Viime yö oli yksi tuskien taival. Nukahdan yleensä tosi helposti ja vaivattomasti, mutta viime aikoina oon vaan tuskaisena pyöriny sängyssä ja havahdellut hereille silkkiäkin ohuemmasta unesta puolen tunnin välein. Todella raivostuttavaa, varsinkin kun tiedän mistä tää unettomuus johtuu enkä silti voi tehdä asialle mitään. Meillä on ollu Lontoossa ihan järjettömän tukalat ilmat, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja on vaan halunnu istua jääkylmässä suihkussa aamusta iltaan. Toinen vaikuttava tekijä on luultavasti se, että lento Suomeen lähtee kahdentoista yön päästä.
En osaa enää olla tän host perheeni kanssa. En tiedä mitä sanoa tai mistä puhua. Olo on vaan tosi levoton koko ajan, iltaisin itkettää kun mietin hyvästejä ja päivisin haaveilen vaan siitä että pääsisin jo Suomeen jatkamaan elämää. On suorastaan piinallista olla tässä välivaiheessa, edessä on enää yksi viikonloppu täällä ja silti päiviä on vielä enemmän kuin kahdessa kädessä sormia. Toivottavasti viimeiset päivät menis nopeeta, sillä en todellakaan osaa nauttia niistä yhtään. Asiaa ei myöskään helpota se fakta, että miulla ei oo niin mitään hajua mitä aion antaa näille läksiäislahjaksi. Aion ottaa miusta ja Jackista valokuvan, mutta lähetän sen luultavasti sitten postissa pitkän kirjeen kera. En pysty sanomaan näin naamatusten kaikkea mitä haluaisin (koska oon itkupilli) enkä tässä hämmentyneisyyden vaiheessa pysty kokoamaan ajatuksiani järkeväksi tekstiksi, joten ajattelin ottaa vähän etäisyyttä ja kirjoittaa sitten ajatuksen paperille.
Jackilla on enää kaksi koulupäivää jäljellä, eli pian voin hyvästellä (ainakin toistaiseksi) klo 07:00 aamuherätykset. Mutta toisaalta tää muutos tarkoittaa sitä, että oon Jackin kanssa kahdestaan 24/7 aamusta iltaan. Ei olla vielä pohdittu tekemistä meidän seitsemälle yhteiselle pitkälle päivälle, mutta käydään mahdollisesti retkeilemässä jossain hieman kauempana. Oon ottanu matkalaukun, rinkan ja käsimatkatavararepun tuohon lattialle nököttämään ja heitelly niihin jo vähän täytettäkin. Miulla saa olla lentokoneessa yhteensä 23kg + 23kg + 8kg ja luulen kyllä pärjääväni erinomaisesti. Aika ankaralla kädellä oon karsinu omaisuuttani, mutta en haluu raahata Suomeen mitään mitä en jokaisella solullani palavasti rakasta.
En oo hirveesti ottanu nyt tässä kuvia, mutta miulla oli oikein mainio viikonloppu! Perjantaina aamusta käytiin Roxanen kanssa kaupassa, ostettiin leivontatarpeita ja tultiin meille leipomaan. Saatiin hirveän sotkun lisäksi aikaiseksi mokkapaloja, skonsseja ja sitruunamuffinseja. Illalla kokoonnuttiin sitten Roxanen ja Elinan kanssa meille afternoon tean merkeissä. Syötiin ehkä 1/10 kaikista leipomuksista (kaikki kolmioleivät kyllä syötiin, nam!) haha, mutta parempihan se tietysti on tehdä liikaa kuin liian vähän. Lauantaina lähdettiin Elinan kanssa Westfieldiin vähän kiertämään kauppoja, minä en kyllä luojan kiitos löytäny muuta kuin meikkejä. En vieläkään halua ymmärtää sitä, että saan täältä ostettua meikkivoiteen + ripsivärin + peitevärin samalla rahalla, jolla saan Suomesta pelkästään tuon tismalleen saman ripsivärin. Käytiin myös syömässä Nando'sissa ja sit illalla vielä jossain pubissa Angel Islingtonin kulmilla. Torkuin koko tubematkan ajan ja laahustin järkyttävän väsyneenä kotiin. Sunnuntaina heräsin klo 11:30 ja kerrankin tunsin pirteyden virtaavaan jokaiseen jäseneeni heti kun avasin silmäni. Lähdin vesilasillisen saattamana kohti Wood Greenin Primarkia, koska olin lauantaisella reissulla bongannu täydellisen farkkutakki-mutta-hihat-ja-huppu-kollarikangasta -asian, mutta väärässä koossa. Onneks Wood Green ei pettäny tälläkään kertaa ja lähdin erittäin onnellisena tyttönä Primarkista mukanani tuo kyseinen takki + alusvaatteita. Kipaisin Lidliin ja ostin vähän evästä mukaan, jonka jälkeen suuntasin Hyde Parkiin. Matka ei kyllä sujunu ihan mutkattomasti, sillä pyöräilijä törmäs meidän bussiin. Onneks ei käyny miehelle mitään, sen verran vetreästi hän itsensä keräsi sieltä maasta ja tuli mesoamaan kuskille (joka oli kyllä täysin viaton tähän onnettomuuteen). Illalla löysin kotimatkalla oyster cardin bussista ja kävin tsekkaamassa oisko siellä yhtään rahaa (on täysi mahdottomuus enää saada kadotettua oyster cardia takaisin). Ja olihan siellä, 20 puntaa! Meinasin hyppiä riemusta.
Oon tehny mainioita ostoksia viime aikoina. Kävin hamstraamassa muutamat levyt HMV:ltä, mm. George Ezraa. On varmaan tarpeetonta mainita miten tulisesti rakastunut oon tuohon ihanan matalaääniseen nuoreen mieheen (joka btw on kotoisin näiltä meitsin hoodeilta). Vietettiin muuten edellinen viikonloppu Roxanen kanssa T in the Parkin merkeissä, seurattiin Biffy Clyron keikkaa meidän kotisohvalta. Oli ihan mieletön spektaakkeli ja Roxanekin oli mennyttä naista viimeistään viimeisiin biiseihin mennessä.
Nyt jatkan laiskottelupäivääni tomaattikeitolla ja Supernaturalin merkeissä.
Ps. Jack opetteli "kaksi mummoa meni mustikkaan, toinen ei mahtunut" -vitsin suomeksi.<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti