torstai 29. elokuuta 2013

We're all in the gutter but some of us are looking at the stars

Huomenna se sitten alkaa, minun vuoteni au pairina. Lento lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 17:10 ja oon perillä Lontoossa klo 18:10 paikallista aikaa. Viimeisin viikko on menny ihan käsittämätöntä vauhtia ja tässä sitä nyt ollaan. "Yhyy en voi jättää tätä kaikkea tänne!!!"-itkuparku on vaihtunu jo varovaisen innokkaisiin fiiliksiin ja oon jopa uskaltanu ottaa vähän selvää tulevasta asuinalueestani. Puistoja näyttäis olevan ihan runsain mitoin, kuten myös kirjastoja (jos nyt ymmärsin oikein, niin kirjastoja on Barnetissa 16kpl. Siis KUUSITOISTA?!). Mummi ompeli miulle maailman suloisimman kettupussukan, joka toimittaa nyt toilettilaukun virkaa. Matkalaukku retkottaa lattialla avonaisena ja siellä on kyllä tavaraa, mutta osa vaatteista taitaa vielä olla pesussa ja osa lopuista tavaroista muuten vaan karkuteillä. Tänään kävin vielä kaupasta ostamassa hirvittävällä summalla xylitolpurkkaa, xylitolpastilleja ja salmiakkia. Fazerin suklaat mummi halus sponssata (kuten myös kynsisakset, kahdet villasukat, kolmet lapaset, hammasharjakotelon, matkalaukun, rasvan....). Minuun ja tähän matkaan on uponnu ihan hirvittäviä summia rahaa, eli ilman äitiä&isiä sekä mummia olisin ollu ihan pulassa! Arvostan tosi paljon kaikkea mitä oon saanu, vaikka en ehkä oo osannu sitä ääneen kertoa.

Vaikka host familyn edellinen au pair on kehunu tuota perhettä hirveesti ja antanu vinkkejä ekoille päiville, ja vaikka tiedän tuon host mumin olevan tosi kiva ja tiedän myös että se puhuu selkeää englantia ja että ymmärrän kyllä sen puhetta ilman mitään ongelmaa, niin SILTI pelottaa vähän. No okei, aika paljon. Oon aina ollu vähän epämeneväisempi enkä oo hirveesti heittäytyny ilman tarkkaa suunnitelmaa, joten tuntuu ihan äärimmäisen kauhistuttavalta tehdä jotain näin radikaalia. En oo ikinä edes käyny Briteissä, en oo ikinä matkustanu lentokoneella yksin enkä oo ikinä ollu näin pitkään pois kotoa. En oo maailman paras kokki enkä oo pessy hirveesti pyykkiä saati silittäny vaatteita. Pelottaa hypätä täysin tuntemattomaan. Ja tuntuu ihan hirveeltä jättää Suomeen meidän koira, Nitro! Kinusin koiraa niin pitkään ja siitä päivästä lähtien kun Nitro tuli meille oon käyttäny sitä joka ilta pitkällä lenkillä. Vaikka tiedän host familylla olevan koira, niin tulee silti ihan järjetön ikävä tuota meidän otusta! :(

Tietysti samaan aikaan oon myös todella onnellinen ja iloinen että uskallan lähteä. Oon haaveillu tästä päivästä jo niin pitkään, että tuntuu lähinnä helpottavalta, että huomisesta alkaen oon virallisesti au pair. Enkä ihan missä tahansa, vaan Lontoossa! Kaupunki, jossa jokainen löytää varmasti jotain itsellensä sopivaa. Mutta toisaalta en oo myöskään hirmu kaukana siitä perinteisestä englantilaisesta maisemasta, joka kiehtoo myös kovasti.

Anteeksi sekava (ja kuvaton) teksti, mutta oon niin jännittynyt ja hämilläni, etten ees osaa muotoilla sanoja oikein!

10 kommenttia:

  1. turvallista matkaa ja perästä tullaan ;D !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!!! Koitahan nauttia näistä vikoista päivistä Suomessa ja nähdään sit Lontoossa!

      Poista
  2. Tervetuloa Englantiin, hyvin se varmasti menee :) Itse lahdin n. puoli vuotta sitten niin, etta pari viikkoa au pair profiilin laittamisesta taisin olla jo lentokoneessa kohti Lontoota, sielta viela etelarannikolle Bournemouthiin, kaupunkiin josta en ennen ollut kuullutkaan. Mutta taa kaupunki ja taa maa on ja tulee aina olemaan mun koti ja silla ihan oma paikkansa mun sydamessa :)

    Sulla menee varmasti hyvin ja varmasti rakastut lontooseen! Asun itse vaan alle 2 tunnin junamatkan paassa waterloon asemasta ja juuri viikonlopunkin siella vietin, ei riita sanat edes kuvaamaan, kuinka tykkaan lontoosta :D

    Tsemppia ja mukavaa au pair vuotta sulle! :) xxx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Iida, tuli paljon varmempi fiilis tästä lähdöstä siun kommentin myötä! Uskon että kaikki tää pelko ja epävarmuus hälvenee heti kun astun lentokoneesta ulos ja nään host mumin, mutta tietysti nyt vaan on mielessä hyvästien jättäminen ja pelottava tulevaisuus. Jaksan kyllä silti toivoa, että tuleva vuosi on parempaa mitä ikinä edes ajattelin. :)

      Tsemppiä siullekin sinne Bournemouthiin!

      Poista
  3. Tsemppiä! Ootan jo innolla, että kirjoittelet, miten sulla alkaa siellä sujua :) Mullakin kun toi lähtö on ihan vaan parin yön päässä...

    VastaaPoista
  4. Oi vitsi tuo koiran jättäminen jälkeen on niin tuttu tunne. Itsekin jouduin jättämään pitkään kinuamani koiran, nyt jo 6-vuotiaan, kotiin ja olen aina käynyt kerran tai kahdesti päivässä lenkillä tytön kanssa. Onhan täälläkin koira, mutta ei yhtä miellyttäviä lenkkeily reittejä kun kotona. Lisäksi jouduin jättämään vauva kissani, jonka sain vuosi sitten kotiin ja neiti on nukkunut melkein joka yö mun vieressä ja on niin rakas. Kyllä tuntuu pahalta kun ei ole yhtään karvaista otusta lämmittämässä sänkyä. Niin ja vanhat kollit jäi tietenkin kans kotiin, kuka nyt rapsuttelee meidän huomionkipeitä herroja, kun minä en siellä ole.

    VastaaPoista
  5. Aloin lukee sun blogia ihan alusta ku nyt vasta liityin lukijaks ja pakko pysähtyy tähän kommentoimaan että voin vaan kuvitella tuon sekavan fiiliksen ja pelon, mulla on sama vaikkei oo ees perhettä vielä, mietin kokoajan että entä jos en tuu olemaan tarpeeks hyvä au pair yms :s ehkä sit ku tää aihe on mullekki enemmän ajanlohtanen niin tuun vielä hakemaan tästä postauksesta vertaistukea vielä moneen kertaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no joo olin ihan paniikissa ennenku pääsin tänne asti! Kaikki pelot kuitenkin kaikkos heti kun näin tän host mumin ja siitä lähtien oon vaan tullu itsevarmemmaks kun oon päässy rutiiniin kiinni. Luonnollistahan se on että pelottaa ja ehkä toisaalta myös hyvä panikoida paniikit alussa, niin ehkä sitä jossain vaiheessa kyllästyy ja alkaa ajatella että kaikesta selviää...NOT. :D

      Miulta saa tulla aina hakemaan vertaistukea, tiiän miten tärkeetä on jutella toisten auppareiden kanssa! Ja tsemppiä host familyn etsimiseen, eiköhän se sieltä löydy. ;)

      Poista
  6. Jep vertaistukee tuun tarttemaan ja paljon! :D ja kiitti tsemistä toivotaan et keväällä nappaa, sitä ennen jatkan vaan tätä haaveilua auppariblogien parissa kuten tähänki asti;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täältä blogista ainakin löytyy epätoivoisia en-löydä-koskaan-perhettä -ulinoita! :D

      Ps. Auppariblogit on parasta

      Poista