Vinkkejä tuleville au paireille

Tässä kun oon nyt lueskellu noita hakemuksia Kyran kanssa päätin, että voisin antaa vähän vinkkejä. Nää pätee siis nyt erityisesti niille, jotka etsii host familya Aupair Worldista!

Aloitetaan vaikkapa profiilin luomisesta. Niihin profiiliteksteihin kannattaa nähdä paljon vaivaa, vaikka se tuntuis uuvuttavalta ja loputtomalta urakalta. Kerro kaikista mahdollisista harrastuksista ja kiinnostuksenkohteista, koska niiden perusteella perheet osaa vähän hahmottaa sitä, että minkälainen henkilö siellä profiilin takana on. Miulle oli tosi vaikeeta "kehua" itseäni profiilissani, mutta se on pakko tehdä jos haluaa antaa hyvän kuvan itsestään. Itseään kannattaa kehua ihan rohkeasti ja nostaa omia hyviä piirteitään esille. En tietenkään suosittele valehtelemaan luonteenpiirteistään, mutta näin suoraan sanottuna ei oo hyvä ajatus tyytyä vaan sellaseen "oon ihan kiva tyttö"-selostukseen. Yhdellä perheellä saattaa nimittäin helposti olla se satakin aupparikandidaattia ja niistä joudutaan karsimaan ihan suoralla kädellä suurin osa pois ihan vaan profiilitekstien perusteella.

Toinen aika iso asia profiilissa on kuvat. Kuvattomat profiilit skipataan yleensä automaattisesti, joten sinne kannattaa latailla useitakin otoksia. Kuvat omasta pärstästä kannattaa valita harkiten, parhaiten toimii sellainen suhteellisen neutraali hymykuva. Kyra on sanonu, että se ei ikinä valitse sellasia tyttöjä jotka näyttää siltä, että ne vois varastaa aviomiehen. :D Eilenkin tuli sellanen profiilikuva vastaan, jossa tyttö posetti täydessä tällingissä aika niukassa tuubitopissa. Jos on hakemassa au pairin paikkaa = töitä lasten parissa, ei tuollanen profiilikuva oo ihan sovelias. Perheet vetää ne ensimmäiset mielikuvat profiilikuvien perusteella, eli niitäkin kannattaa miettiä vähän etukäteen. On hyvä idea laittaa kuvia omasta perheestään, lemmikeistään ja ehkä siitä harrastuksestaan. Lisäksi on ERITTÄIN hyvä idea laittaa kuvia itsestään hymy korvissa ja syli täynnä lapsia/pörröisiä koiranpentuja/yms. Kannattaa vetää kaikki peliin erottuakseen muista!

Lastenhoitokokemusta ei välttämättä aina vaadita, mutta tietysti sitä kannattaa korostaa jos sellaista löytyy vähääkään. Toinen tärkeä asia on pyytää lastenhoidosta suosituksia, ja mainita niistä sitten ihan erikseen profiilissaan. Miullehan itse asiassa kävi niin, että yhden ehdokasperheen äiti neuvo mainostamaan niitä suosituksiani enemmän koska ne oli ilmeisesti erittäin hyvät! Suositukset on AINA plussaa, vaikka kaikki perheet ei niitä vaadikkaan.

Nyt sit edetään profiilin luomisesta siihen vaiheeseen, kun ollaan kiinnostuneita perheestä ja ollaan juuri lähettämässä ensimmäistä viestiä kyseiselle perheelle. Aupair Worldissa tuo homma toimii silleen, että viestiä lähettäessä siihen tulee aina automaattisesti sellanen teksti, jossa lukee tyyliin jotain "Hi Family X! I read your profile and I really liked it! Please take a look at my profile.....". Tuon automaattisen tekstikentän lisäksi sieltä alhaalta löytyy toinen tyhjä kenttä, johon voi kirjottaa henkilökohtaisen tekstin. Pahin virhe mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on jättää se henkilökohtainen kenttä tyhjäks ja lähettää pelkästään se automaattinen viesti. Perheille se on merkki siitä, että et oo tosissas kiinnostunu niistä eikä suurin osa perheistä vastaa sellasiin viesteihin mitään. Kannattaakin siis kirjottaa se henkilökohtainen viesti huolellisesti ja osoittaa siinä, että on lukenu just sen perheen profiilin hyvin. Osa au paireista copy+pastettaa kaikille perheille saman viestin, mutta sen yleensä kyllä huomaa kilometrien päähän. Esimerkiksi yks tyttö kirjotti Kyralle, että auttaa kyllä ihan ehdottomasti kotiläkysissä, vaikkei Kyran profiilissa lukenu mitään kotiläksyistä. :D Mutta niin, vaikka ei jaksais kirjottaa jokaiselle perheelle täysin erilaista tekstiä, niin kantsii ainakin muokata se viesti jokaiselle perheelle sopivaks!
Henkilökohtaisessa viestissä voi kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi itsestään (eli ne asiat mitkä on profiilissa pitkästi kirjoitettuna) ja vaikuttaa oikeesti kiinnostuneelta. Erittäin tärkeää on myös kysyä kysymyksiä perheestä/perheen lapsista! Kaikille perheille tärkeintä on kuitenkin juuri se miten au pair handlaa lapset, eli omasta mielestäni on kyllä aika paha moka olla kiinnittämättä mitään huomiota niihin perheen lapsiin. Kyralle se oli ainakin pitkä miinus ja tosi helppo tilaisuus karsia noita ehdokkaita pois.

Jos selviää ensimmäisistä viesteistä, kannattaa näyttää se oma kiinnostus ihan avoimesti, sillä mitä laiskemmin vastaat, sitä helpommin perhe menettää kiinnostuksensa. Mutta tässäpä varmaan nää kriittisimpien alkuvaiheiden vinkit on, toivottavasti edes joku hyötyy näistä tulevassa etsinnässään. Lisää saa tietysti kysyä aina, vastaan kyllä ihan mielelläni!

Ps. Näin maanantaina meidän koulumatkalla kuolleen ja päättömän rotan. Se on samassa paikassa vielä tänäkin päivänä, tosin vähän heikommassa hapessa (linnut on käyny vähän aterioimassa) ja miun tekis mieli aina yökkäillä siitä ohi kävellessä. Viime yönä en saanu nukuttua hyvin, koska näin painajaisia kuolleista rotista meidän talossa. D: Hyi helvata.

-

"Milla thank you so much for talking to me. I have made my decision and I am sad to say that we have chosen another girl to be our au pair. Don’t be disheartened you were an excellent candidate for the job and I am sure you will find a family very very soon."

Olen etsinyt host familya enemmän tai vähemmän aktiivisesti viiden kuukauden ajan, eikä yksikään perhe ole ottanut minuun oma-alotteisesti yhteyttä kertaakaan. Ei yhtään kertaa. On vaikeaa yrittää pitää toivoa yllä, kun viikkojen panostuksen jälkeen saan kylmät vedet niskaani kerta toisensa jälkeen ja päädyn takaisin lähtöpisteeseen. Ehkä pitäisi vaan luovuttaa ja jäädä Suomeen.

Haastattelusta

Hip hei, paljon jännitetty haastattelu on nyt ohi! Eli tosiaan, viime lauantaina odotin todella hermostuneena tietokoneen edessä sitä, että kello löisi 12:00 ja the haastattelu alkaisi. Äiti kävi huikkaamassa ovelta pikaiset tsempit ja suin vielä hiuksiani parempaan kuosiin ennen H-hetkeä. Kaikki huolet ja murheet katosivat kuitenkin sillä samalla hetkellä, kun tämän perheen äidin naama ilmestyi ruutuun ja kuulin erittäin selkeällä brittiaksentilla "Good morning Milla!". Tunsin heti välittömän connectionin itseni ja tämän äidin välillä, enkä enää yhtään pelännyt mokaamista. Ymmärsin (kiitos selvän aksentin) lähes kaiken mitä perheen äiti sanoi ja yllätin jopa itseni puhumalla englantia epäröimättä ja monipuolisesti. Sain jopa kehuja, haha. Juteltiin lähes puoli tuntia hyvissä merkeissä, eikä tilanne todellakaan vaikuttanut varsinaiselta haastattelulta. Skypettelystä jäi todella hyvä mieli ja tuntuu, että tämä perhe olisi minulle ehdottomasti sopivin tähän astisista perheistä. Perheen poikakin eksyi kameran eteen ja hetken ujosteltuaan kysyi, tykkäänkö videopeleistä. Kun vastasin omistavani Wiin, poika - yhtään liitoittelematta - alkoi hyppiä tasajalkaa ja kiljui riemusta. Poika myöskin rakastaa Harry Potteria, joten jospa tästä nyt tulisi jotain...!

Juttutuokiomme jälkeen perheen mum laittoi vielä sähköpostia, että oli todella mukava jutella ja että voisinko vielä skypettää hänen kanssaan nyt tulevana lauantaina. Mikäpäs siinä, kyllä sitä nyt omista ylioppilasjuhlistaan kehtaa karata hetkeksi toiseen huoneeseen skypettämään Englantiin! En muuten tiedä onko perheen äidin halu jutustella toistekin jotenkin huomattava seikka ottaen huomioon, että au pairin valinta suoritetaan samaisena viikonloppuna... En uskalla elätellä mitään toiveita, joten pitää kai vaan jaksaa odottaa se viikko nyt. Tuskaa!

Jännittää!

Moi! Voin hyvillä mielin ilmoittaa, että olen nyt noussut takaisin pintaan pettymyksen syvästä aallokosta. Palasin nimittäin aupair-worldin pariin muutama päivä "valitettavasti et ole valitsemamme henkilö"-viestin jälkeen ja huomasin, että sinnehän on tullut vaikka kuinka monta uutta ja ihanaa perhe-ehdokasta! Muutaman perheen kanssa vaihdoin pari viestiä, mutta yhden tietyn kanssa olen nyt viestitellyt noin viikon ajan ja sain eilen tietää, että he haluaisivat haastatella minua Skypessä. Apua!

Olen aina pitänyt englannista ja se on ollut yksi ehdottomista suosikeistani koulussakin, joten koen olevani siinä suhteellisen hyvä. Kirjoitan englantia sujuvasti ja monipuolisesti eikä puhutusta puheestakaan jää yleensä muutamaa sanaa lukuun ottamatta mitään ymmärtämättä. En kuitenkaan ole ihan hirveän paljon päässyt englantia käyttämään käytännössä puhumalla sitä. On kuitenkin aina vähän eri asia puhua englantia koulussa muiden suomalaisten kanssa kuin että puhuisi kieltä sitä äidinkielenään puhuvan kanssa... Tuleva haastattelu käydään siis ihan in English ja täytyy myöntää, että odotan sitä hieman pelonsekaisin tuntein. Olen kyllä jo kertaalleen yhden perheen kanssa skypettänyt, mutta perheen äiti puhuin suomea joten tilanne oli aivan eri.

Olisiko teillä siis mitään näppäriä vinkkejä tähän tulevaan koitokseeni? Tai kenties kohtalontovereita, jotka käyvät läpi samanlaisia tuntemuksia?

Have a nice day! :)

Takaiskuja

Olen tässä parin viime viikon aikana ollut tosi tiiviisti yhteyksissä yhteen todella mukavaan perheeseen ja sain kuulla useaan otteeseen että olen yksi suosikkivaihtoehdoista. Tänään sain sitten sähköpostia, että valitettavasti valinta ei kohdistunut minuun vaikka kivalta tytöltä vaikutankin. Olin asennoitunut neutraalisti asiaa kohtaan joten järjetöntä pettymystä ei tullut, mutta voin kyllä rehellisesti myöntää että masentaa! Tällä hetkellä tuntuu siltä, että the right family on jossain tavoittelemattomissa enkä koskaan ylety siihen ja koko unelma au pair vuodesta vaan jää toteutumatta. Harmittaa ja tekee mieli luovuttaa.

Muutoksia suunnitelmiin & epäröintiä

Helmikuun tapaamisesta the perheen kanssa ei sitten loppujen lopuksi tullut mitään ja ehkä hyvä niin. Skypekeskustelun perusteella perhe vaikutti ihan hyvältä, mutta kaikki palaset eivät kuitenkaan loksahtaneet kohdalleen. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin nimittäin siihen tulokseen, että en ihan mielelläni haluaisi edes puoliksi suomalaiseen perheeseen. Ajatus siitä, että lähtisin vuodeksi ulkomaille puhumaan suomea lasten kanssa tuntuu...noh, totta puhuakseni hieman ankealta. Yksi motiivini kun kuitenkin on oppia puhumaan englantia sujuvasti ja itsevarmasti. Olen kuitenkin valmis joustamaan oikean perheen kohdalla!

Toinen muutos koskee lähdön ajankohtaa. Tuleva kesä on luultavasti viimeinen, joka voidaan viettää "tutusti ja turvallisesti" yhdessä ystävien kanssa kotipaikkakunnallamme, enkä tiedä olenko valmis luopumaan siitä. Elokuu tuntuu siis huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta lähteä, vaikka en tietenkään voi olla varma satunko saamaan perhettä juuri kyseisenä kuuna. Pitää vaan toivoa parasta.

Viime aikoina olen myös huomannut kyseenalaistavani itseäni ja päätöstäni lähteä au pairiksi. Onko minusta todella siihen? Entä jos kukaan ei halua ottaa minua perheeseensä? Varmaan ihan normaalia kohdata tällaisia ajatuksia, mutta ynhg toivottavasti menisivät pian ohi. Lähtöön kun toivottavasti on enää viisi kuukautta!!

Ensimmäinen

Moi kaikki ja tervetuloa! Olen toivon mukaan suuntaamassa Britteihin au pairiksi ensi kesän alussa ja päätin pistää blogin pystyyn, lähinnä päiväkirjaksi itselleni & tiedonlähteeksi läheisilleni. Toki muutkin kiinnostuneet ovat tervetulleita, varsinkin kun olen itse kolunnut noin tuhat ja sata au pair -blogia läpi, heh.

Olen haaveillut ulkomaille muuttamisesta niin pitkään kuin muistan ja erinäisten vaiheiden (lähdenkö vaihtariksi vai maltanko odottaa, että ikä riittää au pairiksi lähtemiseen) jälkeen olen nyt siinä tilanteessa, että kirjoitusten jälkeen koittaa vapaus ja odotettu hengähdystauko opiskelusta. Vielä toistaiseksi olen vailla perhettä, mutta muutama on kiikarissa ja olemme alustavasti sopineet tapaamisen helmikuulle, kun perhe on käymässä Suomessa. Jännittää!

Toistaiseksi ei vielä mitään sen jännittävämpää kerrottavaa, mutta laittakaa toki kommenttia ja liittykää lukijoiksi jos kiinnostaa. Palaan asiaan asioiden edistyessä/paniikin iskiessä/younameit...