"Has anyone noticed how much Daniel Radcliffe looks like Harry Potter?"

Lontoon julkinen liikenne on saatanasta (anteeksi äiti kielenkäytöstä). Tai no lähinnä vaan bussilla matkustaminen ja kamalat liikenneruuhkat. Saatoin eilen poikaystäväni Heathrow Airportille ja jouduin istumaan sen takia viisi tuntia bussissa. VIISI TUNTIA. Olin kotona samaan aikaan kun poikaystävä Suomessa. Jouduin myös vielä samaan syssyyn kohtaamaan ihan pimahtaneita ihmisiä, toinen näistä tapauksista mm. käyttäyty ihan vainoharhasesti ja huuti noin 15-vuotiaalle ohikulkevalle pojalle "why do you keep staring at me, you must be gay!!!!" ja näytti kesuria. Pidin kyllä katseeni erittäin visusti puhelimessa, jota räpläsin kun viimestä päivää välttääkseni katsekontaktin sen hullun kanssa. Onneks pääsin sitä karkuun bussin yläkertaan.

Tänään miun hiukset oli yks iso leijonan harja, mutta en jaksanu välittää koska lähdettiin Camden Towniin. Halusin mennä yhteen putiikkiin metsästämään viidentoista punnan vanseja/converseja, mutta tälläkään kerralla en sieltä valitettavasti löytäny omaa kokoani. Tepi löys sieltä viime sunnuntaina ihanat siniset vansit ja oon siitä asti miettiny uutta iskua samaan paikkaan. Blaah, ehkä pitäs vaan ostaa ens perjantain taskurahasta ne kengät niin pääsis tästäkin vimmasta eroon. Pitäis myös ostaa talvitakki ja mielellään sellanen, että pärjäisin samalla takilla myös Suomen sääoloissa ens talvena.



Päädyttiin tänään myös vahingossa Natural History Museumiin once again, lähinnä dinosaurusten takia. Ei nähty niitä viime kerralla, koska se osuus oli suljettu hetkellisesti. Tänään nähtiin sit dino jos toinenkin, mutta minun ja Roxanen lisäks sinne museoon oli päättäny lähteä n. koko Lontoo. Oli pikainen reissu se, MUTTA tänään tapahtui vielä jotain muutakin merkittävää ja melkein aloin kiljumaan riemusta keskellä vilkasta tietä. Löysin nimittäin itseni sattumalta seisomassa suoraan Skandium-nimisen puljun edestä. Ja mitä silmäni näkivätkään: Iittalaa ja Marimekkoa!!!! Ryntäsin sisään ja kuljin vaan paikasta toisaan hymy korvissa. Joku perhe puhu suomea ja toinen sen perheen lapsista sano "täällä ei varmaan kukaan muu puhu suomea!" ja melkein pakahduin onnellisuudesta, koska MINÄ puhun ja MINÄ ymmärrän. Oisin voinu ostaa sieltä mm. kaiken, mutta päädyin kuitenkin vaan tuohon ihanaan Iittalan Taika-mukiin, koska miulla on sellasia myös kotona ja se on erittäin kompaktin kokoinen. Ja suomalaista designia! Minun oma muki.



Sain torstaina vihdoin ja viimein tuon Craig Taylorin Londonersin käsiini. Oon yrittäny epätoivoisesti metsästää sitä siitä asti, kun sain siitä ensimmäisen kerran kuulla (itse asiassa entisen au pairin - Ainon - blogista). Oon tykänny tuosta tosi paljon ensimmäisten sivujen perusteella ja pystyn samaistumaan ihan täysin joidenkin ihmisten kertomuksiin. Suosittelen!



Ja näin loppuun on hyvä laittaa itsestään kuva, jossa oikea silmä on vähän kierosilmä. Näihin tunnelmiin ja kuviin, nyt meen ehkä keittämään toisen kupin teetä ja hautaudun peiton alle lukemaan. Ehkä nuuhkuttelen myös paitaa, jonka Tepi vahingossa jätti tänne. Okei, en tiedä oliko tuota soveliasta kirjoittaa tänne, mutta joka tapauksessa.

Nyyh, ikävä Suomea ja äitiä ja isiä ja mummia ja ukkia!<3