“London has the trick of making its past, its long indelible past, always a part of its present. And for that reason it will always have meaning for the future, because of all it can teach about disaster, survival, and redemption. It is all there in the streets.”

Oon kutsunut Lontoota kodikseni jo reilun yhdeksän kuukauden ajan. Vaikka vajaa vuosi ei olekaan erityisen pitkä aika, oon muodostanut jo omat mielipiteeni tämän kiireisen miljoonakaupungin plussista ja miinuksista. Lontoon sielunelämään pääsee kyllä yllättävän nopeasti kiinni eikä kaikki oo ah niin mahtavaa (no tietysti on, ketä yritän huijata...). Haluan aloittaa miinuksista! Kuvat otin muuten instagramistani eli laatu on - valitettavasti - heikohkoa.

Lontoon miinuspojot

1. Ilmanlaatu / saasteet
Lontoossa oli vuonna 2011 pelkästään henkilöautoja 2,5 miljoonaa. Tähän päälle tulee tietenkin vielä kaikki bussit, kuorma-autot jne, joten ei oo mikään ihme että täällä ilmanlaatu ei oo se parhain mahdollinen. Miulla likaantuu hiukset tosi nopeesti, jos vietän yhtään sen enempää aikaa keskustassa ja välillä niistän keskustapäivän jälkeen mustaa räkää. Ilmanlaatua tietenkin seurataan ilmeisesti aika tarkasti, ja ehkä kuukausi sitten tuli kehotus olla liikkumatta ulkona just korkeiden ilmansaasteiden takia. Välillä se tietysti mietityttää esimerkiksi terveyden kannalta, mutta ehkä tää on sellanen asia joka pitää vaan hyväksyä, mikäli haluaa näin isossa kaupungissa asua.

2. Pitkät välimatkat
Siitä ei oikein pääse mihinkään ja aluks oli aika puuduttavaa istua koko päivä bussissa, jos halusi käydä toisella puolella Lontoota. Pitkät välimatkat vaikeuttaa kavereiden hankkimista/kaveruuden ylläpitämistä, koska arkisin ei oo jaksamista eikä aikaa matkustella yhtään sen kauemmas ja viikonloppuisin pyrkii tekemään mahdollisimman paljon. Kaverit pitää siis hankkia läheltä, jos haluaa luoda yhtään sen kestävämpiä kaveruuksia. Täällä ei myöskään pääse realistisesti ajateltuna kävelemällä paikasta toiseen, jos haluaa lähteä pois kotikonnuilta. Pyörän selkään en uskalla nousta, koska pyöräilijät sykkelöi täällä ihan reteästi kaiken liikenteen seassa. Ainut vaihtoehto on siis ottaa aina bussi/tube, yleensä se on bussi halvemman hinnan takia. Mutta tosiaan, jos haluan mennä vaikka Heathrowlle bussilla, menee matkoihin yhteensä vähintään 6h.

3. Ihmispaljous
Toisinaan tykkään kun ympärillä on paljon ihmisiä, mutta se on toisinaan vähän ahdistavaa. Varsinkin silloin, kun ei oo mitään mahdollisuutta kävellä omaan tahtiin ja osuu koko ajan toisiin ihmisiin. Keskustassa suurin osa ihmisistä on turisteja, ja yleensä ne käyttäytyy myös sillä tavalla. Ei oo suinkaan tavatonta, että keskellä vilkasta katua joku sankari pysähtyy ottamaan kuvaa, ihan siihen keskelle tietä ja kaikkien eteen. Liikenneruuhkat voi olla myös suorastaan kammottavia ja sekin on suora seuraus siitä, että täällä on liikaa autoilevia ihmisiä. Ihmispaljous kannattaa myös pitää mielessä silloin, kun on lähdössä jonnekin. Täällä joutuu lähes aina jonottamaan minne ikinä meneekään, joten pelkästään sille kannattaa varata tarpeeksi aikaa.

4. Kalleus
Lontoo on eittämättä kallis paikka, ainakin asumisen ja opiskelun suhteen. Jos ikinä haluaisin palata tänne takaisin ihan itsekseni, en pystyis edes haaveilemaan pienestä omasta asunnosta. Yhdestä huoneestakin joutuu pulittamaan aika tähtitieteellisiä summia kuukaudessa, varsinkin jos haluaa asua suht ok:ssa kämpässä. Omaa kokemusta asiasta ei oo, mutta oon seurannu aika aktiivisesti muiden asuntohakua. Lontoossa pubikäyntikin maksaa enemmän verrattuna vaikkapa Cardiffiin.

5. Kamala talvi
Neljä kuukautta kaatosadetta aamusta iltaan, päivästä toiseen. Ei muuta sanottavaa, en edes halua muistella tuota kamalaa ajanjaksoa elämässäni.

Lontoon plussapojot

1. Kierrätys toimii ja on tehty helpoksi
Ainakin Barnetissa jokaiseen taloon jaettiin viime vuonna neljä eri roskasäiliötä. Vihreään tulee puutarhajäte, siniseen kartonki/paperi/lasi/metalli/muovi, ruskeaan biojäte ja mustaan kaikki muu. Noita säiliöitä ei tarvii edes ite tyhjentää mihinkään, vaan ne tyhjennetään ihan tuossa kotioven edessä kerran viikossa. On siis lähes mahdotonta olla liian laiska kierrättääkseen. Tykkään!

2. Monipuolinen kaupunki
Lontoossa ei voi tylsistyä. Täällä on 32 eri kaupunginosaa, jotka yleensä eroavat toisistaan ihan huomattavasti. Kuten oon jo täällä aikaisemmin maininnut, ei tarvitse lähteä edes Lontoon ulkopuolelle kokeakseen jotain täysin uutta.

3. Aina on joku kauppa auki pyhistä huolimatta
Hyvin harvoin vaivaudun edes varmistamaan kauppojen aukioloaikoja. Suomessa kaikki kaupat sulkee ovensa pienimmästäkin kissanristiäisestä, mutta täällä sellaisia päiviä on _todella_ harvoin. Oxford Street oli Roxanen mukaan kiinni pääsiäissunnuntaina, mutta se onkin ollut ainoa päivä koko vuonna.

4. Julkinen liikenne toimii erittäin hyvin joka puolelle
Vaikka välimatkat onkin pitkät, kaikkialle pääsee erittäin kätevästi useammallakin kulkuvälineellä. Busseja kulkee joka 5 - 12 minuutti, eli bussipysäkille voi kävellä ihan millon vaan ja sieltä tulee aina bussi suhteellisen nopeasti. Täällä on myöskin oyster cardia käyttäessä "hintakatto", eli yhden päivän aikana joutuu maksamaan vaan tietyn määrän rahaa vaikka ravais koko päivän ajan bussista toiseen. Bussissa tää summa on aina 4,4 puntaa, tubea/muita käyttäessä se hintakatto riippuu kätettävistä zoneista (Lontoo on jaettu zoneihin, zone 1 on ihan keskusta ja numero suurenee mitä kauemmas menee keskustasta).

5. Paljon nähtävää ja tekemistä
Täällä on käsittämätön määrä eri museoita, konsertteja ja tapahtumia. Erittäin suuri plussa Lontoolle siitä, että en osaa mainita yhtään maksullista museota. Melkein kaikkialle pääsee siis maksutta, joka on ihan uskomatonta! Henkilökohtainen lempparini on sellanen pieni, yhden huoneen museo aika lähellä Tottenham Court Roadia. Siellä on uskomattomia eläimiä purkeissa (mm. iso purkki täynnä myyriä), aivojen läpileikkauksia, kissoja ja koiria, aivoja jne... Tykkään myös National History Museumista, vaikka se onkin suuri ja aina täynnä kansaa. Lontoossa on myös luonnollisesti paljon konsertteja ja oonkin käyny muutamassa. Mutta mahdollisuuksia ois siis kyllä enemmän kuin riittää sormia ja varpaita! Oisin halunnu käydä kattomassa Katy Perrya, mutta se nyt jotenkin vaan jäi.

6. Posti kulkee myös lauantaisin ja paketit tuodaan kotiovelle
Armottomana nettishoppailijana nostan tälle peukkua.

7. Matkustaminen ympäri Englantia on helppoa
Lontoosta lähtee busseja ja junia (ja lentoja) ihan minne tahansa. Lippuja saa toisinaan myös tosi halvalla, jos osaa etsiä oikean yhtiön ja ostaa liput ajoissa. Eli täältä matkustaminen on suht simppeliä.

8. Monikulttuurisuus & kaupunki täynnä erilaisia ihmisiä
Kukaan ei katso huivipäistä ja kaapuun pukeutunutta musliminaista kahdesti, tai jos katsoo niin se harvoin johtuu varsinaisesti siitä pukeutumistyylistä. On jotenkin mahtavaa elää kaupungissa, joka on täynnä erilaisia kulttuureja. Ja vielä niin, että ketään ei katsota kieroon uskonnon/ihonvärin takia. Tietysti tää johtuu vaan siitä, että täällä joutuu pakostakin kohtaamaan erilaisia ihmisiä paljon enemmän suhteessa vaikkapa miun kotikaupunkiin Joensuuhun.

Plussaa myös ehdottomasti siitä, että koti-ikävä on erinomaisesti taltutettavissa! Lontoo on suomalaisia täynnä ja Lontoon merimieskirkko pitää huolen siitä, että korvapuusteja/karjalanpiirakoita+munavoita/fazerin sinistä/younameit saa ihan milloin vaan. Lisäksi löytyy sit vielä nää suomikoulut, jos haluaa ihan konkreettisesti osallistua ja viettää aikaa suomalaisten kanssa niissä merkeissä.

En oo kyllä katunu kertaakaan sitä, että jaksoin kuin jaksoinkin taistella loppuun asti ja sain perheen juuri täältä. En oo nähny vielä puoliakaan, mutta toisaalta tiedän tarpeeksi tunteakseni oloni kotoisaksi tässä kaupungissa. Teki mieli kiljua riemusta kun Cardiffin reissun jälkeen näin taas punaiset bussit ja vihreyttä kaikkialla. Kyllä vaan, Lontoota on vaikeaa päihittää.

Au pair: Plussat ja miinukset

Luonnoksissa kaksi kuukautta lojunut toivepostaus au pairina olemisen plussista ja miinuksista, olkaa hyvät!

+

Tukiverkosto
On iso ja vähän vaikeakin päätös muuttaa ulkomaille pidemmäksi aikaa. Vaikka olis unelmoinu lähdöstä ja ottanu kaikista käytännön asioista selvää, niin kyllä se silti tuntuu hirveen pelottavalta muuttaa ihan uuteen maahan ja kulttuuriin tietäen, että ainakin alkuun on kaikissa tilanteissa oman onnensa nojassa. Au pairin asemassa on kuitenkin vähän helpompi olla, koska (yleensä) host family on ainakin alkuun au pairin tuki ja turva. Kun tulin tänne melkein viisi kuukautta sitten, en ensimmäisiin päiviin uskaltanu oikein poistua kotoa. On vaikeeta lähteä mihinkään, kun ei tiedä minne pitäis mennä! Kyra ja Steve on tsempannu minuu ihan alusta asti ja ne mm. patisti miut Lontoon keskustaan vietettyäni täällä yhden päivän. Miulle on kerrottu mitkä pubit kannattaa kiertää kaukaa, varotettu levottomista kaupunginosista, neuvottu National Insurance Numberin saamisesta ja annettu reittiohjeita. Tiedän, että voin soittaa Kyralle (tai Stevelle) ihan millon vaan ja tiedän, että saan aina apua jos sitä tarvitsen. Se tuntuu tosi helpottavalta ja ois varmasti paljon vaikeempaa, jos ei olis tällaista tukiverkostoa täällä.

Pääsee näkemään paikallisen kulttuurin arkielämän kautta
Tää koskee nyt ehkä eniten niitä au paireja, jotka ei oo puoliks/kokonaan suomalaisissa perheissä. Vaikka kyllähän toki tuollasissakin perheissä olevat au pairit näkee kulttuuria, tietty! Mutta muuttamalla täysin englantilaiseen perheeseen oon kyllä päässyt suoraan kulttuurin ytimeen. Vaikkakaan miun perheessä miun lisäks kukaan muu ei juo teetä (enkä miekään juo ns. oikeeta teetä, vaan jotain yrittiteetä)... Meillä syödään joka sunnuntai roasted dinner, leivän päällä syödään hilloa/hunajaa/chipsejä/karamellilevitettä/jne mutta ei kyllä ikinä kurkkua+tomaattia+juustoa+makkaraa+salaattia, päivän aikana syödään kolmesti (aamupala, lounas, illallinen), meillä ei oo juustohöylää (nyt on, kun ihana Auli lähetti miulle sellasen joululahjaks!)/tiskiharjaa ja niin edelleen. Jack pysähtyy ulkona järjestelmällisesti jokaisen koirallisen ihmisen luokse ja kysyy "is he friendly?" ja minä kiemurtelen vaivautuneena vieressä, koska onhan se nyt täysin kohtuutonta pysäyttää täysin tuntematon ihminen kadulla SAATI kysyä lupaa silittää tämän ihmisen koiraa... Tää on ehkä ainut sellanen juttu täällä, joka saa miut vieläkin tosi vaivautuneeks. Suomalaisuuteni ei ole vielä toistaiseksi antanut periksi tän asian suhteen. Taisin nyt kyllä eksyä vähän aiheesta, mutta on tosiaankin ihan eri asia elää toisessa kulttuurissa kuin lukea siitä vaikkapa kirjoista.

Pääsee asumaan paikkoihin joihin ei välttämättä muuten pääsis
Tämä on yksi iso syy siihen, miksi olin aika joustamaton Lontoon suhteen. Halusin tulla ehdottomasti juuri tänne, koska yksikseen tänne voi olla vähän vaikeeta muuttaa. Ensinnäkin asuntojen vuokrat on ihan tajuttomia, eikä täällä yleensä etsitä kokonaista kämppää vaan pelkästään huonetta. Huoneiden hinta vaihtelee tietysti asuinpaikan mukaan, eli mitä paremmalla alueella/lähempänä keskustaa asut, sen kalliimpi vuokra. Harvoin löytää huonetta alle £500/kk ja yleensä tuohon päälle tulee vielä laskut. Ei oo halpaa ei.

Kielitaito karttuu ja vahvistuu
Oon aina ollu tosi kiinnostunu englannin kielestä ja se on ollu miulle aina jokseenkin helppoa. Tänne tullessani ymmärsin puheesta kaiken ja miulla oli tosi laaja sanavarasto, mutta englannin puhuminen olikin sitten ihan eri juttu. Koulussa ei tarvinnu melkein koskaan käydä keskusteluja englanniksi, kunhan vaan jakso viilata kielioppia mahdollisimman täydelliseksi. Kieliopin osaaminen on miun mielestä kuitenkin suhteellisen turhaa, jos ei uskalla käyttää kieltä missään. Alussa minäkin pelkäsin jutella englanniksi, koska ajattelin että ois noloa mokata kieliopin kanssa. Nyt melkein viiden kuukauden jälkeen voin onnekseni todeta, että englannin puhuminen tulee tosi luonnostaan enkä enää jaksa stressata kielioppivirheistä. Itseluottamus on kaiken A ja O, sillon se puhuminenkin luistaa. Oon myös aika varma, että tästä aupparivuodesta tulee olemaan hyötyä tulevassa työelämässä. Jos nyt pitäisi määrittää työhakemukseen englannin kielen osaaminen, en epäröisi ruksittaa kohtaa "fluent".

Itsenäistyminen
Noniin, faktat pöytään: Ennen kuin tulin tänne, en halunnu edes miettiä omaan asuntoon muuttamista. Koko ajatus tuntu epämiellyttävältä ja surulliselta, koska oon tosi perhekeskeinen ja miun perhe on paras. Tykkään meidän talosta ja tykkään Joensuusta. Täällä oon kuitenkin tajunnu sen, että ehkä se omilleen muuttaminen ei oliskaan maailmanloppu. Oon jopa varovaisesti alkanu haaveilemaan omasta asunnosta, jonka voi sisustaa miten haluaa. Näillä näkymin Jyväskylä on miun tuleva kotikaupunki, koska poikaystävällä alkaa siellä koulu ensi syksynä ja mie haluun mennä opiskelemaan biologiaa avoimeen yliopistoon + ettiä varmaankin töitä. En kyllä oo ihan hirveesti lämmenny vielä ajatukselle asua Jyväskylässä, mutta onneks voin mennä kotiin ihan millon vaan. Eiks niin äiti ja isi?


-

Välillä ärsyttää suunnattoman paljon kulttuurilliset erot, lumettomuus ja ainainen sade ja se, ettei voi kattoo Salkkareita. Parhaiden ystävien puuttuminen ja niiden kanssa hepuloiminen ihan naamatusten. Välillä [x]kinosti, mutta on silti pakko silittää 20kpl kauluspaitoja, siivota vessa, imuroida ja luututa. Jaa, vai että kaupasta ei saa ruisleipää? Haluaisin samoilemaan mäntymetsään, mutta täällä ei sellasia ole. Välillä niistän mustaa räkää ja haaveilen ihanan raikkaasta suomalaisesta talvisäästä. Haluaisin käydä uimahallissa, mutta täällä ei oo uimahalleja, joihin vois vaan mennä pulikoimaan huvikseen. Kavereiden hankkiminen on hankalaa, koska suurimman osan kanssa ei kohtaa kemiat ollenkaan ja silti pitää vaan nähdä uudestaan, jos haluaa olla sosiaalinen. Täällä on ns. pakko antaa tippiä aina kun käy ravintolassa ja se ärsyttää. En osaa olla täysin oma itseni englanniksi, koska en tietenkään voi ilmaista itseäni läheskään yhtä hyvin mitä suomeksi. Kaikkein vaikeinta miulle täällä on kuitenkin se, että kaikki rakkaat ihmiset asuu Suomessa ja se on välillä ihan tajuttoman raskasta. En oo esimerkiks jutellu mummille tai ukille mitään tänä aikana, vaikka ennen ollaan soiteltu ja nähty joka viikko. :(

Tällaista tänään, perjantaina lähdetään host perheen ja Roxanen kanssa viikonlopuks Aldeburghiin! Otan siellä varmaan x346550 kuvaa, mutta lisäilen niitä tänne vasta sitten kun oon saanu oman toimivan tietokoneen. Onneks siihenkään ei oo enää pitkään, oon nimittäin varsin tehokkaasti ominu tän Kyran koneen... Onneks sillä on ipad. ;)