I HAVE A HOST FAMILY!!!!!!!!!!!

En tiedä mitä sanoa. Pelottaa kamalasti, naurattaa, itkettää, tärisen, jännittää. Puoli vuotta tähän pisteeseen tähtäsin, mutta en silti osannut todellakaan varautua tähän uutiseen: musta tosiaankin on tulossa au pair. Sain tänään viestiä siltä perheeltä, joka hylkäs mut tuossa kesäkuun alussa. Olin siis sillon top kahdessa, mutta hävisin toiselle, koska mulla oli määrällisesti vähemmän lastenhoitokokemusta. Nyt muutama tunti sitten tuon saman perheen äiti laittoi sähköpostia, että se niiden valitsema tyttö peruikin koko homman ja olisinko vielä kiinnostunut tulemaan heille au pairiksi. TOTTA IHMEESSÄ OLEN!!!!! Sovittiin että jutellaan huomenna skypessä tarkemmin, mutta yksi asia on varma - MINÄ MUUTAN ENSI KUUN LOPUSSA LONTOOSEEN.

Perhe asuu siis Pohjois-Lontoossa, New Barnetissa. Mun hoidettavana on 7-vuotias poika + perheen 13-vuotias koira. Molemmat vanhemmista työskentelee poliiseina ja ainakin se äiti oli skypen välityksellä aivan ihana! On vaikeaa keksiä mitään sanottavaa, en voi vieläkään uskoa että pääsen lähtemään ihan oikeasti....

Laitoin tähän nyt tällaisen kartan, joka antaa ehkä vähän osviittaa siitä missä kohti Lontoota tuun majailemaan vuoden päivät!

Terveisin: jännittynyt ja paniikkinen Milla

Bloglovin

Hei!

En nyt ihan varsinaisesti aio puhua mitään aupparoinnista tai mistään siihen liittyvistä vaiheista (vaikka olenkin taas jännän äärellä, peukut pystyyn!!!), mutta koska heinäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien tätä eikä mitään muitakaan blogeja voi seurata enää bloggerin kautta - ja kun teitä lukijoita kuitenkin on - niin ajattelin laittaa tämän linkin tänne: Follow my blog with Bloglovin. Lisäsin myös oikealle puolelle sivua tuon kuvan, jota klikkaamalla pääsee myös seuraamaan blogiani. Tavataan siellä! :)

EDIT// Okei elikkäs tähän asiaan liittyen vähän lisäystä. Bloggerin kautta siis voi ilmeisesti liittyä lukijaksi/lukea blogia ihan normaalisti menemällä yleisnäkymään ja lisäämällä blogin osoitteen vasemmalla näkyvän lisää -nappulan avulla! Käytännössä siis mikään ei muutu, joten en ihan vieläkään ymmärrä tätä uudistusta....

-

"Milla thank you so much for talking to me. I have made my decision and I am sad to say that we have chosen another girl to be our au pair. Don’t be disheartened you were an excellent candidate for the job and I am sure you will find a family very very soon."

Olen etsinyt host familya enemmän tai vähemmän aktiivisesti viiden kuukauden ajan, eikä yksikään perhe ole ottanut minuun oma-alotteisesti yhteyttä kertaakaan. Ei yhtään kertaa. On vaikeaa yrittää pitää toivoa yllä, kun viikkojen panostuksen jälkeen saan kylmät vedet niskaani kerta toisensa jälkeen ja päädyn takaisin lähtöpisteeseen. Ehkä pitäisi vaan luovuttaa ja jäädä Suomeen.

Haastattelusta

Hip hei, paljon jännitetty haastattelu on nyt ohi! Eli tosiaan, viime lauantaina odotin todella hermostuneena tietokoneen edessä sitä, että kello löisi 12:00 ja the haastattelu alkaisi. Äiti kävi huikkaamassa ovelta pikaiset tsempit ja suin vielä hiuksiani parempaan kuosiin ennen H-hetkeä. Kaikki huolet ja murheet katosivat kuitenkin sillä samalla hetkellä, kun tämän perheen äidin naama ilmestyi ruutuun ja kuulin erittäin selkeällä brittiaksentilla "Good morning Milla!". Tunsin heti välittömän connectionin itseni ja tämän äidin välillä, enkä enää yhtään pelännyt mokaamista. Ymmärsin (kiitos selvän aksentin) lähes kaiken mitä perheen äiti sanoi ja yllätin jopa itseni puhumalla englantia epäröimättä ja monipuolisesti. Sain jopa kehuja, haha. Juteltiin lähes puoli tuntia hyvissä merkeissä, eikä tilanne todellakaan vaikuttanut varsinaiselta haastattelulta. Skypettelystä jäi todella hyvä mieli ja tuntuu, että tämä perhe olisi minulle ehdottomasti sopivin tähän astisista perheistä. Perheen poikakin eksyi kameran eteen ja hetken ujosteltuaan kysyi, tykkäänkö videopeleistä. Kun vastasin omistavani Wiin, poika - yhtään liitoittelematta - alkoi hyppiä tasajalkaa ja kiljui riemusta. Poika myöskin rakastaa Harry Potteria, joten jospa tästä nyt tulisi jotain...!

Juttutuokiomme jälkeen perheen mum laittoi vielä sähköpostia, että oli todella mukava jutella ja että voisinko vielä skypettää hänen kanssaan nyt tulevana lauantaina. Mikäpäs siinä, kyllä sitä nyt omista ylioppilasjuhlistaan kehtaa karata hetkeksi toiseen huoneeseen skypettämään Englantiin! En muuten tiedä onko perheen äidin halu jutustella toistekin jotenkin huomattava seikka ottaen huomioon, että au pairin valinta suoritetaan samaisena viikonloppuna... En uskalla elätellä mitään toiveita, joten pitää kai vaan jaksaa odottaa se viikko nyt. Tuskaa!

Jännittää!

Moi! Voin hyvillä mielin ilmoittaa, että olen nyt noussut takaisin pintaan pettymyksen syvästä aallokosta. Palasin nimittäin aupair-worldin pariin muutama päivä "valitettavasti et ole valitsemamme henkilö"-viestin jälkeen ja huomasin, että sinnehän on tullut vaikka kuinka monta uutta ja ihanaa perhe-ehdokasta! Muutaman perheen kanssa vaihdoin pari viestiä, mutta yhden tietyn kanssa olen nyt viestitellyt noin viikon ajan ja sain eilen tietää, että he haluaisivat haastatella minua Skypessä. Apua!

Olen aina pitänyt englannista ja se on ollut yksi ehdottomista suosikeistani koulussakin, joten koen olevani siinä suhteellisen hyvä. Kirjoitan englantia sujuvasti ja monipuolisesti eikä puhutusta puheestakaan jää yleensä muutamaa sanaa lukuun ottamatta mitään ymmärtämättä. En kuitenkaan ole ihan hirveän paljon päässyt englantia käyttämään käytännössä puhumalla sitä. On kuitenkin aina vähän eri asia puhua englantia koulussa muiden suomalaisten kanssa kuin että puhuisi kieltä sitä äidinkielenään puhuvan kanssa... Tuleva haastattelu käydään siis ihan in English ja täytyy myöntää, että odotan sitä hieman pelonsekaisin tuntein. Olen kyllä jo kertaalleen yhden perheen kanssa skypettänyt, mutta perheen äiti puhuin suomea joten tilanne oli aivan eri.

Olisiko teillä siis mitään näppäriä vinkkejä tähän tulevaan koitokseeni? Tai kenties kohtalontovereita, jotka käyvät läpi samanlaisia tuntemuksia?

Have a nice day! :)

Takaiskuja

Olen tässä parin viime viikon aikana ollut tosi tiiviisti yhteyksissä yhteen todella mukavaan perheeseen ja sain kuulla useaan otteeseen että olen yksi suosikkivaihtoehdoista. Tänään sain sitten sähköpostia, että valitettavasti valinta ei kohdistunut minuun vaikka kivalta tytöltä vaikutankin. Olin asennoitunut neutraalisti asiaa kohtaan joten järjetöntä pettymystä ei tullut, mutta voin kyllä rehellisesti myöntää että masentaa! Tällä hetkellä tuntuu siltä, että the right family on jossain tavoittelemattomissa enkä koskaan ylety siihen ja koko unelma au pair vuodesta vaan jää toteutumatta. Harmittaa ja tekee mieli luovuttaa.

Muutoksia suunnitelmiin & epäröintiä

Helmikuun tapaamisesta the perheen kanssa ei sitten loppujen lopuksi tullut mitään ja ehkä hyvä niin. Skypekeskustelun perusteella perhe vaikutti ihan hyvältä, mutta kaikki palaset eivät kuitenkaan loksahtaneet kohdalleen. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin nimittäin siihen tulokseen, että en ihan mielelläni haluaisi edes puoliksi suomalaiseen perheeseen. Ajatus siitä, että lähtisin vuodeksi ulkomaille puhumaan suomea lasten kanssa tuntuu...noh, totta puhuakseni hieman ankealta. Yksi motiivini kun kuitenkin on oppia puhumaan englantia sujuvasti ja itsevarmasti. Olen kuitenkin valmis joustamaan oikean perheen kohdalla!

Toinen muutos koskee lähdön ajankohtaa. Tuleva kesä on luultavasti viimeinen, joka voidaan viettää "tutusti ja turvallisesti" yhdessä ystävien kanssa kotipaikkakunnallamme, enkä tiedä olenko valmis luopumaan siitä. Elokuu tuntuu siis huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta lähteä, vaikka en tietenkään voi olla varma satunko saamaan perhettä juuri kyseisenä kuuna. Pitää vaan toivoa parasta.

Viime aikoina olen myös huomannut kyseenalaistavani itseäni ja päätöstäni lähteä au pairiksi. Onko minusta todella siihen? Entä jos kukaan ei halua ottaa minua perheeseensä? Varmaan ihan normaalia kohdata tällaisia ajatuksia, mutta ynhg toivottavasti menisivät pian ohi. Lähtöön kun toivottavasti on enää viisi kuukautta!!