"Think you've seen it all? Think again. Outside those doors, we might see anything. We could find new worlds, terrifying monsters, impossible things"

Oon yleensä tosi aamu-uninen, mutta heräsin tänäänkin ensimmäisen kerran klo 07:30! Päätin kuitenkin jatkaa vielä unia kun en kuullu että kukaan muukaan ois vielä ollu hereillä. Kävin keittämässä myöhemmin aamuteet (kolmen mintun orgaanista teetä<3), lueskelin Cosmopolitania ja söin ihan älyttömän hyvän aamupalan, joka sisälsi mango-ananas-karhunvatukka-mansikka-vadelma-hedelmäsalaattia ja jotain outoa mutta erittäin hyvää leipää. Se leipä oli siis sellanen pyöreä, aika paksu, pehmeä ja täynnä reikiä. Tosi hyvää paahdettuna!!

Kymmeneltä aloin kattelemaan varovaisesti reittiä Lontoon keskustaan. Oon aina ihan paniikissa jos pitää tehdä jotain, mitä en oo aikasemmin kerenny suunnittelemaan, elikkäs käytin muutaman tovin opetellakseni ulkoa reitin Barnet - Hillside Avenue - Camden Town. Miun piti siis ensin kävellä bussipysäkille, hypätä bussiin nro 234, jäädä pois vähän matkan päässä ja hypätä siitä bussiin nro 134. Turhaan pelkäsin ja panikoin, sillä liikkuminen varsinkin bussilla on ihan piece of cake! Seuraavan pysäkin sekä näkee, että kuulee reilusti ennen sitä kyseessä olevaa pysäkkiä, joten vaikka en kunnolla tienny minne oon menossa niin olin koko ajan kartalla missä mennään. Ihmiset juttelee busseissa paljon enemmän ja äänekkäämmin mitä Suomessa. Liikenne on yhtä hulluutta. Polkupyöräilijät menee kahden bussin välistä tyyliin 80km/h vauhdilla, moottoripyöräilijät ujuttautuu myös tosi pienistä raoista eteenpäin ja koko ajan kuulee tööttäyksiä kaikkialta. Koirat kulkee täällä ilman hihnaa (kyllä, myös Lontoon keskustassa) ja välimatkat on toooooodellaaaaa pitkät. Ruoka on halpaa, ostin tänään sellasen voileivän + pähkinöitä + veden ja ne makso yhteensä ehkä kolme puntaa. Melkein kukaan ei odota että kävelijöiden liikennevalot vaihtuu vihreiks, vaan yli mennään sillon kun ei tuu autoja. Täällä ei oo sellasia selvästi merkittyjä suojateitä. Kadut on tosi kapeita, koska ihmiset parkkeeraa autojaan molemmille puolille tietä. Ambulansseja ja poliisiautoja menee ohi tosi usein sireenit ulvoen. Ihmisiä on _kaikkialla_ ihan käsittämättömät määrät. Paitsi Chelseassa, jonne vahingossa päädyin kävellen haha. Kaksi turistia pyys minuu ottamaan niistä kuvan Big Benin kanssa. Ja voin kertoo, että oli kyllä hymy herkässä kun pääsin Piccadilly Circukselle tai näin Big Benin ekaa kertaa. Tajusin ehkä siinä vaiheessa jo vähän enemmän, että asun täällä ihan oikeesti. Tykkään elämästä täällä, vaikka se onkin tosi kiireistä ja meluisaa. Paitsi täällä meidän Barnetissa, täällä on rauha maassa ja silti kaikki tosi lähellä!

Uskallan jo tänään puhua enemmän englantia kuin eilen. Tää miun host family on edelleen tosi mukava (K lämmitti miulle tänään ruoan valmiiks kun tulin kotiin), vaikka mietinkin että mitenköhän pärjään tuon a little cheeky boy:n kanssa... Mennään huomenna aamusta lentokonemuseoon, koska K:lle tulikin yllättävä parin tunnin työvuoro ja odotellaan se aika sitten J:n kanssa siellä museossa. Täällä on hirveesti tekemistä, enkä kerkee huokasta kun vasta illalla. Nyt ei oo ollu yhtään koti-ikävä, koska tiedän että kaikki on hyvin Suomessa ja on tosi helppo pitää yhteyttä kaikkiin.

Ja hei, jos teillä tulee mieleen mitään kysymyksiä niin kysykää ihmeessä!