"When a man is tired of London, he is tired of life; for there is in London all that life can afford."

Mosquitoes live in the Tube system. They’re not native to Britain and can’t be found anywhere else. It’s thought they travelled on Underground trains from Heathrow where they arrived by plane. They also form their own unique species.

London is home to some 300 theatres, 500 cinema screens and 12,000 restaurants.

There are almost 21,000 licensed taxis in London.

London has more international visitors than any other city in the world: 15.3 million per year - the next highest are: Hong Kong with 12 million, Bangkok and Singapore with just over 10 million, followed by Paris with 8.7 million and New York with 7.7 million.

According to many eyewitness writers, eels were once so plentiful in the Thames that they turned the water black. In fact, they were so common that they served as a staple food source for regular Londoners (jellied eel is still linked with Cockney culture), as well as the high and mighty (King Henry I is said to have died from consuming too many eels). According to the BBC, eel populations in the Thames have declined by 98% as of 2010. Jellied eel, eel pie, and smoked eel are still available in London's shops and high-end restaurants, but they are mostly imported from the continent.

London is the greenest city of its size in the world. Green space covers almost 40 per cent of greater London that's roughly 173 square km.

London is home to 43 universities - the largest concentration of higher education in Europe.

3.5 million passenger journeys are made every day on London's Tube.

More than 300 languages are spoken in London, and that’s not including street slang, blud. More languages are spoken in London than any other city in the world.

The London Underground is the longest metro in the world with 400 km of track serving over 270 stations. It's also the world's first underground railway.

On average, 50 people a year kill themselves on the Underground. The peak hour for suicides is 11am.

During World War 2, the Underground helped over 200,000 children to escape London to the countryside, and sheltered 177,500 people.

There is a ghost station between Tottenham Court Road and Holborn. It's called British Museum, and hasn't been used since 1932.

There are more American banks in London than in New York. Not so surprising when you remember London is the financial capital of the world, but still pretty impressive.

Arguably more impressive still, our capital boasts 4,500 pubs and bars - making it pretty much inexcusable to not go out for a beer tonight.

Until 1916 Harrod's sold pure cocaine to the general public

The Tube travels 43 million miles every 12 months. That's almost half-way to the sun

London has the largest wheelchair-accessible bus network in the world.

Covent Garden is a spelling mistake, the area used to be the market garden for a convent.

32 per cent of household waste is recycled or reused in London.

There were 14,350 film “shooting days” in London in 2007, making it the third most filmed city in the world.

There’s a lot of staying and leaving London too: 1.3 million people are estimated to move into and out of London each year.

Olin viikko sitten pienimuotoisella eväsretkellä Trafalgar Squarella. Istuin portailla, tuijotin ihmisvilinää ja mutustin Tescosta ostamaani ciabattaa. Oli kaunis ilma ja ulkona pärjäs hyvin ohuella takilla. Lähtiessäni heitin pari kolikkoa Suomen lipulle, jonka joku mies oli piirtäny liiduilla maahan satojen muiden lippujen lisäksi. Täällä tapahtuu aina jotain, ei olis pakko viettää ikinä tylsää koti-iltaa tahtomattaan. On helppo sulautua miljoonien muiden ihmisten joukkoon, kulkea ihmisvirran mukana Oxford Streetiltä Piccadilly Circukselle ja hymyillä kuin ääliö. Lontoo on täynnä historiaa: täältä löytyy synkkiä tarinoita menneisyydestä ja upeita vanhoja rakennuksia. Lontoo on kuitenkin myös moderni: täällä voit suunnistaa pilvenpiirtäjien avulla ja poiketa katsomassa modernia taidetta. Kaikille löytyy kaikkea, kunhan vaan jaksaa etsiä.

Ensimmäiset pari viikkoa täällä vietettyäni en ollut vakuuttunut. Vietin paljon aikaa keskustassa ja yritin etsiä juuri sitä minun omaa Lontootani, siinä kuitenkaan onnistumatta. Elämä kulki ihan samalla kaavalla mitä Suomessakin. Turhautti ja ärsytti. Olin unelmieni kaupungissa saamatta siitä mitään irti. Nyt neljän kuukauden jälkeen oon ymmärtäny kuitenkin sen, että tälle kaupungille täytyy antaa aikaa. Täytyy viettää hiljaisia hetkiä itsekseen keskellä vilkasta kaupunkia ja istua busseissa katselemassa maisemia tuntikausia. Eksyä tuntemattomaan kaupunginosaan ja pelätä sydän sykkyrällä odottaessaan bussia huonomaineisella alueella. Tuntea se riemu, kun ei tarvitse enää paniikinomaisesti vahdata bussissa seuraavia pysäkkejä, koska tietää täsmälleen missä täytyy jäädä vilkaisemalla ulos ikkunasta. Tätä kaupunkia täytyy elää ja hengittää. Ajan kuluessa tämä kaupunki hiipii hiljaa sydämeen, niin hitaasti ja hiljaa, että sitä on mahdotonta tajuta heti. Lopulta huomaa löytäneensä sen Lontoon, jota alun perin tuli etsimään. Sen Lontoon, jota tulee kaipaamaan niin kipeästi sen jälkeen, kun on aika vaihtaa maisemaa. Lontoon rytmi jää kuitenkin sykkimään jonnekin niin syvälle sieluun, että sitä on mahdotonta unohtaa. Jos Lontoon on löytänyt kerran, on sitä mahdoton jättää enää taakseen rauhallisin mielin.