"Apua mitä pitää pakata mukaan?!?!?111"

Huomasin muutama viikko takaperin, että unohdin ihan kokonaan tehdä lupaamani mitä-pakkaan-mukaan-apua-paniikki -postauksen ennen lähtöä. Ihan ajoissa siis liikenteessä... :D Mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjottaa mitä pakkasin mukaan tänne lähtiessäni, jos tästä ois vaikka apua niille tuleville au paireille jotka tätä sattuu lukemaan!

Ihan näin alkuun voin todeta, että älkää edes ajatelko ottavanne mukaan kahta 20kg laukkua. Yhdellä ruumaan menevällä laukulla + käsimatkatavaroilla pärjää yllättävän pitkälle, jos vaan miettii aina kahdesti ennen kuin pakkaa uuden tavaran laukkuun. Karu fakta kun on se, että jokainen au pair hamstraa ihan käsittämättömän määrän tavaraa. Enkä minäkään (valitettavasti) oo poikkeus, sillä reilun neljän kuukauden aikana oon onnistunu kasvattamaan tavaramäärääni 13,5 kilolla (tähän ei oo laskettu alusvaatteita, niskatyynyä, mustia farkkuja, juoksuhousuja, kangaskassia, mitään kosmetiikkaa, tuikkuja + ylimääräistä krääsää). Tungin siis äsken kaikki mahdolliset kamat matkalaukkuun mitatakseni matkatavaravaa'alla niiden kokonaispainon, mutta kaikki tavarat ei edes mahtunu sinne!!!! Apua, paniikki meinaa iskee jo tässä vaiheessa vuotta, kun isoon matkalaukkuun ei mahdu edes kaikki täältä ostetut VAATTEET... Eli toistan: yksi matkalaukku tänne tullessa on tarpeeksi, kesän/puolen vuoden/yhdeksän kuukauden/vuoden/younameit lopussa voikin sitten tuumailla, että tarviiko kaksi vai kolme vai neljä laukkua. :D

Pakkaaminen ei ollu miulle mitenkään erityisen haastava projekti. Alotin pakkaamaan ihan kunnolla pari päivää ennen lähtöä, koska halusin ottaa mukaan vaan tavarat, joita ihan oikeesti käytän. Mutta kuinka ollakaan, oon silti raahaamassa nyt helmikuussa kotiin turhia vaatteita, jotka on roikkunu kaapissa käyttämättöminä siitä asti kun tulin tänne. Jos et oo käyttäny jotain vaatetta aktiivisesti Suomessa, et tuu käyttämään sitä vaatetta yhtään enempää muuallakaan. Matkalaukku sai painaa 20kg, mutta muistaakseni miun laukku paino loppujen lopuksi vaan noin 18kg. Matkalaukun lisäks miulla oli reppu, jossa oli järjestelmäkamera ja tietokone.

Sitten varsinaiseen pakkauslistaan. Tein pari viikkoa ennen lähtöä koneelle samanlaisen listan ja listasin sinne tavaroita sitä mukaa, kun ne pulpahti mieleen. Tää on miun mielestä erinomainen tapa erottaa ne jutut, joita oikeesti tarvitsee verrattuna siihen, että juoksee ympäri huonetta ja heittää kaikki "tätä voi tarvita" -tavarat matkalaukkuun. Miun lista näytti about tältä ja kursivoin kaikki ne tavarat, jotka on nyt menossa takaisin kotiin tarpeettomina:

- Kumpparit, Converset, talvikengät ja Reinot
- Ohut takki ja anorakki (Ostin paremmat takit täältä)
- Kahdet mustat legginssit, yöhousut, juoksuhousut (ostin pienemmät tilalle), haaremihousut, mustat farkut, siniset farkut ja "kerrastohousut"
- Iso comfort huppari ja kaksi muuta hupparia
- Toppi x2
- Kaikki mahdolliset alusvaatteet&sukat, villasukat x3 ja lapaset x3
- Paksu kaulahuivi, ohuempi kaulahuivi, pipo ja jenkkihuivi
- Kangaskassi x2, kettureppu ja pieni laukku
- T-paita x4
- Pitkähihainen paita x4 (joista ainakin yksi lähtee takaisin kotiin)
- Tietokone, kamera, ipod + tarvittavat piuhat
- Adapteri ja alusta tietokoneelle
- Hiustensuoristin, tärkeät korut ja polvituki
- Shampoo, vartalosaippua, deodorantti, kynsisakset, kasvovoide, perusrasva x2, vitalis x2, meikit, hiuslenkkejä, hammasharja, hiusharja
- Päiväkirja, vihko, kirja ja penaali
- Vakuutuspaperit, passi, tilinumero, avainlukulista x2, eurooppalainen sairaanhoitokortti
- Tuliaiset host perheelle (Tatu ja Patu This Is Finland -kirja, suklaata ja salmiakkia)
- Xylitol pastillirasia x2, purkkapussi x2, suklaalevy x3, salmiakkipastillirasia, turkinpippuripussi
- Kavereilta 18v lahjaksi saatu Ilon Purkki (<3) ja äidin antama avaimenperä

Siinäpä ne taitaakin olla kaikki! Toivottavasti tästä on jollekin jotain apua pakkaamiseen. :)

Ps. Yleensä kuulee ihmisten sanovan, ettei kannata ottaa mukaan hirveesti kosmetiikkaa jne kun tulee kuitenkin ostettua tilalle uusia. En ole samaa mieltä! Mieluummin hamstrasin Suomesta mukaani ne lempparituotteet, koska ekoina päivinä miulla oli muutakin stressattavaa kun meikkivoiteen/naamarasvan/ripsarin/kajaalin loppuminen. Niitä uusia tuotteita kerkee kuitenkin ostaa ihan mielin määrin vuoden aikana, eikä vakkarirasvoista - ja meikeistä oo ainakaan mitään haittaa. Ne ei laukussa paljoa paina, mutta toi ainakin miulle jostakin syystä tosi paljon turvaa.

Pps. Haluutteko että teen samanlaisen listan niistä jutuista, jotka oon ostanu täältä?

Ppps. Oon käyttäny copy + paste -tekniikkaa jokaisen ä:n ja ö:n kohdalla. Just to let you know

“The universe is big. It’s vast and complicated and ridiculous. And sometimes, very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.”

Okei. Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia maailman henkiolentoja siitä, että lentokoneemme ei tippunut alas taivaalta reilun kahden ja puolen tunnin lennon aikana. Istuin noin 1,5h koko matkasta aivan (anteeksi sanavalintani) paskahalvauksen kourissa ja puristin epätoivoisesti laukkua rystyset valkosina ja jokaisen kummallisen äänen/heilahtamisen jälkeen rukoilin, että päästäis mahdollisimman nopeesti takaisin maahan. Elämäni pisimmät kaksi ja puoli tuntia. Harkitsin vakavasti lennon aikana, että tuun sit aikanaan takaisin Suomeen ihan rehellisiä maanteitä pitkin Ranskan ja Tanskan ja Ruotsin kautta...



Mutta startattiin siis tänään aamulla vähän yli kahdeksan kotipihasta ja oltiin Helsinki-Vantaan lentokentällä joskus kahden aikoihin. Kävin tekemässä lähtöselvityksen ja heitin matkalaukkuni sille hihnalle, joka vie laukut jonnekin ja siitä ruumaan. Oli tosi haikeet fiilikset aina jos eksyin ajattelemaan, että kohta lähen eri suuntaan kun muu perhe, mutta säästyin kuitenkin kyyneliltä kun en antautunu ihan täysillä siihen jäähyväishetkeen. Heti kun äiti, iskä ja pikkuveli lähti toiseen suuntaan niin haikeuden tilalle tuli paniikki. Pelkään siis lentämistä aika paljon ja no, yhtä kauheeta se oli mitä olin ajatellukin. :D Onneks samalla lennolla tuli toinenkin au pair Annina, joten oli ees vähän helpompi lento!



Perillä kävin hakemassa matkalaukkuni linjastolta (otin aluks jonkun pojan matkalaukun, joka oli tismalleen samanlainen kun miulla....mutta heitettiin sit siinä high fivet samanlaisten matkalaukkujen kunniaks!) ja lähdin etsimään tietäni host mumin eli K:n luokse. Ei jänskättäny enää yhtään, vaikka tiesinkin että tästä lähtien I have to say everything in English. Matka kotiin kesti varmaan lähemmäs kaks tuntia aivan järkyttävän liikenneruuhkan takia, mutta juteltiin sit K:n kanssa kaikesta mahdollisesta entisistä au paireista aina Lontoon kettuihin. Meidän puutarhassa kuulema asuu kettu ja kaks pentua, en kestä!!! Sain myös kuulla ettei täällä oo ainakaan noilla isoilla teillä nopeusrajoituksia näkyvillä, koska "everybody knows them". Jaahas...



Päästiin perille vasta pilkkopimeellä eli en ihan hirveesti vielä maisemia päässy ihailemaan, MUTTA näin kuitenkin sen verran että voin sanoa täällä olevan ihan käsittämättömän kaunista. Tää on kuulema turvallista aluetta (host mum ja host dad on kumpikin poliiseja eli ne tietää missä alueilla tapahtuu rikoksia eniten jne) ja sen kyllä huomaa... Täällä on ihan järkyttävän hulppeita ja arvokkaan näkösiä taloja, tosi vanha kirkko ihan kulman takana, TODELLA brittimäistä ja viihtyisää. Tää meidän talo oli paljon hienompi ja viihtyisämpi mitä oletin kuvien perusteella ja tykkään tästä miun huoneesta tosi paljon. Vaikka täällä onkin kokolattiamatto. Koko tää perhe on hirmu ystävällinen ja kaikki miun tavarat kannettiin toiseen kerrokseen ilman että kerkesin edes kissaa sanoa ja heti sen jälkeen iskettiin teekuppi käteen, haha! Pakko myöntää, että mulla on tosi tervetullut olo. Tän perheen 8-vuotias poika J vei miut heti huoneeseensa ja alko esittelemään fossiileja. Meistä tulee luultavasti parhaimmat kamut, jos alkuun on luottaminen! Tulin myös heti erinomaisesti toimeen perheen koiran, vanhaherra Harryn, kanssa. Ja sain kuulla automatkalla, että perheen isä on irlantilainen. Ja sen kyllä kuulee!



Pikaisia huomioita: Täällä ihan tosissaan kävellään kengät jalassa vaikka onkin kokolattimatot. Vesi maistuu...noh, aika kemialliselta ja ei-raikkaalta. Osa ovista aukee väärään suuntaan (paitsi minun huoneen ovi). Ja vaikka kaikki onkin paremmin kun hyvin niin on silti vähän koti-ikävä. Tämä varmasti kuuluu asiaan ja muuttunee, kun pääsen tutkimaan ympäristöä ja löydän kavereita! Mutta kyllä sitä jo tässä vaiheessa huomaa, miten rakkaita perhe ja ystävät on. Terkkuja äitille, isille, Kasperille, Evelle, mummille, ukille, Tepille ja kaikille kamuille!<3

Ps. Annoin ehkä tunti sitten tuliaiset (Tatu & Patu: This is Finland-kirjan, salmiakkia & suklaata) ja kuulin äsken kun J huus: "Mommy, when can I taste rye bread?" :D Ja täällä on kuulema kirjakauppa, jossa kirjat ei maksa mitään?!

We're all in the gutter but some of us are looking at the stars

Huomenna se sitten alkaa, minun vuoteni au pairina. Lento lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 17:10 ja oon perillä Lontoossa klo 18:10 paikallista aikaa. Viimeisin viikko on menny ihan käsittämätöntä vauhtia ja tässä sitä nyt ollaan. "Yhyy en voi jättää tätä kaikkea tänne!!!"-itkuparku on vaihtunu jo varovaisen innokkaisiin fiiliksiin ja oon jopa uskaltanu ottaa vähän selvää tulevasta asuinalueestani. Puistoja näyttäis olevan ihan runsain mitoin, kuten myös kirjastoja (jos nyt ymmärsin oikein, niin kirjastoja on Barnetissa 16kpl. Siis KUUSITOISTA?!). Mummi ompeli miulle maailman suloisimman kettupussukan, joka toimittaa nyt toilettilaukun virkaa. Matkalaukku retkottaa lattialla avonaisena ja siellä on kyllä tavaraa, mutta osa vaatteista taitaa vielä olla pesussa ja osa lopuista tavaroista muuten vaan karkuteillä. Tänään kävin vielä kaupasta ostamassa hirvittävällä summalla xylitolpurkkaa, xylitolpastilleja ja salmiakkia. Fazerin suklaat mummi halus sponssata (kuten myös kynsisakset, kahdet villasukat, kolmet lapaset, hammasharjakotelon, matkalaukun, rasvan....). Minuun ja tähän matkaan on uponnu ihan hirvittäviä summia rahaa, eli ilman äitiä&isiä sekä mummia olisin ollu ihan pulassa! Arvostan tosi paljon kaikkea mitä oon saanu, vaikka en ehkä oo osannu sitä ääneen kertoa.

Vaikka host familyn edellinen au pair on kehunu tuota perhettä hirveesti ja antanu vinkkejä ekoille päiville, ja vaikka tiedän tuon host mumin olevan tosi kiva ja tiedän myös että se puhuu selkeää englantia ja että ymmärrän kyllä sen puhetta ilman mitään ongelmaa, niin SILTI pelottaa vähän. No okei, aika paljon. Oon aina ollu vähän epämeneväisempi enkä oo hirveesti heittäytyny ilman tarkkaa suunnitelmaa, joten tuntuu ihan äärimmäisen kauhistuttavalta tehdä jotain näin radikaalia. En oo ikinä edes käyny Briteissä, en oo ikinä matkustanu lentokoneella yksin enkä oo ikinä ollu näin pitkään pois kotoa. En oo maailman paras kokki enkä oo pessy hirveesti pyykkiä saati silittäny vaatteita. Pelottaa hypätä täysin tuntemattomaan. Ja tuntuu ihan hirveeltä jättää Suomeen meidän koira, Nitro! Kinusin koiraa niin pitkään ja siitä päivästä lähtien kun Nitro tuli meille oon käyttäny sitä joka ilta pitkällä lenkillä. Vaikka tiedän host familylla olevan koira, niin tulee silti ihan järjetön ikävä tuota meidän otusta! :(

Tietysti samaan aikaan oon myös todella onnellinen ja iloinen että uskallan lähteä. Oon haaveillu tästä päivästä jo niin pitkään, että tuntuu lähinnä helpottavalta, että huomisesta alkaen oon virallisesti au pair. Enkä ihan missä tahansa, vaan Lontoossa! Kaupunki, jossa jokainen löytää varmasti jotain itsellensä sopivaa. Mutta toisaalta en oo myöskään hirmu kaukana siitä perinteisestä englantilaisesta maisemasta, joka kiehtoo myös kovasti.

Anteeksi sekava (ja kuvaton) teksti, mutta oon niin jännittynyt ja hämilläni, etten ees osaa muotoilla sanoja oikein!