Vaikka päästän menemään, mä kyllä juoksen sun perään. Kuljen yksin kaduilla ja kuuntelen jos jostain kuulisin sun äänen

Arsyttaa kirjotella tanne kun ei oo mahdollisuuksia lisata kuvia enka voi kirjottaa suomalaisilla aakkosilla (ilman etta copy+pastetan kaikki 'a':t ja 'o':t.....). En haluu kuitenkaan elaa hiljaisuudessa, joten koittakaa nyt kestaa viela pari viikkoa!

Taalla on ollu oikein mukavaa lukuunottamatta pienta selkkausta maanantaina. Oon ollu vahan omissa oloissani viime aikoina enka oo hirveesti viettanu aikaa alhaalla muun perheen kanssa. En oo siis ollu mitenkaan surullinen tai onneton, mutta on vaan huvittanu olla yksin omassa huoneessa ja puuhailla omia juttuja. Kyra ja Steve on kuitenki ottanu tuon miun kaytoksen merkkina siita, etta miulla on joku asia nyt huonosti ja viime viikolla Kyra sano varmaan kolmesti, etta vaikutan onnettomalta. Hyvaahan ne vaan tarkottaa ja ihan kiva etta miun hyvinvointi kiinnostaa, mutta arsyttaa jotenkin edelleen tuo koko juttu. Ja tasta koko hommasta tuli kunnon kaaos maanantaina, kun miun siivousjutut oli yhdistetty miun kayttaytymiseen... Huoh. Miun tyohon kuuluu siis vaatteiden silittaminen, mutta en voi silittaa kaikkia vaatteita kerralla henkareiden puuttumisen takia. Maanantaina sain kuulla, etta Stevella ei oo paitoja toihin (vaikka niita silitettyja paitoja oli silla hetkella roikkumassa 5kpl valmiina...ok) ja etta miun pitais silittaa nopeammin. No ok, voin toki laittaa vaikka kaksi paitaa yhteen henkariin, mutta en usko etta ne pysyy yhta siisteina sen jalkeen. Toinen ongelma oli se, etta en oo pyyhkiny leikkuulautoja pesuaineella. Joka paiva oon tietysti kaikki mahdolliset muruset siivonnu pois ja maralla ratilla pyyhkiny liat pois, mutta en vaan pysty tajuamaan miks leikkuulaudat pitaa hinkata pesuaineella! Eiko se oo jotenkin epaterveellista, jos eka suihkuttaa leikkuulaudalle pesuainetta ja myohemmin sitten pilkkoo kasviksia/lihaa siina paalla? Leikkasin kerran kurkkua leikkuulaudalla, mutta jouduin heittamaan ne kurkut veke pesuaineen maun takia. ETTA JEES.

Tietysti haluun kuulla, jos oon tehny tyoni taalla heikosti ja yritan aina parantaa tyoni jalkea, mutta maanantaina koko homma vaan suoraan sanottuna vitutti. Yritin keskustella sit asiasta viela myohemmin, mutta en pystyny sanomaan yhtaan lausetta itkematta. En siis koskaan voi kayda vakavaa keskustelua itkematta ja se on ihan mielettoman arsyttavaa. En siis voi sille itkemiselle mitaan, en oo surullinen enka haluais itkea, mutta en voi vaikuttaa siihen mitenkaan. Taa on tapahtunu esim. kerran liikkatunnilla lukiossa, jee. Mutta takaisin asiaan: En siis saanu sanotuks melkein mitaan, koska vollotin vaan koko ajan eika Kyra ymmartany miun pointtia (haluun joskus olla yksin, yritan tehda tyot paremmin, en pode ylitsepaasematonta koti-ikavaa, miun kaytos ei oo yhteydessa kotityojuttuihin jne). Nyt on taas rauha maassa, mutta viela toistaiseksi alakerrassa oleilu tuntuu vahan teennaiselta pakkopullalta enka uskalla menna ylakertaan. Ei taa au pairina oleminen kylla oo aina mitaan herkkua ja kiljun varmaan riemusta, kun lentokone laskeutuu Helsinkiin.

Eilen oli myos erittain katastrofaalinen paiva. 1) Avasin huoneeni verhoja ja tiputin samalla kaktuksen lattialle = kokolattiamatto mullassa ja kaktus kahdessa osassa. 2) Yritin avata huoneeni ikkunaa (etta saisin karisteltua repussa olevat muruset ulos) ja sen tehdakseni piti siirtaa kynttilaa = kaadoin kynttilan ja steariinit vaan valu pitkin vaaleanpunaista kettureppua. PRKL.