"I love San Francisco and Brighton has something of San Francisco about it. It's by the sea, there's a big gay community, a feeling of people being there because they enjoy their life there."

Viime lauantaina tehtiin siis pikainen visiitti Brightoniin. Olin tästä reissusta varsin iloinen, koska en oo aikaisemmin käyny Brightonissa vaikka oon ehkä pienesti halunnutkin. Vietettiin mukavat neljä tuntia meren äärellä, lähinnä Brighton Pierin merkeissä. Käytiin ensin pelihallissa, jossa Jack voitti meille ihan karseet avaimenperät... Miekin yritin parhaani mukaan tunkea kolikoita koneisiin ja voittaa edes jotain, mutta ilmeisesti olin n00b amatööri ja jäin ilman voittoa. Onneks Kyra sitten voitti jonkun vaaleanpunaisen ponin (avaimenperä sekin) ja halus antaa sen miulle. Kelpuutin sen lohdutuspalkinnoksi, se on oikein söpö ja turha muovikrääsä. En tiedä mitä teen sille Jackin voittamalle yksilölle, en ainakaan ota mukaani Suomeen...





Pelihallista siirryttiin ihan Brighton Pierin päähän, jossa sijaitsee pienimuotoinen huvipuisto. En henkilökohtaisesti vihaa mitään niin paljon kuin huvipuistojen laitteita, mutta siinä sit yhtäkkiä huomasin ranteessani violetin rannekkeen ja kuulin Kyran kehotuksen mennä Jackin kanssa laitteisiin. Great. Käytiin sit jossain kauhutalossa (pidin silmiä kiinni tai kiljuin), törmäysautoissa, teekupeissa, karusellissa, tukkijoen tyylisessä vuoristoradassa (ihan kamala, istuit vaan "tukin" sisälle ja pidit reunoista kiinni. SIIS MITÄ, ei minkäänlaisia turvavaljaita etc??!!111) ja sit sellasessa laitteessa, joka nous suht korkealle ja "pomputti" ylös ja alas samalla kun pyöri ympyrää. Kieltäydyin kaikista hirveimmistä laitteista, mutta onneks myöskään Jack ei ollut halukas kokeilemaan niitä. Hyi.





Siinä kun oltiin aikamme pyöritty niissä laitteissa, päätettiin lähteä jatkamaan matkaa. Ennen autoon siirtymistä käytiin heittämässä vähän kevyttä kenttälounasta naamaan ihan kivassa pubissa. Lemppareita oli sipulirenkaat, niitä vois syödä esim. rekkalastillisen yhdeltä istumalta. Meidän viereisessä pöydässä istui turisteja, jotka otti niiden fish&chipseistä kuvia varmaan kymmenen minuuttia ennen kuin kenelläkään oli lupa alkaa syömään haha. Lounaan jälkeen Jack halus vielä käydä ostamassa itselleen söpöstä leipomosta muffinssin, joten koukattiin sinne ennen kuin lähdettiin ajamaan takaisin leirintäalueelle.





Tavallaan on harmi etten päässy kunnolla Brightonin makuun, koska näkemäni perusteella kyseessä on rento ja freesi kaupunki. Kauniita pieniä kujia, lippuja ripustettuna ympäri keskustaa ja tietysti meri ihan siinä vieressä. Ois ollu ihan mielenkiintoista viettää vähän enemmän aikaa uusissa maisemissa Brightonin kaltaisessa kaupungissa, mutta haluun nauttia Lontoosta nyt nämä viimeiset viikonloput. Viikonloppuja on itse asiassa tässä vaiheessa enää kolme jäljellä enkä oikein vieläkään ymmärrä lähestyvää lähtöä. Oon nyt viime aikoina intoillut paljon pääsystä Suomeen, mutta ehkä en vielä tajua mitä kaikkea joudun jättämään taakseni. Onneksi minuu odottaa kotona äiti ja isi, poikaystävä, sisarukset, mummi ja ukki, Nitro, havumetsät (täynnä mustikkaa), uudet tuttavuudet, pyörä(t), kirpputorit, ruisleipä, mustista karkeista koostuvat irttaripussit ja ihana suomen kieli. Miulla on ollu ihana vuosi ja oon varma, että miulla edessä lisää yhtä ihania vuosia olin missä päin maailmaa tahansa.

Ps. The Fault In Our Stars on muuten paljon parempi elokuvana kuin kirjana! Augustus Waters 5/5.