ja ihan hyvin pärjäs viikon ajan tuollasella järjestelyllä.
Maanantaina päätettiin lähteä tutustumaan ehkä Edinburghin tunnetuimpaan (ja näkyvimpään) nähtävyyteen, Edinburgh Castleen. Linna sijaitsee tosi korkeella kukkulalla ja otti oman aikansa kiivetä sinne, mutta näkymät oli kyllä huikeet. Jonotettiin pääsylippuja noin 40min, vaikka ei tultu paikalle erityisen myöhään. Lippu makso 16 puntaa, joka oli omasta mielestäni aika suolainen verrattuna siihen, mitä siellä linnassa sitten oikeestaan ees näki. Edinburgh Castlessa ei oikeestaan oo mitään hulppeita sisätiloja, lähinnä vaan museoita ympäri sitä aluetta erillään olevissa rakennuksissa, joihin kaikkin ei pääse edes käymään koska Skotlannin armeija vissiin käyttää linnaa edelleen tukikohtanaan. Mutta näin Scottish Crown Jewelsit ja pari siistiä juttua! Otettiin sellanen pieni opastettu kierros, jota johti ihan törkeellä skottiaksentilla puhuva mies. En tuulen/skottiaksentin takia kuullu tai ymmärtäny hirveesti mitään, mutta en kyllä kuulemani perusteella missannu kauheesti. Saatiin kyllä kuulla, että ilmassa leijaileva tuoksu tulee olutpanimoilta. Ikävöin sitä tuoksua, se oli niin uskomattoman hyvä.<3 Mutta tosiaan, vähän oli kyllä pettymys tuo linna vaikka olihan siellä tosi kaunista ja kannatti ehdottomasti käydä.
Edinburgh Castlen jälkeen lähdettiin kävelemään sokkona pitkin Edinburghin kauniita katuja, aikomuksena löytää joku pieni ja kotoisa kahvila. Löydettiinkin sellanen, mutta siellä oli pelkästään kaksi pöytää ja ne oli molemmat varattu. Siinä käveltiin sateessa ja kiroiltiin, kun lopulta ei nähty enää edes Starbucks Coffeeta missään ja todettiin, että ok vois kattoo puhelimesta reitin takaisin keskustaan. Loppujen lopuks päädyttiin istumaan sinne Starbucks Coffeeseen kuuman kaakaon äärelle juttelemaan. Oon vasta täällä Britanniassa alkanu arvostaa kahvilakulttuuria, ehkä siks että se on tosi hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin.
Tiistaina haluttiin reippailla, joten käveltiin noin 40min päähän vuorelle, jonka nimi on ehkä (en siis tosiaan oo varma, kattelin tässä kuvia ja tuo näyttäis optimaalisimmalta vaihtoehdolta) Arthur Seat. Luultiin että kiipeäminen huipulle kestäis sen pari tuntia, joten käytiin Tescossa hamstraamassa ruokaa mukaan. Loppujen lopuks oltiin siellä huipulla noin 30min kiipeämisen jälkeen... Joka tapauksessa, oli ihan mahtavaa kiivetä sinne. Ilma oli tosi kaunis, aurinko paisto pilvettömältä taivaalta mutta oli kuitenkin sellanen vähän kirpeä syystalvimainen lämpötila. Mutta mitä korkeemmalle päästiin, sitä enemmän alko tuulemaan. Huipulle kun päästiin, niin ei uskallettu melkein ees kattoa maisemia koska pelättiin, että tuuli tarttuu kiinni takkiin ja heittää alas kiellekkeeltä. Mutta hei, nähtiin kärppä!
Keskiviikkona herättiin niinkin aikaisin kuin klo 06:30 (tosin heräsin kyllä Edinburghissa joka aamu about samoihin aikoihin...what), koska jos mie jotakin halusin Skotlannissa nähdä niin Loch Nessin! Oltiin sillon tätä Skotlannin reissua suunnitellessa päätetty Roxanen kanssa, että otetaan yhden päivän reissu Loch Nessille. Päädyttiin Gray Line Touriin, koska niiden nettisivut vaikutti luotettavilta ja muutenkin ensivaikutelma oli koko yhtiöstä hyvä. Meidän kierros kesti ~12h ja nähtiin Loch Nessin lisäks vaikka mitä muutakin, esimerkiksi Glen Coe, Rannoch Moor & Pitlochry. Koko lysti makso 37 puntaa ja oli todellakin jokaisen punnan arvoinen! Matkustettiin bussilla ja meillä oli ihan mahtava bussikuski. Se puhu melkein taukoamatta (tosi vahvalla skottiakstentilla, tietysti) aina kun oltiin bussissa ja selitti hirveesti Skotlannin historiasta ja tietysti niistä paikoista, jotka nähtiin. Maisemat oli ihan uskomattomia jopa bussin ikkunasta nähtynä ja huokailin vaan ihastuneena noin joka toinen sekunti. Ihan hullua nähdä niin paljon karua ja samaan aikaan niin kaunista luontoa! Varsinkin matkalla takaisin Edinburghiin sydän jätti välillä lyönnin väliin, kun ilta tummeni tummenemistaan ja lopulta pysty näkemään vaan vuorten siluetit samalla kun taustalla soi säkkipilli... Voin siis kyllä suositella tuota samaa kierrosta ihan jokaiselle, se oli paljon parempi mitä edes odotin! Vaikkakin itse Loch Ness oli vähän pettymys. Se oli...järvi. Cruisailtiin siellä veneellä vähän ja nähtiin yhdestä ruudusta miten syvä Loch Ness on meidän alla ja toisesta nähtiin "lämpökamera", jonka avulla yritettiin metsästää Nessietä. Meillä oli oppaana sellanen suhteellisen nuori mies, jolla oli niin törkee skottiaksentti että melkein kehräsin siellä mielihyvästä, haha...
Torstaina yritettiin imeä itseemme vähän kulttuuria, mutta henkilökohtaisesti en kyllä lämmenny hirveesti noille museoille joissa käytiin. En jaksa edes vaivautua ettimään oikeaa nimeä, mutta ensimmäinen museo oli täynnä tauluja, joissa aiheena oli pääasiassa uskonto tai sitten ne maalaukset oli vaan muotokuvia joistakin tuntemattomista henkilöistä. Bongasin kyllä yhden Pablo Picasson maalauksen, ainoa jonka nimen tunnistin! Käytiin myös Edinburghin National History Museumissa, joka oli jotain tylsän ja kivan välimaastosta. Katottiin siellä kivoja videoita jääkauden vaikutuksista Skotlantiin ja se oli oikeesti mielenkiintosta, mutta muuten... Naah. Melkein hävettää myöntää, mutta en oo ihan hirveen museoihminen. Lasivitriinien tuijottelun sijasta tykkään haahuilla ympäri kaupunkia ja päätyä erilaisiin paikkoihin. Kuten esimerkiksi KFC:n SAASTAISEEN vessaan, hyi hemmetti... Vaikka miulla oli ihan karmiva vessahätä, niin meinasin juosta kirkuen karkuun sieltä loukosta. Päädyttiin myös (taas) Primarkiin, koska oli Halloween ja vaikka lopulta jäätiin nukkumaan onnellisesti hostellille, niin meidän oli alkuperin tarkotus lähtee juhlimaan. Miulla oli mekko hommattuna, mutta koska ainoat mukana olleet kengät eli lenkkarit neon oransseilla nauhoilla ei välttämättä ois ollu se sopivin kenkävalinta pikkumustan kanssa, lähdettiin sitten Primarkiin halpojen kenkien toivossa. Ja kolmella punnalla ostin sieltä sellaselta pienet ja sievät kengät, eikä ne näytä vieläkään merkkejä tuhoutumisesta vaikka oonkin niillä kävelly jo aika paljon! Mutta miun kyllä pitää ihan oikeesti hankkia ne Converset tai Vansit tässä joku päivä, kuten on pitäny tehdä jo joka perjantai kahden kuukauden ajan...
Perjantaina meillä oli do your own stuff -day. Roxane lähti tutustumaan viskitehtaaseen, Ella lähti Glasgow:hn tapaamaan host perheensä edellistä au pairia ja minä puolestani päädyin sitten shoppaamaan ja kävelemään ympäri Edinburghia. Illalla laittauduttiin näteiks ja trust me, se oli aikamoinen haaste hostellin heikohkossa valossa + minimaalisen pienen peilin varassa. Pidin sitä peiliä suussa ja samalla yritin sitten saada eyelinerit kohdilleen. :D Lopulta päästiin lähtemään ja koska ei haluttu tyytyä lähimpiin pubeihin niin käveltiin... Käveltiin... Käveltiin... Ja käveltiin. Ei löydetty minkäänlaista baaria/pubia mistään, vaikka käveltiin tunti! Loikittiin häntä koipien välissä takasin hostellin läheisyyteen ja yritettiin päästä eka yhteen pubiin joka oli ihan täynnä ja sitten toiseen, joka oli myös niin täynnä ettei mahduttu istumaan. Loppujen lopuks palattiin sitten hostellille ja mentiin nukkumaan. Vaikka kaikkemme annettiin niin tällä kertaa ei päästy oikein Edinburghin yöelämän makuun, höh.
Lauantai tuli ihan liian nopeesti ja aamulla oli vähän haikeet fiilikset kun tiedettiin, että illalla pitää ottaa bussi kohti Lontoota. Sää oli ihan karsee ja vettä tuli kaatamalla niskaan, mutta käytiin kuitenkin Edinburghin kaikki noin 2300 turistikauppaa läpi. Ja päästiin käymään Mimi's bakehousessa, joka oli niin uskomaton että voisin pakata kaikki tavarani kasaan nyt ja lähteä takasin Edinburghiin. Tilasin luxury hot chocolaten ja croissantin, tytöt tilas muistaakseni muffinsit. Ei kyllä hirveesti keskusteltu syöminkien aikana, oli niin hyvää että piti nauttia hetkestä täysin siemauksin! Viimeisen kaupunkikierroksen jälkeen tultiin takasin hostellille neljäks tuntia, koska ei vaan pystyny/jaksanu/halunnu tehdä yhtään mitään. Harmitti ja ärsytti lähtee takasin kotiin, joten lusmuiltiin sitten hostellilla eikä tehty mitään järkevää. Kävelymatka hostellilta bussiasemalle oli ihan hirveä (tiedän siihen syyn, koska mittasin kotona tavaroideni painon: 16kg?!?!), mutta bussimatka oli vieläkin kamalampi. Oltiin takaisin Lontoossa vähän ennen klo 07:00 ja koska ensimmäinen tube lähti kahdeksalta, niin odoteltiin sitten siinä silmäpussit polvissa roikkuen noin tunti tube stationilla. Mind the gap -ääni oli jotenkin seonnu, koska se soi joka kerralla 10 kertaa vielä senkin jälkeen, kun tube oli lähteny jatkamaan matkaa. Kotiin kun pääsin niin en tietenkään ollu enää yhtään väsyny ja purin kaikki kamat siinä tehokkaasti ja myöhemmin lähdettiin Roxanen kanssa Brent Crossille, joka on siis sellanen shopping mall tässä aika lähellä.
Mutta Skotlantiin on kyllä pakko päästä vielä takaisin, ehkä jopa vielä aupparivuoden aikana.
Ps. Jos on jotain kysyttävää tästä reissusta, niin antakaa palaa! Vastailen mielelläni.
Pps. On muuten ihan kamala homma ladata kaikki kuvat koneelle + muokata niiden kokoa, sitten ladata nettiin ja linkittää tänne blogiin!!
Palatakseni alkuun, otettiin siis tyttöjen kanssa suunta kohti Edinburghia 26.10. Victoria Coach Stationilta, josta meidän bussi lähti suunnilleen klo 23:00. Matkustettiin National Expressillä ja paria kuukautta aikasemmin ostettu menopaluu maksoi 36 puntaa. Matka Lontoosta Edinburghiin kesti yhdeksän tuntia ja oli kyllä aikamoinen kokemus... Menomatkalla bussin patteri oli niin kuumalla, että poltin nilkkani kun paljas iho hipas vahingossa sitä kuumaa patteria! Tulomatkalla se patteri ei ollu sit ollenkaan päällä ja bussissa oli niin kylmä, että ihmiset oikeesti istu siellä pipot päässä ja lapaset kädessä. Matkan aikana bussikuski vaihtu kahdesti ja tää vaihto tapahtu yleensä tietysti just sillon, kun olin vaipumassa edes jonkinlaiseen uneen. Ei tarvii siis varmaan erikseen mainita, että bussissa oli erittäin hyvä nukkua...NOT. Istuin kummatkin matkat Ellan vieressä, joten pystyttiin onneks hepuloimaan rakkaalla äidinkielellämme...
Heräsin jonkinlaisesta horroksesta kuuden maissa aamulla ja ensimmäinen asia mitä näin kun katsoin ulos: NUMMIA! Silmänkantamattomiin! Vanhoja pieniä kiviaitoja! Herätin heti Ellan (kuten hyvä ystävä tekee toisen viimeinkin saadessa ees vähän unta) ja ihasteltiin maisemia yhdessä. Edinburghin bussiasemalle saavuttiin klo 07:00 (samana yönä siirrettiin kelloja tunti taaksepäin) ja siinä sitten alettiin pohtimaan että mitähän tässä nyt sit tekis. Hostellin check-in aukes tosiaankin vasta klo 13:00, joten siinä oli sit muutama tunti aikaa tehdä jotain kehittävää. Päätettiin kuitenkin suunnistaa hostellille ja heittää kaikki kamat sinne, ettei niitä tartteis raahata mukana koko aamupäivää. Muuten ihan hyvä, mut lähdettiin heti kävelemään väärään suuntaan ja ihan hyvä tovi käveltiinkin...
Löydettiin sit kuitenkin lopulta perille asti ja saatiin jättää kaikki kamat hostellille. Siinä sitten väsyneinä lähdettiin kävelemään kohti tuntematonta ja lopulta päädyttiin Scotmidiin (paikallinen Tesco/Sainsbury's/you name it) ostamaan appelsiinimehua ja aamupalaa. Istuttiin hyvä tovi kaupan sisällä ja podettiin yleistä väsymystä. Yks aurinkoinen vanha nainen kyseli meiltä hymyillen, että ollaanko aamua aloittelemassa. Varmaan näytettiin siltä, että ei olla päästy vielä ees kotiin edellisen illan partyista. :D Hetken lagauksen jälkeen lähdettiin taas kävelemään ja tällä kerralla haluttiin löytää Primark, ihan vaan sen takia että tiedettäis myöhemmin minne mennä... Yeah right. Shoppaamiseksihan se meni. Aika säälittävää, että matkustetaan Lontoosta Edinburghiin yhdeksän tuntia ja ensimmäinen kauppa (ruokakauppaa lukuunottamatta) johon mennään on Primark.
Palattiin hostellille (jonka nimi on muuten The Hostel) yhden jälkeen ja meidät otti vastaan ihanan aurinkoinen nainen, joka oli suorastaan luotu asiakaspalveluun! Miulla on muutenkin pelkästään hyvää sanottavaa koko hostellista työntekijöistä rakennukseen ja hinta-laatusuhteeseen. Varattiin siis meille paikat tuolta samaan aikaan kun bussimatkatkin, eli paria kuukautta aikasemmin ja yks yö tuli maksamaan noin 10 puntaa. Nukuttiin sellasessa 16 ihmisen "dormissa", joka kuulostaa paljon pahemmalta kun mitä se todellisuudessa oli! Huone oli tosi viihtyisä ja siellä oli kahdeksan kerrossänkyä. Mie nukuin yläsängyssä ja nukuin kaikki yöt ihan taju kankaalla, koska patja oli tosi pehmeä ja tyyny samanlainen kun täällä kotona. Ei mitään valittamista! Meillä oli hostellilla käytössä yhteinen keittiö, joten säästettiin aika paljon rahaa käymällä Lidlissä ruokaostoksilla ja kokkaamalla sitten ite hostellilla. Ei kyllä keretty hirveesti syömään, koska oltiin koko ajan huitelemassa jossain, haha. Suihkut oli paljon paremmat mitä olin entuudestaan aatellu. Olin ajatellu jotain likaista yhteissuihkua, mutta hostellilla meitä odottikin 3kpl lukittavia suihkukoppeja! Tosin lämpövaihtoehtoja oli kolme: jääkylmä, kylmä tai tulikuuma. Ramppasin sit yleensä tuon kylmän ja tulikuuman välillä ja ihan hyvin pärjäs viikon ajan tuollasella järjestelyllä.
Maanantaina päätettiin lähteä tutustumaan ehkä Edinburghin tunnetuimpaan (ja näkyvimpään) nähtävyyteen, Edinburgh Castleen. Linna sijaitsee tosi korkeella kukkulalla ja otti oman aikansa kiivetä sinne, mutta näkymät oli kyllä huikeet. Jonotettiin pääsylippuja noin 40min, vaikka ei tultu paikalle erityisen myöhään. Lippu makso 16 puntaa, joka oli omasta mielestäni aika suolainen verrattuna siihen, mitä siellä linnassa sitten oikeestaan ees näki. Edinburgh Castlessa ei oikeestaan oo mitään hulppeita sisätiloja, lähinnä vaan museoita ympäri sitä aluetta erillään olevissa rakennuksissa, joihin kaikkin ei pääse edes käymään koska Skotlannin armeija vissiin käyttää linnaa edelleen tukikohtanaan. Mutta näin Scottish Crown Jewelsit ja pari siistiä juttua! Otettiin sellanen pieni opastettu kierros, jota johti ihan törkeellä skottiaksentilla puhuva mies. En tuulen/skottiaksentin takia kuullu tai ymmärtäny hirveesti mitään, mutta en kyllä kuulemani perusteella missannu kauheesti. Saatiin kyllä kuulla, että ilmassa leijaileva tuoksu tulee olutpanimoilta. Ikävöin sitä tuoksua, se oli niin uskomattoman hyvä.<3 Mutta tosiaan, vähän oli kyllä pettymys tuo linna vaikka olihan siellä tosi kaunista ja kannatti ehdottomasti käydä.
Edinburgh Castlen jälkeen lähdettiin kävelemään sokkona pitkin Edinburghin kauniita katuja, aikomuksena löytää joku pieni ja kotoisa kahvila. Löydettiinkin sellanen, mutta siellä oli pelkästään kaksi pöytää ja ne oli molemmat varattu. Siinä käveltiin sateessa ja kiroiltiin, kun lopulta ei nähty enää edes Starbucks Coffeeta missään ja todettiin, että ok vois kattoo puhelimesta reitin takaisin keskustaan. Loppujen lopuks päädyttiin istumaan sinne Starbucks Coffeeseen kuuman kaakaon äärelle juttelemaan. Oon vasta täällä Britanniassa alkanu arvostaa kahvilakulttuuria, ehkä siks että se on tosi hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin.
Tiistaina haluttiin reippailla, joten käveltiin noin 40min päähän vuorelle, jonka nimi on ehkä (en siis tosiaan oo varma, kattelin tässä kuvia ja tuo näyttäis optimaalisimmalta vaihtoehdolta) Arthur Seat. Luultiin että kiipeäminen huipulle kestäis sen pari tuntia, joten käytiin Tescossa hamstraamassa ruokaa mukaan. Loppujen lopuks oltiin siellä huipulla noin 30min kiipeämisen jälkeen... Joka tapauksessa, oli ihan mahtavaa kiivetä sinne. Ilma oli tosi kaunis, aurinko paisto pilvettömältä taivaalta mutta oli kuitenkin sellanen vähän kirpeä syystalvimainen lämpötila. Mutta mitä korkeemmalle päästiin, sitä enemmän alko tuulemaan. Huipulle kun päästiin, niin ei uskallettu melkein ees kattoa maisemia koska pelättiin, että tuuli tarttuu kiinni takkiin ja heittää alas kiellekkeeltä. Mutta hei, nähtiin kärppä!
Keskiviikkona herättiin niinkin aikaisin kuin klo 06:30 (tosin heräsin kyllä Edinburghissa joka aamu about samoihin aikoihin...what), koska jos mie jotakin halusin Skotlannissa nähdä niin Loch Nessin! Oltiin sillon tätä Skotlannin reissua suunnitellessa päätetty Roxanen kanssa, että otetaan yhden päivän reissu Loch Nessille. Päädyttiin Gray Line Touriin, koska niiden nettisivut vaikutti luotettavilta ja muutenkin ensivaikutelma oli koko yhtiöstä hyvä. Meidän kierros kesti ~12h ja nähtiin Loch Nessin lisäks vaikka mitä muutakin, esimerkiksi Glen Coe, Rannoch Moor & Pitlochry. Koko lysti makso 37 puntaa ja oli todellakin jokaisen punnan arvoinen! Matkustettiin bussilla ja meillä oli ihan mahtava bussikuski. Se puhu melkein taukoamatta (tosi vahvalla skottiakstentilla, tietysti) aina kun oltiin bussissa ja selitti hirveesti Skotlannin historiasta ja tietysti niistä paikoista, jotka nähtiin. Maisemat oli ihan uskomattomia jopa bussin ikkunasta nähtynä ja huokailin vaan ihastuneena noin joka toinen sekunti. Ihan hullua nähdä niin paljon karua ja samaan aikaan niin kaunista luontoa! Varsinkin matkalla takaisin Edinburghiin sydän jätti välillä lyönnin väliin, kun ilta tummeni tummenemistaan ja lopulta pysty näkemään vaan vuorten siluetit samalla kun taustalla soi säkkipilli... Voin siis kyllä suositella tuota samaa kierrosta ihan jokaiselle, se oli paljon parempi mitä edes odotin! Vaikkakin itse Loch Ness oli vähän pettymys. Se oli...järvi. Cruisailtiin siellä veneellä vähän ja nähtiin yhdestä ruudusta miten syvä Loch Ness on meidän alla ja toisesta nähtiin "lämpökamera", jonka avulla yritettiin metsästää Nessietä. Meillä oli oppaana sellanen suhteellisen nuori mies, jolla oli niin törkee skottiaksentti että melkein kehräsin siellä mielihyvästä, haha...
Torstaina yritettiin imeä itseemme vähän kulttuuria, mutta henkilökohtaisesti en kyllä lämmenny hirveesti noille museoille joissa käytiin. En jaksa edes vaivautua ettimään oikeaa nimeä, mutta ensimmäinen museo oli täynnä tauluja, joissa aiheena oli pääasiassa uskonto tai sitten ne maalaukset oli vaan muotokuvia joistakin tuntemattomista henkilöistä. Bongasin kyllä yhden Pablo Picasson maalauksen, ainoa jonka nimen tunnistin! Käytiin myös Edinburghin National History Museumissa, joka oli jotain tylsän ja kivan välimaastosta. Katottiin siellä kivoja videoita jääkauden vaikutuksista Skotlantiin ja se oli oikeesti mielenkiintosta, mutta muuten... Naah. Melkein hävettää myöntää, mutta en oo ihan hirveen museoihminen. Lasivitriinien tuijottelun sijasta tykkään haahuilla ympäri kaupunkia ja päätyä erilaisiin paikkoihin. Kuten esimerkiksi KFC:n SAASTAISEEN vessaan, hyi hemmetti... Vaikka miulla oli ihan karmiva vessahätä, niin meinasin juosta kirkuen karkuun sieltä loukosta. Päädyttiin myös (taas) Primarkiin, koska oli Halloween ja vaikka lopulta jäätiin nukkumaan onnellisesti hostellille, niin meidän oli alkuperin tarkotus lähtee juhlimaan. Miulla oli mekko hommattuna, mutta koska ainoat mukana olleet kengät eli lenkkarit neon oransseilla nauhoilla ei välttämättä ois ollu se sopivin kenkävalinta pikkumustan kanssa, lähdettiin sitten Primarkiin halpojen kenkien toivossa. Ja kolmella punnalla ostin sieltä sellaselta pienet ja sievät kengät, eikä ne näytä vieläkään merkkejä tuhoutumisesta vaikka oonkin niillä kävelly jo aika paljon! Mutta miun kyllä pitää ihan oikeesti hankkia ne Converset tai Vansit tässä joku päivä, kuten on pitäny tehdä jo joka perjantai kahden kuukauden ajan...
Perjantaina meillä oli do your own stuff -day. Roxane lähti tutustumaan viskitehtaaseen, Ella lähti Glasgow:hn tapaamaan host perheensä edellistä au pairia ja minä puolestani päädyin sitten shoppaamaan ja kävelemään ympäri Edinburghia. Illalla laittauduttiin näteiks ja trust me, se oli aikamoinen haaste hostellin heikohkossa valossa + minimaalisen pienen peilin varassa. Pidin sitä peiliä suussa ja samalla yritin sitten saada eyelinerit kohdilleen. :D Lopulta päästiin lähtemään ja koska ei haluttu tyytyä lähimpiin pubeihin niin käveltiin... Käveltiin... Käveltiin... Ja käveltiin. Ei löydetty minkäänlaista baaria/pubia mistään, vaikka käveltiin tunti! Loikittiin häntä koipien välissä takasin hostellin läheisyyteen ja yritettiin päästä eka yhteen pubiin joka oli ihan täynnä ja sitten toiseen, joka oli myös niin täynnä ettei mahduttu istumaan. Loppujen lopuks palattiin sitten hostellille ja mentiin nukkumaan. Vaikka kaikkemme annettiin niin tällä kertaa ei päästy oikein Edinburghin yöelämän makuun, höh.
Lauantai tuli ihan liian nopeesti ja aamulla oli vähän haikeet fiilikset kun tiedettiin, että illalla pitää ottaa bussi kohti Lontoota. Sää oli ihan karsee ja vettä tuli kaatamalla niskaan, mutta käytiin kuitenkin Edinburghin kaikki noin 2300 turistikauppaa läpi. Ja päästiin käymään Mimi's bakehousessa, joka oli niin uskomaton että voisin pakata kaikki tavarani kasaan nyt ja lähteä takasin Edinburghiin. Tilasin luxury hot chocolaten ja croissantin, tytöt tilas muistaakseni muffinsit. Ei kyllä hirveesti keskusteltu syöminkien aikana, oli niin hyvää että piti nauttia hetkestä täysin siemauksin! Viimeisen kaupunkikierroksen jälkeen tultiin takasin hostellille neljäks tuntia, koska ei vaan pystyny/jaksanu/halunnu tehdä yhtään mitään. Harmitti ja ärsytti lähtee takasin kotiin, joten lusmuiltiin sitten hostellilla eikä tehty mitään järkevää. Kävelymatka hostellilta bussiasemalle oli ihan hirveä (tiedän siihen syyn, koska mittasin kotona tavaroideni painon: 16kg?!?!), mutta bussimatka oli vieläkin kamalampi. Oltiin takaisin Lontoossa vähän ennen klo 07:00 ja koska ensimmäinen tube lähti kahdeksalta, niin odoteltiin sitten siinä silmäpussit polvissa roikkuen noin tunti tube stationilla. Mind the gap -ääni oli jotenkin seonnu, koska se soi joka kerralla 10 kertaa vielä senkin jälkeen, kun tube oli lähteny jatkamaan matkaa. Kotiin kun pääsin niin en tietenkään ollu enää yhtään väsyny ja purin kaikki kamat siinä tehokkaasti ja myöhemmin lähdettiin Roxanen kanssa Brent Crossille, joka on siis sellanen shopping mall tässä aika lähellä.
Mutta Skotlantiin on kyllä pakko päästä vielä takaisin, ehkä jopa vielä aupparivuoden aikana.
Ps. Jos on jotain kysyttävää tästä reissusta, niin antakaa palaa! Vastailen mielelläni.
Pps. On muuten ihan kamala homma ladata kaikki kuvat koneelle + muokata niiden kokoa, sitten ladata nettiin ja linkittää tänne blogiin!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)