"The Days and Nights of London Now - As Told by Those Who Love It, Hate It, Live It, Left It and Long for It"

Suuntasin viime lauantaina sukulaistädin luokse Kentiin, joka sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Lontoon keskustasta. Olin jotenkin vähän hermona siitä junamatkasta, koska en oo ostanu täällä junalippuja enkä oikein ymmärtäny, että minkälainen lippu pitää ostaa. Siinä lippuvaihtoehdoissa oli siis kolme erilaista vaihtoehtoa, joissa oli kaikissa ihan käsittämättömiä lyhenteitä ja numeroita... Siinä sitten vähän aikaa tuskailtuani ostin jonkun lipun (ilmeisesti oli oikea lippu? ei sitä kyllä ees tarkastettu missään vaiheessa) ja seuraavaksi jäinkin sitten odottamaan tietoa siitä, miltä laiturilta se miun juna lähtee. Odotin 20 minuuttia tuijottaen tiiviisti isoa infotaulua, mutta laituritietoa ei ollu tullu vielä kolme minuuttia ennen junan oletettua lähtöaikaa. Panikoin ja menin sitten sinne itse laiturialueelle tsekkaamaan, josko sen junan tiedot ois tullu jonnekin sinne. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että oon ihan väärässä paikassa ja siinä juoksujalkaa sitten päädyin lopulta oikeaan paikkaan ja oikeaan junaan. Valitsin kuitenkin junavaunun väärin, sillä se oli ihan täynnä sellasia +40v humalaisia jalkapallofaneja ja jouduin kuuntelemaan matkan ensimmäiset puoli tuntia erittäin kovaäänisiä kannustuslauluja ja muuta mukavaa. Piti ihan äänittää sitä meteliä, oli sen verran railakasta menoa! Loput matkasta menikin sitten yllättävän rauhallisesti ja pystyin jopa kuuntelemaan musiikkia, haha.

Jäin pois Stroodissa ja pian aseman pihaan kurvaskin miun ihana täti miehineen. Lähdettiin siitä suoraan kattelemaan vähän Rochesteria ja päädyttiin myös paninille/kahville sellaseen vähän eriskummalliseen kahvilaan. Tonnikalapanini juustolla oli ihan älyttömän hyvää ja uppos ihan hyvin, vaikka väitinkin ettei miulla oo nälkä ennen sinne kahvilaan menoa. Siitä lähdettiin kuljeskelemaan pitkin Rochesterin pääkatua, jota koristi värikkäät jouluvalot. Ei kuitenkaan menty minnekään liikkeisiin sisälle, lähinnä vaan katseltiin ja ihasteltiin mm. vanhaa linnaa ja puhuttiin tatuoinneista. Piipahdettiin myös aika pikaisesti sellaisilla pienimuotoisilla joulumarkkinoilla, mutta siellä oli myynnissä lähinnä vaan jotain turhaa krääsää joten se paikka oli nähty parissa minuutissa. Kuka ihan oikeesti haluu ostaa jotain glitterhöyhenkyniä joulumarkkinoilta?
Ei viihdytty Rochesterissa loppujen lopuks hirveen pitkään, koska oli jo aika pimeetä ja hirveen tuulista. Eikä se nyt ihan hirvittävän iso paikka ees oo. Kun päästiin "kotiin", niin minua odotti vierashuoneessa ihan huima suklaalähetys (Fazerin suomikonvehteja, jotain muita konvehteja + Fazerin suklaalevy) ja pienimuotoinen kirje vanhan valokuvan taakse rustattuna. En yhtään tiedä miten vanha oon siinä kuvassa, mutta pitelen sormellani sudenkorentoa. Kiitos ukki & mummi. <3

Noin klo 19:00 lähdettiin taas ilmeisesti sinne Rochesteriin, koska meillä oli pöytävaraus kiinalaiseen ravintolaan. Koko paikka oli aika täynnä kun mentiin sinne, mutta saatiin kuitenkin ruoka nenän eteen ihan ajoissa. Syötiin ihan pidemmän kaavan kautta ja meillä oli ihan hillittömästi alkupaloja! Oli merilevää, jättikatkarapuja, kevätrullia, katkarapuleipää (aaaah voisin syödä tätä ainakin kymmenen lautasellista)... Olin jo noiden alkupalojen jälkeen ihan täynnä, mutta nehän oli vasta alkusoittoa. Pääruoaks tilasin mustekalaa black bean saucessa + riisiä. Mustekala maistu ihan hyvältä, mutta se koostumus oli jotenkin vähän inhottava. Sellasta hirveen sitkeetä pureskeltavaa, hyih. Pääruoan jälkeen olin niin täynnä että hetken ajan pelkäsin ihan tosissani kuolevani. Saatiin sieltä ravintolasta vielä mukaan sellaset rumahkot kalenterit, mutta ihan kiva idea silti antaa pieni läksiäislahja asiakkaille. Kotona vielä iskettiin naamaan vähän suklaata ja katottiin jotain Doctor Who-fysiikka-tieteisohjelmaa, joka oli mielenkiintonen! Ja ymmärsin jopa melkein kaiken, vaikka tuollanen sanasto ei ihan hallussa olekaan.

Nukuin yöllä varmaan paremmin kun koskaan, vaikka nukahdankin siis aina alle minuutissa. Nykyisin vaan heräilen tosi usein keskellä yötä ja nukun jotenkin tosi rauhattomasti, joten oli ihan kiva taas vaihteen vuoks nukkua taju kankaalla. Oisko ollu rauhallisella ympäristöllä jotain tekemistä asian kanssa? Heräilin kuitenkin siinä aamulla sitten ihan rauhassa ja söin ihanan aamupalan. Weetabixejä mustikoilla + mansikoilla = voittamaton kombo! Aamupalan jälkeen lähdettiin pienelle kävelylle ja kierrettiin sellanen pienehkö saari, oisko ollu nimeltään St. Mary's Island. Merinäköala oli ihan hullun kaunis ja oli rentouttavaa kävellä raikkaassa ilmassa ja kauniissa maisemissa. Siellä oli myös ihania taloja, joista tuli mieleen Peppi Pitkätossu. Haluaisin joskus asua tuollasessa söpössä ja värikkäässä talossa, nuo värit oli niin kirkkaita ja oisin voinu katella niitä monta tuntia.

Kun palattiin lopulta takaisin kotiin, syötiin MAHTAVA lounas. Ja kyllä, koen tarpeelliseksi selostaa taas yksityiskohtaisesti mitä söin! :D Oli kananmunaa+leipää, salaattia, tomaatteja, kurkkua, paprikaa, juustoja (aurajuusto sai kilpailijan) ja vaikka mitä herkkuja. Syöminkien jälkeen katottiin vähän aikaa telkkaria, kunnes lähdettiin valumaan autolle päin. Täti halus heittää miut tänne Barnetiin asti ja olin kyllä kovin otettu tästä kauniista eleestä. Ajettiin siinä pitkin M25:tä, joka menee ihan tästä Barnetin vierestä. Seurattiin kylttejä, joissa luki Barnet ja vähän jännitin sitä, että minnehän Barnetiin päädytään. On siis olemassa Barnet, High Barnet, Friern Barnet, Chipping Barnet, East Barnet, New Barnet, joten valinnanvaraa todellakin löytyy. Päädyttiin kuitenkin tähän meidän Barnetiin ja olin takaisin kotona vähän yli neljä. Oli ihanaa päästä vähäks ajaks pois kotoa ja käydä tsekkaamassa vähän muita maisemia (ja tietysti moikkaamassa tätiä), mutta oli kuitenkin kiva tulla takasin kotiin. Oli hassua huomata ikävöivänsä noinkin lyhyellä reissulla ambulanssin sireenien ulvomista, betoniviidakkoa, jatkuvaa vilinää, liikenteen ääniä ja kymmenen minuutin välein ylilentäviä lentokoneita.

Am I falling in love with London?