"Burials have continued here since the Friends took over in 1981 and the cemetery continues to serve the needs of North London."

Tykkään viettää aikaa hautausmaalla. Rakastan kulkea jo vähän sammaloituneiden hautakivien välissä ja painaa mieleeni kauneimmat nimet (tällä hetkellä lemppareita on mm. Isla, Asla(k), Eemi & Aarni). En myöskään pistä pahakseni Joensuun hautausmaalla asuvaa oravapopulaatiota, koska mikään ei voi voittaa sylissä istuvaa oravaa.



Joka tapauksessa, olin luonnollisesti hyvin kiinnostunut näkemään tyypillisen brittiläisen hautausmaan. En kuitenkaan ikinä saanu aikaiseksi lähteä minnekään, joten tyydyin katselemaan täyteen ahdettuja hautausmaita bussin ikkunasta. Kuukausi sitten päätettiin kuitenkin Roxanen kanssa, että nyt otetaan ja lähdetään. Suuntana meillä oli kuuluisa Highgate Cemetery, jonne on haudattu mm. Douglas Adams ja Karl Marx.



Highgate Cemetery toimii ilmeisesti ainakin osittain (ellei kokonaan) lahjoituksilla ja pääsymaksu oli muistaakseni 4 puntaa/henkilö. Ihan mielellään kyllä maksettiin itsemme sisään, koska tuo hautausmaa on suhteellisen iso ja äärimmäisen mielenkiintoinen paikka + meille tuli kuin tilauksesta ihan täydellinen sää! Highgate Cemetery on jaettu kahteen osaan: East Cemetery & West Cemetery. West on vanhempi puolisko ja sinne pääsee kulkemaan vaan opastetusti (joka maksaa sit enemmän). Me tyydyttiin vaan tuohon East Cemeteryyn, koska a. kuuluisimmat henkilöt on haudattu sinne ja b. tuossa yhdessäkin puoliskossa oli meille ihan tarpeeks tekemistä. Saatin infosta kartat, josta näky tärkeimmät haudat ja eri reitit. Koko paikkaan on haudattu noin 170 000 ihmistä 53 000 hautaan, joten siellä todellakin oli hautakiveä toisen perään ihan joka ilmansuuntaan. En osaa yhtään sanoa miten pitkään me tuolla haahuiltiin, mut siis varmaan ainakin se 3h.



En osaa kuvailla mitenkään sitä fiilistä, mikä vallitsi tuolla 150 vuotta vanhalla maaperällä. Osa hautakivistä oli täysin näkymättömissä kasvikerroksen alla, osa oli halkeillu maan liikkumisen johdosta. Hautakivet oli todella korkeita ja niissä oli listattuna kokonaisia perheitä. Hautakivet oli muutenkin poikkeavia verrattuna suomalaisiin lajitovereihin. Täällä hautakivinä näkee sellaisia ihan ihmisen kokoisia enkelipatsaita, jotka on ainakin Doctor Who:ta katsoneille vähän kuumottavia. Oon myös nähny tosi monissa hautakivissä valokuvia ja niitä oon jääny tuijottelemaan ihan hyväksi toviksi. On outoa päästä vähän pintaa syvemmälle ja katsella valokuvaa ihmisestä, jonka viimeiset jäännökset on pari metriä omien jalkojen alla.

Ps. Onko normaalia olla kauhuissaan noista weeping ang... enkelipatsaista? En uskalla räpsäyttää silmiäni, haha.

"You need to get yourself a better dictionary. When you do, look up "genocide". You'll find a little picture of me there and the caption will read "over my dead body"."

Note to self: Ei kahta sightseeing reissua yhteen viikonloppuun!! Meinasin nukahtaa eilen bussimatkalla keskustasta kotiin ja kävelymatka bussipysäkiltä tuntui ylitsepääsemättömältä, vaikka suurin osa matkasta olikin alamäkeä. Takana siis melko kävely- ja nähtävyyspainotteinen viikonloppu!

Lauantaina heräsin noin klo 07:00 ja tuntia myöhemmin seisoinkin jo nätisti bussipysäkillä. Suuntasin siis St Albansin suomikouluun tutustumismielessä ja jopa vähän kokeilemaan, miltä apuopettajana olo tuntuu. Koska oon fiksu tyttö niin enpä yhtään tajunnu, että St Albans ei oo enää Lontoota = miun oystercard ei toimi ja julkinen liikennekin toimii vähän eri tavalla. :D Noin tunnin matkaan sain kulutettua melkein kaksi tuntia, josta suurimman osan seisoin bussipysäkeillä vähän epätoivoisilla fiiliksillä. Lopulta kuitenkin selätin tylyn bussikuskin + muut hankaluudet ja pääsin perille asti! Suomikoulu oli tosi kiva paikka ja oli ihan mahtavaa päästä puhumaan pelkästään suomea muiden ihmisten kanssa. Oon tässä melkein kuukauden aikana oppinu arvostamaan suomalaisuuttani todella paljon ja oon tosi ylpee voidessani sanoa, että tuun Suomesta. Ja söin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ees vähän ruisleipää muisuttavaa asiaa OIKEILLA TÄYTTEILLÄ. Juustoviipale, paprikaa, kurkkua, tomaattia ja salaattia = <3. Siellä oli myös pystyssä suomikauppa, josta pystyy ostamaan turun sinapin ja muumilakun väliltä melkein kaikkea mahdollista. Taidankin suunnata ostoksille seuraavan kerran kun suomikoulua pidetään... Mutta päivä oli tosi kiva ja pääsin heti mukaan juttuun. Ja ens viikolla oonkin sit virallisesti apuope eskareiden ryhmässä, jee!

Suomikoulun jälkeen suuntasin kotiin, heitin vähän ruokaa naamariin ja lähdin kohti keskustaa. Piti tavata Emilia ja saksalaisia au paireja, mutta jotenkin taas yllärillä päädyttiin haahuilemaan ympäri Lontoota Roxanen kanssa, haha... Siltä reissulta ei valitettavasti oo kuvia, koska oltiin liikenneruuhkasta johtuen perillä vasta kun oli pimeää + unohdin ladata puhelimen ennen kun lähdin eli puhelin simahti aika nopsaan. Seikkailtiin kuitenkin Tower Bridgelle ja se oli ihan huikeen kaunis valaistuksineen! Ei sitä aina vaan tajua, että asun täällä ihan oikeesti.

Eilen suunnattiin taas keskustaan Roxanen ja Ellan kanssa ( + seuraan piti liittyä kolme henkilöä, mutta odotettavasti kukaan ei soita vaikka on sovittu) ja kierrettiin taas muutamat nähtävyydet. En oo mikään intoilija nähtävyyksien suhteen, mutta onneksi Roxane pitää huolen että nään kaikki "pakolliset" paikat ja vähän plussaa siihen päälle. Keskustassa oli joku pyöräilytapahtuma meneillään ja IHAN JÄRJETTÖMÄSTI PORUKKAA liikenteessä, osa teistä oli kokonaan suljettu keskustan alueelta ja liikkuminen piti tehdä taktikoiden. Nähtiin kuitenkin Downing Street ja Buckingham Palace. Istuttiin Thamesin varrella jäätelöt kädessä ja ihailtiin nättiä maisemaa.



Varattiin Roxanen kanssa matka Skotlantiin 26.10 - 02.11. Hello Edinburgh ja yhteensä 20h bussimatkat. Aateltiin varata sellanen päiväretki Loch Nessille ja Highlandseille, tuskin maltan odottaa! Päätin matkan kunniaksi ostaa itelleni sateen- ja tuulenpitävän takin, koska oon huomannu kaipaavani semmosta takkia täällä. Joten nyt vaan odottelen keskiviikkoa/torstaita, haluun päästä jo testaamaan uutta takkia (jonka ovh oli 90 puntaa mutta maksoin siitä 35 puntaa) in action. Ja skypetin tänään miun ihanan perheen kanssa ja oli ihan huippua! Nitro vaan yritti ettii minuu pöydän alta ja kaikkialta, suretti vähän kun ei se hömelö ymmärrä että missä oon. :(

Ps. Viimeisenä todistusaineistoa takapihalla asuvasta olennosta. Oon nähny sen nyt tosi useana päivänä ja kai se on pakko uskoa, että täällä on ihan normaalia nähdä kettu.


Pps. Söin tänään mansikkahilloleivän enkä edes ajatellu aluks että se on mitenkään outoa. SE ON OUTOA. Voi Iso-Britannia minkä minulle teet...

Ppps. Kuvat saattaa toimia vähän huonosti muutaman tunnin ajan, koska ylitin Photobucketin rajat ja piti ostaa vähän lisää tilaa

"I wouldn't say that. The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. The good things don't always soften the bad things, but vice-versa, the bad things don't necessarily spoil the good things and make them unimportant."

Miten nää viikonloput tuntuu menevän aina niin hirveen nopeesti, lauantain ja sunnuntain välillä tuntuu olevan vaan pari tuntia!!

Lauantaina lähdettiin Roxanen kanssa aika extempore Natural History Museumiin, koska oli just sopiva museosää = harmaata ja satunnaista vesisadetta eikä muita suunnitelmia koko lauantaille. Täällä ihan älyttömän mahtavaa on se, että suurimpaan osaan museoista pääsee ilman pääsymaksua eikä Natural History Museum tee poikkeusta. Se oli ihan hillittömän kokonen ja älyttömän kaunis mesta, tuntu kun oisin kävelly suoraan Tylypahkaan! Natural History Museumissa on useampi "kokonaisuus" ja ne eroaa toisistaan ihan täydellisesti, joten oli ehkä vähän liian kunnianhimoinen ajatus yrittää kiertää kaikki paikat läpi yhdessä päivässä. Informaatiota tuli joka suunnasta jatkuvalla syötöllä, joten sain hirveen päänsäryn enkä lopussa jaksanu edes lukea enää yhtään infotaulua ja kävelin vaan paikasta toiseen aivotoiminnan ollessa luokkaa nolla. Mutta oli kyllä tosi mielenkiintonen kokemus ja aion mennä tuonne vielä monta kertaa uudestaan ihan erilaisella tarmokkuudella!




Osioon, joka kerto ihmisestä, oli rakennettu tällanen jumalattoman kokonen musta huone jossa oli tollanen jäätävän iso vauva. Se huone esitti kohtua ja siellä kuulu tasainen syke, tutum...tutum... Olin vaan huuli pyöreenä siellä haha.









Tiesittekö, että vastasyntynyt sinivalas painaa kolme tonnia?

Tää paikka oli karmiva. Tuolla oli sellasia hyllyjä, joiden päällä oli lasipurkkeja ja niissä lasipurkeissa oli nesteessä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kaloja, rottia, jäniksen poikasia, kotkia...


Sunnuntaina mentiin vähän keventämään kukkaroa Primarkiin parin muun au pairin kanssa. Meitä oli lopulta yhteensä kuusi (saksalainen, suomalainen x2, unkarilainen, espanjalainen ja itävaltalainen) tyttöä ja tutustuttiin toisiimme tosi hyvin shoppailun/Starbucks Coffeeilun/Subwayn merkeissä. Oli tosi kiva nähdä muita, ennestään ihan tuntemattomia au paireja! Haha ja ainiin, nauratti Starbucksissa kun tuo itävaltalainen tyttö vaan alko puhumaan miulle ihan yhtäkkiä suomea ja olin ihan kysymysmerkkinä. Myöhemmin sain kuulla, että sen tytön äiti on suomalainen ja että ne käy joka vuosi suomessa. Tuntuu että suomalaisia on joka puolella, Roxanekin sano bussissa että "I thought there were many Germans here but GOD there are Finnish people everywhere and now I even met a girl from Austria but she's also half Finnish!!!" :D

Pakko vielä avautua englantilaisesta säästä. Ymmärrän nyt täydellisen hyvin miksi sää on erittäin hyvä puheenaihe täällä. Eilen kun oltiin tulossa illalla takaisin kotiin, alko satamaan ihan älyttömästi vettä. En voinu edes käyttää (uutta, hienoa, ihanaa, pandamaista...) sateenvarjoani, koska oli tosi kova tuuli enkä sen takia pystyny kunnolla liikkumaan eteenpäin sateenvarjo auki. Kadut vaan tulvi vettä (ja kyllä, kiitin itseäni jälleen kerran onnistuneesta kenkävalinnasta nimim. ai mitenniin converset - joissa on reikä pohjassa - ei oo hyvät kengät sateella?, bussin ikkunat oli niin huurussa että oli ihan mahdotonta nähdä ulos ja kaiken lisäks keskustassa oli ihan jäätävä liikenneruuhka. Huh. Ja tänään kun lähdin hakemaan J:tä koulusta, ulkona paistoi aurinko ja oli niin lämmin etten ottanu edes mitään takkia mukaani. Kesken matkan alko tuulla ihan älyttömästi ja sataa kaatamalla vettä ilman mitään ennakkovaroitusta. Kyyhötin sitten ison puun alla ja mietin, että mitenköhän pitkään voin tässä odotella ennenkun on pakko päästä sinne koululle. Sadetta kesti ehkä 2min ja sen jälkeen alko taas paistamaan aurinko pilvettömältä taivaalta ja oli suorastaan kuuma?!

Kyllä tässä parin viikon aikana on tajunnu, miten paljon arvostan ja rakastan Suomea ja suomen kieltä.