Should I fight for what is right or let it die?

Moi täältä glögikupin takaa! Kävin eilen hamstraamassa vähän joulutavaraa Ikealta (joka btw sijaitsee erittäin epämiellyttävällä alueella) ja päätin korkata jo tänään tuon glögipullon, koska halusin tietää millaista litkua sitä tuli ostettua. Ja on muuten hyvää!! Voittaa paikallisen mulled winen (tavallaan glögiä mutta ei mitenkään erityisen hyvää) ihan 100 - 0, johtuu varmaan siitä että tuo mulled wine on osittain punaviiniä, yäk. Joka tapauksessa, heräsin tänään kahteen asiaan. 1) Unohdin tehdä kuukausipäiväpostauksen ja 2) Tajusin, että täytän 19 vuotta tasan kuukauden kuluttua. Palatakseni nyt kuitenkin tuohon ensimmäiseen kohtaan...

...En selvästikään ymmärrä miten tää kuukausihomma pitäis laskea. Edellisen kerran taisin julistaa kuukausipäivän olleen 26.10. vaikka tulin tänne Lontooseen 30.08. eli siis... :D Joka tapauksessa, oon ilmeisesti nyt ollu täällä kolme kuukautta. Ollaan host perheeni kanssa edelleen tosi hyvissä väleissä. Siitä ehkä kertoo jotain host mumin päättäväisyys miun ruokavalion muuttamisen suhteen... Kyra on nyt tässä parin viime viikon aikana mm. vieny miut syömään kiinalaiseen (seuraavaks mennään syömään thaimaalaista ruokaa, näin kuulin), pakottanu kehottanu lataamaan puhelimeen sellasen sovelluksen, josta näkyy syödyt kalorit & ravintoarvot ja lapannu kaupassa minua varten kaikkee ihmeellistä tavaraa kärryyn (mm. kanafileitä, jotka ei oo tehty kanasta vaan sienistä). Jack on tosi kiinnostunu suomesta ja kysyy varmaan joka päivä kahdesti "when can I go to Finland?" ihan kun asia ois minusta kiinni. Jack on myös halunnu oppii suomea ja tällä hetkellä hänen sanavarastonsa näyttää tältä: koira, kissa, kiska, ääliö, moi & vesinokkaeläin. Tästä se lähtee!

Kuten oon jo aikaisemmin todennu, oon kasvattanu täällä ihan huimasti itsevarmuuttani ja se on tehny elämästä paljon helpompaa. Jaksan uskoa itseeni ja tehdä asioita, joita haluun tehdä (vaikka välillä pelottaakin vähän). Ostin eilen liput Bullet For My Valentinen keikalle, vaikka a. keikka on keskellä viikkoa, b. en tiedä miten pääsen Wembley Arenalle, c. oon menossa yksin ja d. en oo ihan selvillä, että mistä miun pitää mennä lunastamaan keikkalippu. Tiedän kuitenkin, että torstaina tuun olemaan just siellä missä pitääkin eikä stressaaminen etukäteen auta mitään. En oikein tiedä mitä pitäis kertoa, tuntuu että toistan itteeni joka kuukausipäivänä! Mutta päätös lähteä au pairiksi oli oikeesti elämäni paras päätös. Ei tätä voi kuvailla mitenkään, koko tää tunnemyrsky pitää kokea itse. Välillä täällä vituttaa kaikki (normaalista kaupasta ei löydä soijasuikaleita, meidän perhe käyttää aspartaamituotteita eikä syö juustoa melkein ikinä, matkustamiseen menee ikä, terveys & rahat etc) ja välillä tuntuu pelottavalta ajatella elämää tämän vuoden jälkeen. Vaikka välillä oon kärsimätön ja haluaisin jo muuttaa omaan kotiin ja päästä yliopistoon, niin oon kyllä silti onnellinen juuri tässä hetkessä. En tiedä miten välivuoden vois käyttää tätä paremmin, oon saanu täältä kolmessa kuukaudessa mukaani niin paljon asioita, joita ei oo mahdollisuutta saada mistään muualta. Vaikka välillä onkin hankalaa ja poden koti-ikävää itku kurkussa niin oon kaikesta huolimatta kiitollinen siitä, että miulla oli mahdollisuus ja uskallusta lähteä.



Mutta palatakseni turhaan löpinään: Käytiin kattomassa Roxanen kanssa The Catching Fire ja se oli NIIN hyvä, että tekis mieli mennä kattomaan vielä toisenkin kerran. Ei haitannu ees 30 minuutin mainokset (kyllä, kolmekymmentä minuuttia) elokuvan alussa!

Oon myös virittäytyny joulutunnelmaan ihan urakalla tässä viime viikot ja Spotifysta on luukutettu kaikkia mahdollisia jouluklassikoita. Käytiin Emilian & Anninan kanssa viikko sitten Lontoon merimieskirkon joulumyyjäisissä ja ostin sieltä Aurajuustoa (<3) ja mannapuuroa. Ois tehny mieli napata mukaan Oltermannia ja muuta mukavaa, mutta tällä kerralla ei budjetti antanu mitenkään periks, vaikka juustohiiren sydän jäikin itkemään verta. Ostin kuitenkin samalla reissulla Primarkista jouluvalot £1,5/kpl eli nyt alkaa olla kaikki kunnossa joulua varten! Täällä tais muuten sataa ekat räntälumetkin, mutta ei oo kyllä mitenkään talvista ja tuskin tulee olemaankaan. Tuntuu ihan uskomattomalta, että Suomessa on jo ihan kunnollista lunta! En vaan pysty tajuamaan sitä, vaikka tietysti oon nähny kuvia sieltä. Toivottavasti ois hirveesti lunta ja kauheesti pakkasta vielä helmikuussakin, koska MINÄ TULEN KÄYMÄÄN KOTONA SILLOIN!<3

Ps. Anteeks jättimäisestä kuvasta, en jaksanu pienentää sitä yhtään. Ehkä yksi iso kuva kompensoi muiden kuvien puuttumisen?
Pps. Nähtiin tänään aamulla kuollu kettu ja Jack totes hyvin dramaattisella äänellä "He died...Because someone ran over him". :D