torstai 3. lokakuuta 2013

"Our destiny is in the stars so let's go and search for it"

Moikka! Ajattelin huomenna kuvata ja kertoilla normaalista "työ"päivästäni, varmaan ainakin joitakin kiinnostaa että mitähän mie täällä ihan tarkalleen teen. Tänään kuitenkin haluun kirjottaa omasta näkökulmastani minkälaista on olla au pairina juuri tässä perheessä.

Usein luen muiden au pairien blogeista, että au pairina oleminen ei oo niin ruusuista mitä ehkä luulis. Huonoina päivinä lapsi/lapset tappelee, huutaa, kiukkuaa eikä ota kuuleviin korviinsa mitään mitä käsketään tekemään. Välillä epätoivon hetkiä ja "onko tämä tämän arvoista"-miettimistä. Oon ollu täällä huomenna viisi viikkoa ja tää on rehellisesti sanottuna ollu paljon helpompaa mitä ajattelin. Host poika Jack ei oo hirveemmin kokeillu rajojaan edes alussa (vaikka yks koulumatka olikin ihan järkyttävä, mutta senkin olisin voinu handlata paremmin. en vaan kehannu siinä tilanteessa alkaa löylyttämään Jackia koska Roxane oli miun kanssa ja se ei _ikinä_ kiellä host poikiaan) ja tullaan tosi hyvin toimeen. Jack tekee kaiken mitä käsken tekemään, käyttäytyy yleensä tosi fiksusti ja pyytää heti anteeks jos tekee jotain vähänkään typerää. Oltiin esimerkiks kerran tulossa pyörällä kotiin koulusta ja Jack ei pysähtyny sellasta tosi pientä tietä ylittäessä, vaikka käskin pysähtyä. Olin tietysti tosi upset, koska Jack on kuitenkin miun vastuulla ja jos sille tapahtuu koulumatkalla jotain niin se on miun vika. Pysähdyttiin juttelemaan just noista edellämainituista asioista ja kun lopuks sanoin että "So when I tell you to do something, you..." ja ennenku kerkesin jatkaa loppuun niin Jack jatko "listen. I'm sorry" ja näytti siltä, että se oikeesti tajus tehneensä väärin. Jackin kanssa on helppo puhua rakentavasti, koska se haluaa puhua asioista sillonkin kun sitä vaikka suututtaa.

Toinen juttu mitä kuulee aika usein on se, että on vaikeeta työskennellä ja asua samassa paikassa. No, miusta ei! Oon täällä ihan oikeesti yksi perheenjäsenistä ja oon ollu sitä ihan alusta asti. En oo kertaakaan jättäny käymättä esimerkiks jääkaapilla vaan sen takia, että en kehtais mennä syömään sieltä mitään. Ihan huoleti käytän kaikkea mitä vaan löytyy, koska tiedän sen olevan ok. Otan joskus tietokoneeni ja meen alakertaan istumaan muiden kanssa, ihan vaan seuran takia. Host vanhemmat jättää miulle sunnuntaisin (se on viikon ainut perheateria) ruokaa valmiiks mikroon, jos en oo kotona ruoka-aikaan. Miulta kysellään joka päivä että minkälainen päivä on ollu ja mitä oon puuhaillu. Ei kysytä oonko siivonnu alakerran, imuroinu Jackin huoneen tai vaihtanu petivaatteet ja se tuntuu hyvältä koska tiiän, että miun luotetaan tekevän ne asiat ilman kysymistä. Voin ihan luontevasti jutella host vanhempieni kanssa mistä vaan ja ollaankin juteltu syvällisesti esimerkiksi Suomen ja Britannian koulujärjestelmästä. Miulle on kerrottu mihin pubeihin kannattaa mennä ja mitkä kannattaa kiertää suosiolla kaukaa. Voin pyytää, että host vanhemmat ostaa kaupasta jotain tiettyjä juttuja (esim. raejuusto) ilman "kehtaanko nyt kysyä tätä.."-oloa. Saan kutsua tänne perheeni ja kavereita Suomesta käymään millon vaan, kunhan vaan hoidan Jackin kouluun ja sieltä takasin kotiin + kotihommat. Se on miusta aika huippua! Huippua on myös se, että Kyra osti miulle ja Roxanelle liput VegFesteille eikä halunnu ottaa mitään rahaan siitä.

Ja mitä tulee työpäiviin, niin ne loppuu poikkeuksetta aina kun toinen vanhemmista tulee kotiin. Ainut ero työajan ja vapaa-ajan välillä on se, että toisessa oon vastuussa Jackista ja toisessa en. Kumpanakin aikana oon kuitenkin ihan oma itseni, miulla ei oo kahta eri roolia ja puhun ja toimin ihan samalla tavalla olin sitten kahdestaan Jackin kanssa tai koko perhe koossa. Jään tosi usein alakertaan hengaamaan työpäivän jälkeen, mutta saatan myös mennä yläkertaan tai syödä jotain tai lähteä vaikka lenkille. Ne kaikki vaihtoehdot on ihan tasapainossa toistensa kanssa.

Tiedän olevani aika hyvässä tilanteessa ja arvostan tätä tosi paljon. En usko, että tätä parempaa perhettä vois ees juuri minulle olla olemassa! En voi tarpeeks painottaa sitä, että ei kannata tyytyä liian vähään etsiessään host familya. Host family on kuitenkin yks suurimmista asioista, jotka vaikuttaa siihen tuutko viihtymään au pairina vai et.

Ps. Anteeksi kuvattomasta postauksesta, ehkä tätä nyt kuitenkin joku jaksoi lukea siitä huolimatta!

4 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus! Luen tosi monia auppariblogeja ja jotenkii hurjan ihanaa lukee et voi olla noinkii läheisissä väleissä hostperheen kanssa:) iteki oon aatellu aupairiks lähtemistä kunhan lukion saan käytyy ja täytyy sanoo et britannia houkuttelis kyl aika paljo! Sun blogi on muutenkii ihana ja ehottomast mun lemppareita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha apua kiitos, oon jotenkin herkistyneessä mielentilassa ja meinasin parit kyyneleet tirauttaa tän kommentin takia! :D Mutta joo, on ihan hulluu miten helppo miun on täällä olla ja miten hyvin miut otettiin vastaan. Parempaa mitä ikinä ees aattelin!

      Ja ehdottomasti kannattaa tarttua tilaisuuteen ja lähteä au pairiksi, jatko-opiskelut kyllä odottaa Suomessa sen vuoden verran. Tänne lähteminen oli varmaan parhain päätös minkä oon ikinä tehny ja oon ollu täällä vasta pari hassua viikkoa. Britannia on tosi kiva maa eikä oo liian kaukana Suomesta, jos tosi paha ikävä yllättää niin voi helposti käydä tsekkaamassa miten kotona menee. Tsemppiä lukioon!

      Poista
  2. Oli ihana lukea että sulla menee siellä hyvin! :) Oon lueskellu nyt kaikki sun postaukset hehe.. Mä oon myös lähössä aupairiks ens kesän jälkeen, Englantiin, sen takia aloinkin alunperin lukemaan sun blogia :--D Mutta joo, täällä yks innokas lukija joka oottelee postauksia innolla :D Ittellä on ihan "kamala" olo, kun oon päättäny jo että lähden, mut en vielä voi alottaa tota hakuprosessia. Tai toisin sanoin ei kukaan vielä eti ens elokuuks aupairia :D No, talvella sit, jos sais vähän tätä koulua alta pois tässä odotellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että oot löytänyt tiesi tänne! Ja joo, tiiän niiiiiin tuon tunteen. Ite selailin noin kaks vuotta ennen lähtöä perheitä ja haaveilin että JUST tähän perheeseen haluun sitten hakea kun on sopiva aika, joopa joo. :D Mutta jos tuntuu siltä että haluais jo tehdä jotain au pair vuoden eteen, niin suosittelen hankkimaan enemmän lastenhoitokokemusta (vaikka sulla oiskin jo sitä tosi paljon, mutta jokainen suositus on aina parempi siulle!) ja laatimaan jo vähän alustavasti esittelytekstiään.

      Mutta vuos menee nopeeta varsinkin kun käy koulussa, kohta huomaat että MITÄ lähtöön kaksi yötä! :D

      Poista