Näytetään tekstit, joissa on tunniste kamut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kamut. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. syyskuuta 2013

"I wouldn't say that. The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. The good things don't always soften the bad things, but vice-versa, the bad things don't necessarily spoil the good things and make them unimportant."

Miten nää viikonloput tuntuu menevän aina niin hirveen nopeesti, lauantain ja sunnuntain välillä tuntuu olevan vaan pari tuntia!!

Lauantaina lähdettiin Roxanen kanssa aika extempore Natural History Museumiin, koska oli just sopiva museosää = harmaata ja satunnaista vesisadetta eikä muita suunnitelmia koko lauantaille. Täällä ihan älyttömän mahtavaa on se, että suurimpaan osaan museoista pääsee ilman pääsymaksua eikä Natural History Museum tee poikkeusta. Se oli ihan hillittömän kokonen ja älyttömän kaunis mesta, tuntu kun oisin kävelly suoraan Tylypahkaan! Natural History Museumissa on useampi "kokonaisuus" ja ne eroaa toisistaan ihan täydellisesti, joten oli ehkä vähän liian kunnianhimoinen ajatus yrittää kiertää kaikki paikat läpi yhdessä päivässä. Informaatiota tuli joka suunnasta jatkuvalla syötöllä, joten sain hirveen päänsäryn enkä lopussa jaksanu edes lukea enää yhtään infotaulua ja kävelin vaan paikasta toiseen aivotoiminnan ollessa luokkaa nolla. Mutta oli kyllä tosi mielenkiintonen kokemus ja aion mennä tuonne vielä monta kertaa uudestaan ihan erilaisella tarmokkuudella!




Osioon, joka kerto ihmisestä, oli rakennettu tällanen jumalattoman kokonen musta huone jossa oli tollanen jäätävän iso vauva. Se huone esitti kohtua ja siellä kuulu tasainen syke, tutum...tutum... Olin vaan huuli pyöreenä siellä haha.









Tiesittekö, että vastasyntynyt sinivalas painaa kolme tonnia?

Tää paikka oli karmiva. Tuolla oli sellasia hyllyjä, joiden päällä oli lasipurkkeja ja niissä lasipurkeissa oli nesteessä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kaloja, rottia, jäniksen poikasia, kotkia...


Sunnuntaina mentiin vähän keventämään kukkaroa Primarkiin parin muun au pairin kanssa. Meitä oli lopulta yhteensä kuusi (saksalainen, suomalainen x2, unkarilainen, espanjalainen ja itävaltalainen) tyttöä ja tutustuttiin toisiimme tosi hyvin shoppailun/Starbucks Coffeeilun/Subwayn merkeissä. Oli tosi kiva nähdä muita, ennestään ihan tuntemattomia au paireja! Haha ja ainiin, nauratti Starbucksissa kun tuo itävaltalainen tyttö vaan alko puhumaan miulle ihan yhtäkkiä suomea ja olin ihan kysymysmerkkinä. Myöhemmin sain kuulla, että sen tytön äiti on suomalainen ja että ne käy joka vuosi suomessa. Tuntuu että suomalaisia on joka puolella, Roxanekin sano bussissa että "I thought there were many Germans here but GOD there are Finnish people everywhere and now I even met a girl from Austria but she's also half Finnish!!!" :D

Pakko vielä avautua englantilaisesta säästä. Ymmärrän nyt täydellisen hyvin miksi sää on erittäin hyvä puheenaihe täällä. Eilen kun oltiin tulossa illalla takaisin kotiin, alko satamaan ihan älyttömästi vettä. En voinu edes käyttää (uutta, hienoa, ihanaa, pandamaista...) sateenvarjoani, koska oli tosi kova tuuli enkä sen takia pystyny kunnolla liikkumaan eteenpäin sateenvarjo auki. Kadut vaan tulvi vettä (ja kyllä, kiitin itseäni jälleen kerran onnistuneesta kenkävalinnasta nimim. ai mitenniin converset - joissa on reikä pohjassa - ei oo hyvät kengät sateella?, bussin ikkunat oli niin huurussa että oli ihan mahdotonta nähdä ulos ja kaiken lisäks keskustassa oli ihan jäätävä liikenneruuhka. Huh. Ja tänään kun lähdin hakemaan J:tä koulusta, ulkona paistoi aurinko ja oli niin lämmin etten ottanu edes mitään takkia mukaani. Kesken matkan alko tuulla ihan älyttömästi ja sataa kaatamalla vettä ilman mitään ennakkovaroitusta. Kyyhötin sitten ison puun alla ja mietin, että mitenköhän pitkään voin tässä odotella ennenkun on pakko päästä sinne koululle. Sadetta kesti ehkä 2min ja sen jälkeen alko taas paistamaan aurinko pilvettömältä taivaalta ja oli suorastaan kuuma?!

Kyllä tässä parin viikon aikana on tajunnu, miten paljon arvostan ja rakastan Suomea ja suomen kieltä.

tiistai 10. syyskuuta 2013

"From the day they arrive on the planet, and blinking, step into the sun, there is no more to see than can ever be seen, more to do than... no. Sorry, that's The Lion King"

Alottelin tätä postausta jo eilen, mutta jouduin lopulta punnitsemaan nukkumisen ja bloggaamisen väliltä ja tällä kertaa uni vei erävoiton. Mutta tässä sitä nyt ollaan! Tänään oli tosi vaikee nousta aamulla, mutta onneks J oli helppo nakki ja teki kaikki aamutoimet kiltisti ja ennätyksellisen nopeesti. Nähtiin koulumatkalla päätön pulu ja se oli niin karu, että oisin halunnu ottaa siitä kuvan. En kuitenkaan kerenny kaivaa puhelinta esille siinä matkalla koululle, koska oltiin muutenkin taas vähän myöhässä liikenteessä ja tullessani takaisin päin joku/jokin (toivon ensimmäistä) oli kalunnu puluparan puhtaaks... Kun pääsin kotiin niin tein itelleni hyvän aamupalan ja satuin just aukasemaan telkkarin kun joltain musiikkikanavalta tuli 40 minuutin ajan pelkästään One Directionin biisejä!!! Fiilistelyjen jälkeen palasin karuun todellisuuteen ja aloin siivoomaan alakertaa. En löytäny sitä moppausveteen laitettavaa pesuainetta mistään, mutta keittiön kaapissa oli joku putilo ranskaksi ja putiloa koristi kuva kiiltävästä laattalattiasta, joten päätin sitten laittaa sitä. Virhe. Koko keittiö hais niin voimakkaasti kloorilta, että paniikissa sitten tuulettelin keittiötä loppupäivän. Elikkäs jeesbox, en tulevaisuudessa koske samaan aineeseen uudestaan! Siivoilun jälkeen lähdin kävelemään Barnetin keskustaan, koska oon tässä lähiaikoina ollu kalenterin tarpeessa. Luulin että olis ihan easy juttu napata kalenteri kainaloon ja kipasta takasin kotiin, mutta lopulta ravasin neljässä eri liikkeessä yhteensä kahdeksan kertaa kunnes lopulta luovutin ja tyydyin Barnetin valikoimaan. Täällä ei oo sellasia kalentereita mitä Suomessa, vaan 85% kalentereista on sellasia päiväkirjatyylisiä yksi päivä = yksi kokonainen sivu. Onneks sain ees vähän hillitymmän version.

Täällä on ollu parina päivänä ihan järkyttävän kylmä. Joudun puhaltelemaan käsiin lämmintä ilmaa ollessani omassa huoneessani ja tälläkin hetkellä kirjottelen täältä peittoni alta. Tää kylmyys on ihan erilaista mitä Suomessa. Täällä kylmyys on sellasta kosteeta, eli se ryömii vaatteiden alle ja siitä luihin ja ytimiin. Ei siis mikään ihme, että ostoslistalle on ilmestyny tässä nyt paksua kaulaliinaa, feikkiuggit (what's wrong with me, mutta Primarkista 5 punnalla niin samakos tuo), neuleita ja pipo. Pitäis ostaa myös uudet Converset, kun miun nykyisten tennareiden pohjassa on reikä. Huomasin sen viime sunnuntaina keskustassa, kun yhtäkkiä tuli hirvee sadekuuro ja kaikki kadut lainehti vedestä. Niin tosiaan, sunnuntaina oli iso au pair meeting ja se oli tylsä. laimea. mitäänsanomaton. huono. surkea... noh niin. Onneks miulla oli kuitenkin taas ihanat tytöt messissä mukana ja karattiin sitten vähän myöhemmin pois, haha. Tässä nyt kuitenkin vähän kuvia tuolta tapaamiselta. Nauratti tuo Roxanen tuoma kakku, mentiin siis picnicille ja hänellä ei ollu mitään muuta kun yks kokonainen kakku mukana. :---D



Eilen taas käytiin Roxanen kanssa McDonaldsissa ja yksinkertaisesti siitä syystä, että yksikään kahvila täällä ei ollu enää auki klo 19:00... Luulin asuvani Lontoossa, Joensuussakin kahvilat on pidempään auki! Syötiin kuitenkin hampat + ranskalaiset puoliks (kun olin kassalla maksamassa niin se myyjä kysy että oisko miulla jotain tiettyä kolikkoa ja koska en vieläkään tunnista näitä kolikkoja, niin annoin sit reippaasti koko kukkaron sille myyjälle ja se kaivo sieltä oikeen rahan) ja kotimatkalla juteltiin syvällisesti Suomen ja Saksan koulusysteemien eroista. Jatkoin keskustelua vielä kotona host isän kanssa ja lopussa se totes mulle että "I'm so glad you are going to university because you are so clever girl". Ihana! :(

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

“Wibbly, Wobbly, Timey, Wimey… stuff”



Huh mikä päivä, jalat huutaa hoosiannaa! Lähdettiin siis aamulla yhdentoista aikaan yhden saksalaisen au pairin, Roxanan, kanssa keskustaan ilman mitään erityistä suunnitelmaa. Saatiin kuitenkin hommattua mulle vihdoin ja viimein oma puhelinliittymä, jonka jälkeen löydettiin Oxford Streetin Primark... Ostin kuitenkin vaan ihan oikeesti asioita, joita tarviin!! Vaikka oisin kyllä voinu kuluttaa viik kuukauden taskurahat siihen putiikkiin, haha. Vähän myöhemmin miitattiin ihana Emilia, jonka jälkeen lähinnä vaan haahuiltiin, käytiin vähän Sainsburys'ssa ostamassa evästä ja mentiin istumaan Berkeley Square Gardeniin. Kaikki kuvat on siis otettu sieltä samaisesta puistosta, en jotenkin jaksanu tänään keskittyä kuvaamaan mitään muuta. Oli niin mukavaa tyttöjen kanssa, vaikka ei tehtykään mitään hirveen erikoista! Oon tosi onnellinen siitä, että tuo saksalainen au pair asuu ihan tuossa kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, koska meillä on tosi hauskaa toistemme kanssa ja täällä Barnetissa ei ihan turhan paljon näitä au paireja ole. Englannin puhuminen kavereiden kanssa oli tänään jotenkin tosi vapauttavaa, aloin täällä kotonakin vaan keskustelemaan ihan sujuvasti heti kun tulin ovesta sisään vaikka aikasempina päivinä oon vähän takellellu! Edistystä havaittavissa.

Joka tapauksessa, vähän vielä myöhemmin meidän seuraan liittyi kolmas suomineito, Emma. Käytiin Starbucks Coffeessa, minä mm. ensimmäistä kertaa ikinä! :D Otin Frappuchinon ja olin yllättynyt koska a. juomani olikin kylmä b. se oli hyvää vaikka siinä oli kahvia! Juteltiin niitä näitä siinä, kunnes Emma lähti stalkkaamaan Selena Gomezia ja minä suuntasin takaisin tubella kotiin Roxanan kanssa. Huomenna on keskustassa iso au pair tapaaminen ja aiotaan suunnata sinne jossain vaiheessa päivää. Ihanaa tavata paljon muita au paireja!

Tein muuten tunnuksen tuonne ask.fm-sivustolla, eli nyt voitte heittää anonymiisti kysymyksiä täällä: http://ask.fm/Millalalaa

Nyt on pakko painaa pää tyynyyn ja saada unta palloon, ehkä olen sen ansainnut yhdeksän ja puolen tunnin Oxford Streetillä palloilemisen jälkeen!