Mutta palatakseni varsinaisesti asiaan, bussimatka oli aika köykäinen. Meillä oli käytössä joku vuokrabussi eikä siellä ilmeisesti ollut edes vessaa. Ei sillä, nukuttiin Roxanen kanssa taas vaihteen vuoks melkein koko bussimatka eli tarvetta toiletille ei varsinaisesti ollut. Välillä herättiin bongailemaan lentokoneita ja ihastelemaan vehreitä maisemia. Ihastelu kyllä muuttui Cardiffin lähestyessä ja vihannoivien niittyjen kadotessa hieman epäluuloiseksi pälyilemiseksi. Jos pitäisi kuvailla Cardiffia yhdellä adjektiivilla, se olisi varmaankin "ruma". Silmänkantamattomiin harmaita ja tylsiä betonirakennuksia. Lontoo on täynnä puistoalueita, nurmikkoa, puita ja pusikoita, joten oli aika järkytys viettää kolme päivää tuollaisessa betoniviidakossa.
Saavuttiin Cardiffiin aika tarkalleen 1:30PM ja Roxane oli sopinut tapaamisen meidän host ladyn kanssa viideksi. Suunnattiin ensin Tescoon ja minä ostin puoli tuntia ympäri kauppaa haahuiltuani ja tiukan pohdiskelun jälkeen leipää, juustoa ja hummusta. Se on tavallaan kyllä ihan riemukasta, oisin valmis lähtemään maailman toiselle puolelle muutaman päivän - ehkä jopa muutaman tunnin - varoitusajalla, mutta tuntuu ylitsepääsemättömältä päättää haluanko ostaa saman leivän muovi- vai paperipussista. Roxane näytti jo kyllä sen verran kypsyneeltä, että nopeasti kipitin itsepalvelukassan kautta ulos. Pidettiin pieni eväsretki keskellä kaupunkia ja yritin suorittaa eväsleipien valmistuksen noin 5cm x 5cm kokoisella alueella. Kun maha ei enää kurninu ihan niin kammottavasti, meillä oli vielä kolme tuntia ennen H-hetkeä, joten päätettiin tehdä pientä sightseeingia. Se osoittautui huonoksi ideaksi, sillä a) yllättävän pian alkoi ketuttamaan se lyllertäminen kaikkien kantamusten kera ja b) siellä ei ollut mitään nähtävää. Keskusta tuntui jatkuvan 5km jokaiseen ilmansuuntaan, joten päätettiin taas ottaa vähän lepoja. Päädyttiin Krispy Kremeen ja se oli oikein viihdyttävä valinta. Siellä oli töissä ilmeisesti ensimmäistä päiväänsä naishenkilö, jonka yli-innokas asiakaspalvelu oli kaikessa hulvattomuudessaan aika riipivää. Vietettiin kyseisessä kahvilassa kuitenkin hyvä tovi, yritettiin googlettaa "Cardiff sightseeing", seurattiin muita asiakkaita (ja sitä pelottavaa myyjää) ja koitettiin valmistautua henkisesti host ladyn tapaamiseen.
Kuten jo aiemmin ehkä mainitsin, päädyttiin sohvasurffaamaan. Kuulin koko toiminnasta ensimmäisen kerran lukiossa englannin tunnilla. Sohvasurffauksen ajatus on itsessään jo niin mielenkiintoinen, että oon palanu halusta päästä kokeilemaan sitä itse. Nyt oli hyvä sauma kun oltiin Roxanen kanssa kahdestaan matkassa ja haluttiin päästä halvalla. Miullakin on profiili couchsurfing.org:issa, mutta Roxane hoiti tällä kertaa kaikki järjestelyt alusta loppuun. Meidän majoittuminen hoitui tosi helposti, saatiin nimittäin majapaikka ensimmäiseltä henkilöltä jolta kysyttiin. Meidän host lady oli 50v nainen, joka asui noin 30 minuutin kävelymatkan päässä Cardiffin keskustasta varsin perinteisessä kaksikerroksisessa rivitalossa. Me saatiin Roxanen kanssa kokonaan oma huone ja se oli todella jees! Nukuttiin 120cm leveällä sängyllä ja meillä oli valehtelematta 10cm paksuinen peitto, mutta onneks ollaan totuttu nukkumaan kahdestaan tässä miunkin sängyssä. Asuintalo oli viimeksi kokenut pintaremontin villillä 60-luvulla, joten sieltä löyty mm. oranssi, spiraalein koristeltu laastiseinä. Vessa oli ihan järkyttävä eikä uskallettu käydä ollenkaan suihkussa, mie pesin pakon edessä hiukset kylpyammeen reunalla, ahahah. Tiedän että on epäkohteliasta valittaa ilmaisesta majapaikasta, mutta luulen ettei se kylpyhuone ois menny missään tarkastuksessa läpi. Meidän host lady ei myöskään kokannu _mitään_ itse, eli mekään ei siellä pahemmin voitu mitään kokkailla. Elin to - su välisen ajan leivällä, hummuksella, juustolla, porkkanoilla, kahdella appelsiinilla ja vedellä. Käytiin kyllä ensimmäisenä iltana syömässä yhdessä pubissa intialaista ruokaa (naan bread<3), mutta siitäkin meni sit jossain kohtaa maku meidän host ladyn puhuessa taukoamatta tunnin ajan sen työstä. Olin siinä illan edetessä jo niin väsyny, että tunsin melkein konkreettista kipua aina kun yritin palata keskusteluun mukaan.
Perjantai oli meidän päivistä kivoin. Nukuin koko yön erinomaisesti ja edessä oli koko reissun kohokohta: Doctor Who Experience! Saatiin Roxanen kanssa vahvistusta meidän kahden miehen jengiin Mian liittyessä meidän seuraan. Ollaan Mian kanssa molemmat joensuusta ja tunnetaan entuudestaan, joten oli 5/5 tavata näissä merkeissä täällä. Me ei kuitenkaan Roxanen kanssa ihan ongelmitta päästy juna-asemalle vastaan, koska otettiin perjantaina bussi keskustaan eikä tiedetty yhtään missä pitäis jäädä pois. On niin ihanaa kun täällä Lontoossa bussit ilmoittaa ääneen aina jokaisen pysäkin nimen, ei voi mennä harhaan!! Joka tapauksessa, hypättiin kuitenkin jossain vaiheessa pois kyydistä (ilmeisesti uusi kierros oli juuri alkamassa eli ihan hyvä ajoitus) ja löydettiin oikeaan paikkaan. Ei viititty ottaa bussia
Cardiff Bay oli itsessään ihan nätti paikka ja Doctor Who Experience oli mahtava! Kyllä hymyilytti kun TARDIS ilmestyi eteen ja pääsin vielä ohjauspuikkoihinkin. Kierros oli hyvä, mutta omasta mielestäni jäi loppujen lopuksi kuitenkin aika lyhyeen. Kuvia en jaksanu kunnon kamerallani ottaa, sillä kameraa sai käyttää vasta kierroksen jälkeen ja siellä hallissa oli tosi kehno valaistus. Kaupasta oisin voinu ostaa vaikka mitä, mutta tyydyin kuitenkin ihan vaan kahteen magneettiin (siis en kestä, googletin just "mangneetti vai magneetti".....) siinä toivossa, että omistaisin joskus oman jääkaapin. Doctor Who:n jälkeen käytiin nappaamassa subwayt naamariin ja en voi taas kun ihmetellä saman ketjun laatua Suomi vs UK. En tiedä onko kukaan muu huomannu samaa, mutta Subway on Suomessa paljon laadukkaampi mitä täällä. Ero on ihan valtava, jos näin totta puhutaan. Perjantaina ei oikeestaan tehty enää mitään sen kummempaa, käytiin kaupoissa, juotiin teetä Starbucksissa, etsittiin Mian hostelli ja käveltiin siksakkia keskustassa. Majapaikkaan päästyämme kaaduin suoraan sänkyyn ja nukahdin heti.
Lauantaina Roxane lähti päiväretkelle Walesin maaseudulle ja minä treffasin Miaa. Istuttiin 9AM McDonaldsissa ja itkettiin kun puhuttiin haikeista asioista. Se tilanne oli jotenkin vaan niin osuva, ois tehny mieli itkee muutenkin kun koko Cardiff oli hanurista... Kerättiin kuitenkin itsemme siitä täydellisestä kulmapöydästä ja käytiin taas kauppoja läpi. Mian juna lähti liian pian ja jäin yksin seilaamaan Cardiffin keskustaan. Istuin mm. McDonaldsissa tunnin ja litkin kaakaotani, ei vaan yksinkertaisesti ollu mitään muuta tekemistä. Kävin kyllä ostamassa meikkejä Bootsista ja siellä sain taas epäröidä tunnin verran eri tuotteiden ja värivaihtoehtojen välillä. Ostin myös mansikoita ja söin ne kaikki istuessani puistossa ja odottaessani Roxanea. Kun hän vihdoin ja viimein saapui, suunnattiin kauppaan ostamaan kukkapuska meidän host ladylle. Se oli ihan mukava nainen, vaikkakin ihan liian puhelias. Ei miun aivokapasiteetti riitä mitenkään, jos pitää kuunnella sanallista tykitystä 2h putkeen.
Sunnuntaina ois tehny mieli hyppiä onnesta heti aamusta. Host lady kysyi halutaanko aamupalaa ja naureskelin itsekseni kun luulin kuulleeni sen puhuvan muffinseista. No joo, se ei sit kuitenkaan ollu mikään vitsi ja olohuoneeseen saapuessani lautasella nökötti sitruunamuffinsi. Tuntui kyllä jotenkin väärältä mutustaa jotain tuollasta aamupalaksi, onneks oli kaapissa vielä sitä ah-niin-ihanaa leipää.... Aika pian aamupalan jälkeen pakattiin kimpsumme ja liuettiin paikalta. Päätettiin mennä jonnekin museoon, koska siellä oli tarjolla ilmainen säilytyspaikka meidän tavaroille, haha. Siellä kuljeskeltiin pitkin kovin tyhjää museota ja nautittiin welshiksi esitetyistä opetusvideoista. Siellä oli myös joku valokuvanäyttely ja yhdessä kuvassa oli karhu rämeikössä. Totesin Roxanelle miten juuri se kuva muistutti tosi elävästi kodista, ja jäin tutkimaan sitä kuvaa tarkemmin. Ja kuinka ollakaan, se kyseinen kuva oli otettu Suomesta eikä edes hirveän kaukana Joensuusta! Hassua. Museon jälkeen siirryttiin taas McDonaldsiin ja istuttiin siellä kahden tunnin ajan, laskettiin melkein sekunteja siinä lopussa.
Eli Cardiff ei kyllä oikein säväyttänyt enkä kyseistä kaupunkia muistele lämmöllä. En pysyny melkein pöksyissäni kun bussin ikkunasta alkoi näkemään tuttuja maisemia, miun kodin!<3 Tähän loppuun vielä nippelitietoa Cardiffista/Walesista:
1) Englanti ei ole virallinen kieli (vaikka kaikki sitä tietysti osaakin puhua)
2) Jos ostat ihan mistä tahansa kaupasta jotain ja haluat pussin ostoksillesi, joudut maksamaan pussista erikseen
3) Cardiffissa on järkyttävän iso feikkilinna
Ps. Onnitteluni, jos joku jaksoi kahlata tämän sanaoksennuksen läpi tänne asti. Kuvat on otettu suoraan googlesta, hakusanaksi "Cardiff" ja hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti