Helmikuun tapaamisesta the perheen kanssa ei sitten loppujen lopuksi tullut mitään ja ehkä hyvä niin. Skypekeskustelun perusteella perhe vaikutti ihan hyvältä, mutta kaikki palaset eivät kuitenkaan loksahtaneet kohdalleen. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin nimittäin siihen tulokseen, että en ihan mielelläni haluaisi edes puoliksi suomalaiseen perheeseen. Ajatus siitä, että lähtisin vuodeksi ulkomaille puhumaan suomea lasten kanssa tuntuu...noh, totta puhuakseni hieman ankealta. Yksi motiivini kun kuitenkin on oppia puhumaan englantia sujuvasti ja itsevarmasti. Olen kuitenkin valmis joustamaan oikean perheen kohdalla!
Toinen muutos koskee lähdön ajankohtaa. Tuleva kesä on luultavasti viimeinen, joka voidaan viettää "tutusti ja turvallisesti" yhdessä ystävien kanssa kotipaikkakunnallamme, enkä tiedä olenko valmis luopumaan siitä. Elokuu tuntuu siis huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta lähteä, vaikka en tietenkään voi olla varma satunko saamaan perhettä juuri kyseisenä kuuna. Pitää vaan toivoa parasta.
Viime aikoina olen myös huomannut kyseenalaistavani itseäni ja päätöstäni lähteä au pairiksi. Onko minusta todella siihen? Entä jos kukaan ei halua ottaa minua perheeseensä? Varmaan ihan normaalia kohdata tällaisia ajatuksia, mutta ynhg toivottavasti menisivät pian ohi. Lähtöön kun toivottavasti on enää viisi kuukautta!!
Ehdottomasti kannattaa lähteä Englantiin au pairiksi, ja elokuuta voin omasta kokemuksesta suositella, sillä silloin monet haluavat aupparin luokseen, koska koulut (ja työt) jatkuvat/alkavat syyskuussa, joten siinä kerkeät oppia perheen tavoille ja tutustua heihin kunnolla ennen töittesi alkua :) Hyvä kuitenkin pitää "hakua" päällä koko aika, sillä niin opit lukemaan hakemuksia ja tutustumaan erilaisiin perheisiin ja lopulta se unelma löytyy :) tsemppiä haaveen toteuttamiseen!
VastaaPoistaKiitos vinkeistä ja kannustavasta kommentista! :)
PoistaMoikka!
VastaaPoistaLöysin sun blogin just äsken ja oon ite samassa tilanteessa, tosin lähen varmaan jo kesä-heinäkuussa, koska pitää tulla vuodenvaihteen jälkeen jo takasin lukemaan pääsykokeisiin. Mulla kanssa yks puoliks suomalainen perhe nyt yhteydenpidon alla ja mietityttää, mutta toisaalta kun oon menossa niin lyhyeksi aikaa niin voi olla, että se nopeuttaa sopeutumista :) Ja eiköhän sitä englantia opi jos on ite aktiivinen, ainakin toivon nii :D Mut tsemppiä perheen ettimiseen ja jään seurailee sun blogia! :)
Mahtavaa löytää sielunkumppaneita, en oo nimittäin kohdannu vielä yhtään samassa tilanteessa olevaa ihmistä! Ja varmasti saa puhua englantia niin paljon kun sielu sietää jos on vaan ite aktiivinen ja hankkii vaikka paikallisia kavereita eikä vaan nyhjää toisten auppareiden kanssa. :)
PoistaPs. Ootko lähdössä minne päin maailmaa ja ootko ajatellu blogin pystyttämistä?
Toi perhe, jonka kanssa oon nyt yhteydessä asuu melko lähellä Lontoota. ihanaa et joku muukin käy läpi samaa, koska vaikka oon ihan pakahtumassa innostuksesta ni samalla pelottaa etten ookaan sellanen mitä ne haluu ja ettei mun luonne sovikaan tai jotai :D ja et haluunko nyt ihan varmasti lähtee.... Ja joo oon miettiny blogin perustamista ja varmaan sellasen teen kohtapuoliin :)
PoistaI know the feeling. Ja vielä kun ei oo ketään kenelle puhua/purkaa olotilaa, koska vaikka kaverit kyllä kuuntelee ja neuvoo mutta ne ei ite tiedä konkreettisesti miltä tuntuu tasapainotella koko ajan onnellisuuden ja paniikin välillä. Ja hei, jos/kun joku ihana perhe ottaa sekä sinut että minut Lontooseen, niin ollaan siellä samaan aikaan! :D
PoistaJoo parasta vertaistukee on kumminki aina ne, jotka ite on samoissa fiiliksissä! Ja ois kyllä mahtavaa, jos päädyttäis sinne lontoon kieppeille molemmat! Oisitko innostunut vaihtamaan vaikka sähköpostia, niin ei täytetä tätä kommenttiboksin kapasiteettia ihan kokonaan :D?
VastaaPoistaOho anteeksi tämä vastaamattomuus! Mutta toki olen innostunut vaihtamaan sähköpostia :D Meilaa tänne: mkormilainen@gmail.com!
PoistaNäyit liittyneen mulle lukijaks (http://bysaara.blogspot.fi/) ja tulin sit kurkkaa sun ja jeeee au pair blogi! Liityn kanssa sulle :)
VastaaPoistaMä etin aluks perhettä Briteistä, mutta ei tuntunu millään löytyvän just mulle oikeen tuntusta perhettä, ja sit yhtäkkiä semmonen löytykin Saksasta, niin päädyin sitte sen valitsemaan kun oon Saksaa opiskellutkin :)
Toivottavasti pian löyät sun perheen :) !
Haha joo, bongasin siut demistä! :D
PoistaEtsitkö siis ihan alusta asti perheitä myös muista maista vai tuliko tuo Saksaperhe ihan puskista? Hassua mihin elämä kuljettaa, mutta toisaalta luulen että tärkeintä on kuitenkin löytää täydellinen perhe ja joustaa sit mieluummin siinä paikassa. :)
Ja kiitos, löysinkin jo ihan täydellisen perheen mutta pitää nyt vaan odotella että kenet ne valitsee!
Etin Irlannista ja Briteistä aluks :D Ja sit Saksasta löytyki paras :p
PoistaToi odottaminen on niin piinaavaa! Toivottavasti sul käy onni :--)
Mä äsken eksyin tänne, oon hakemas elokuust eteepäin jenkkeihin au pairiks, mullakaa ku ei perhettä oo vielä, (eikä hakemus niin pitkällä, et viel olisin virallisesti ees ettimäs perhettä), ni mä oon kans käyny noit samoi tuntemuksii läpi, et pystynkö siihen, mä mietin viel sitä, et pärjäänkö mun ei millään niin hyväl enkul etenki lasten kans ja sit, et haluuko kukaa mua niille asuu.. Että, et todellakaa ole yksin ajatustes kans (:
VastaaPoistaJään seurailee, miten sun perheen etsintä edistyy (:
Hyvä että eksyit! On aina kiva olla yhteyksissä ihmisiin, jotka on samassa tilanteessa. :)
PoistaHaha, oon kuullu että se hakemuksen täyttäminen on aika mielenkiintoinen kamppailu! Toivottavasti sen hakemuksen täytettyäsi löydät sen the perfect familyn, en kyllä epäile ettei niin tapahtuis!
Ps. huomasin että siullakin on blogi, joten listoilla ollaan!
Juu, tervetuloa lukemaan vaan (: no niin on, saa vähän "vertaistukea" :D
PoistaNo joo on, ja aika pitkä ja tarkka ja paljon hermoja vaativa :D siinä ehk, eniten sitä hakemuksen tekoa kuvaavat sanat!