"You need to get yourself a better dictionary. When you do, look up "genocide". You'll find a little picture of me there and the caption will read "over my dead body"."

Note to self: Ei kahta sightseeing reissua yhteen viikonloppuun!! Meinasin nukahtaa eilen bussimatkalla keskustasta kotiin ja kävelymatka bussipysäkiltä tuntui ylitsepääsemättömältä, vaikka suurin osa matkasta olikin alamäkeä. Takana siis melko kävely- ja nähtävyyspainotteinen viikonloppu!

Lauantaina heräsin noin klo 07:00 ja tuntia myöhemmin seisoinkin jo nätisti bussipysäkillä. Suuntasin siis St Albansin suomikouluun tutustumismielessä ja jopa vähän kokeilemaan, miltä apuopettajana olo tuntuu. Koska oon fiksu tyttö niin enpä yhtään tajunnu, että St Albans ei oo enää Lontoota = miun oystercard ei toimi ja julkinen liikennekin toimii vähän eri tavalla. :D Noin tunnin matkaan sain kulutettua melkein kaksi tuntia, josta suurimman osan seisoin bussipysäkeillä vähän epätoivoisilla fiiliksillä. Lopulta kuitenkin selätin tylyn bussikuskin + muut hankaluudet ja pääsin perille asti! Suomikoulu oli tosi kiva paikka ja oli ihan mahtavaa päästä puhumaan pelkästään suomea muiden ihmisten kanssa. Oon tässä melkein kuukauden aikana oppinu arvostamaan suomalaisuuttani todella paljon ja oon tosi ylpee voidessani sanoa, että tuun Suomesta. Ja söin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ees vähän ruisleipää muisuttavaa asiaa OIKEILLA TÄYTTEILLÄ. Juustoviipale, paprikaa, kurkkua, tomaattia ja salaattia = <3. Siellä oli myös pystyssä suomikauppa, josta pystyy ostamaan turun sinapin ja muumilakun väliltä melkein kaikkea mahdollista. Taidankin suunnata ostoksille seuraavan kerran kun suomikoulua pidetään... Mutta päivä oli tosi kiva ja pääsin heti mukaan juttuun. Ja ens viikolla oonkin sit virallisesti apuope eskareiden ryhmässä, jee!

Suomikoulun jälkeen suuntasin kotiin, heitin vähän ruokaa naamariin ja lähdin kohti keskustaa. Piti tavata Emilia ja saksalaisia au paireja, mutta jotenkin taas yllärillä päädyttiin haahuilemaan ympäri Lontoota Roxanen kanssa, haha... Siltä reissulta ei valitettavasti oo kuvia, koska oltiin liikenneruuhkasta johtuen perillä vasta kun oli pimeää + unohdin ladata puhelimen ennen kun lähdin eli puhelin simahti aika nopsaan. Seikkailtiin kuitenkin Tower Bridgelle ja se oli ihan huikeen kaunis valaistuksineen! Ei sitä aina vaan tajua, että asun täällä ihan oikeesti.

Eilen suunnattiin taas keskustaan Roxanen ja Ellan kanssa ( + seuraan piti liittyä kolme henkilöä, mutta odotettavasti kukaan ei soita vaikka on sovittu) ja kierrettiin taas muutamat nähtävyydet. En oo mikään intoilija nähtävyyksien suhteen, mutta onneksi Roxane pitää huolen että nään kaikki "pakolliset" paikat ja vähän plussaa siihen päälle. Keskustassa oli joku pyöräilytapahtuma meneillään ja IHAN JÄRJETTÖMÄSTI PORUKKAA liikenteessä, osa teistä oli kokonaan suljettu keskustan alueelta ja liikkuminen piti tehdä taktikoiden. Nähtiin kuitenkin Downing Street ja Buckingham Palace. Istuttiin Thamesin varrella jäätelöt kädessä ja ihailtiin nättiä maisemaa.



Varattiin Roxanen kanssa matka Skotlantiin 26.10 - 02.11. Hello Edinburgh ja yhteensä 20h bussimatkat. Aateltiin varata sellanen päiväretki Loch Nessille ja Highlandseille, tuskin maltan odottaa! Päätin matkan kunniaksi ostaa itelleni sateen- ja tuulenpitävän takin, koska oon huomannu kaipaavani semmosta takkia täällä. Joten nyt vaan odottelen keskiviikkoa/torstaita, haluun päästä jo testaamaan uutta takkia (jonka ovh oli 90 puntaa mutta maksoin siitä 35 puntaa) in action. Ja skypetin tänään miun ihanan perheen kanssa ja oli ihan huippua! Nitro vaan yritti ettii minuu pöydän alta ja kaikkialta, suretti vähän kun ei se hömelö ymmärrä että missä oon. :(

Ps. Viimeisenä todistusaineistoa takapihalla asuvasta olennosta. Oon nähny sen nyt tosi useana päivänä ja kai se on pakko uskoa, että täällä on ihan normaalia nähdä kettu.


Pps. Söin tänään mansikkahilloleivän enkä edes ajatellu aluks että se on mitenkään outoa. SE ON OUTOA. Voi Iso-Britannia minkä minulle teet...

Ppps. Kuvat saattaa toimia vähän huonosti muutaman tunnin ajan, koska ylitin Photobucketin rajat ja piti ostaa vähän lisää tilaa

Haastattelusta

Hip hei, paljon jännitetty haastattelu on nyt ohi! Eli tosiaan, viime lauantaina odotin todella hermostuneena tietokoneen edessä sitä, että kello löisi 12:00 ja the haastattelu alkaisi. Äiti kävi huikkaamassa ovelta pikaiset tsempit ja suin vielä hiuksiani parempaan kuosiin ennen H-hetkeä. Kaikki huolet ja murheet katosivat kuitenkin sillä samalla hetkellä, kun tämän perheen äidin naama ilmestyi ruutuun ja kuulin erittäin selkeällä brittiaksentilla "Good morning Milla!". Tunsin heti välittömän connectionin itseni ja tämän äidin välillä, enkä enää yhtään pelännyt mokaamista. Ymmärsin (kiitos selvän aksentin) lähes kaiken mitä perheen äiti sanoi ja yllätin jopa itseni puhumalla englantia epäröimättä ja monipuolisesti. Sain jopa kehuja, haha. Juteltiin lähes puoli tuntia hyvissä merkeissä, eikä tilanne todellakaan vaikuttanut varsinaiselta haastattelulta. Skypettelystä jäi todella hyvä mieli ja tuntuu, että tämä perhe olisi minulle ehdottomasti sopivin tähän astisista perheistä. Perheen poikakin eksyi kameran eteen ja hetken ujosteltuaan kysyi, tykkäänkö videopeleistä. Kun vastasin omistavani Wiin, poika - yhtään liitoittelematta - alkoi hyppiä tasajalkaa ja kiljui riemusta. Poika myöskin rakastaa Harry Potteria, joten jospa tästä nyt tulisi jotain...!

Juttutuokiomme jälkeen perheen mum laittoi vielä sähköpostia, että oli todella mukava jutella ja että voisinko vielä skypettää hänen kanssaan nyt tulevana lauantaina. Mikäpäs siinä, kyllä sitä nyt omista ylioppilasjuhlistaan kehtaa karata hetkeksi toiseen huoneeseen skypettämään Englantiin! En muuten tiedä onko perheen äidin halu jutustella toistekin jotenkin huomattava seikka ottaen huomioon, että au pairin valinta suoritetaan samaisena viikonloppuna... En uskalla elätellä mitään toiveita, joten pitää kai vaan jaksaa odottaa se viikko nyt. Tuskaa!

Jännittää!

Moi! Voin hyvillä mielin ilmoittaa, että olen nyt noussut takaisin pintaan pettymyksen syvästä aallokosta. Palasin nimittäin aupair-worldin pariin muutama päivä "valitettavasti et ole valitsemamme henkilö"-viestin jälkeen ja huomasin, että sinnehän on tullut vaikka kuinka monta uutta ja ihanaa perhe-ehdokasta! Muutaman perheen kanssa vaihdoin pari viestiä, mutta yhden tietyn kanssa olen nyt viestitellyt noin viikon ajan ja sain eilen tietää, että he haluaisivat haastatella minua Skypessä. Apua!

Olen aina pitänyt englannista ja se on ollut yksi ehdottomista suosikeistani koulussakin, joten koen olevani siinä suhteellisen hyvä. Kirjoitan englantia sujuvasti ja monipuolisesti eikä puhutusta puheestakaan jää yleensä muutamaa sanaa lukuun ottamatta mitään ymmärtämättä. En kuitenkaan ole ihan hirveän paljon päässyt englantia käyttämään käytännössä puhumalla sitä. On kuitenkin aina vähän eri asia puhua englantia koulussa muiden suomalaisten kanssa kuin että puhuisi kieltä sitä äidinkielenään puhuvan kanssa... Tuleva haastattelu käydään siis ihan in English ja täytyy myöntää, että odotan sitä hieman pelonsekaisin tuntein. Olen kyllä jo kertaalleen yhden perheen kanssa skypettänyt, mutta perheen äiti puhuin suomea joten tilanne oli aivan eri.

Olisiko teillä siis mitään näppäriä vinkkejä tähän tulevaan koitokseeni? Tai kenties kohtalontovereita, jotka käyvät läpi samanlaisia tuntemuksia?

Have a nice day! :)